Eikö pomo anna vastuuta? Jarruttavatko alaiset, vaikka esimies yrittää parhaansa? Pentti Sydänmaanlakka ehdottaa jaettua johtajuutta, uuden ajan kehitysoppia.

TEKSTI:Jarno Forssell

Sisältö jatkuu mainoksen alla

kehitysoppia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä

1/2003

Kymmenen viime vuoden johtajuustutkimusta ovat leimanneet erilaiset trenditeoriat tiimijohtamisesta tunneälyyn. Teknillisessä korkeakoulussa juuri väitellyt tohtori Pentti Sydänmaanlakka olisi valmis heittämään ne kaikki roskiin. Tilalle hän tarjoaa käytännönläheistä "jaettua johtajuutta".

- Olemme totaalisesti hurahtaneet ismeihin, mutta nyt niistä pitäisi päästä eroon. Ei johtamisessa ole mitään mystiikkaa: meidän pitäisi nähdä se hyvin yksinkertaisena - konkreettisina tekoina.

TKK:n työpsykologian ja johtamisen laitokselle väitöskirjansa tehnyt Sydänmaanlakka, 48, tuntee työpaikkojen käytännön ja johtamisen jos joku. Hän on toiminut yli 20 vuotta eri tehtävissä kansainvälisten yritysten henkilöstöjohdossa, konsulttina ja kouluttajana. Ennen nykyistä konsultin uraansa hän työskenteli Nokian muutosjohtajana. Sydänmaanlakan tuore väitöskirja älykkäistä organisaatioista perustuu paitsi hänen omaan kokemukseensa myös huippujohtajien haastatteluihin ja laajaan teoriaosaan.

- Käyn tutkimuksessani läpi 69 erilaista johtajuusoppia tai -mallia. Ne ovat hienoja mutta teoreettisia ja käytännölle vieraita. Ne tarkastelevat vain pientä osa-aluetta todellisuudesta.

Käskeä tarvitsee harvoin

Sydänmaanlakan johtajuusteesi on, että nopeasti muuttuvassa maailmassa kukaan yksittäinen johtaja ei voi menestyä vanhoilla teollisen yhteiskunnan eväillä. "Suurmiesteorioiden" aika on ohi, nyt johtaminen pitää analysoida osiin ja jakaa se työntekijöiden kesken. Erityisen hyvin tämä pätee asiantuntijaorganisaatioihin, joissa alaiset ovat esimiestään pätevämpiä ainakin omalla alueellaan. Korkeasti koulutetut ovat usein myös individualisteja eivätkä halua tulla johdetuiksi.

- Olen kouluttanut esimerkiksi lääkäreitä, jotka voivat olla johtamisen kannalta aika hankala ryhmä. Perinteinen näkemyshän on, että lääkäri on jumalasta seuraava ja tietää kaiken - myös johtamisesta, Sydänmaanlakka kertoo.

Asiantuntijoiden johtamisessa on oleellista, että työntekijä on sitoutunut ja motivoitunut sekä kantaa vastuuta työstään. Jaettu johtajuus liittyy juuri tämän varmistamiseen. Sydänmaanlakan mukaan jokaiselle työpaikan jäsenelle tulisi antaa "partnerin" rooli. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että työntekijä saa ottaa johtamisvastuuta esimerkiksi yksittäisissä projekteissa.

- Kun tiimi toimii parhaimmillaan, johtaja voi astua taka-alalle, pois tieltä. Tiimi toimii itseohjautuvasti ja johtaja voi sanoa: "Tehkää, te osaatte."

Pentti Sydänmaanlakka ei kuitenkaan ehdota työpaikoille tiimijohtamisen hellimiä "sotamiesneuvostoja", joissa johtajaa ei ole lainkaan. Virallista johtajaa tarvitaan viimeistään silloin, kun tiimin sisällä syntyy ristiriitoja. Silloin pitää olla joku, joka viheltää pelin poikki.

- Älykäs johtaja ymmärtää, että joskus joukkoja pitää johtaa käskemälläkin.

Omat rajat myönnettävä

Millainen sitten on älykkään organisaation hyvä johtaja? Sydänmaanlakka nostaa rationaalisen älykkyyden rinnalle ja jopa sen ylikin tunneälykkyyden ja henkisen älykkyyden. Hän korostaa myös johtajan kahta perusominaisuutta: hyvää itsetuntemusta ja hyvää itseluottamusta. Johtajan pitää ymmärtää oma rajallisuutensa ja tunnustaa, että organisaatiossa on paljon itseä älykkäämpiä ja pätevämpiä ihmisiä, joita tulee hyödyntää.

