Italian Barissa Myran piispaa juhlitaan jouluna joulupukkina ja toukokuussa pyhimyksenä. Kuvat: Hannu Pesonen
Italian Barissa Myran piispaa juhlitaan jouluna joulupukkina ja toukokuussa pyhimyksenä. Kuvat: Hannu Pesonen
Purjehdus Adrianmerellä kunnioittaa Nikolaoksen pitkää matkaa mutta myös merimiehiä, jotka levittivät sanaa hurskaan piispan hyvistä töistä.
Purjehdus Adrianmerellä kunnioittaa Nikolaoksen pitkää matkaa mutta myös merimiehiä, jotka levittivät sanaa hurskaan piispan hyvistä töistä.
Rituaalien mukaisesti Nikolaos kiertelee myös kaupungilla. Häntä kannetaan suurissa kul­kueissa, ja keskustorille hän saapuu ulkoilmamessuun.
Rituaalien mukaisesti Nikolaos kiertelee myös kaupungilla. Häntä kannetaan suurissa kul­kueissa, ja keskustorille hän saapuu ulkoilmamessuun.
Muistelu huipentuu nimikkokirkkoon. Komean basi­likan rakennustyöt käyn­nis­­ti paavi Urbanus jo 1089, vain kaksi vuotta jäännösten ryöstön jälkeen.
Muistelu huipentuu nimikkokirkkoon. Komean basi­likan rakennustyöt käyn­nis­­ti paavi Urbanus jo 1089, vain kaksi vuotta jäännösten ryöstön jälkeen.
Nikolaoksen jäännöksiä säilytetään kirkon alttarin alla suuressa holvissa. Viimeisenä juhlapäivänä haudalla riittää pyhiinvaeltajia tungokseen asti.
Nikolaoksen jäännöksiä säilytetään kirkon alttarin alla suuressa holvissa. Viimeisenä juhlapäivänä haudalla riittää pyhiinvaeltajia tungokseen asti.
Nikolaoksen suosiota selittää se, että häntä pitävät pyhänä niin katoliset kuin ortodoksit.
Nikolaoksen suosiota selittää se, että häntä pitävät pyhänä niin katoliset kuin ortodoksit.

Joulupukin esikuva on antelias piispa, jonka luut ryöstettiin keskiajalla Turkista Italiaan.

Juhlaliputettu huvijahti keinuu navakassa aamuaallokossa Barin satamassa Italian saappaankorossa. Sen ympärillä parveilee niin kumi-, purje- kuin moottoriveneitä. Tyypillistä eteläitalialaista tungosta, casinoa, ei kuitenkaan synny. Suuret ja pienet veneet asettuvat kiltisti jonoon ja lähestyvät kukin vuorollaan jahtia.

Niin mekin. Kun ohjaamme kohti jahdin perää, erotamme aluksen nimen: Nicolaus. Vastaanottokomitea on ylväs. Kantta peittävän kangaskatoksen edessä seisoo juhlapukuisten meriupseerien rivistö. Katseemme kiinnittyvät rivistön takana komeilevaan luonnollisen kokoiseen patsaaseen, koko näytelmän tähteen. Keltaiseen piispanviittaan ikuistettu parrakas ja roteva mies on 300-luvulla elänyt Pyhä Nikolaos, jonka hahmosta aikojen kuluessa kehkeytyi joulupukki.

Juhlinta alkoi 1000-luvulla

Nikolaosta juhlitaan Barissa joka vuosi 7.–9. toukokuuta lahjoja antaen, iloiten ja hiljentyen. Festa di San Nicolan keskimmäinen päivä on hyvässä vauhdissa, ja mekin pääsemme vihdoin lipumaan jahdin kylkeen. Pitkävartinen kolehtihaavi ojennetaan veneeseemme. Panemme siihen lahjamme. Haavi vedetään takaisin ja palautetaan vielä kerran meille. Mukana on paperiarkki: Pyhän Nikolaoksen siunaus.

