Kiinnostavatko mielekäs työ, sopiva rytmi, vapaus ajan ja paikan kahleista ja hyvät tienestit?



Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007



Takavuosina televisiossa esitettiin Veikkauksen mainosta, jossa lottokansalta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos saisivat päävoiton. Unelmia oli monia: mökkiä parempaan kuntoon, velkojen maksu, kuntoloma - ja olisihan sitä kiva "kierttee vähän mualimmoo". Viimeisenä kommenttina kuitenkin tuli: "…mutta en mä näitä hommia lopettas."
Lottosankarissa oli ainesta elämäntyyliyrittäjäksi, vaikka sellaisesta termistä ei tuolloin kukaan ollut kuullutkaan.




Siihen vetävät:
- keskittyminen omiin kiinnostuksenkohteisiin
- suuremman vapauden tarve
- toive paremmista ansioista
- lisäajan tarve harrastuksille ja perheelle.



Siihen työntävät:- työssä toisarvoiseen kuluva aika
- muiden valta ajankäyttöösi
- työtapojen mielikuvituksettomuus
- oman työn tulosten häviäminen
- tunne, että arvostetaan vain rahankeruukoneena.






Jorma Sipilä

Isoa ja jäykkää vastaan

Elämäntyyliyrittäjyys on syntynyt vastaiskuksi isojen työpaikkojen jäykkyydelle ja hitaudelle.

- Monet nykyisen työelämän ongelmista johtuvat siitä, että tehdään liian paljon kompromisseja ja työtä, jonka tarkoitusta ihmisen on vaikea perustella itselleen. Firmat haluavat ajattelevia ihmisiä mutteivät liikaa ajattelevia.
Vaativimmat työntekijät - joihin Sipilän mukaan kuuluu yhä enemmän naisia - eivät enää hyväksy "otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi" -mentaliteettia, vaan haluavat työltään enemmän. Elämäntyyliyrittäjyys onkin hyvä vaihtoehto esimerkiksi isossa organisaatiossa turhautuneelle ammattilaiselle, jolla on verkostosuhteita sekä markkinointi- ja talousosaamista.

Pienen yrityksen tekee työnantajana mielekkäämmäksi se, että siinä työntekijä vastaa laajemmasta kokonaisuudesta, näkee paremmin oman työnsä jäljen ja saa toiminnastaan suoremman palautteen.

- Karrikoidusti voi sanoa, että pienissä työyhteisöissä järjettömyydet eivät pääse kehittymään yhtä megalomaanisiin mittoihin kuin suurissa, Sipilä sanoo.


Sopii monenlaisille aloille

Vaikka parhaimmat edellytykset elämäntapayrittäjiksi on koulutetuilla asiantuntijoilla, joiden osaaminen on korvien välissä, tämä yrittäjyysmalli sopii kaikille sellaisille aloille, joilla ei tarvita valtavia investointeja. Esimerkiksi intohimoinen autoharrastaja voi perustaa entisöintikorjaamon, kirjafriikki antikvariaatin tai pienkustantamon, merihenkinen insinööri veneveistämön ja toimittaja pienen mediatalon.

Elämäntyyliyrittäjyys ei kuitenkaan ole "harrastuksen jatke" siinä mielessä, että kyse olisi puuhastelusta vailla taloudellisia tavoitteita.

- Ei ole temppu eikä mikään löytää asia, joka kiinnostaa. Temppu on tehdä siitä kannattavaa liiketoimintaa!

Yhteiskunnassa ihannoidaan kasvuyrittäjyyttä, mutta ulkoinen kasvu ei ole elämäntyyliyrittäjälle tärkein asia. Sehän saattaisi viedä yrittäjän tilanteeseen, jossa hän ei enää pystyisi keskittymään itseään kiinnostavaan tekemiseen.

- Hänelle ovat tärkeimpiä laadullinen kasvu, hyvät työnäytteet, ammattiylpeys ja oman asian levittäminen. Toki ulkoistakin kasvua voi olla, esimerkiksi omien asiakkaiden tai verkostokumppaneiden kautta, Sipilä määrittelee. Elämäntyyliyrittäjälle paras paikka saattaakin löytyä isomman kumppanin kyljestä.


Turvallisempi vaihtoehto

Mitä ison firman jättänyt työntekijä sitten saa ryhtyessään yrittäjäksi? Ympärivuorokautisen työn, pienemmän palkan ja epävarman tulevaisuudenko?

Sipilä myöntää, että elämäntyyliyrittäjyyteen kuuluu kokonaisvaltainen suhtautuminen työhön ja elämään: yrittäjä on tulkinnasta riippuen joko koko ajan vapaalla tai koko ajan töissä. Tulotaso on useimmiten parempi kuin toisen palkoissa olevalla. Tosin ansio tulee pitemmillä päivillä.

Yrittäjäksi ryhtymisen korkeimpana kynnyksenä on pelko turvattomasta asemasta. Jorma Sipilä pitää pelkoa turhana ja muistuttaa, että kun iso yritys irtisanoo, yksittäinen työntekijä ei pääse vaikuttamaan kohtaloonsa.

- Yhden työpaikan ihminen on yhtä heikoilla kuin yritys, jolla on vain yksi asiakas. Todellinen turvallisuus on omissa käden tai pään taidoissa ja muutoskyvyssä. Elämäntyyliyrittäjyyteen kuuluu vastuunotto itsestä, ja riskinottokin muuttuu näin itse asiassa turvallisuudeksi.

Elämäntyyliyrittäjyys voi Sipilän mukaan olla jatkossa haaste isoille firmoille. Työvoimapula lisää kilpailua osaajista, ja itsensä toteuttamisen halu asettaa työpaikoille entistä kovempia vaatimuksia. Yrittäjän uraa maistanutta on vaikea saada takaisin organisaatioeläimen rooliin hyvälläkään palkalla.

- Itsestäänselvyyksiä kyseenalaistava ja luovuutta korostava elämäntyyliyrittäjä ei enää kovin helposti taivu keskinkertaisen esimiehen itsetunnon pönkittäjäksi, Jorma Sipilä arvioi.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.