Juhlista jaloin palauttaa meidät lapsuuteen ja nostaa perheen tärkeimmälle paikalle. Siinä ehkä syy, että 90 prosenttia suomalaisista on jouluihmisiä.

Jouluun virittäytyminen alkaa jo syksyllä, kun lehtihyllyihin ilmestyvät joulun erikoislehdet. Viimeistään lokakuussa juhlapyhien ohjelmaa pohditaan sukulaisten kanssa, ja isänpäivän jälkeen pihapuuhun ripustetaan jouluvalot. Sitten kortteja askartelemaan.

Joulun valmistelut vievät mukanaan, vaikka en tunnustaudu jouluhulluksi, vain ihan tavalliseksi jouluihmiseksi. Niitä meistä suomalaisista on Talous­tutkimuksen selvityksen mukaan noin 90 prosenttia. Joulu on juhlista jaloin, sillä se saa meiltä kouluarvosanan 8,9, kun juhannukselle annamme kahdeksikon ja vapulle seiskan.

Mikä tekee muutaman päivän juhlasta niin tärkeän, että sitä kannattaa valmistella viikkoja, jopa kuukausia?

"Jotakin erityistä joulussa pitää olla, kun niin erilaiset ihmiset hakevat tukea samasta ankkurista", sanoo Suomen historian professori Juha Siltala Helsingin yliopistosta. Hän on pohtinut joulun merkitystä, mutta korostaa, että arviot ovat mielleyhtymiä, eivät tutkimustuloksia.

Arkinen taistelu pysähtyy

Juha Siltala pitää joulun tärkeimpänä ominaisuutena arjen kiireen pysäyttämistä, myöhässä olon ja riittämättömyyden hetkellistä hellittämistä.

"Työelämässä kiire on jo parikymmentä vuotta vaivannut 80 prosenttia työntekijöistä. Meidän pitäisi koko ajan olla parempia, ylittää edellisvuoden tulokset ja yltää maailman parhaaseen benchmarkiin, vertailutulokseen. Meidän kuuluu koko ajan reagoida ulkoa tuleviin ärsykkeisiin ja keskeytyksiin. Emme ennätä ajatella yhtään omaa ajatusta", sanoo työelämän muutosta tutkinut Siltala.

Samanlainen suorittamisen oravanpyörä on vallannut vapaa-ajan. Itse kunkin arvo mitataan sillä, kuinka paljon ennättää kerätä maailman tarjoamia mahdollisuuksia, elämyksiä ja kokemuksia.

Joulu keskeyttää tämän olemassaolon taistelun ja reagointipakon. Joulunpyhinä voi hiljentyä ja päästä luovaan tilaan. Se antaa voimaa, jonka varassa jaksaa vähän paremmin työelämän riepotusta.

"Kristillisessä perinteessä joulu tarkoittaa armon murtautumista maailmaan. Maallistuneessa todellisuudessa suoritusperiaate ei armoa anna, mutta jouluna sen voi kumota armahtamalla itseään ja muita"

Siltalan mukaan joulu on kuin pieni kesä. Silloin olemisen logiikka korvaa suorittamisen logiikan.

"Syklisesti toistuva rituaali­aika on rauhoittava muistutus siitä, ettei sittenkään ole kau­hean tärkeää ehtiä tehdä ihan kaikkea."

Perhe nousee ytimeen

Suomalaisille mieluisimmat tavat viettää joulua liittyvät kotiin, perheeseen ja sukuun. Jouluna rentoudutaan, syödään hyvin ja vietetään aikaa lasten ja sukulaisten kanssa. Perinnejouluun eivät kuulu isot vieraskutsut ja kännipakko kuten vappuun ja juhannukseen.

"Suomalainen joulu on ydinperheen juhla", Siltala sanoo. Hän pitää tätä toisena joulun merkitystä vahvistavana tekijänä.

"Kaikissa gallupeissa ihmisten tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä ovat perhe, ystävät ja harrastukset, sitten vasta työ. Käytännössä työ ajaa kuitenkin aina muiden edelle, myös vapaa-ajalla, kun tietokone ja viestintävälineet ovat aina auki."

Jouluna tilanne on toinen: perhe on kerrankin oikealla paikallaan ja saa ansaitsemansa huomion. Siltala myöntää, että kolmipäiväinen eristäytyminen voi muuttua myös perhehelvetiksi, mutta useimmille joulu on kuitenkin rauhoittumisen aikaa ja suuri voiman lähde.

Lapsuusmuisto lohduttaa

Suomalaisen psykohistorian uranuurtajana pidetty Juha Siltala heittää pöytään vielä kolmannen joulun asemaa vahvistavan selityksen. Hän puhuu evokatiivisesta muistista, kyvystä tavoittaa tunteiden ja mielikuvien avulla menneet, mieluisat tapahtumat. Tämä taito lohduttaa itseä muistikuvin on tärkeä läpi elämän. Näin ihminen voi rakentaa mieleensä turvallisen tukikohdan kaoottisessa maailmassa.

Jokaisella meistä on omat lohduttajansa. Jollekin se on mielipaikka, toiselle tuttu maisema tai talo, joka on pysynyt samana lapsuudesta asti. Muutoksen keskellä tärkeitä ovat kestävät asiat ja traditiot.

"Joulu on täynnä näitä turvallisia mielikuvia: yli sukupolven periytyneitä rituaaleja ja koristeita, kynttilöiden tuoksua ja lahjojen antoa. Kaikki jouluun liittyvät valmistelut ja hankaluudetkin, kuten lahjojen hankkiminen, perusteellinen siivoaminen, ruoan laitto ja korttien lähettäminen, voidaan nähdä osana lapsuuden hyvien ja suojelevien muistojen palauttamista mieleen", Juha Siltala sanoo.

Vaikka ihminen ei olisi lainkaan uskonnollinen, joulukirkko ja Enkeli taivaan -virsi rauhoittavat. Ne ovat rituaaleja, jotka muistuttavat hitaammasta ajasta ja toisenlaisesta tärkeysjärjestyksestä.

"Joulu, joka tulee joka vuosi, on kuin yhä uudestaan palaava lapsuus."

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede –lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010