Jos iltapäivälehdistö olisi keksitty 1500-luvulla, Jaakko Ilkka olisi ollut sille onnenpotku. Nuijasodan johtaja ei voittanut taistelukentällä mitään mutta nousi kansallissankariksi.

Teksti: Mika Remes

Jos iltapäivälehdistö olisi keksitty 1500-luvulla, Jaakko Ilkka olisi ollut sille onnenpotku. Nuijasodan johtaja ei voittanut taistelukentällä mitään mutta nousi kansallissankariksi.

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010.Luoja tietää, mitä ilmajokelainen Jaakko Ilkka mietti vuoden 1596 viimeisen päivän aamuna leirissään Nokialla. Hän johti kapinaa ja odotti, mitä muutaman kilometrin päähän Pirkkalan pappilaan asettunut vastustaja valtamarski Klaus Fleming aikoi tehdä. Flemingin lipun alle oli kokoontunut 3 300 sotilaan ammattiarmeija. Ilkalla oli 2 500 miestä aseinaan nuijia, jousia, seipäitä, kirveitä ja miekkoja. Joukko tunnettiin nuijamiehinä. Se koostui tavallisista talonpojista, jotka oman käden oikeudella halusivat puolustaa itseään ja perheitään maata terrorisoivia vallanpitäjiä vastaan.Kuka oli Jaakko Ilkka? Mistä hän ilmaantui keskelle nuijasodan ratkaisun hetkiä?

Ei ollenkaan köyhää sukuaJaakko Ilkka oli kansanmies, eikä sellainen vielä 1500-luvulla jättänyt aikakirjoihin montaa merkintää. Ilkasta ei tiedetä edes syntymäaikaa, mutta koska hänen Mikki-poikansa syntyi vuonna 1567, on päätelty, että isä-Jaakko tuli maailmaan viimeistään 1540-luvun puolivälissä Ilmajoella. Karjatiloista ja tervanpoltosta kuulu Ilmajoki oli Suomen vauraimpia seutuja, eikä köyhä ollut Jaakko Ilkan isäkään Pentti Jaakonpoika. Hän isännöi Rahnaston tilaa, josta naimakaupoilla ja omistajan ponnisteluilla kasvoi Ilkkalan ratsutila.1570-luvulla alkanut pitkä Venäjän-sota kuritti koko maata, myös Ilkkalaa. Niinpä Jaakko peri köyhtyneen tilan vuonna 1585. Isänsä tapaan hän oli kuitenkin ponteva isäntä, ja tila laajeni ja vaurastui uudelleen.Perimätiedon mukaan Jaakko Ilkan toinen vaimo oli ruotsinmaalainen. Ilmeisesti Ilkka osasi ruotsia ja solmi naimakaupalla hyvät suhteet rannikon ruotsinkielisiin kauppiaisiin. Hän hankki laivan ja alkoi käydä menestyksekästä kauppaa Tukholmaan ja Tallinnaan. Hän osasi tarjota laivaa myös kruunun palvelukseen. Ei huono päätös. Sota-aikana rahdin tarve oli suuri.

Omaisuus karttui entisestäänKauppavoittoja Ilkka sijoitti ostamalla toisen tilan. Kahden tilan vauraana haltijana hän pystyi varustamaan kruunulle kaksi hevosta ratsastajineen. Se kannatti. Kruunu palkitsi Ilkkalan verovapaudella, ja toista tilaa vastaan Ilkka sai oikeuden kerätä tuottoisaa linnaleiriä eli sotaväen ylläpitoon tarkoitettuja elatus- ja majoitusmaksuja. Ratsutilan pitäjä oli velvoitettu myös sotimaan. Syksyyn 1592 mennessä Ilkka osallistui kolmeen sotaretkeen Venäjää vastaan. Armeijan tietoihin ei ole jäänyt todisteita saavutuksista sotatantereella. Todennäköisesti Ilkka oli ratsumies muiden hovilippueen ratsumiesten joukossa. Hän oli jo lähes 50-vuotias, eikä ikämiehiä ollut tapana lähettää kiivaimpiin kahakoihin eturintamaan. Vuoden 1591 maakauppiaiden luettelossa Jaakko Ilkka oli Etelä-Pohjanmaan seitsemänneksi varakkain maakauppias. Yhteiskunnallista asemaa pönkitti muutaman vuoden pesti Ilmajoen nimismiehenä. Tehtävä oli tärkeä ja arvostettu. Se toi myös taloudellista hyötyä – ja vihamiehiä.Ilkan sukset menivät ristiin Peltoniemien kanssa. Peltoniemet olivat Ilmajoen varakkain ja vaikutusvaltaisin suku, mutta sen mustat lampaat heikensivät rötöstelyillään suvun nimeä ja asemaa. Kun Ilkan suku samaan aikaan oli matkalla ylös ja Ilkka nimismiehenä vielä joutui syyttämään Peltoniemen päämiestä oikeudessa, suvut ajautuivat törmäyskurssille.Muuten Ilkan elämä oli ajan oloihin nähden rauhallista ja  menestyksekästä. Sitten historian suuri pyörre imaisi hänetkin mukaansa.