Kun otamme sen vastaan, liitymme huomaamattamme kauas keskiajalle vievään ihmisketjuun. Samalla tavalla juhlijat ovat toimineet jo 926 vuoden ajan. Pyhän Nikolaoksen muistelu on uskollisesti toistanut samoja rituaaleja siitä lähtien, kun juhlinta alkoi vuonna 1088 – kauan ennen kuin joulupukista oli tietoakaan.
Katselen tarkkaan katoksen alla seisovaa patsasta. Joulupukin esikuvan parrassa on jotain joulupukkimaista, mutta silmät ovat ruskeat ja kasvot tummiksi paahtuneet. Piirteet tuovat mieleen ennemmin euraasialaisen kansanmiehen kuin joulupukin.

Ei ole tietoa, kuinka tarkasti patsas vastaa alkuperäistä esikuvaansa.

Mahdollisuudet ovat kuitenkin kohtalaiset, sillä patsas on veistetty niin realistiseksi kuin mahdollista. Viitoittajina ovat toimineet vanhat maalaukset ja Nikolaoksesta säilynyt suullinen ja kirjallinen perimätieto.

Joka tapauksessa kuvanveistäjällä on ollut käytettävissään lähteitä paljon runsaammin kuin monilla muilla taiteilijoilla, jotka ovat kuvanneet ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla eläneitä henkilöitä. Nikolaos kuuluu aikansa tarkimmin ja laajimmin dokumentoituihin ihmisiin. Hänen elämästään ja teoistaan on säilynyt runsas sikermä tarinoita mutta myös paljon historiallisia merkintöjä, joista vanhimmat ovat jo 400-luvun alusta. Kuten muidenkin aikalaisten tapauksessa, tarua ja totta on tietysti vaikea erottaa toisistaan.

Sai nimeä hyvillä teoilla

Nikolaos syntyi vuosien 261 ja 280 välillä ja kuoli ilmeisesti 6. joulukuuta vuonna 343. Hän toimi Lounais-Turkissa Antalyan alueella sijainneen Myran eli nykyisen Demren piispana.

Nikolaoksen elinaikaan Rooman valtakunta kieppui jo kohti romahdustaan. Jatkuvat sodat, alati vaihtuvat valtaliitot ja vallanpitäjien rapistuva moraali tekivät elämästä vaarallista ja usein väkivaltaista. Ihmisten arjen täyttivät yllättävät kohtalon oikut ja iskut.

Niitä sai kokea myös Nikolaos. Hänen isänsä Theophanes ja äitinsä Nonna menehtyivät ruttoon, joka tappoi kokonaisia sukuja niin Nikolaoksen synnyinkaupungissa Patarassa kuin yhteisöissä sen ympäristössä. Teini-ikäinen Nikolaos peri kuitenkin runsaan omaisuuden ja sai kasvattajakseen luostarin esimiehenä toimineen setänsä.

Kasvattipojasta tuli luostariveli muttei munkkia. Ennen kuin Nikolaos ehti antaa munkkilupausta, hän muutti Myraan papiksi. Myra oli aikansa mahtikaupunkeja. Siellä oli vieraillut Rooman keisari Hadrianus, ja sinne oli pysähtynyt apostoli Paavali matkallaan tuomittavaksi Roomaan. Tiedetään, että Nikolaos nousi hyvillä teoillaan poikkeukselliseen suosioon ja hänet valittiin kansanäänestyksellä Myran piispaksi.

Onni kuitenkin vaihteli. Kun keisari Diocletianus 300-luvun taitteessa käynnisti Rooman valtakunnan viimeiset kristittyjen vainot, Nikolaos vangittiin ja karkotettiin maanpakoon. Hän pääsi palaamaan virkaansa vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, kun keisari Konstantinus I Suuri armahti kristityt ja palautti heille kansalaisoikeudet.

Sekä perimätiedon että asiakirjalähteiden mukaan Nikolaos oli yksi Konstantinuksen koolle kutsuman Nikean kirkolliskokouksen 318 osanottajasta. Nämä kirkon mahtimiehet päättivät vuonna 325 kristinuskon ja Raamatun ”oikeasta” sisällöstä. Nikolaosta on kuvattu näkyväksi ja toimeliaaksi osallistujaksi, joka vaikutti vahvasti siihen, että kristillinen kolminaisuusoppi virallistettiin ja sen kyseenalaistanut areiolaisuus tuomittiin harhaopiksi.

