Etevät pärjäävät kaikkialla. Heikommat hukkuvat kolosseihin.

Koulu-uudistusten johtoajatus kuuluu: suuri on kaunista. Suurtuotannon edut sanelevat paitsi margariinin ja makkaran valmistusta myös lasten kouluttamista. Isossa koulussa kustannukset lasta kohti jäävät pienemmiksi kuin pikkukoulussa.

"Säästöä!" iloitsee kuntapäättäjä, lakkauttaa lähikoulut ja pistää pystyyn tuhannen oppilaan opetustehtaan.

Monen vanhemman mielestä pieni on kauniimpaa. Mikä sen herttaisempaa kuin kylä- tai korttelikoulu, jossa kaikki tuntevat toisensa. Kaukana on kavala massojen maailma, jonne oma silmäterä uhkaa hukkua.

Pieni koulu tuntuu kotoisalta, mutta oppiiko siellä paremmin kuin isossa? Luulisi, että vastaus riippuu vain opettajien kyvystä opettaa ja oppilaiden kyvystä oppia eikä koulun koolla ole niin väliä. Tutkimuksissa on kuitenkin huomattu niin Suomessa kuin maailmalla, että koulun koko ja koulumenestys kytkeytyvät toisiinsa. Tulokset vain ovat olleet jokseenkin ristiriitaisia: milloin pienen, milloin suuren eduksi.

Alkuun arvosanat paranevat

Suomen kouluissa keskimääräiset arvosanat paranevat koulun koon kasvaessa, osoittaa Sitran julkaisema tutkimus Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma. Esimerkiksi ala-asteen päättötodistuksen keskiarvo on alle 200 oppilaan koulussa 8,15, kun se yli 500 oppilaan koulussa on 8,28.

Keskiarvojen ero ei ole huikea. Suunta on silti tämän tutkimuksen mukaan selvä: suuremmissa kouluissa oppilaat saavat keskimäärin parempia arvosanoja.

Tutkimusta johtanut psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen muistuttaa, että tulos sisältää virhelähteitä. Arvosanoja ei voi suoraan verrata, koska arvostelukäytännöt vaihtelevat: samantasoisesta suorituksesta saa toisessa koulussa yhdeksikön ja toisessa kahdeksikon. Pienessä koulussa myös arvosanojen hajonta voi olla suurempi, mikä heikentää vertailtavuutta.

Liika tungos kostautuu

Vaikka numerot paranevat suuremmissa kouluissa, liika näyttää tässäkin olevan liikaa. Yli 600 oppilaan kouluissa keskiarvot alkavat tutkimuksen mukaan taas laskea. Liika tungos vie veronsa. Jättikouluissa myös erot hyvien ja huonojen oppilaiden välillä kasvavat.

Etevät oppilaat menestyvät Keltikangas-Järvisen mukaan, vaikka koulu olisi minkälainen. Suurkoulusta kärsivät varsinkin murrosikäiset "seiskan pojat". Seuraukset eivät näy ainoastaan arvosanoissa vaan myös motivaatiossa ja itseluottamuksessa, jotka ovat elämässä vielä tärkeämpiä valttikortteja kuin hyvät numerot.

– Suuressa koulussa huonosti menestyvällä pojalla oli myös heikko itsetunto. Pienessä koulussa taas huonolla koulumenestyksellä ei ollut mitään vaikutusta pojan itsetuntoon, Keltikangas-Järvinen sanoo.

– Tiedetään, että pojat kärsivät ulkoisista stressitekijöistä jostain syystä enemmän kuin tytöt. Suuressa koulussa kuutosen ja seiskan pojat hukkuvat massaan eivätkä saa tarvitsemaansa tukea, professori selittää.

Pieni hyötyy pienestä

Muualla maailmassa tehtyjen tutkimusten vaaka kallistuu pienen puolelle, erityisesti kun on kyse alakoululaisista. Tämä selviää katsauksesta, jossa Toronton yliopiston Kenneth Leithwood ja Doris Jantzi tarkastelevat lähes 60:tä koulun koon vaikutuksia käsittelevää tutkimusta.

Yksimielisin näyttö osoittaa, että juuri nuorimmat koululaiset hyötyvät eniten pienistä opinahjoista. Pieni koulu parantaa heidän arvosanojaan riippumatta siitä, millainen kotitausta heillä on. Yhtä yksimielisiä tutkimukset ovat siitä, että eniten suoritustaan kohentavat vähävaraisten perheiden lapset, joilla opintie tapaa olla kivikkoisempi. Pienessä koulussa eritasoiset oppijat voidaan huomioida paremmin.

Keskeyttäjät vääristävät kuvaa

Enemmistö tutkimuksista puoltaa myös ylempien kouluasteiden koon rajaamista pieneen tai keskisuureen. Britanniassa on tosin havaittu päinvastaistakin.

Erään tutkimuksen mukaan 11–16-vuotiaiden koulusuoritukset olivat huipussaan 900–1 500 oppilaan kouluissa, kun taas 11–18-vuotiaat ylsivät parhaimpaansa 1 200–1 800 oppilaan kouluissa. Suomen oloissa näin isot koulut ovat jo megaluokkaa.

Leithwood ja Jantzi epäilevät megakoulujen ansioita. Niissä keskeyttäjien määrä on suuri, ja jos heikommat lapset putoavat, nousee koulun keskiarvo väistämättä.

Opetuskin vaikuttaa

Suurten koulujen menestystä on selitetty myös sillä, että laajempi opettajakunta voi tarjota eriytyneempää lisäopetusta edistyneille. Ratkaisevaa ei olisikaan pytingin koko ja oppilasmäärä vaan kattava ja asiantunteva opetustarjonta.

Joka tapauksessa suurin osa tutkimuksista asettuu pienten oppilaitosten puolelle. Tutkimukset myös tukevat ihmisten näppituntumaa pienten koulujen paremmasta tunnelmasta: oppilaat viihtyvät paremmin, pinnaavat vähemmän ja kokevat kuuluvansa kiinteämmin kouluyhteisöön.

Torontolaistutkijat suosittelevat ala-asteen maksimikooksi 300–500:aa oppilasta ja yläasteen 600–1 000:ta oppilasta. Pienempi enimmäiskoko sopii kouluihin, joiden oppilaat tulevat enimmäkseen vähävaraisista perheistä. Hyvin toimeen tulevien kotien kasvatit pärjäävät sankemmassakin joukossa.

Raha ei mene seiniin

Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan koulun ihannekoko olisi 200:n ja 500 oppilaan välillä. Tämänkokoinen koulu tukisi parhaiten paitsi koulumenestystä myös myönteistä minäkuvaa. Ajatus ei ole kuitenkaan tavoittanut niitä kuntien päättäjiä, jotka havittelevat säästöjä kokoamalla oppilaat suurkouluihin ja lakkauttamalla pienempiä.

– Sanotaan, että ei seinistä kannata maksaa. Väite osoittaa hyvin ohutta tietoa murrosikäisen lapsen kehityksestä. Eihän siinä seinistä makseta vaan huolenpidosta ja vuorovaikutuksesta, Keltikangas-Järvinen sanoo.

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että koulu ei ole vain tapa auttaa etevimpiä lapsia menestymään. Koulun tehtävä on myös tasoittaa kodin antamia lähtökohtia ja tarjota kaikille mahdollisimman hyvät elämän eväät. Jättikoulut eivät tässä auta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Suomen suurimmat koulut

Suurimmat peruskoulut

 

Vaisaaren koulu, Raisio 900

Puolalan koulu, Turku 888

Porolahden peruskoulu, Helsinki 883

Kaakkurin koulu, Oulu 859

Lauritsalan koulu, Lappeenranta 849

Mikkolan koulu, Vantaa 806

Rantakylän yhtenäiskoulu, Mikkeli 793

Hiidenkiven peruskoulu, Helsinki 782

Takahuhdin koulu, Tampere 775

Kempeleen yläaste 752

 

Suurimmat yhteiskoulut ja lukiot

 

Tikkurilan lukio, Vantaa 1 161

Helsingin suomalainen yhteiskoulu 1 137

Järvenpään lukio 1 075

Helsingin Rudolf Steiner -koulu 1 049

Lahden yhteiskoulu noin 1 000

Vaskivuoren lukio, Vantaa 1 000

Jyväskylän normaalikoulu 993

Joensuun normaalikoulu 961

Munkkiniemen yhteiskoulu, Helsinki 956

Viikin normaalikoulu, Helsinki 937

Listat perustuvat Opetushallituksen tilastoihin lukuvuodelta 2010–2011.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.