Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Uudet sanat tulevat yleensä uusien asioiden mukana, ja nimitys lainataan tavallisesti siitä kielestä, jolla kyseinen asia on tullut tunnetuksi.

Lainaamisvaiheessa vierasta sanaa voidaan ensin siteerata sellaisenaan, mutta jos sana ja asia kotiutuvat kansan pariin, myös nimitys sopeutetaan vähitellen oman kielen järjestelmään.

Sekä jazz että pizza ovat 1900-luvun lainoja. Jazz on mainittu tanssina ja siihen liittyvänä musiikkina vuonna 1919 ilmestyneessä Ollin pakinassa. Ollin kuvaus on niin rasistinen, että sitä rohkenee referoida vain valistuneelle lukijakunnalle: ”Jazz on muuan raakalaisimpia, järjettömimpiä ja tietysti rumimpia hyppelyitä, mitä tylsät neekeriaivot ovat keksineet.”

Pizzat ovat valloittaneet Suomen vasta sotien jälkeen. Ensimmäiset ravintolapizzat on tiettävästi tarjoiltu Haminassa vuonna 1961, mutta valtakunnalliseen kuuluisuuteen pizzat nousivat vasta kun Adriano Vinciguerra avasi aidon pizze­rian Lappeenrantaan vuonna 1964.

Sekä jazz että pizza ovat etymologin kannalta hankalia sanoja, sillä niiden perimmäistä syntytapaa ja -aikaa ei tiedetä. Se on selvää, että jazz tulee amerikanenglannista ja pizza italiasta, mutta alkuperäkielissään ne ovat juuriltaan hämäriä.

Jazz-sanaa on alkuaan arveltu eroottissävyiseksi kiertoilmaukseksi, jota on hyödynnetty sanallisessa markkinoinnissa New Orleansin punaisten lyhtyjen alueella. Yhden selityksen mukaan se perustuu paikallisen ranskan kielen sanaan chasse, joka merkitsee muun muassa metsästystä, saalista tai takaa-ajoa.

Pizzasta annetut selitykset ovat kesympiä. Joka tapauk­sessa sana on vanhempi kuin nykyinen, 1700-luvun Napolissa muotonsa saanut pizza, ja se on alkuaan viitannut leipäpohjaisiin köyhän kansan ruokiin. Sen on arveltu juontuvan saksan suupalaa merkitsevästä sanasta bizzo tai pizzo, mutta yhtä hyvin se saattaa kuulua yhteen kreikan leipää merkitsevän pitta-sanan kanssa. Sanan alkuperän selvittäminen jää usein arvelun asteelle, jos sen elämä alkaa pelkästään suullisessa kielenkäytössä.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2011