Maine kantoi pyhäksi

Nikolaoksen merkittävän aseman ja vaikutusvallan puolesta puhuu se, että häntä ryhdyttiin hyvin nopeasti kuoleman jälkeen palvomaan pyhimyksenä kaikkialla Vähässä-Aasiassa. Jo 500-luvulla yksin Konstantinopolissa, Itä-Rooman eli Bysantin keisarikunnan pääkaupungissa, hänelle oli omistettu 25 kirkkoa.

Bysantista Nikolaoksen palvonta levisi Länsi-Roomaan. Hänestä syntyi useita legendoja, jotka kuvasivat, miten hyväntahtoinen, antelias ja huumorintajuinen piispa oli toiminut köyhien, petettyjen ja syyttömästi vangittujen hyväksi. Niin luostareissa kuin kodeissa ja viinituvissa kerrottiin tarinaa, joka myöhemmin osaltaan nosti piispan lasten ja nuorten hyväntekijäksi ja joulupukin esikuvaksi.

Tässä tarinassa Nikolaos tutustuu ylimykseen, joka on menettänyt koko suuren omaisuutensa. Mies kertoo epätoivoissaan aikovansa luovuttaa kaikki kolme tytärtään prostituoiduiksi, koska ei kykenisi mitenkään maksamaan heidän myötäjäisiään. Nikolaos kuuntelee hiljaa. Myöhemmin kotonaan hän menee arkulleen, ottaa esiin kourakaupalla kultarahoja, jakaa ne kolmeen osaan ja käärii kankaaseen. Kolmena perättäisenä yönä hän hiipii köyhtyneen ylimyksen linnan portille ja heittää aina yhden rahanyytin muurin yli. Niin tytöt saavat myötäjäisensä.

Luista alkoi kilpajuoksu

Maineikas pyhimys nosti myös Myran maailmanmaineeseen. Nikolaoksen haudalle pystytettyyn kirkkoon virtasi pyhiinvaeltajia, ja kaupunki kukoisti. Myra eli kaikin puolin mahtiaikaansa, sillä Bysantin keisari Theodosius II oli korottanut sen Lykian provinssinsa pääkaupungiksi.

Nikolaos ei kuitenkaan saanut levätä rauhassa. Vuonna 808 kalifi Harun al-Rašidin sotajoukot valtasivat Myran kristityiltä. Valtaus oli osa islamilaista maailmanvalloitusta, joka oli 600-luvun alkupuolelta lähtien edennyt yhä laajemmalle profeetta Muhammedin synnyinsijoilta Arabian niemimaalta.

Nikolaoksen pyhäinjäännösten pelastamisesta kristikunnan haltuun käynnistyi kiihkeä kilpajuoksu. Sitä kävi kaksi Italian kaupunkia – Bysantin valtapiiriin kuulunut Bari ja itsenäinen Venetsian kaupunkitasavalta – jotka kamppailivat katkerasti itäisen Välimeren kauppareittien herruudesta.

Barilaiset voittivat. Keväällä 1087 kaksi pappia, Lupo ja Grimoldo, johti kolmen aluksen venekunnan Barista Myraan. Kaikkiaan 62 barilaisen muodostama pelastuspartio käytti hyväkseen sekasortoa, joka Myrassa oli vallinnut siitä pitäen, kun turkkilaisen seldžukkivaltakunnan joukot olivat vallanneet kaupungin arabialaisilta uskonveljiltään. Barilaiset marssivat kirkkoon, kahmivat arkusta pyhimyksen luut ja pakenivat merelle.

Voittoisa venekunta rantautui aarteineen Barin satamaan 8. toukokuuta 1087. Seuraavana päivänä pyhäinjäännökset kannettiin juhlasaattueessa kaupungin benediktiinikirkkoon.

Kaksi vuotta myöhemmin jäännökset siirrettiin hautaholviin kaupungin vanhaan hallintopalatsiin, jota saman tien ryhdyttiin muuttamaan Nikolaoksen nimikkokirkoksi. Tieto pyhimyksen uudesta leposijasta levisi halki Euroopan, ja Bariin alkoi vaeltaa ihmisiä yhtä sankoin joukoin kuin ennen Myraan. Pian Nikolaoksesta tuli koko kristikunnan tunnetuimpia ja suosituimpia pyhimyksiä.

Aitoudesta syntyi kiista

Vaikka barilaiset ehtivät Myraan ensin, myös venetsialaiset saivat osansa pyhän piispan jäännöksistä. Kiireessään barilaiset olivat kahmineet mukaansa vain noin puolet Nikolaoksen luista.

Venetsialaiset saivat tilaisuutensa vuonna 1099 ensimmäisellä Lähi-itään suuntautuneella ristiretkellä. Venetsialaiset toimivat retken laivanvarustajina ja merimiehinä ja poikkesivat matkallaan Myraan. He keräsivät lähes autioituneesta tuomiokirkosta kolme lippaallista luunsirpaleita. Niistä osa oli kuulunut Nikolaoksen sedälle – mutta yhden kupariuurnan sisältö eli noin viisisataa luunpalaa Nikolaokselle itselleen, vakuuttivat kirkossa jäljellä olleet papit.

Pyhät jäännökset saatuaan Venetsia perusti oman Pyhän Nikolaoksen katedraalinsa ja alkoi juhlia pyhimystä tämän kuolinpäivänä 6. joulukuuta. Välimeren suurin merimahti valitsi Nikolaoksen myös laivastonsa suojelijaksi. Tämän peruina Nikolaos on yhä merimiesten suojeluspyhimys.

Vuosisatojen ajan Bari ja Venetsia riitelivät katkerasti siitä, kumpi piti hallussaan oikeita pyhäinjäännöksiä. Lopulta moderni tiede ratkaisi kiistan onnellisimmalla mahdollisella tavalla 1990-luvulla.

Barin yliopiston anatomian professori Luigi Martino sai luvan verrata Venetsian luita Barin luihin, joita hän oli tutkinut jo 1950-luvulla. Tehtyään perusteellisia oikeuslääketieteellisiä ja anatomisia tutkimuksia ja vertailtuaan tuhansia röntgen- ja valokuvia hän pystyi vuonna 1992 todistamaan, että Barin luuranko ja Venetsian luunsirpaleet ovat kuuluneet samalle ihmiselle.

Martino hahmotteli myös Nikolaoksen kasvonpiirteitä rekonstruoimalla pehmytkudoksia kallon luiden ympärille. Lopputulos muistuttaa suuresti Barin tuomiokirkon patsaaseen ikuistettuja kasvoja.

Venetsialaiset ovat kuitenkin joutuneet myöntämään, että Bari on sittenkin numero uno ja sellaisena pysyy. Joka toukokuu Bari täyttyy pyhiinvaeltajista, ja kaupunki hullaantuu kolmeksi päiväksi juhlimaan Nikolaosta.

Ensimmäisenä juhlailtana Nikolaos kannetaan kaupungin keskustorille. Toisena päivänä hän keinuu aluksessaan satamassa ja ottaa vastaan lahjoituksia ja jakaa siunauksia. Kolmantena Nikolaosta hiljennytään muistamaan kirkoissa. Silloin pyhimyksen nimikkokirkon hautaholvi pysyy tungokseen asti täynnä aamusta iltaan.

Palvonta herätti närää

Nikolaoksen taipaleesta joulupukiksi antaa joitain viitteitä tapa, jolla häntä on kuolinpäivänään juhlittu vuosisatojen ajan Venetsiassa ja muualla Pohjois-Italiassa. Juhlapäivän aattona 5. joulukuuta lapset kirjoittavat Nikolaokselle kirjeen ja jättävät sen kotona jonnekin. Seuraavana aamuna kirjeen paikalla on omena, mandariini, makeisia ja lahjoja – tai tuhmille lapsille hiilenpaloja. Tapa pohjautuu legendaan, jossa pyhimys antaa kolmelle köyhälle lapselle punaisen omenan kullekin. Yön aikana hedelmät muuttuvat kullaksi.

Nikolaoksen muodonmuutoksen joulupukiksi käynnisti toden teolla uskonuudistaja Martti Luther. Hän suhtautui karsaasti Nikolaoksen ylenpalttiseen palvontaan ja päätti korvata piispan Jeesus-lapsella. Hän alkoi opettaa, että kaikki hyvä on Jeesuksen ansiota ja että lahjat tuo Jeesus-lapsi, joka joulun aikaan liikkuu ihmisten keskuudessa.

Kun protestanttiset opetukset levisivät Saksasta muihin maihin, käytännölliset hollantilaiset yhdistivät Pyhän Nikolaoksen, sikäläisittäin Sinterklaasin, ja Jeesus-lapsen juhlinnan. Kotien ovia kolkutteli edelleen Nikolaoksen oloinen taatto, mutta lahjat kävi tuomassa enkelimäinen lapsonen yöllä perheiden nukkuessa.

Kun hollantilaisia 1600-luvulla lähti siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan, he veivät kaksoisjuhlan mukanaan. Uudella mantereella perinne alkoi elää omaa elämäänsä ja kehittyä kohti Santa Clausia, joulupukkia.

Kaiken kansan tietoisuuteen muodonmuutoksen kokenut Nikolaos nousi vasta 1823 kirjailija Clement Clarke Mooren runossa A visit from St. Nicholas. Siinä Moore kuvailee iloista, pulskaa herraa, joka jouluaattoyönä saapuu poroillaan jakamaan lahjoja takanreunukselle ripustettuihin sukkiin. Mooren runo yhtenäisti ja ”virallisti” joulupukin olemuksen Yhdysvalloissa ja Kanadassa – ja ajan mittaan muuallakin maailmassa.

Barissa Nikolaos kuitenkin esiintyy edelleen kullankeltaisessa piispanviitassaan. 

– Tiedämme kyllä, että häntä pidetään myös meillä Italiassa Babbo Natalena, joulupukkina. Tilanne on hiukan hämmentävä, mutta emme anna sen vaivata päätämme, ovathan molemmat hyvän mielen ja hyvän tahdon tuojia, tiivistävät ystäväni veneessä.

Tämä on tyypillinen barilainen suhtautumistapa. Niinpä Nikolaosta juhlitaan toukokuussa pyhimyksenä ja joulukuussa joulupukkina.

Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2013

 

Lähes kaikkien pyhimys

Tältä Myran piispa näytti. Muotokuvan loihti säilyneiden jäännösten pohjalta Liverpoolin yliopiston professori Caroline Wilkinson 2014. Kuva: Liverpool John Moores University FaceLab

Pyhä Nikolaos on paitsi joulupukki myös merimiesten, kalastajien, apteekkarien, lasten, tynnyrintekijöiden, asianajajien, kauppiaiden, hajuvesitehtailijoiden ja oikeusmurhan uhrien suojeluspyhimys.

Myös useat kaupungit ja alueet Euroopassa ovat valinneet hänet suojeluspyhimyksekseen. Niitä on kymmenien Italian kaupunkien lisäksi Belgiassa, Luxemburgissa, Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa. Myös Lorraine Ranskassa, Amsterdam ja Flanderi Hollannissa, Leon, Kastilia ja Andalusia Espanjassa sekä Kreikan Psara luottavat Nikolaokseen.

Barin ja Venetsian lisäksi Nikolaoksen pyhäinjäännöksiä säilytetään Romanian pääkaupungissa Bukarestissa ja Saint-Nicolas-de-Portin kylässä Ranskan Lorrainessa. Sinne päätyi aikoinaan pyhimyksen oikea käsi ristiretkiritari Aubert di Varangévillen mukana. Sen äärellä kävi näyttävästi rukoilemassa ”Orleansin neitsyt” Jeanne d’Arc, ennen kuin hän 1429 alkoi johtaa Ranskan joukkoja sodassa Englantia vastaan.

 

Pitkä matka piispasta pukiksi

Nikolaoksesta tuli pyhimys parissa vuosisadassa, joulupukki puolessatoista vuosituhannessa.

 

Vuosi

Noin 270 Nikolaos syntyy Patarassa Lykiassa nykyisessä Turkissa.

Noin 300 Nikolaos toimii piispana Myrassa, nykyisessä Demressä.

305 Nikolaos joutuu maanpakoon kristittyjen vainoissa.

313 Nikolaos palaa virkaansa ja auttaa nälänhädän uhreja jakamalla vehnää.

325 Nikolaos puolustaa pyhää kolminaisuutta Nikean kirkolliskokouksessa.

343 Nikolaos kuolee 6. joulukuuta.

350 Paavi Julius I määrää joulukuun 25. päivän Jeesuksen syntymäpäiväksi.

440 Konstantinopolin patriarkka Proclus ylistää kirjoituksissaan Nikolaoksen hyvyyttä ja ihmetekoja.

700 Konstantinopolin arkkimandriitta Mikael kirjoittaa pyhimyselämäkerran Nikolaoksesta.

973 Nikolaoksen muistelu alkaa Saksassa.

987 Nikolaoksesta tulee Venäjän suojeluspyhimys.

1087  Barilaisten retkikunta ryöstää Nikolaoksen luut Myrasta.

1089 Nikolaoksen jäännökset siirretään nimikkokirkon hautaholviin.

1099 Venetsialaiset ryöstävät Nikolaoksen luita Myrasta.

1119 Normannilaismunkki Jean kirjoittaa Nikolaoksen elämäkerran.

1120 Ranskassa nunnat jakavat lahjoja köyhille lapsille 6.12.

1163 Pyhä Nikolaos tuo lahjoja lapsille Utrechtissa Hollannissa.

1300 Nikolaos muuttuu kuvissaan tummapartaisesta valkopartaiseksi.

1492 Kristoffer Kolumbus rantautuu Haitiin 6.12. Satamapaikka saa nimen St. Nicolas.

1535 Luther alkaa opettaa, että lahjoja tuo Jeesus-lapsi jouluaattona.

1626 Hollantilaiset siirtolaiset perustavat Uuden Amsterdamin, New Yorkin.

1664 Englantilaiset valtaavat Uuden Amsterdamin ja puritanismin hengessä julistavat Nikolaoksen pannaan.

1804 New Yorkin historiallinen seura ottaa Nikolaoksen suojeluspyhimyksekseen.

1809 Historiallinen seura viettää ensimmäistä Nikolaoksen päivää. Puupiirroksessa piispan seurana on pieni olento, Sancte Claus.

1821 kirjanpainaja William Gilley julkaisee Children´s Friend -kirjan. Se kertoo Sancte Clausista, joka tuo jouluaattoyönä lahjoja kilteille lapsille.

1823 Gilleyn ystävä Clement Clarke Moore kirjoittaa runon pulskasta, piippua polttelevasta Santa Clausista.

1847 Moritz von Schwind piirtää Weihnachtsmannin, Nikolaoksen saksalaisen muunnelman.

1863 Kuvittaja Thomas Nast piirtää lahjasäkkiä kantavan Santa Clausin Harpers´s Weeklyyn. Kuva on vielä mustavalkoinen.

1869 Runoilija George Webster nimeää pohjoisnavan Santa Clausin kotipaikaksi. Thomas Nast piirtää ensimmäisen punapukuisen Santan.

1870-luvulla Santa Claus alkaa kierrellä tavarataloissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

1910-luvulla joulutaatto saapuu Saksasta Suomeen.

1927 Markus-setä paljastaa Yleisradion lastenohjelmassa, että joulupukki asuu Korvatunturilla.

1931 Haddon Sundblom piirtää Coca-Cola-pukin ja sementoi Santa Clausin yleiseen tietoisuuteen.

1953 Nikolaoksen hauta Barissa avataan kirkon korjauksen yhteydessä. Luigi Martino pääsee tutkimaan luita.

1960-luvulla suomalainen pukki vaihtaa nuttunsa punaiseen.

1987 Hollantilaisarkeologi Aart Blom osoittaa, että Nikolaoksen legendoissa on historiallisia elementtejä.

1992 Luigi Martino saa luvan tutkia Nikolaoksen luita Venetsiassa. Hän toteaa, että ne kuuluvat samalle henkilölle kuin Barin luut.

2004 Manchasterin yliopiston kasvoantropologi Caroline Wilkinson tekee 3D-rekonstruktion Nikolaoksen kasvoista Luigi Martinon tutkimusaineiston pohjalta.

2014 Caroline Wilkinson päivittää Nikolaoksen kasvot uusimmalla tekniikalla uusimman anatomisen tiedon pohjalta Liverpoolin Johns Moores -yliopistossa.

Lähteet: stnicholascenter.org ja livius.org

Aikajana päivitetty vuoden 2014 tiedolla 26.11.2015.