Olisiko Ranskan sodanjohto ottanut tavallisen maalaistytön taisteluhengen nostattajaksi? Ei olisi, vastaavat keskiajan tutkijat. Jeanne d’Arc oli poikkeuksellisen karismaattinen ja määrätietoinen nuori näkijä.

Myyttien takana

Artikkelisarjassa kerrotaan historian henkilöistä, joista tiedetään enemmän värikkäitä tarinoita kuin tosiasioita.

TEKSTI:Päivi Parhi-Riikola

Olisiko Ranskan sodanjohto ottanut tavallisen maalaistytön

taisteluhengen nostattajaksi?Ei olisi, vastaavat keskiajan tutkijat.Jeanne d’Arc oli poikkeuksellisen karismaattinen

ja määrätietoinen nuori näkijä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2005

Sankka ihmisjoukko on kokoontunut Rouenin kaupungin torille 30. toukokuuta 1431 seuraamaan keskiajan suurimman julkkisoikeudenkäynnin viimeistä näytöstä. Munkki taluttaa punaiseen mekkoon puettua nuorta naista kohti torin keskelle pystytettyä lavaa. Nainen rukoilee niin hartaasti, että jopa hänen saattajansa liikuttuu kyyneliin.

Pappi lukee saarnan ja luovuttaa naisen englantilaisten käsiin. Nainen pyytää ristiä, ja lähellä seisova sotilas ojentaa hänelle oksista sidotun ristin. Nainen suutelee sitä ja painaa sen rinnalleen. Hän pyytää myös kirkon krusifiksin ja esittää rukouksia Jumalalle ja pyhimyksille.

Sotilas sytyttää ensimmäisen oksan. Hän vihaa tätä salaperäistä naista, joka murensi englantilaisten taistelumoraalin. Viha muuttuu kuitenkin tyrmistykseksi, kun liekit käyvät naisen yli ja sotilas kuulee, kuinka hän huutaa Jeesusta avuksi.

Naisen vetäessä viimeisen henkäyksensä sotilas uskoo näkevänsä kyyhkysen lentävän ylös liekeistä. Hän aavistaa, ettei roviolla kuollut noita vaan pyhimys, jonka muisto ei kuole koskaan.

Todennäköisimmin palvelustyttö

  

Nykyihmisestä Jeanne d’Arcin vain 19 vuotta kestänyt elämä vaikuttaa uskomattomalta. Pyhimystarinoista ja romaaneista välittyy kuva köyhästä paimentytöstä, joka uskonsa avulla pystyi muuttamaan satavuotisen sodan kulkua ja nostamaan ranskalaiset tuhon partaalta voittoon.

- Todellisuudessa d’Arcit eivät olleet köyhiä, jos eivät rikkaitakaan, sanoo keskiaikaisten käsi-kirjoitusten tutkimukseen erikoistunut yleisen historian dosentti Tuomas Heikkilä Helsingin yliopistosta. d’Arceilla oli maatila ja arvovaltaisia tuttavia, ja Jeannen isä Jacques hoiti tärkeitä luottamustoimia kotikylässä. Jeannen saavutettua sotamenestystä perhe jopa aateloitiin. 

Niin aikalaislähteiden kuin myöhempien kirjoitusten mukaan Jeanne ei osannut lukea eikä kirjoittaa kuin nimensä. Muita taitoja hänellä sen sijaan oli yllin kyllin.

Äiti Isabelle oli opettanut tyttärensä muun muassa kehräämään, ompelemaan, hoitamaan taloutta ja kaitsemaan karjaakin. Ilmeisesti Jeanne kuitenkin teki enimmäkseen sisätöitä. Hänen jopa mainitaan olleen erään aatelisrouvan palveluksessa sen jälkeen kun hän 1428 pakeni kotikylästään englantilaisten hyökättyä sinne.

Jeanne itse oli kaikkein ylpein siitä, että äiti oli opettanut hänelle kaikki tärkeimmät rukoukset ja totuttanut käymään messussa.

Ulkonäkö luotiin uudelleen

  

Myös mielikuva Jeannesta hentona ja vaaleana pyhimyksenä on liioiteltu.  - Keskiajan ihmisillä oli oma selvä käsityksensä siitä, miltä pyhän naisen piti näyttää, Tuomas Heikkilä toteaa. - Jeannesta luotua käsitystä voi verrata kuvaan Neitsyt Mariasta. Taideteoksia katsellessa on vaikea kuvitella, että Maria olisi vasta synnyttänyt pojan tai että hän olisi kotoisin Lähi-idästä, missä vaaleahiuksisuus on harvinaista, Heikkilä sanoo.

Todistajanlausuntojen mukaan Jeanne oli tummahiuksinen ja varsin muodokas. Toisaalta lähteet vihjaavat, ettei hän ollut erityisen kaunis. Hänen ääntään kuvataan kuitenkin kirkkaaksi ja vahvaksi.

Pyhimysmäistä kuvaa piirtää myös tieto, jonka mukaan Jeanne 17-vuotiaana kieltäytyi avioi-tumasta kihlattunsa kanssa. Oikeuden eteen jouduttaan hän vetosi pyhään lupaukseensa pysyä neitsyenä. Lupaukseen Jeannen olivat johdattaneet näyt, joiden hän uskoi olevan jumalallista alkuperää.

Jeanne vältti tuomion. Ilmeisesti tuomarit vakuuttuivat siitä, että hän vilpittömästi pyrki pyhyyteen. Keskiajalla neitsyyttä pidettiin pyhänä ominaisuutena. Se merkitsi rikkumatonta hyveellisyyttä ja profeetallisia, yliluonnollisia voimia.

Ilmestykset kuuluivat keskiaikaan

  

Jeanne koki ensimmäiset näkynsä 12-vuotiaana vuonna 1424, jolloin hänen kotimaansa tulevaisuus näytti epävarmalta.

Taistelevat kuninkaat Ranskan Kaarle VI ja Englannin Henrik V olivat molemmat kuolleet, eikä valtakunnassa ollut hallitsijaa. Virallinen vallanperijä Henrikin poika oli vasta sylilapsi, ja Englannin etuja valvoi sijaishallitsija Bedfordin herttua. Kaarlen poika Kaarle VII taas oli vetäytynyt Chinoniin Loirejoen varrelle viettämään joutilasta elämää.

Jeanne päätyi keskelle perimyssotaa

Satavuotinen sota, jonka loppupuolelle Jeanne d’Arcin toiminta ajoittuu, kesti itse asiassa 116 vuotta (1337-1453). Sodan taustalta löytyvät maanomistus- ja perimys-riidat.

Ranskan ja Englannin hallitsijahuoneet olivat olleet kytköksissä toisiinsa siitä pitäen, kun Normandian herttua Vilhelm Valloittaja 1000-luvulla kruunattiin Englannin kuninkaaksi. Näiden aikojen peruina saarivaltion hallitsijoilla oli vielä 1300-luvulla laajoja läänityksiä Ranskassa.

Sodan siemen alkoi itää Ranskan kuninkaan Kaarle IV:n kuoltua vuonna 1328. Seuraajaksi nousi Valois’n suvun Filip VI, mutta Englannin Edvard III:n mielestä oikea vallanperijä oli hän, sillä hän oli Kaarlen sisarenpoika. Filip epäili Edvardin aikeita, ja 1337 hän hyökkäsi Edvardille kuuluneeseen Akvitaniaan. Suursodaksi taistelut laajenivat 1340, kun Edvard julistautui Ranskan kuninkaaksi.

Hallitsijat vaihtuivat, mutta sota jatkui väliin Ranskan, väliin Englannin menestyessä. Kun Jeanne d’Arc 1428 ilmestyi näyttämölle, vaikutti siltä, että Englanti veisi voiton. Jeanne onnistui kuitenkin vahvistamaan ranskalaisten taistelumoraalia, ja sotaonni kääntyi.

Domrémy 6.1.1412 Jeanne syntyy.

Agincourt 1415 Englannin Henrik V hyökkää ja peittoaa Ranskan Kaarle VI:n joukot.Sota kiihtyy.

Pariisi 1418 Englantilaiset miehittävät kaupungin. Kaarlen hovi vetäytyy Keski-Ranskaan.

1419 Burgundin herttua Filip Hyvä siirtyy englantilaisten puolelle, koska Kaarle VI on murhauttanut hänen edeltäjänsä.

Troyes 1420 Kaarle taipuu rauhansopimukseen ja julistaa Henrikin vallanperijäkseen. Henrik avioituu Kaarlen tyttären kanssa.

1422 Henrik ja Kaarle kuolevat perätysten. Englantilaiset pitävät kruununperillisenä Henrikin poikaa Henrik VI:ta, ranskalaiset Kaarlen poikaa Kaarle VII:tä.

Domrémy 1424 Jeanne kokee ensimmäiset näkynsä kotinsa puutarhassa.

Vaucouleurs 13.5.1428 Jeanne tapaa kuninkaallisen käskynhaltijan ja pyytää tältä saattuetta päästäkseen Chinoniin nuoren Kaarlen luokse. Käskynhaltija kieltäytyy.

Domrémy heinäkuussa Englantilaiset hyökkäävät. d’Arcit pakenevat lähikaupunkiin.

Orléans 12.10. Englantilaiset valloittavat kaupungin.

Vaucouleurs 12.2.1429 Käskynhaltija varustaa Jeannen Chinonin-matkalle.

Chinon ja Poitiers 9.-22.3. Jeanne tapaa prinssi Kaarlen. Jeannen neitsyys varmistetaan, ja teologit tutkivat hänen vakaumuksensa. Kaarle antaa Jeannelle luvan lähteä Orléansiin.

Orléans 4.-8.5. Jeanne käy ensimmäisen ja tärkeimmän taistelunsa. Englantilaiset lyödään, ja kaupunki vapautuu.

Patay 18.6. Jeannen armeija saavuttaa murskavoiton.

Troyes 10.7. Kaupunki antautuu piirityksen jälkeen.

Reims 17.7. Kaarle VII kruunataan kuninkaaksi. Jeanne seisoo hänen rinnallaan.

Pariisi 8.9. Jeanne haavoittuu jousimiehen nuolesta johtaessaan Pariisin takaisinvaltausta. Vastoin hänen tahtoaan sotilaat määrätään vetäytymään. Kaarlen sotainto laantuu.

Compiègne 23.5.1430 Jeanne joutuu vangiksi auttaessaan burgundilaisten piirittämää kaupunkia.

Rouen 9.1.1431 Jeannen oikeudenkäynti alkaa hengellisessä tuomioistuimessa. Jeannea syytetään kerettiläisyydestä ja noituudesta.

3.-15.3. Epätoivoissaan Jeanne hyppää vankitornista, mutta selviää hengissä.

24.5. Armottomien kuulustelujen uuvuttama Jeanne suostuu polttotuomion uhatessa pukeutumaan mekkoon ja kieltämään näkynsä. Hänet tuomitaan elinkautiseen vankeuteen.

28.5. Jeanne pukeutuu sotilasasuun ja julistaa uskovansa näkyjensä jumalallisuuteen. Hänen todetaan langenneen uudelleen.

30.5. Englantilaiset polttavat Jeannen roviolla Rouenin torilla.

1435 Englantilaisiin pettynyt Burgundin herttua palaa Ranskan liittolaiseksi.

1449 Kaarle käynnistää laajamittaiset sota-toimet ja valtaa nopeasti Normandian ja Akvitanian.

Castillon 1453 Kaarlen joukot lyövät englantilaiset. Sota päättyy. Calais jää englantilaisten haltuun (vuoteen 1553).

Pariisi 17.11.1455-7.7.1456 Kunnianpalautusoikeus toteaa Jeannen syyttömäksi. Hänen tuomionsa mitätöidään.

Jeannelle ilmestyi ensin arkkienkeli Mikael loisteliaassa ritarin asussa enkelien saattamana. Myöhemmin hänelle näyttäytyivät myös Katariina Aleksandrialainen ja Margareeta Antiokialainen. Jeanne oli vakuuttunut, että Jumala puhui hänelle näkyjen kautta.

Psykologia ja lääketiede ovat tulkinneet näyt milloin nuoren tytön hysteriaksi, milloin tulematta jääneen sukupuolikypsyyden korvikkeeksi. Tuomas Heikkilä huomauttaa, että jumalalliset väliintulot olivat arkipäivää keskiajan ihmisen kokemusmaailmassa.

- Visioiden näkeminen oli erityisen yleistä myöhäiskeskiajalla. Pyhä Birgitta kertoi itsensä Jeesuksen ilmestyneen hänelle, eikä kukaan epäillyt. Miksi joku olisi kiistänyt Jeannen vaatimattomammat näyt?

Heikkilä luonnehtii Jeannen pyhimysvieraita "loogisiksi". Mikael oli taivaallisten sotajoukkojen komentaja ja Ranskan suojeluspyhimys. Pyhä Katariina ja Pyhä Margareeta taas olivat maalaisnaisten pyhimyksiä, jotka tunnettiin neitsyydestä, rohkeudesta ja taidosta keskustella etevimpien-kin filosofien kanssa.

Karisma vakuutti Kaarlen

  

Vähä vähältä Jeanne vakuutti ihmisiä tehtävästä, jonka näyt olivat hänelle ilmoittaneet: hän vapauttaisi Orléansin ja saattaisi Kaarlen Reimsiin, missä tämä kruunattaisiin kuninkaaksi.

Isänsä tuttavan avustuksella Jeanne pääsi  Vaucouleursiin tapaamaan kuninkaallista käskynhaltijaa saadakseen varusteet Chinonin-matkalle. Lopulta käskynhaltija suostui antamaan Jeannelle hevosen, miehen vaatteet ja saattueen, johon kuului kaksi ritaria ja muutamia renkejä.

Jeanne otti valtavan riskin lähties-sään halki Keski-Ranskan mukanaan miesseurue, mutta kaikki sujui hyvin. Ilmeisesti hänen karismaattisuutensa ja ennustukset neitsytsoturista, joka tulisi pelastamaan Ranskan, herättivät suurta kunnioitusta.

Useat näytelmät ja elokuvat kertovat dramaattisesti Kaarlen ja Jeannen kohtaamisesta: Kaarle piilottelee hoviväkensä seassa, ja hänen hovimiehensä on naamioitunut kruununperilliseksi. Vaikka Jeanne ei tunne hovista ketään, hän tunnistaa Kaarlen unenomaisen varmasti. Tuomas Heikkilä pitää naamioleikkiä mahdollisena, sillä se toistuu useissa keskiaikaisissa kertomuksissa.

Jälkipolvet tuskin saavat koskaan tietää, mitä Jeanne kertoi Kaarlelle, sillä "yksityiskohdat kuuluivat yksin kuninkaalle". Joka tapauksessa asiat tekivät vaikutuksen kruununprinssiin. Hän määräsi kuninkaalliset matroonat varmistamaan Jeannen neitsyyden ja  teologien valtuuskunnan kuulemaan hänen aikeitaan.

- Jeanne vakuutti Kaarlen luultavasti aivan inhimillisistä syistä. Kaarlea on kuvattu rumaksi ja hänen isäänsä mielenvikaiseksi. Äiti taas oli siirtynyt englantilaisten puolelle ja väitti poikaansa aviottomaksi lapseksi. Siveä ja psykologisesti taitava neitsyt onnistui rauhoittamaan epävarman kruununperijän, Heikkilä arvioi.

Taisteli muttei tappanut

Jeanne sai Kaarlelta soturin varusteet, sotajoukon ja ilmeisesti myös sotilaallista koulutusta. Hän hankki oman valkoisen lipun, jota koristivat hänen lempisymbolinsa: Ranskan kuningassuvun tunnuskukat liljat, Kristus ja sanat Jeesus Maria.