- On aikamoinen johtajuusloukku, jos johtaja kuvittelee että hänen pitää olla täydellinen. Ensin hän yrittää vakuutella sitä itselleen ja sitten vielä muillekin. Silloin ollaan vaarallisilla teillä ja lähellä naurettavuutta. Perimmäinen syy perfektionismiin voi olla huono itseluottamus, jota johtaja yrittää kompensoida.

Pentti Sydänmaanlakka uskoo, että tietoa johtajuuden olemuksesta on nyt tarpeeksi - ellei liikaakin - jotta "fiksun pomon" ja älykkään organisaation profiilin voisi piirtää paperille. Puute on ihmisistä, jotka ovat sisäistäneet tiedon ja osaavat viedä sen käytäntöön.

- Teoreettisen puolen on oltava kunnossa, mutta kuten vanha buddhalainen sanonta sanoo, "tieto, jota ei viedä käytäntöön, ei ole vielä tietoa".

Nettiterapiaa luolamiehelle

Miten käy, kun nykyihminen, joka aivojensa vastaanottokyvyltä ei ole luolamiestä kummempi, avaa tietokoneeltaan pääsyn 500 miljardiin internetsivuun? Ei hyvin, väittää dosentti Anita Rubin Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Netti ei hänen mukaansa ole ensisijaisesti tiedon lähde - itse asiassa netistä tulvivat sirpaleet vain hämärtävät todellisuuskuvan ja hävittävät ihmisten suhteellisuudentajun. Rubinin mielestä internetistä on tulossa "terapeuttinen kokemus", josta haetaan virtuaalista lohtua yksinäisyyteen, eksyksissä olemisten tunteeseen, näköalattomuuteen ja muuttuvan todellisuuden pelkoon.

"Yhteiskunnallinen solidaarisuus on vaihtumassa uskollisuudeksi kulloistakin mikroryhmää kohtaan. Monelle nuorelle läheisin sosiaalinen viiteryhmä on se porukka, jonka kanssa hän eniten irkkaa."

"Mitä on ihan nurkan takana?"

- Jotakin hyvin, hyvin


yllättävää, jonka me kaikki


tiesimme tapahtuvan.

Simon Conway Morris,


brittiläinen evoluutiotutkija.

- Kebabpaikka.

Wolfgang Enard,


saksalainen molekyyliantropologi.


Nature-lehden uudesta henkilö-


haastattelusarjasta.

Yli puolet Pohjolasta on netissä

Kaikissa pohjoismaissa asuu tietokone-, internet- ja matkapuhelinkansa. Yhdeksällä kymmenestä on käytössään matkapuhelin, kolme neljästä on viime aikoina käyttänyt tietokonetta ja yli puolet kansalaisista käyttää sähköpostia.

Suomi on kännykkäykkönen mutta jää muista pohjoismaista tietokoneen ja internetin käytössä. Islantilaiset johtavat internetin ja tanskalaiset tietokoneiden käyttäjinä.

Selvimmin käyttö riippuu ihmisen iästä: yli 60-vuotiaat ja eläkeläiset eivät ole yhtä innoissaan uusista laitteista kuin nuoremmat. Sukupuoli, koulutus tai asuinpaikka vaikuttaa vähemmän.

Informaatio- ja kommunikaatiotekniikka kotikäytössä vuonna 2002


(prosenttia 16-74-vuotiaista)





                 matkapuhelin           tietokone          internet


           80                           77                    61


             94                           63                    53


               -                             -                     73


              93                           76                     61


            89                           75                     68


 

Matikanopet perinteen vankeja

Opettajat väistävät vastuunsa tyttöjen heikosta kiinnostuksesta matematiikkaan. Turun yliopistossa väitellyt Riitta Soro - itsekin matikanopettaja - osoittaa tutkimuksessaan, että opettajat tapaavat syyttää tyttöjä itseään, yleistä mielipidettä tai koko yhteiskuntaa. He kuvittelevat opettavansa sukupuoletonta tietoa mutta tiedostamattaan pönkittävät vakiintuneita asenteita. "Hekin ovat kulttuurinsa tuotteita", Soro huomauttaa.

Suomalaisten tyttöjen ja poikien oppimistulokset matematiikassa ovat samanlaisia, kertoo tuore PISA-tutkimus. Tytöt kuitenkin luottavat kykyihinsä vähemmän kuin pojat. Taustalla on myös opettajien usko siihen, että tytöt pärjäävät vain tekemällä tunnollisesti töitä, pojat taas hyödyntämällä älyään ja päättelykykyään.

Ikävä lopputulos on, että mielikuva tytöistä "tunnollisina ja ahkerina rutiinien suorittajina" pitää matemaattisesti lahjakkaatkin tytöt poissa matematiikan ja luonnontieteiden parista koulun jälkeen.


 


Palstan kokoaja Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla