Kun työpaikat tulevat ja menevät, työntekijän valtiksi nousee ammattitaito.Siitä hyötyy myös työnantaja.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Kun työpaikat tulevat ja menevät, työntekijän valtiksi nousee ammattitaito.Siitä hyötyy myös työnantaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2011

Nuorelle povelle työ ei enää ole yhtä pyhä arvo kuin vanhemmalle, nykyään toistellaan. Nuoret ovat kaiketi hoksanneet, että elämässä on muutakin kuin työ.

Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Anna-Maija Lehto kuitenkin vie tuoreessa Nuori tasa-arvo -julkaisussa pohjaa mantralta, joka väittää nuorten väheksyvän työelämää. Työolotutkimusten mukaan ainakin työssäkäyvien nuorten aikuisten arvostus työtä kohtaan on vuodesta 1990 vuoteen 2008 kasvanut yhtä suureksi kuin viisi–kuusikymppisten. Tosin nuoret pitävät arvossa entistä enemmän myös vapaa-aikaa ja eniten kaikesta perhe-elämää. Opiskelijoiden asenteista työolotutkimukset eivät kerro.

Uskollisuus rakoilee

Muualta kantautuu toisenlaisia uutisia. TNS Gallupin alkuvuodesta julkaiseman vuotuisen työelämäselvityksen mukaan suomalaisten työntekijöiden henkiset siteet työpaikkaansa ovat löystyneet.

Ennen viime vuodenvaihdetta tehdyssä tutkimuksessa sitoutumisen aste mateli selvästi Pohjois-Euroopan ja koko maailman keskiarvon alapuolella. Eniten on kasvanut "vieraantuneiden" ryhmä, johon kuuluvat ovat tyytymättömiä työpaikkaansa ja potevat ainakin ajoittain motivaatio-ongelmia. Heitä oli 45 prosenttia työntekijöistä.

Yhteinen etu katkolla

Työelämän myllerrykset eivät ole omiaan kohottamaan työpaikkauskollisuutta. Työnantajat eivät enää sitoudu työntekijöihinsä niin kuin ennen, arvioi erikoistukija Anu Järvensivu Tampereen yliopistosta. Vuokratyön käyttö js pätkätyöt lisääntyvät, organisaatioita pilkotaan, ja pörssiyh­tiöt kohentavat tuloskuntoa työntekijöitä vähentämällä.

Suomessa työelämän osapuolet ovat pitkään kokeneet vahvasti olevansa samassa veneessä: yrityksen menestys on merkinnyt myös työntekijän menestystä. Tätä kohtalonyhteyttä ovat kuitenkin repineet etenkin irtisanomiset menestyvissä yrityksissä. Järvensivun mukaan uudeksi työelämän pelisäännöksi on vaarassa muodostua ajatus, että henkilöstön minimointi takaa parhaan lopputuloksen.

Pörssiyrityksissä työntekijät kaihoavatkin aikaa ennen yrityksen listautumista pörssiin.

– Ihmiset kertovat, kuinka paljon ihmisläheisempää meno oli. Pörssiyrityksen logiikka on niin kovin yksinkertainen: tuloutetaan heti kaikki rahat, jotka saadaan irti. Ihmiset kokevat sen aika kylmänä kyytinä.

Hurma löytyy työstä

Samaan aikaan jokaisessa yhden hengen putiikkia suuremmassa yrityksessä tai virastossa tuotetaan tavaroiden ja palveluiden ohella visio- ja missiopuhetta. Johtajat yllyttävät joukkuettaan voittajafiilikseen ja kukoistuskierteeseen. Yes, we can!

Jokaisessa työpaikassa työntekijät myös laskettelevat pilapuheita hengennostatuksesta. He halua­vat keskittyä oikeisiin töihin, eivät hypetykseen. Eivätkä työntekijät ole aivan väärässä. Yhtiöstä hurmaantumista tarpeellisempaa on hurmaantua omasta työstä.

– Työpaikkaan sitoutuminen ei ole niin tärkeää, Järvensivu sanoo. – Työnantajankin etu on, että työntekijät sitoutuvat työhönsä ja ammattiinsa, koska silloin he tekevät työnsä huolellisesti ja tuottavasti.

Moniosaaja läikkyy yli

Perinteinen keino lietsoa työintoa on antaa työntekijöille enemmän vastuuta ja vapautta määrätä, miten työnsä tekevät. Monin paikoin konsti toimii edelleen, mutta näköpiiriin on niin tehtaissa kuin toimistoissa ilmaantunut uusi vitsaus. Se on työn rajattomuus. Oman työn oheen kasautuu uutta tekemistä ja raportointia tekemisestä.

– Kun työ läikkyy rajojensa yli, ihmiseltä häviää hallinnan tunne. Kun joka puolelta tulee ärsykkeitä, joihin on vapaus reagoida ja tarttua, katoaa helposti käsitys siitä, kuinka paljon työtä voi itselleen kahmia.

Kirjassaan Tapaus työelämä ja voiko sitä muuttaa? Järvensivu kuvaa uuden uljaan moniosaajan tilannetta näin: "Monitoimityöntekijällä on aina kiire. Monitaituri saattaa löytää itsensä päivästä toiseen puuhaamassa jotain tyystin muuta kuin on kuvitellut työkseen ja ammatikseen."

Kun ihminen joutuu uhraamaan aikaansa oheistehtäviin, jotka eivät häntä kiinnosta ja jotka eivät ammatin ytimeen kuulu, hän turhautuu ja alkaa tehdä virheitä. Tilanne on omiaan heikentämään sitoutumista työnantajaan, on Järvensivu havainnut. Kun sälä syö naista tai miestä, kaikki kärsivät.

Tykyily ei riitä

Mikä sitten neuvoksi työnantajalle, joka haluaa motivoituneita ja tuottavia työntekijöitä? Palkan pitää luonnollisesti olla kilpailukykyinen, muuten työpaikanvaihto alkaa polttaa mieltä.

– Kaikenlaista kikka kolmosta voi yrittää erilaisilla ohjelmilla, voi tarjota koulutusmahdollisuuksia, työkykyä ylläpitävää tykytoimintaa, hyvää työporukkaa. Viime kädessä kuitenkin työn sisällöt ovat tärkeimmät. Niitä on vaikea kompensoida millään muulla, Järvensivu sanoo.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.