Tiettävästi Jeannella ei ollut armeijassa virallista arvoasemaa, mutta hän oli taisteluhengen nostattaja, henkinen johtaja, joiksi keskiajan armeijoissa nostettiin hengellisiä visionäärejä. Omien- sanojensa mukaan hän ei koskaan tappanut ketään.

Heikkilä on taipuvainen uskomaan väitteeseen. Jeannen halusta välttää verenvuodatus kertovat kirjeet, joita hän ennen hyökkäystä saneli vihollisjoukoille. Niissä hän aina tarjosi mahdollisuutta perääntyä. Hänen myös kerrotaan itkeneen kaatuneiden sotilaiden vuoksi.

Tätä taustaa vasten tuntuu kaukaa haetulta, että keskeisiä syytteitä Jeannea vastaan oli sotavarustuksen käyttö. Syyttäjän mukaan Raamattu kielsi ristiinpukeutumisen. Jeanne puolustautui sanoen, että Jumala nimenomaan käski hänen pukeutua sotilaaksi, koska se "miellytti Häntä".

- Ristiinpukeutumiskielto ei ollut ehdoton. Esimerkiksi keskiajan vaikutusvaltaisin teologi Tuomas Akvinolainen totesi, että vastakkaisen sukupuolen asun käyttö oli sallittua vihollisen harhauttamiseksi uskonsodassa, Heikkilä sanoo. - Sitä paitsi taistelussa oli järkevää käyttää sotavarustusta.

Kaarle hylkäsi pelastajansa

Jeannen voittokulku ei päättynyt englantilaisten häätämiseen Orléan-sista. Hän johdatti ranskalaisjoukot moniin kaupunkeihin, joista osa antautui ilman taistelua. Peloton neitsyt herätti englantilaissotilaissa kauhua, sillä häntä pidettiin noitana.

Huippuhetkensä Jeanne koki Reimsin katedraalissa heinäkuussa 1429, kun Kaarle VII kruunattiin  Ranskan hallitsijaksi. Jeanne seisoi Kaarlen rinnalla, kun tämä voideltiin kuninkaaksi pyhällä öljyllä.

Reimsin jälkeen Jeanne jatkoi tehtäväänsä, jonka oli hänen oman ilmoituksensa mukaan määrä kestää vielä hieman yli vuoden. Kaarle ei kuitenkaan enää ollut halukas tukemaan pelastajaansa. Pyynnöistään huolimatta Jeanne ei saanut lisäjoukkoja armeijaansa.

Kaarle hylkäsi Jeannen lähinnä valtapoliittisista syistä. Jeanne oli jättänyt hänet varjoonsa, ja kuninkaaksi päästyään hän tahtoi olla johtaja maassaan. Lisäksi hän uskoi neuvottelupolitiikkaan.

Myös uskonkysymyksillä oli merkitystä. Kaarlen sota oli poliittinen sota, kun Jeanne kävi viime kädessä uskonsotaa. Tämän osoittaa kirje, jonka Jeanne lähetti englantilaisille ennen Orléansin taistelua. Jeanne pyysi heitä noudattamaan vetäytymiskehotusta, jotta he voisivat myöhemmin yhdessä ranskalaisten kanssa saavuttaa kristikunnan mahtavimman voiton.

Jeanne ilmeisesti kantoi huolta turkkilaisvallan kasvusta, ja hän kiivaili hussilaisille, jotka arvostelivat katolista kirkkoa. Jeanne meni puhdasoppisuudessaan niin pitkälle, että hän kirkon niin

sanotussa suuressa skismassa kannatti Rooman paavia Avignonin paavin sijasta. Ironista kyllä tätä käytettiin oikeudessa todisteena siitä, että Jeanne oli luopunut kirkosta.

Syytelistassa 80 rikosta

Pian palvottu, lopulta pyhimys

Kotiseudulla Champagnessa ja Orléansissa Jeannea alettiin palvoa marttyyrina pian teloituksen jälkeen. 1700-luvulla valistusfilosofit kohottivat hänet puhtauden ja luonnollisuuden vertauskuvaksi. Sitten Napoleon valjasti hänet keisarikuntansa symboliksi. 1870-luvulla sota Saksaa vastaan vahvisti hänen asemaansa Ranskan suojelijana.

