Juhlista jaloin palauttaa meidät lapsuuteen ja nostaa perheen tärkeimmälle paikalle. Siinä ehkä syy, että 90 prosenttia suomalaisista on jouluihmisiä.

Jouluun virittäytyminen alkaa jo syksyllä, kun lehtihyllyihin ilmestyvät joulun erikoislehdet. Viimeistään lokakuussa juhlapyhien ohjelmaa pohditaan sukulaisten kanssa, ja isänpäivän jälkeen pihapuuhun ripustetaan jouluvalot. Sitten kortteja askartelemaan.

Joulun valmistelut vievät mukanaan, vaikka en tunnustaudu jouluhulluksi, vain ihan tavalliseksi jouluihmiseksi. Niitä meistä suomalaisista on Talous­tutkimuksen selvityksen mukaan noin 90 prosenttia. Joulu on juhlista jaloin, sillä se saa meiltä kouluarvosanan 8,9, kun juhannukselle annamme kahdeksikon ja vapulle seiskan.

Mikä tekee muutaman päivän juhlasta niin tärkeän, että sitä kannattaa valmistella viikkoja, jopa kuukausia?

"Jotakin erityistä joulussa pitää olla, kun niin erilaiset ihmiset hakevat tukea samasta ankkurista", sanoo Suomen historian professori Juha Siltala Helsingin yliopistosta. Hän on pohtinut joulun merkitystä, mutta korostaa, että arviot ovat mielleyhtymiä, eivät tutkimustuloksia.

Arkinen taistelu pysähtyy

Juha Siltala pitää joulun tärkeimpänä ominaisuutena arjen kiireen pysäyttämistä, myöhässä olon ja riittämättömyyden hetkellistä hellittämistä.

"Työelämässä kiire on jo parikymmentä vuotta vaivannut 80 prosenttia työntekijöistä. Meidän pitäisi koko ajan olla parempia, ylittää edellisvuoden tulokset ja yltää maailman parhaaseen benchmarkiin, vertailutulokseen. Meidän kuuluu koko ajan reagoida ulkoa tuleviin ärsykkeisiin ja keskeytyksiin. Emme ennätä ajatella yhtään omaa ajatusta", sanoo työelämän muutosta tutkinut Siltala.

Samanlainen suorittamisen oravanpyörä on vallannut vapaa-ajan. Itse kunkin arvo mitataan sillä, kuinka paljon ennättää kerätä maailman tarjoamia mahdollisuuksia, elämyksiä ja kokemuksia.

Joulu keskeyttää tämän olemassaolon taistelun ja reagointipakon. Joulunpyhinä voi hiljentyä ja päästä luovaan tilaan. Se antaa voimaa, jonka varassa jaksaa vähän paremmin työelämän riepotusta.

"Kristillisessä perinteessä joulu tarkoittaa armon murtautumista maailmaan. Maallistuneessa todellisuudessa suoritusperiaate ei armoa anna, mutta jouluna sen voi kumota armahtamalla itseään ja muita"

Siltalan mukaan joulu on kuin pieni kesä. Silloin olemisen logiikka korvaa suorittamisen logiikan.

"Syklisesti toistuva rituaali­aika on rauhoittava muistutus siitä, ettei sittenkään ole kau­hean tärkeää ehtiä tehdä ihan kaikkea."

Perhe nousee ytimeen

Suomalaisille mieluisimmat tavat viettää joulua liittyvät kotiin, perheeseen ja sukuun. Jouluna rentoudutaan, syödään hyvin ja vietetään aikaa lasten ja sukulaisten kanssa. Perinnejouluun eivät kuulu isot vieraskutsut ja kännipakko kuten vappuun ja juhannukseen.

"Suomalainen joulu on ydinperheen juhla", Siltala sanoo. Hän pitää tätä toisena joulun merkitystä vahvistavana tekijänä.

"Kaikissa gallupeissa ihmisten tärkeysjärjestyksessä ensimmäisinä ovat perhe, ystävät ja harrastukset, sitten vasta työ. Käytännössä työ ajaa kuitenkin aina muiden edelle, myös vapaa-ajalla, kun tietokone ja viestintävälineet ovat aina auki."

Jouluna tilanne on toinen: perhe on kerrankin oikealla paikallaan ja saa ansaitsemansa huomion. Siltala myöntää, että kolmipäiväinen eristäytyminen voi muuttua myös perhehelvetiksi, mutta useimmille joulu on kuitenkin rauhoittumisen aikaa ja suuri voiman lähde.

Lapsuusmuisto lohduttaa

Suomalaisen psykohistorian uranuurtajana pidetty Juha Siltala heittää pöytään vielä kolmannen joulun asemaa vahvistavan selityksen. Hän puhuu evokatiivisesta muistista, kyvystä tavoittaa tunteiden ja mielikuvien avulla menneet, mieluisat tapahtumat. Tämä taito lohduttaa itseä muistikuvin on tärkeä läpi elämän. Näin ihminen voi rakentaa mieleensä turvallisen tukikohdan kaoottisessa maailmassa.

Jokaisella meistä on omat lohduttajansa. Jollekin se on mielipaikka, toiselle tuttu maisema tai talo, joka on pysynyt samana lapsuudesta asti. Muutoksen keskellä tärkeitä ovat kestävät asiat ja traditiot.

"Joulu on täynnä näitä turvallisia mielikuvia: yli sukupolven periytyneitä rituaaleja ja koristeita, kynttilöiden tuoksua ja lahjojen antoa. Kaikki jouluun liittyvät valmistelut ja hankaluudetkin, kuten lahjojen hankkiminen, perusteellinen siivoaminen, ruoan laitto ja korttien lähettäminen, voidaan nähdä osana lapsuuden hyvien ja suojelevien muistojen palauttamista mieleen", Juha Siltala sanoo.

Vaikka ihminen ei olisi lainkaan uskonnollinen, joulukirkko ja Enkeli taivaan -virsi rauhoittavat. Ne ovat rituaaleja, jotka muistuttavat hitaammasta ajasta ja toisenlaisesta tärkeysjärjestyksestä.

"Joulu, joka tulee joka vuosi, on kuin yhä uudestaan palaava lapsuus."

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede –lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

Kierjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

Tyyli syntyy yleensä monien osatekijöiden summasta, mutta myös yksittäisillä sanoilla voi olla tärkeä rooli. Hyvä esimerkki on isänmaa, joka jo sellaisenaan tuo mieleen suuria, juhlallisia asioita: taistelun oman kotimaan puolesta, rakkauden omaan syntymämaahan, toivon oman maan onnellisesta tulevaisuudesta.

Juhlallisuuden voi kääntää huumoriksi käyttämällä sanaa epätavallisessa yhteydessä, kuten teki Jari Tervo television viihdeohjelmassa: Uutisvuoto − isänmaan asialla.

Oman maan nimittäminen isänmaaksi ei ole suomalaisten keksintöä. Uralilaisille esi-isillemme ei maan omistaminen ollut tärkeätä. Sen sijaan haluttiin päästä nauttimaan luonnon antimista mahdollisimman suotuisissa paikoissa, kuten hyväksi tunnetuilla kala-apajilla ja riistamailla.

Lakikielessä puhutaan vieläkin ylimuistoisesta nautinnasta, kun tarkoitetaan muistitietoa ja asiakirjalähteitä vanhempia oikeuksia hallita tai käyttää esimerkiksi tiettyä kalastuspaikkaa.

Maan omistaminen tuli tärkeäksi pysyvän asutuksen ja maatalouden kehittymisen myötä. Monissa muissa maissa tämä tapahtui paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät isää merkitsevästä pater-sanasta johdettua adjektiivia patria viitatessaan isältä tai esi-isiltä perittyyn maaomaisuuteen. Se vakiintui kotimaata tai syntymämaata tarkoittavaksi substantiiviksi.

Latinankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa patria etenkin maallisen kotimaan merkityksessä. Kun sitä alettiin kääntää suomeksi, sanalle piti keksiä sopiva vastine.

Mikael Agricola haki mallia Lutherin saksalaisesta Bibliasta, ja sieltä löytyi Vaterland, joka oli muodostettu jo keskiajalla patria-sanan ideaa mukaillen. Suomeksi siitä tuli sananmukaisesti isänmaa.

Erona nykykäytäntöön oli se, että Agricola saattoi lisätä alkuosaan omistusliiteen: ei profeetta isänsmaalla mitään maksa. Nykykäännöksessä ei samassa yhteydessä puhuta isänmaasta, vaan paikalla on sananlaskuksi kiteytynyt ilmaus: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Isänmaa otettiin käyttöön myös hallintokielessä. Sillä vedottiin tehokkaasti alamaisten uskollisuuteen ja tukeen sotien ja muiden koettelemusten aikana. Suurvalta-aikana 1600-luvulla meidän rakas isänmaamme oli jo vakiintunut fraasi, mutta silloin se ei vielä viitannut Suomeen vaan koko Ruotsin valtakuntaan.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 12/2017 

 

PÄÄKIRJOITUS

Epäile vain

Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

 

PÄÄUUTISET

Lintuvirus muuntuu pelottavasti

Tappajaksi tiedetty H7N9 leviää fretistä frettiin – milloin ihmisestä ihmiseen?

Tuoksu ei vielä myrkytä

Tanskalaiset kartoittivat neljän yleisen hajusteen haitallisuutta.

Biologia säätää leikkejä

Apinoillakin on tyttöjen ja poikien puuhat.

 

ARTIKKELIT

Vältä flunssa, keskity käsiisi

96 prosenttia meistä näplää huomaamattaan nenäänsä.
Se on varmin tapa tartuttaa itsensä.

Arktinen metaani karkaa
Miten käy ilmaston?

Räjähdyspurkaus tietäisi lämpökatastrofia.

Näistä maailma puhuu 2018

Toimitus ennakoi kärkiuutisia:

Kohta mennään kilpaa Kuuhun. Parempaa ruokaa geenisaksilla?

Lisää puhdasta energiaa. Masennus on myös tulehdus.

Psykedeeli korjaa mieltä. Lämpeneminen sorkkii säitä.

Kvanttilaskin valmistuu. Muovi koettelee merielämää.

Suru on aina oma

Väärää tapaa surra ei ole olemassa.

Kalat tekevät ikäennätyksiä

Holkeri päihittää mennen tullen jopa valaan.

Agricola, Suomen salaperäisin suurmies

1500-luvun pohjolassa ei ollut tapana laatia
muotokuvia hengen jättiläisistä.

 

TIEDE VASTAA

Voiko jäisen kinkun paistaa?

Miksi otetaan vaari?

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

Miksi lääkäreiden käsialasta ei saa selvää?

Mitkä eläimet tuottavat eniten ulostetta?

Miksi sama ruoka kylläsyttää?

 

KIRJAT

Ihminen menettää kruununsa

Menestyskirjailija ja historioitsija Yuval Harari
ennustaa nyt tulevaisuutta.

 

OMAT SANAT

Isänmaan asialla

Kirjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Aivotutkimuksen uranuurtaja

Neurofysiologi Riitta Hari alkoi seurata aivojen toimintaa livenä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.