Kruunusta repivä taisteluPohjanmaalla ja koko Suomessa oli 1590-luvun alkuvuosina rauhatonta. Venäjän-sota jatkui, ja armeijan ylläpito kurjisti talonpoikia vuosi vuodelta. Sitten Tukholmassa käynnistyi valtataistelu, jonka mainingit tuntuivat myös täällä.Juhana III kuoli 1594, ja hänen poikansa Sigismund valittiin Ruotsin kuninkaaksi. Hurskaana katolisena Sigismund halusi palauttaa maan paavinkirkon yhteyteen muttei juuri itse ajanut asiaansa. Hän pysytteli mieluummin toisessa kuningaskunnassaan Puolassa. Sen valtaistuimelle Sigismund oli noussut jo 1587 siksi, että hänen äitinsä Katarina Jagellonica, taannoinen Suomen herttuatar ja Turun linnan valtiatar, oli Puolan kuninkaan Sigismund Augustuksen sisar.Sigismundin pysyttely Puolassa sopi hänen sedälleen Kaarle-herttualle. Tämä sai tilaisuuden hamuta kruunua ja ajaa omia tavoitteitaan. Kaarle oli tiukka luterilainen ja otti uskonnon lyömäaseekseen.Kaarlen suunnitelmien tiellä oli erityisesti yksi mies: Siuntion kartanon herra, armeijan ylikomentaja ja Suomen valtamarski Klaus Fleming, joka puolusti henkeen ja vereen Sigismundia. Aateli Pohjanlahden molemmin puolin tasapainotteli, kumpaan leiriin kannatti kuulua. Valtaosa päätteli, että oli viisasta tukea laillista kuningasta ja hänen väkivahvaa marskiaan – jo senkin takia, että kuninkaan poissa ollessa eliitti sai pyörittää valtakuntaa. Kaarle-herttualle ei aatelistolta tukea herunut, ja hän liittoutui porvaris- ja talonpoikaissäädyn kanssa.

Kansan ahdinko syveniValtataistelu ohjasi tapahtumia Suomessa kohti kaaosta. Klaus Fleming oli käytännössä perustanut tänne sotilasdiktatuurin. Hänen armeijansa oli niin suuri, että sen ylläpito ajoi köyhän kansan ahdinkoon. Vanhastaan armeija oli majoitettu linnaleireihin linnojen ja kruununtilojen yhteyteen. Kun ne eivät riittäneet, huoltovastuuta sysättiin talonpojille. Venäjän-sodan pitkittyessä elatuskuluista ja kyydityksistä tuli raskas rasite. Piinaa pahensi se, että virkamiehet, veronkerääjät ja sotilaat alkoivat ryöstellä taloja ja kyliä. Talonpojat eivät enää tienneet, pitikö pelätä enemmän omaa vai vieraan väkeä.Vuonna 1593 solmittiin Ruotsin ja Venäjän välirauha, joka sinetöitiin 1595 Täyssinän rauhansopimuksella. Talonpojat riemuitsivat. Nyt sotaväestä päästäisiin. Flemingin suunnitelmiin armeijan hajottaminen ei käynyt. Hän halusi säilyttää sen vaikka väkisin, ettei Kaarle-herttuan asema vahvistuisi ja uhkaisi Sigismundin kuninkuutta. Kansan katkeruus kasvoi.Tässä vaiheessa Jaakko Ilkka astui historian näyttämölle.

Isäntä nousi vastarintaanPohjanmaalla oli saatu vuonna 1595 tarpeeksi linnaleiristä ja levottomuuksista. Kapinasta alettiin puhua avoimesti. Tukholmasta Kaarle-herttua hämmensi soppaa kannustamalla talonpoikia ottamaan oikeuden omiin käsiinsä.Jaakko Ilkan olisi ollut järkevää liittyä muiden suurtalonpoikien rintamaan ja tukea Flemingiä ja kuningasta. Ilmeisesti hän kuitenkin laskelmoi, että ennemmin tai myöhemmin Kaarle voittaisi pelin ja silloin tukijat palkittaisiin avokätisesti.Ilkka halusi myös näyttää voimiaan kilpailijoilleen Peltoniemille. Nämä olivat varauksetta Flemingin puolella ja valvoivat kovin ottein etujaan. Ainoa keino päästä ohi oli valita toinen tie.Ilkka lyöttäytyi yksiin Kaarle-herttuan Pohjanmaan-käsikassaran, varakkaan kauppiaan Hans Fordellin kanssa ja alkoi rakentaa vastarintaa, joka vapauttaisi koko Pohjanmaan linnaleiristä. Hän sai puolelleen ruotsinkielisten rannikkopitäjien talonpojat. Vuoden 1595 lopulla nämä tarttuivat aseisiin ja tyhjensivät muutamassa päivässä maakunnan Flemingin huoveista. Muu Pohjanmaa seurasi toimia sivusta.Fleming ei moista vallattomuutta suvainnut. Hän lähetti vahvan sotajoukon kapinallisten perään. Talonpojat hajaantuivat nopeasti koteihinsa. Yksin jäänyt Ilkka pidätettiin ja teljettiin Turun linnaan tammikuussa 1596.

Ilkka palasi komentajaksiIlkan pidätys ei nujertanut mielialoja. Kapinahenki kyti, ja lopulta se puhkesi nuijasodaksi kahakasta Kyrön kirkolla 25. marraskuuta 1596. Etelä-Pohjanmaan talonpojat halusivat karkottaa Flemingin joukot ennen kuin ne saisivat heistä lopullisen niskalenkin.Kapina otti tulta laajemminkin. Hämeestä saapui tiedustelijoita, ja miehiä hiihti kohti Satakuntaa, Pirkanmaata ja Savoa viemään kapinaviestiä. Enää ei puolustettu kotiseutuja. Nyt hyökättiin – ja kuin tyhjästä Jaakko Ilkka palasi kuvioihin. Perimätiedon mukaan Ilkka oli punonut vaatteistaan köyden ja laskeutunut sen varassa vapauteen Turunlinnasta. Koska Ilkan vankityrmä oli ollut syvä onkalo, jossa oli vain luukku katossa, häntä todennäköisesti oli autettu pakenemaan.Joka tapauksessa juuri nuijasodan alkuhetkinä Ilkka ilmaantui Pohjanmaalle. Hänelle tarjottiin päällikkyyttä, ja hän otti sen vastaan. Kyseessä oli merkittävä kunnianosoitus, sillä johtajan saappaisiin himoitsi moni muukin.Kapinallisjoukkoja kerättiin mies mieheltä joka talosta. Näin Ilkka sai johtaakseen sekalaisen joukon, johon kuului niin vallanhimoisia suurtalonpoikia kuin puoli-invalideja miehenrahjoja.

Kapinahenki hiipui äkistiKapinan alkuvaihe oli vastarinnan puuttuessa menestyksekäs. Taloja ja kartanoita ryöstettiin. Koettu viha kostettiin vihalla. Nopeasti edessä oli kuitenkin totuuden hetki: Fleming sai järjestettyä armeijansa, ja valtamarski ja nuijamiehet päätyivät vastakkain Nokialla 31. joulukuuta 1596.Ilkka ei päässyt koskaan näyttämään kykyjään todellisessa taistelussa. Hänen ainoa keinonsa menestyä olisi ollut linnoittautua leiriinsä ja ottaa vastaan Flemingin hyökkäys. Niin ei käynyt.Vuoden viimeisen päivän aamuna nuijamiesten keskuudessa vallitsi sekasorto. Vihollisen tykkimiehet olivat möyhentäneet leiriä yöllä, ja aamuvarhaisella Fleming oli toimittanut tiedon, että rivimiehet saisivat vapaasti palata koteihinsa, kunhan luovuttaisivat päällikkönsä. Olipa Fleming luvannut purkaa mieliä kuohuttaneen linnaleirinkin.Vielä muutama viikko aiemmin vahvana roihunnut kapinaliekki oli äkkiä hiipumassa. Suuri osa talonpojista oli valmis tarttumaan Flemingin avokätiseen tarjoukseen. Ilkka ei jäänyt odottamaan, mitä tuleman piti. Ensimmäisten joukossa hän pakeni kohti Pohjanmaata. Päivän kääntyessä iltaan hän sai huomata pahimpien pelkojensa toteutuneen. Flemingin ratsumiehet jahtasivat ja lahtasivat armotta puolentuhatta talonpoikaa Nokian pelloille.

Pikaoikeus tuomitsi kuolemaanIlkan pako Ilmajoelle osoittautui turhaksi. Kapinaa vastustanut Pohjanmaan oppositio otti nuijasodan johtomiehet kiinni. Perimätiedon mukaan naapurit – Peltoniemet etunenässä – vangitsivat Ilkan ja telkesivät hänet myllytupaan odottamaan kohtaloaan.Flemingin rankaisuretkikunta saapui Ilmajoelle uuden Pohjanmaan voudin Aabraham Melcherssonin komennossa. Fleming olisi halunnut, että kapinajohtajat lähetetään Turkuun kuultavaksi ja tuomittavaksi. Pohjoisesta kuitenkin kiiri huolestuttavia kapinahuhuja, ja tammikuun lopussa 1597 Melchersson järjesti pikaoikeudenkäynnin. Kapinajohtajille langetettiin kuolemantuomio.Ammattipyövelin puuttuessa vouti pakotti Ilkan naapurin Pentti Posson panemaan tuomion käytäntöön. Tämä murskasi ensin Ilkan jalat ja kädet tylpällä esineellä, sitten hakkasi irti oikean käden ja kirveellä pään. Lopuksi ruumis tavan mukaan pilkottiin ja sijoitettiin teilipyöriin kirkon edustalle varoitukseksi muille.Jaakko Ilkka oli kuollut. Myytti alkoi syntyä. Ilkasta kasvoi pohjalaisen talonpojan sankari, talonpoikaiskapinan johtaja, jonka teot edelleen elävät kansan muistoissa.

Mika Remes on vapaa toimittaja.

Nuijamiehet kävivät sisällissotaa

Nuijasota ei ollut summittainen nälkämellakka tai rahvaan kapina. Se oli raaka sisällissota, jossa Jaakko Ilkka ja muut suhteellisen hyvissä asemissa olleet talolliset kokosivat ympärilleen pienviljelijöiden joukon ja kävivät Suomen käskynhaltijan Klaus Flemingin ammattiarmeijaa vastaan.Sota oli lyhyt, mutta siinä tapettiin arviolta 3 000 ihmistä, puolitoista prosenttia maan silloisesta väestöstä. Nykyväestöön suhteutettuna se vastaa 75 000:tta. Vertailun vuoksi: kansalaissodan taisteluissa, teloituksissa ja vankileireissä kuoli 36 600 ihmistä, noin prosentti tuolloisesta hieman yli kolmen miljoonan väestöstä.Nuijasota aiheutti suurta hävitystä ja kynti syvän jäljen kansan muistiin. Sodasta hyötyivät vain satunnaiset palkkasoturit. Talonpoikien näkökulmasta se päättyi täydelliseen tuhoon. Myös Flemingille ja Suomen aatelille se oli katastrofi, vaikka tuli voitto ja miestappiot jäivät muutamiin kymmeniin. Sota repi maan hajalle, heikensi kuninkaan asemaa ja auttoi lopulta Kaarle-herttuan Ruotsin valtaistuimelle. Vuonna 1599 hänestä tuli perintöruhtinas ja 1607 kuningas Kaarle IX. Klaus Fleming ei ollut sitä enää näkemässä. Hän kuoli huhtikuussa 1597 sairauskohtaukseen matkalla kotiin.

Syistä väitelty pitkäänSuomalainen historiankirjoitus on luonut nuijasodasta suuren myytin, mutta toisaalta sen syistä on vuosikymmenten varrella väitelty kiivaasti. 1930-luvulla Pentti Renvall näki sodan taustalla Kaarle-herttuan kiihotuksen. 1970-luvulla Heikki Ylikangas korosti sodan säätyluonnetta ja linnaleirin aiheuttamaa rasitusta.Viime vuonna Mirkka Lappalainen katsoi, että nuijasotaa on vaikea määritellä säätykapinaksi. Uuden ajan alun talonpoikaislevottomuudet Euroopassa liittyivät aatelin hallitseman valtakoneiston syntyyn. Suomalaiset talonpojat puolustivat kyllä itsenäisyyttään, mutta todellinen aatelivalta levisi meille vasta 1600-luvulla. Lappalaisen mielestä sota oli päämäärätietoinen poliittinen kapinaliike, joka pyrki vaihtamaan hallitusvallan käyttäjät – olkoonkin, että sodan välitön syy oli linnaleirien synnyttämä ahdinko, johon Kaarle-herttua taitavasti tarttui.

