Kun tämä lehti kolahtaa tilaajien posti-luukuista, juhannusaattoon on aikaa kymmenen päivää. Juuri sen pitemmälle säätä ei voi edelleenkään ennustaa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

kymmenen päivää. Juuri sen pitemmälle säätä ei voi edelleenkään ennustaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla



Iltapäivälehdet aloittivat kesän lomasään ennustamisen jo ennen vappua. Ilta-Sanomat kirjoitti saksalaisen "säägurun" Wolfgang Röderin ennusteesta 17. huhtikuuta. Röderin mukaan heinäkuun loppupuoli olisi parasta kesää ja lämpötila kohoaisi Lappia lukuun ottamatta yli pitkäaikaisen keskiarvon.

Iltalehti haastatteli "sammakkoprofessori" Taisto Heikkistä ja "planeettatietäjä" Ahti Rantasta 3. toukokuuta. Profeetat ennustivat alkukesän täysin päinvastoin. Yhtä mieltä he olivat vain siitä, että juhannuksesta tulee kurja.


Sää on kaoottinen ilmiö

Sääennusteita voi tarkentaa ja niiden luotettavuutta parantaa yksinkertaisesti käyttämällä enemmän resursseja. Jos vaikka jonnekin perustetaan lentokenttä, tarvitaan aiempaa paljon tarkempia paikallisia sääennusteita. Niinpä lisätään säähavaintolaitteita kentän lähellä ja ostetaan lisää tietokoneaikaa.

Voisi ajatella, että sama pätisi myös pitkän aikavälin sääennustuksiin. Jos todella haluaisimme tietää koko lomakauden sään jo juhannuksena, sen kuin vain annamme Ilmatieteen laitokselle riittävät resurssit.

Esteenä on sään niin sanotusti kaoottinen luonne: pienet erot lähtötilassa voivat johtaa suuriin eroihin lopputuloksessa. Vaikka huominen sää määräytyy varsin tarkasti nykyisen säätilan ja tunnettujen lainalaisuuksien mukaan, parin viikon päästä sää voi olla melkein mitä tahansa, oli nykytila mikä vain.

Meteorologit hallitsevat epävarmuutta parviennusteilla. Kun ensin on tehty varsinainen ennusteajo, muutetaan lähtöanalyysiä hieman ja ajetaan ennuste uudelleen.

Mitä esimerkiksi seuraisi siitä, että lähtötilanteessa jossakin paikassa olisikin hieman viileämpää kuin varsinaisessa ennusteessa on oletettu? Kun ennusteita ajetaan tietokoneella uudelleen, syntyy parvi ennusteita varsinaisen ennusteen ympärille. Jos esimerkiksi kahdeksan parven jäsentä ennustaa sadetta ja 42 poutaa, sanotaan että sateen todennäköisyys on 16 prosenttia.

Mitä pitemmälle ennustus ulottuu, sitä enemmän parvi hajoaa. Lopulta ennuste ei tuo enää mitään lisäarvoa säätilastoihin.


Joillekin riittää tiedonmuru

Ennusteen hyödyllisyys on tietysti jossakin määrin subjektiivinen asia. Jos haluaa nyt päättää, järjestääkö juhannusyönä grillijuhlat Suomessa vai lomaileeko Kreikassa, olisi tarpeen saada luotettava ennuste juhannusaattoillan pilvisyydestä, lämpötilasta ja sademäärästä omalla lomanviettopaikkakunnalla.

Sähkö- ja lämpöyhtiölle taas jo tulevien viikkojen keskilämpötila on hyödyllinen tieto, satoi tai paistoi.
Energiayhtiöiden on näet vastattava lämmityksen kysyntään.

Ilmatieteen laitoksen meteorologin Ilkka Jugan mukaan keskilämpötilaa voidaan ennustaa parhaimmillaan kolmisen viikkoa ja sademäärää pari viikkoa eteenpäin niin, että ennuste antaa jotakin lisäarvoa tilastojen keskiarvoihin.


Joskus korkeapaine jämähtää

Sään ennustettavuus ei kuitenkaan ole mikään ajasta ja paikasta riippumaton vakio. Jotkin alueet ovat ilmastoltaan pahamaineisen yllätyksellisiä ja ääreviä, vaikkapa hirmumyrskyjen vaivaama Floridan etelärannikko. Vakaasta ja pitkälle ennustettavasta ilmastosta Juga antaa esimerkiksi Algerian rannikon.

Suomen syksyt Pohjanmereltä saapuvine sateisine matalapaineineen ovat melko helppoja ennustaa hyvinkin viikon päähän. Sen sijaan lopputalvesta lämpötila voi laskea parikymmentä astetta, jos ilmamassat Siperian suunnasta tulevatkin yllättäen Suomeen. Tulevatko ne vai menevätkö vähän ohi, selviää joskus vain pari päivää etukäteen.

Jotkin sääilmiöt lisäävät ennustettavuutta. Moni muistaa upeita kesiä, jolloin korkeapaine on ikään kuin lukittunut paikoilleen Suomen päälle. Meteorologit kutsuvat sellaista sulkukorkeapaineeksi. Kun se on kerran jämähtänyt jonnekin, esimerkiksi Pohjois-Eurooppaan, sillä on taipumus pysyä suurin piirtein paikallaan pitkiäkin aikoja - kauemminkin kuin sen viitisen päivää, jonka verran meteorologit yleensä suostuvat tiedotusvälineissä helteitä lupailemaan.


Pitkistä jo iloa etelässä

Miten sitten pitäisi suhtautua iltapäivälehtien jo keväällä haastattelemiin "sääguruihin", jotka tekevät jopa kolmen kuukauden ennusteita? Samaa sakkia sammakkoprofessoreiden ja planeettatietäjien kanssa?

- En tuomitsisi ennusteita ihan huuhaaksi, Juga toppuuttelee. Berliiniläisen eläkeläismeteorologin Wolfgang Röderin menetelmät ovat kuitenkin pohjimmiltaan ilmatieteellisiä. Samanlaisia kolmen kuukauden ennusteita tekee esimerkiksi Englannin Readingissä sijaitseva Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF.

Vuodenaikaisennusteet kuvaavat muun muassa lämpötilan tai sademäärän poikkeamaa normaalista. Siitä, millaista lisäarvoa näillä ennusteilla on Suomen leveysasteilla, ei Jugan mukaan vielä ole kunnolla kokemusta, mutta etelässä niiden on havaittu sitä tuottavan. - Ne kuvaavat esimerkiksi El Niñon ja La Niñan melko hyvin, Juga sanoo.


Suomi lomailee turhan aikaisin

Kun pitkän aikavälin ennusteet ovat mitä ovat, kannattaisi ehkä lukea tarkemmin säätilastoja.

Tilastojen valossa tyypillinen suomalainen lomakausi - juhannuksesta neljä-viisi viikkoa eteenpäin - ei nimittäin ole paras, jos haluaa nauttia lämmöstä. Tilastojen mukaan sää on elokuun alkupuolella kesäisempää kuin kesäkuun lopussa.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset nykyään ajoittavatkin lomiaan hieman myöhemmäksi kuin ennen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla