Oliko pohjoismainen hyvinvointivaltio vain ohimenevä vaihe, jonka kukoistus sattui viime vuosisadan jälkipuoliskolle? Miten suomalaisen turvaverkon käy?


jonka kukoistus sattui viime vuosisadan jälkipuoliskolle?
Miten suomalaisen turvaverkon käy?


Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2004


Ihmisistä on pidettävä huolta, eikä siihen aina riitä pelkkä perhe tai suku, vaan tarvitaan myös yhteiskuntaa. Suomessa tässä on kansainvälisten hyvinvointivertailujen perusteella onnistuttu mukavasti, kiitos pohjoismaisen hyvinvointipolitiikan.


Kyse ei ole vain köyhien auttamisesta. Brittitutkijat ovat osoittaneet, että itse asiassa keski- ja hyvätuloiset kansalaiset hyötyvät sosiaalipolitiikasta eniten, sillä juuri he nauttivat kauimmin eläkkeitä, jotka ovat lisäksi suurimpia, sekä käyttävät eniten koulutus- ja terveyspalveluja. Sitä paitsi jonkinlainen sosiaalipolitiikka on heillekin välttämätöntä: edes hyvätuloiset kansalaiset eivät pysty modernissa maailmassa rahoittamaan itselleen tai perheelleen kaikkea tarvittavaa sairaanhoitoa eivätkä turvaamaan talouttaan elinikäisen vammautumisen varalta.


Pohjoismaissa kansalaisilla on vahvat oikeudet toimeentulon perusturvaan. Vain harvoissa muissa maissa on esimerkiksi kaikkia koskeva kansaneläkejärjestelmä. Yhteiseen, julkiseen koulutusjärjestelmään ja opiskelijoiden tukemiseen panostetaan paljon.


Kaikkein tunnetuimpia Pohjoismaat ovat kuitenkin hyvinvointipalveluista, joilla tuetaan erityisesti naisia ja perheitä. Hoivapalvelut auttavat sovittamaan työ- ja perhe-elämää yhteen. Päivähoitoa on laajasti tarjolla myös alle kolmivuotiaille lapsille. Vanhempainvapaat ovat suhteellisen pitkiä, ja niiden ajalta maksetaan korvaus ansionmenetyksestä. Iäkkäät saavat enemmän rahallisesti tuettua kotipalvelua kuin muualla.


Pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideana on paitsi pitää huolta kansalaisista myös vaatia heiltä paljon. Yhteiskunta pitää yllä tiukkaa työetiikkaa. Kansalaisten etuudet rahoitetaan kaikkien ansiotyöpanoksella, jota hyvinvointipalvelutkin osaltaan kasvattavat. Kaikki hyötyvät, mutta kaikki myös maksavat.



Koko kansan kattavia järjestelmiä ei olisi syntynyt ilman vahvaa ja demokraattista valtiota. Varhaisen sosiaalisen turvan tuottajat - hyväntekeväisyysjärjestöt, ammattijärjestöt, työnantajat ja kirkko - luovuttivat vastuutaan ja valtaansa valtiolle.


Yhtä olennainen edellytys on ollut ihmisten mielikuva kansallisesta yhtenäisyydestä. Kansalaisten enemmistö ei ole halunnut sulkea mitään etnistä tai uskonnollista ryhmää tai yhteiskuntaluokkaa yhteisten järjestelmien ulkopuolelle.


Pohjoismaisen mallin varsinaiset luojat olivat Ruotsi ja Tanska, joissa poliittinen demokratia ja kansalaisten luottamus valtioon olivat jo varhain korkealla tasolla ja joissa luokkayhteiskuntaa ryhdyttiin tietoisesti miedontamaan jo 1900-luvun alussa. Työväenliikkeen ja muiden kansanliikkeiden vahva asema, valtauskonnon protestanttisuus ja laajojen etnisten vähemmistöjen puuttuminen helpottivat nekin yhteisten järjestelmien luomista.


Pohjoismaat rakensivat tulevalle hyvinvointivaltiolle perustaa jo 1800-luvun lopulla. Silloin modernisoitiin köyhäinhoitoa sekä perustettiin kansakouluja, kirjastoja, kunnansairaaloita ja kunnanlääkärin virkoja. Ideoita lainattiin ulkomailta, mutta toteutus oli kansallista.


Ruotsi oli edelläkävijä kansanvakuutuksessa: vuoden 1913 yleinen kansaneläkejärjestelmä oli maailman ensimmäinen kaikki kattava sosiaaliturvaohjelma. Tarkoituksena oli hävittää vanhojen ihmisten köyhäinhoidon tarve.


Suomi oli kehityksessä hyvin mukana aina ensimmäiseen maailmansotaan asti, jolloin luokkien välisen ristiriidan kärjistyminen sisällissodaksi vei jatkon edellytykset. Maailmansotien välisenä aikana Suomi päätyi länsimaisen sosiaalipolitiikan kehityksen takariviin. Meillä hyvinvointivaltiosta tuli laajasti hyväksytty tavoite oikeastaan vasta 1970-luvulla.



Hyvinvointivaltio-opin juuret ovat pyrkimyksessä päästä eroon luokkayhteiskunnasta, mutta 1960-luvulta lähtien hyvinvointivaltion laajenemista selittää etenkin naisliikkeen nousu ja sukupuolten välisen tasa-arvopolitiikan vahvistuminen. Naisten laajamittainen siirtyminen kodin ulkopuolelle ansiotyöhön on kasvattanut etenkin hyvinvointipalvelujen tarvetta.


Toisesta maailmansodasta selviytyneelle maailmalle hyvinvointivaltio oli suuri poliittinen lupaus. Nimenomaan Ruotsi tuli kuuluisaksi kolmannesta tiestä, joka erosi selvästi Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton aatteellisista malleista. Hyvinvointia, turvallisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa tarjonnut ruotsalainen kansankoti oli vetovoimainen ihanne.


Suomessa ei kuitenkaan puhuttu kansankodista. Suomi oli Ruotsia köyhempi, maatalousvaltaisempi ja työkeskeisempi maa, jossa sosiaalipolitiikkaan suhtauduttiin käytännöllisesti ja välttäen suuria sanoja. Pekka Kuusen ohjelma 60-luvun sosiaalipolitiikaksi oli kuitenkin lupaus paremmasta. Ohjelmasta tuli aikansa kansallinen mediailmiö ehkä juuri siksi, että Kuusi näki eurooppalaisen kehityksen mahdolliseksi myös Suomessa, vaikka suomalaiset mielsivät maansa kurjaksi ja köyhäksi.


Suomen sosiaalipolitiikka oli pitkään jäljessä Ruotsista ja Tanskasta. Ajanmukaisten eläkejärjestelmien ja työttömyysturvan kehittäminen oli hidasta. Kaikki kansalaiset kattava sairausvakuutus saatiin miltei viimeisenä länsimaana vasta 1960-luvun alussa. 1970-luku merkitsi kuitenkin kiivasta laajentumista. Palveluvaltion kehittäminen pääsi hyvään vauhtiin, kun lainsäätäjä siunasi pitkään suunnitteilla olleet reformit: saatiin kansanterveyslaki, laki peruskoulusta ja laki kunnallisesta päivähoidosta.






Miltei kaikissa maailman maissa harjoitetaan sosiaalipolitiikkaa, mutta mitään yhteistä kansain-välistä mallia ei silti ole syntynyt edes Euroopan unionin sisällä. Sosiaalipolitiikka on luonteeltaan hyvin kansallista. Etenkin julkisen vallan rooli vaihtelee suuresti eri maissa. Myös toiminnan ra-hoitus on järjestetty monella eri tavalla: vero-tuloilla, verovähennyksillä, käyttäjämaksuilla, pakollisilla vakuutuksilla ja niin edelleen.


Julkisuudessa kuvaillaan usein sosiaalimenojen suuria kansainvälisiä eroja. Ne perustuvat kuiten-kin reaalimaailmaa yksinkertaistaviin tilastoihin, sillä OECD-maiden todelliset erot eivät ole dramaattisia. Pohjoismaat eivät ole sosiaali-poliittisesti niin anteliaita eikä Yhdysvallat niin kitsas kuin yleensä luullaan. Yhdysvalloissa työnantajat kantavat osan siitä vastuusta, joka meillä kuuluu valtiolle ja kunnille. Tästä seuraa tietysti suuria eroja työvoiman ulkopuolella olevien asemaan.


Pohjoismaat eivät myöskään ole olleet ainoita hyvinvointivaltioita. Niiden kanssa johtopaikasta kilpaili pitkään Englanti, jossa toisen maailman-sodan aikana kehittyi vahva hyvinvointivaltion ideologia. Sota pommituksineen opetti, että riskit ovat yhteisiä: kuka tahansa saattoi vammautua, joutua kodittomaksi tai menettää omaisensa. Englannissa suosittu klassisen liberalismin oppi omillaan pärjäävästä kansalaisesta horjui. 1980-luvulla kehitys kuitenkin kääntyi taas liberalismin suuntaan.



Suomen katsottiin varauksetta kuuluvan pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon vasta 1980-luvun alussa. Vielä silloinkin meillä toimi eräänlainen pohjoismaisen mallin halpaversio, sillä sosiaalimenot jäivät alle OECD-maiden keskitason.


Suomalaisen hyvinvointivaltion kultakausi alkoi vasta silloin, kun se muualla jo rakoili. Kun Suomi oli toipunut 1970-luvun öljykriisistä idänkaupan ansiosta nopeammin kuin länsimaat yleensä, siitä tuli kansainvälinen edelläkävijä etenkin 1980-luvun perhepoliittisissa ratkaisuissa.


Perhepolitiikka oli monesti aiemminkin ollut suomalaisen sosiaalipolitiikan erityisen kiinnostuksen kohteena: 1930-luvulla siksi, että väestöä katsottiin olevan liian vähän, ja myöhemmin siksi, että naisten ansiotyö oli köyhässä maassa välttämätöntä. Maatilat vaativat kaikkien työpanoksen, eivätkä miesten tavanomaiset palkat riittäneet kotiäitien elättämiseen edes kaupungeissa.


1980-luvun puolivälissä saatiin aikaan keskustan ja vasemmiston perhepoliittinen kompromissi, joka oli kahdessa suhteessa ainutlaatuinen. Ensimmäisenä maailmassa Suomessa annettiin vanhemmille oikeus saada pienet lapset päivähoitoon ja samoin ensimmäisenä alettiin maksaa kotihoidon tukea niille, jotka eivät halunneet käyttää oikeuttaan päivähoitopaikkaan. Samaan aikaan laajennettiin vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoivaajille maksettavaa omaishoidon tukea. Näillä reformeilla irtauduttiin samalla kuin huomaamatta pohjoismaisen palveluvaltion perinteestä: johtavaksi ideologiaksi palveluissa tuli valinnanvapaus.



Hyvinvointivaltion etuuksien ja palvelujen laajeneminen oli yleisesti pysähtynyt muissa länsimaissa valtiontalouden vaikeuksiin. Hetken aikaa Suomi oli kansainvälinen ihme: laajentuva hyvinvointivaltio vailla julkistalouden kriisiä. Tämä vaihe jäi lyhyeksi, ja lama vei mukanaan myös haaveet hyvinvointivaltiosta.


1990-luvulla sanaa "hyvinvointivaltio" ryhdyttiin käyttämään useammin kielteisessä kuin myönteisessä yhteydessä. Tilalle tuli sana "hyvinvointiyhteiskunta". Sillä tarkoitetaan, että kansalaisten on yhdessä käytettävä omaa aikaansa ja omia rahojaan hyvinvoinnin rakentamiseen. Tulos ei saisi liiaksi perustua verotuloilla maksettaviin julkisiin palveluihin eikä valtion ohjaukseen.


Poliittisen ajattelun muuttuminen näkyy siinä, että nyt korostetaan julkista rahankäyttöä investointina tulevaisuuteen. Se merkitsee sekä lasten ja nuorten että koulutuksen suosimista, sen sijaan toimeentuloturvaa on karsittu. Usko sosiaaliseen investointivaltioon voi ajan mittaan uhata ikääntyneiden sosiaaliturvaa.


Suomalaisen hyvinvointivaltion voisi sanoa muuttuneen hyvinvointiyhteiskunnaksi kolmessa mielessä. Ensinnäkin kunnat saavat entistä vapaammin päättää, minkä tasoisia palveluja ne tuottavat kansalaisille. Toiseksi kansalaisten suorat palvelumaksut ovat nousseet. Kolmanneksi palvelujen tuottamisessa toimii paljon entistä enemmän yrityksiä ja järjestöjä, joskin pitkälti julkisella rahoituksella.






Hyvinvointivaltion muutos näkyy erityisen selvästi kotipalveluissa. Lapsiperheet on lähes kauttaaltaan poistettu niiden piiristä, eivätkä ikääntyneiden palvelut ole lähelläkään sitä maailmanennätystasoa, jolle ne nousivat 1980-luvulla. Omaisten odotetaan ottavan ai-kaisempaa suuremman vastuun hoivasta. Yksityisten ja järjestöjen tuottamat kotipalvelut kasvavat nopeasti.


Lapsilisä ja kotihoidon tuki ovat niukentuneet. Oikeutta päivähoitoon laajennettiin 1990-luvun puolivälissä, mutta nyt sen heikentämisestä keskustellaan.


Koulutus on ilmaista peruskoulusta yliopistoon, mutta silti yhteiskunnallinen asema heijastuu koulutusvalintoihin. Koulutuksessa pohjois-maisen hyvinvointivaltiomallin voi kuitenkin sanoa toimivan edelleen. Opiskelijoiden määrä lisääntyy vuosi vuodelta, vaikka opiskelu-paikkaa kohti käytetään entistä vähemmän rahaa ja opintotuen taso on jäänyt jälkeen.


Terveydenhuollossa julkiset varat eivät ole riittäneet, vaan yksityistyminen on ollut nopeaa. Psykiatrinen hoito, jota leikattiin voimakkaasti jo 1980-luvulla, kärsii edelleen resurssien puutteesta. Perusterveydenhoito on lähes maksutonta, mutta ihmiset joutuvat käyttämään yhä enemmän omia varojaan päästäkseen hoitoon silloin, kun he sitä tarvitsevat.


Työttömien perustoimeentuloturva on heiken-tynyt ja toimeentulotuen ehdot ovat tiuken-tuneet; köyhyys on yleistynyt ja vaikeutunut. Kontrolli- ja rangaistusmentaliteetti on voimis-tunut, mikä näkyy työmarkkinatuen ja toimeen-tulotuen muutoksissa sekä nuorten työttömien asemassa.


Kaikki ikääntyneet saavat edelleen henkilö-kohtaisen eläkkeen, mutta kansaneläke ei enää takaa kohtuullista toimeentuloa.


Kulttuuripalvelujen julkista rahoitusta on leikat-tu tuntuvasti, joten käyttäjät puolestaan saavat maksaa enemmän.



Viime aikojen muutokset ovat koskeneet Pohjoismaista eniten Suomea ja Ruotsia. Laman jälkeen Suomi onnistui nopeasti säästämään sosiaalimenonsa kansainvälisen keskitason alapuolelle. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut ongelmitta. Esimerkiksi syrjäytymisen torjunnassa Tanska panostaa voimakkaasti työvoimapolitiikkaan ja Ruotsi puolestaan sairausvakuutukseen. Suomen nykymalli sen sijaan tuottaa pitkäaikaistyöttömiä, joiden toimeentuloturva pienenee, jos toisilla perheenjäsenillä on tuloja. Raskasta työttömille, mutta halpaa valtiolle.


 Perhepolitiikassa Tanska ja Ruotsi suosivat päivähoitoa ja naisten ansiotyötä mutta myös osapäivätyötä. Suomessa pienten lasten äidit joutuvat usein valitsemaan joko kotihoidon tuen tai kokopäivätyön. Näillä linjaeroilla on vaikutuksensa siihen, että työllisyysaste on Tanskassa ja Ruotsissa selvästi korkeampi kuin Suomessa. Suomi säästää sosiaalimenoissa mutta saa sen vuoksi vähemmän verotuloja kuin naapurinsa. Perhepoliittinen valinnanvapauskin on jäänyt puolitiehen: pienten lasten vanhemmilla ei ole mahdollisuutta lyhentää työaikaansa ilman toimeentulon huomattavaa heikentymistä.