Vatikaani julisti Jeannen autuaaksi vuonna 1909 ja pyhimykseksi 1920. Perusteina mainittiin kolme tuoretta ihmettä, joissa kaikissa kuolemansairas potilas parani rukoiltuaan kunnianarvoisaa Jeannea avukseen. Pyhimykseksi julistamista vauhditti myös ensimmäinen maailmansota: lukuisat taisteluhaudoissa pelänneet ranskalaissotilaat kertoivat Jeannen ilmestyneen heille.

Kun Charles de Gaulle nosti Jeannen toisen maailmansodan aikaisen vastarintaliikkeen symboliksi, neitsytsoturista tuli kaikkien ranskalaisten sankari. Maan jokaisesta kaupungista löytyy Jeanne d’Arcin katu, ja toukokuun 8. päivänä ranskalaiset juhlivat Orléansin vapautusta.

Jeanne joutui burgundilaisten vangiksi auttaessaan heidän piirittämänsä Compiègnen kaupungin asukkaita toukokuussa 1430. Puolen vuoden kuluttua alkoi näytösoikeudenkäynti, joka kesti tammikuun alusta toukokuun loppuun.

Vaikka Jeannea kuulustelleet tuomarit ja notaarit olivat ranskalaisia, he olivat englantilaismielisiä ja tiiviisti englantilaisten ja burgundilaisten valvonnassa. Jeannella ei ollut puolustusta. Aluksi hän ei edes tiennyt, mistä häntä syytettiin. Maaliskuussa hänelle esitettiin 80 kohdan syytelista, joka hupeni vähitellen kahteentoista.

Keskeiset syytteet kiertyivät Jeannen vaatetuksen ja näkyjen ympärille: vaatetus pyrittiin todistamaan luonnottomaksi ja näkyjen alkuperä jumalattomaksi. Kuulustelija toisensa jälkeen yritti saada Jeannen kertomaan näyistään niin tarkasti, että teologit pystyisivät todistelemaan ne harhaoppisiksi.

Yhä uudelleen Jeanne kieltäytyi paljastamasta yksityiskohtia, koska "ne kuuluivat yksin kuninkaalle". Jeanne uskoi pitkään, että Kaarle VII tulee hänen avukseen. Lopulta usko alkoi hiipua, ja Jeanne hyppäsi vankitornistaan. Hän kuitenkin selvisi hengissä parinkymmenen metrin pudotuksesta.

Kuolemalla tehtiin propagandaa

Tuomas Heikkilä arvelee, etteivät englantilaiset olisi vapauttaneet Jeannea millään ehdoilla, niin tärkeä propagandavoitto vangitseminen oli. Sen sijaan voi jossitella, olisiko Jeanne

yltänyt uusiin voittoihin, jos Kaarle olisi tukenut häntä kruunajaisten jälkeen.

Mikäli Jeanne olisi elänyt muutaman vuoden pitempään, hän olisi saanut todistaa burgundilaisten paluuta Ranskan puolelle. Jeannen tuella satavuotinen sota olisi saattanut loppua pian tämän jälkeen. Kaarle kuitenkin odotti parikymmentä vuotta ennen kuin ryhtyi massiivisiin hyökkäyksiin, jotka johtivat sodan päättymiseen.

Yhtä kaikki Jeanne inspiroi Kaarlen miehiä kuolemansa jälkeenkin. Kaarle valjasti neitsyen joukkojaan yhdistäväksi symboliksi, ja viimein 1455 Pariisissa aloitettiin kunnianpalautusoikeu-denkäynti, jossa Jeannen todettiin olleen syytön. Vähitellen Jeannesta tuli Ranskan suojelija, joka esikuvallaan valoi uskoa sotilaisiin taistelukentillä.

Päivi Parhi-Riikola on oululainen vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017