Kiinnostavatko mielekäs työ, sopiva rytmi, vapaus ajan ja paikan kahleista ja hyvät tienestit?



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2007

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Takavuosina televisiossa esitettiin Veikkauksen mainosta, jossa lottokansalta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos saisivat päävoiton. Unelmia oli monia: mökkiä parempaan kuntoon, velkojen maksu, kuntoloma - ja olisihan sitä kiva "kierttee vähän mualimmoo". Viimeisenä kommenttina kuitenkin tuli: "…mutta en mä näitä hommia lopettas."
Lottosankarissa oli ainesta elämäntyyliyrittäjäksi, vaikka sellaisesta termistä ei tuolloin kukaan ollut kuullutkaan.




Siihen vetävät:
- keskittyminen omiin kiinnostuksenkohteisiin
- suuremman vapauden tarve
- toive paremmista ansioista
- lisäajan tarve harrastuksille ja perheelle.



Siihen työntävät:- työssä toisarvoiseen kuluva aika
- muiden valta ajankäyttöösi
- työtapojen mielikuvituksettomuus
- oman työn tulosten häviäminen
- tunne, että arvostetaan vain rahankeruukoneena.






Jorma Sipilä

Isoa ja jäykkää vastaan

Elämäntyyliyrittäjyys on syntynyt vastaiskuksi isojen työpaikkojen jäykkyydelle ja hitaudelle.

- Monet nykyisen työelämän ongelmista johtuvat siitä, että tehdään liian paljon kompromisseja ja työtä, jonka tarkoitusta ihmisen on vaikea perustella itselleen. Firmat haluavat ajattelevia ihmisiä mutteivät liikaa ajattelevia.
Vaativimmat työntekijät - joihin Sipilän mukaan kuuluu yhä enemmän naisia - eivät enää hyväksy "otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi" -mentaliteettia, vaan haluavat työltään enemmän. Elämäntyyliyrittäjyys onkin hyvä vaihtoehto esimerkiksi isossa organisaatiossa turhautuneelle ammattilaiselle, jolla on verkostosuhteita sekä markkinointi- ja talousosaamista.

Pienen yrityksen tekee työnantajana mielekkäämmäksi se, että siinä työntekijä vastaa laajemmasta kokonaisuudesta, näkee paremmin oman työnsä jäljen ja saa toiminnastaan suoremman palautteen.

- Karrikoidusti voi sanoa, että pienissä työyhteisöissä järjettömyydet eivät pääse kehittymään yhtä megalomaanisiin mittoihin kuin suurissa, Sipilä sanoo.


Sopii monenlaisille aloille

Vaikka parhaimmat edellytykset elämäntapayrittäjiksi on koulutetuilla asiantuntijoilla, joiden osaaminen on korvien välissä, tämä yrittäjyysmalli sopii kaikille sellaisille aloille, joilla ei tarvita valtavia investointeja. Esimerkiksi intohimoinen autoharrastaja voi perustaa entisöintikorjaamon, kirjafriikki antikvariaatin tai pienkustantamon, merihenkinen insinööri veneveistämön ja toimittaja pienen mediatalon.

Elämäntyyliyrittäjyys ei kuitenkaan ole "harrastuksen jatke" siinä mielessä, että kyse olisi puuhastelusta vailla taloudellisia tavoitteita.

- Ei ole temppu eikä mikään löytää asia, joka kiinnostaa. Temppu on tehdä siitä kannattavaa liiketoimintaa!

Yhteiskunnassa ihannoidaan kasvuyrittäjyyttä, mutta ulkoinen kasvu ei ole elämäntyyliyrittäjälle tärkein asia. Sehän saattaisi viedä yrittäjän tilanteeseen, jossa hän ei enää pystyisi keskittymään itseään kiinnostavaan tekemiseen.

- Hänelle ovat tärkeimpiä laadullinen kasvu, hyvät työnäytteet, ammattiylpeys ja oman asian levittäminen. Toki ulkoistakin kasvua voi olla, esimerkiksi omien asiakkaiden tai verkostokumppaneiden kautta, Sipilä määrittelee. Elämäntyyliyrittäjälle paras paikka saattaakin löytyä isomman kumppanin kyljestä.


Turvallisempi vaihtoehto

Mitä ison firman jättänyt työntekijä sitten saa ryhtyessään yrittäjäksi? Ympärivuorokautisen työn, pienemmän palkan ja epävarman tulevaisuudenko?

Sipilä myöntää, että elämäntyyliyrittäjyyteen kuuluu kokonaisvaltainen suhtautuminen työhön ja elämään: yrittäjä on tulkinnasta riippuen joko koko ajan vapaalla tai koko ajan töissä. Tulotaso on useimmiten parempi kuin toisen palkoissa olevalla. Tosin ansio tulee pitemmillä päivillä.

Yrittäjäksi ryhtymisen korkeimpana kynnyksenä on pelko turvattomasta asemasta. Jorma Sipilä pitää pelkoa turhana ja muistuttaa, että kun iso yritys irtisanoo, yksittäinen työntekijä ei pääse vaikuttamaan kohtaloonsa.

- Yhden työpaikan ihminen on yhtä heikoilla kuin yritys, jolla on vain yksi asiakas. Todellinen turvallisuus on omissa käden tai pään taidoissa ja muutoskyvyssä. Elämäntyyliyrittäjyyteen kuuluu vastuunotto itsestä, ja riskinottokin muuttuu näin itse asiassa turvallisuudeksi.

Elämäntyyliyrittäjyys voi Sipilän mukaan olla jatkossa haaste isoille firmoille. Työvoimapula lisää kilpailua osaajista, ja itsensä toteuttamisen halu asettaa työpaikoille entistä kovempia vaatimuksia. Yrittäjän uraa maistanutta on vaikea saada takaisin organisaatioeläimen rooliin hyvälläkään palkalla.

- Itsestäänselvyyksiä kyseenalaistava ja luovuutta korostava elämäntyyliyrittäjä ei enää kovin helposti taivu keskinkertaisen esimiehen itsetunnon pönkittäjäksi, Jorma Sipilä arvioi.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla