Kun työpaikat tulevat ja menevät, työntekijän valtiksi nousee ammattitaito.Siitä hyötyy myös työnantaja.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Kun työpaikat tulevat ja menevät, työntekijän valtiksi nousee ammattitaito.Siitä hyötyy myös työnantaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2011

Nuorelle povelle työ ei enää ole yhtä pyhä arvo kuin vanhemmalle, nykyään toistellaan. Nuoret ovat kaiketi hoksanneet, että elämässä on muutakin kuin työ.

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto kuitenkin vie tuoreessa Nuori tasa-arvo -julkaisussa pohjaa mantralta, joka väittää nuorten väheksyvän työelämää. Työolotutkimusten mukaan ainakin työssäkäyvien nuorten aikuisten arvostus työtä kohtaan on vuodesta 1990 vuoteen 2008 kasvanut yhtä suureksi kuin viisi–kuusikymppisten. Tosin nuoret pitävät arvossa entistä enemmän myös vapaa-aikaa ja eniten kaikesta perhe-elämää. Opiskelijoiden asenteista työolotutkimukset eivät kerro.

Uskollisuus rakoilee

Muualta kantautuu toisenlaisia uutisia. TNS Gallupin alkuvuodesta julkaiseman vuotuisen työelämäselvityksen mukaan suomalaisten työntekijöiden henkiset siteet työpaikkaansa ovat löystyneet.

Ennen viime vuodenvaihdetta tehdyssä tutkimuksessa sitoutumisen aste mateli selvästi Pohjois-Euroopan ja koko maailman keskiarvon alapuolella. Eniten on kasvanut "vieraantuneiden" ryhmä, johon kuuluvat ovat tyytymättömiä työpaikkaansa ja potevat ainakin ajoittain motivaatio-ongelmia. Heitä oli 45 prosenttia työntekijöistä.

Yhteinen etu katkolla

Työelämän myllerrykset eivät ole omiaan kohottamaan työpaikkauskollisuutta. Työnantajat eivät enää sitoudu työntekijöihinsä niin kuin ennen, arvioi erikoistukija Anu Järvensivu Tampereen yliopistosta. Vuokratyön käyttö js pätkätyöt lisääntyvät, organisaatioita pilkotaan, ja pörssiyh­tiöt kohentavat tuloskuntoa työntekijöitä vähentämällä.

Suomessa työelämän osapuolet ovat pitkään kokeneet vahvasti olevansa samassa veneessä: yrityksen menestys on merkinnyt myös työntekijän menestystä. Tätä kohtalonyhteyttä ovat kuitenkin repineet etenkin irtisanomiset menestyvissä yrityksissä. Järvensivun mukaan uudeksi työelämän pelisäännöksi on vaarassa muodostua ajatus, että henkilöstön minimointi takaa parhaan lopputuloksen.

Pörssiyrityksissä työntekijät kaihoavatkin aikaa ennen yrityksen listautumista pörssiin.

– Ihmiset kertovat, kuinka paljon ihmisläheisempää meno oli. Pörssiyrityksen logiikka on niin kovin yksinkertainen: tuloutetaan heti kaikki rahat, jotka saadaan irti. Ihmiset kokevat sen aika kylmänä kyytinä.

Hurma löytyy työstä

Samaan aikaan jokaisessa yhden hengen putiikkia suuremmassa yrityksessä tai virastossa tuotetaan tavaroiden ja palveluiden ohella visio- ja missiopuhetta. Johtajat yllyttävät joukkuettaan voittajafiilikseen ja kukoistuskierteeseen. Yes, we can!

Jokaisessa työpaikassa työntekijät myös laskettelevat pilapuheita hengennostatuksesta. He halua­vat keskittyä oikeisiin töihin, eivät hypetykseen. Eivätkä työntekijät ole aivan väärässä. Yhtiöstä hurmaantumista tarpeellisempaa on hurmaantua omasta työstä.

– Työpaikkaan sitoutuminen ei ole niin tärkeää, Järvensivu sanoo. – Työnantajankin etu on, että työntekijät sitoutuvat työhönsä ja ammattiinsa, koska silloin he tekevät työnsä huolellisesti ja tuottavasti.

Moniosaaja läikkyy yli

Perinteinen keino lietsoa työintoa on antaa työntekijöille enemmän vastuuta ja vapautta määrätä, miten työnsä tekevät. Monin paikoin konsti toimii edelleen, mutta näköpiiriin on niin tehtaissa kuin toimistoissa ilmaantunut uusi vitsaus. Se on työn rajattomuus. Oman työn oheen kasautuu uutta tekemistä ja raportointia tekemisestä.

– Kun työ läikkyy rajojensa yli, ihmiseltä häviää hallinnan tunne. Kun joka puolelta tulee ärsykkeitä, joihin on vapaus reagoida ja tarttua, katoaa helposti käsitys siitä, kuinka paljon työtä voi itselleen kahmia.

Kirjassaan Tapaus työelämä ja voiko sitä muuttaa? Järvensivu kuvaa uuden uljaan moniosaajan tilannetta näin: "Monitoimityöntekijällä on aina kiire. Monitaituri saattaa löytää itsensä päivästä toiseen puuhaamassa jotain tyystin muuta kuin on kuvitellut työkseen ja ammatikseen."

Kun ihminen joutuu uhraamaan aikaansa oheistehtäviin, jotka eivät häntä kiinnosta ja jotka eivät ammatin ytimeen kuulu, hän turhautuu ja alkaa tehdä virheitä. Tilanne on omiaan heikentämään sitoutumista työnantajaan, on Järvensivu havainnut. Kun sälä syö naista tai miestä, kaikki kärsivät.

Tykyily ei riitä

Mikä sitten neuvoksi työnantajalle, joka haluaa motivoituneita ja tuottavia työntekijöitä? Palkan pitää luonnollisesti olla kilpailukykyinen, muuten työpaikanvaihto alkaa polttaa mieltä.

– Kaikenlaista kikka kolmosta voi yrittää erilaisilla ohjelmilla, voi tarjota koulutusmahdollisuuksia, työkykyä ylläpitävää tykytoimintaa, hyvää työporukkaa. Viime kädessä kuitenkin työn sisällöt ovat tärkeimmät. Niitä on vaikea kompensoida millään muulla, Järvensivu sanoo.