Ehkä ei ole liian rohkeaa yleistää, että Pohjoismaista Suomi on ottanut eniten taka-askeleita kohti perinteistä omillaan selviytymisen vaatimusta. Tähän on kuitenkin syytä lisätä, että ideologinen kamppailu hyvinvointivaltion jatkuvuudesta on ollut muissa pohjoismaissa jo vuosikymmenet kiivaampaa kuin Suomessa. Suomalainen pragmatismi on sietänyt yllättävän hyvin sen, että pohjoismaisen mallin ihanteet ovat hämärtyneet.



Viime vuosikymmenen alusta lähtien poliittisessa keskustelussa on kuultu monenlaisia epäilyksiä hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.


• Yhdet puhuvat vaikeuksista ylläpitää pohjoismaista verotustasoa.


Korkean verotustason ylläpitäminen voikin olla vaikeaa, jos kansalaiset eivät koe saavansa riittävää vastinetta maksuilleen. Sosiaalipolitiikkaa voidaan kuitenkin harjoittaa myös turvautumatta nykyisessä määrin valtioon ja sen verotuloihin.


Jos valtioon ei luoteta, voidaan sosiaalipolitiikkaa rakentaa nykyistä enemmän sosiaalivakuutuksen varaan. Vakuutukset voisivat myös suojata toimeentulon nykyistä kansainvälisemmällä ja kansallisesta politiikasta riippumattomammalla pohjalla. Ihmisten halukkuus turvata toimeentulonsa ei varmasti ole katoamassa minnekään. Siksi uudenlaisista vaihtoehdoista on syytä keskustella.


• Toiset pelkäävät työllisten määrän alenevan niin pieneksi, ettei ikääntynyttä väestöä jakseta elättää. Ikääntyneiden ihmisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen onkin nyky-Suomen sosiaalipolitiikan ainoa asia, jossa säästämällä enää voitaisiin massiivisesti vähentää menoja.


On kuitenkin vaikea uskoa sellaiseen tulevaisuuteen, jossa ikääntyneet köyhtyisivät työikäisten vaurastuessa. Ikääntyneiden hallussa on ensinnäkin suuri osuus kansallisomaisuudesta. Toiseksi heillä on sellainen painoarvo poliittisessa demokratiassa, että vuosien mittaan eläkkeet todennäköisesti nousevat ja laskevat yleisen palkkatason mukana.


Ikääntyneiden asema tuskin yleisesti heikkenee, mutta samalla pitää muistaa, etteivät ikääntyneet ole yksi yhtenäinen ryhmä. Monille heistä voi hoivan puute olla suurempi riski kuin toimeentulon niukkuus. On myös mahdollista, että tulevaisuuden Suomessa löytyy köyhien joukossa yllättävän paljon ikäihmisiä.


• Kolmannet näkevät Kiina-ilmiön eli työpaikkojen siirtymisen halvan työvoiman maihin uhkaavan koko länsimaista elämänmuotoa.


Varsinainen kohtalonkysymys onkin lopulta, onko länsimainen elämänmuoto ylipäänsä liian kallis. Pystyvätkö länsimaat pitämään yllä elintasonsa, jos talouskilpailu aidosti vapautuu? Tähän uskaltanee antaa kaksi vastausta.


Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan olemme keskellä ylimenokautta, joka siirtää työpaikkoja monilla tuotannon aloilla ja tuo mukanaan paikallisia vaikeuksia mutta ei aiheuta dramaattisia pitkäaikaisseurauksia.


Toisen vaihtoehdon mukaan vakavia seurauksia tulee pitkälläkin aikavälillä, mutta silloin länsimaisissa demokratioissa äänestäjät ja heistä riippuvaiset poliitikot tekevät lopun vapaasta talouskilpailusta. Jälkimmäinen vaihtoehto on ikävä ainakin kehitysmaille.


Historiasta on hyvä oppia ainakin se, etteivät mitkään poliittiset ja ideologiset trendit jää pysyviksi. Ei olisi ennenkuulumatonta, vaikka ihmiset tulevaisuudessa taas kaipaisivat vahvempaa valtiota sosiaalipolitiikkaan.



Anneli Anttonen on sosiaalipolitiikan professori Tampereen yliopistossa (syksyn 2004 Tukholman yliopistossa).


Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018