Ilkka rakenteli tuulentupiaLappalaisen mielestä historiankirjoitus on kyseenalaisin perustein nostanut Jaakko Ilkan kansallissankariksi. Kunnianhimoiset kapinajohtajat rakentelivat omia poliittisia pilvilinnojaan ja ajoivat kuolemaan tuhansittain talonpoikia. Fleming teki ensisijaisesti vain velvollisuutensa kukistamalla laittoman kapinan.Kulttuurihistoriallisesti Jaakko Ilkan sankarilegenda on tärkeä. Se on valanut sukupolvesta toiseen uskoa siihen, että tavallinenkin ihminen voi nousta vääryyttä vastaan.

Nuijamiehet verilöylyssä

Sota laajeni Sisä-Suomeen. Nuijasota ei ollut yksinomaan pohjalaisten kansannousu. Aseisiin  tarttui talonpoikia myös Hämeessä ja Savossa. Kolmannes sodan uhreistakin oli Sisä-Suomesta.Isokyrö 25.11.1596 Pyhän Katariinan päivän juhlissa kirkolla syntyy kahakka, jossa yksi huovi saa surmansa. Nuijasota syttyy.Isokyrö 15.12. Nuijamiehet lähtevät liikkeelle kohti Varsinais-Suomea, Hämettä ja Savoa. Jaakko Ilkka johtaa Hämeen-osastoa.Ulvila 20.12. Kuninkaallinen armeija lyö nuijamiesten rannikko-osaston. Johtaja Pentti Pouttu viedään vangiksi Turun linnaan.Savo ja Itä-Häme 22.12. Nuijamiesten itäinen siipi on edennyt Rautalammilta Saimaan ja Päijänteen rannoille nostattamaan kapinahenkeä. Martti Tuomaalan luotsaama osasto kääntyy Vääksystä kohti Nokiaa.Turku 23.12. Valtamarski Klaus Fleming lähtee Turun linnasta kohti Hämettä.  Nokia 24.–31.12. Tuomaalan miehet saapuvat Nokialle jouluaattona. Joulupäivänä Jaakko Ilkka majoittuu Nokian kartanoon. Uudenvuoden aatonaattona Klaus Fleming sijoittuu asemiin Pirkkalan pappilaan. Uudenvuoden aaton aamuna Fleming lupaa nuijamiehille vapaan kotiinpaluun. Jaakko Ilkka epäilee petosta ja pakenee ison miesjoukon kanssa. Nokianvirran yhteenotossa Flemingin armeija teurastaa 500–600 nuijamiestä.Ilmajoki 3.–23.1.1597 Tammikuun alussa Jaakko Ilkka ja muut Nokialta pelastautuneet nuijapäälliköt saapuvat Etelä-Pohjanmaalle. Kuusi päivää myöhemmin heidät vangitaan. 23.1. kapinajohtajat teloitetaan pikatuomioistuimen päätöksellä.Kemi, Ii, Liminka 13.–15.1. Nokian tapahtumat ovat kuohuttaneet mieliä Pohjois-Pohjanmaalla. Talonpojat ovat matkalla kostamaan etelän veljien kohtelun.Nyystölä 15.1. Päijänteelle ehtineet nuijamiehet pitävät Nokian jälkeistä neuvoa. Karjalan alueen johtaja Iivari Tavast tarjoaa kapinallisille esteetöntä kotiinpaluuta. 450 hyväuskoista tapetaan.Mikkeli 23.1. Suur-Savon nuijamiehet ovat koolla Mikkelissä. Savonlinnan isäntä Gödik Fincke saa vahvistuksia Käkisalmesta ja Viipurista ja houkuttelee kapinalliset vapauslupauksilla ulos puolustusasemistaan. Verilöylyssä kuolee 550 nuijamiestä.Santavuori 24.2. Pohjois-Pohjanmaan nuijamiehet hyökkäävät yöllä Klaus Flemingin leiriin. Seuranneessa taistelussa tuhat nuijamiestä saa surmansa. Yhteenotto jää sodan viimeiseksi. Fleming vapauttaa pääosan henkiin jääneistä, ettei Kaarle-herttua saa raakuuksista lyömäasetta häntä vastaan.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.