Kun tämä lehti kolahtaa tilaajien posti-luukuista, juhannusaattoon on aikaa kymmenen päivää. Juuri sen pitemmälle säätä ei voi edelleenkään ennustaa.



kymmenen päivää. Juuri sen pitemmälle säätä ei voi edelleenkään ennustaa.




Iltapäivälehdet aloittivat kesän lomasään ennustamisen jo ennen vappua. Ilta-Sanomat kirjoitti saksalaisen "säägurun" Wolfgang Röderin ennusteesta 17. huhtikuuta. Röderin mukaan heinäkuun loppupuoli olisi parasta kesää ja lämpötila kohoaisi Lappia lukuun ottamatta yli pitkäaikaisen keskiarvon.

Iltalehti haastatteli "sammakkoprofessori" Taisto Heikkistä ja "planeettatietäjä" Ahti Rantasta 3. toukokuuta. Profeetat ennustivat alkukesän täysin päinvastoin. Yhtä mieltä he olivat vain siitä, että juhannuksesta tulee kurja.


Sää on kaoottinen ilmiö

Sääennusteita voi tarkentaa ja niiden luotettavuutta parantaa yksinkertaisesti käyttämällä enemmän resursseja. Jos vaikka jonnekin perustetaan lentokenttä, tarvitaan aiempaa paljon tarkempia paikallisia sääennusteita. Niinpä lisätään säähavaintolaitteita kentän lähellä ja ostetaan lisää tietokoneaikaa.

Voisi ajatella, että sama pätisi myös pitkän aikavälin sääennustuksiin. Jos todella haluaisimme tietää koko lomakauden sään jo juhannuksena, sen kuin vain annamme Ilmatieteen laitokselle riittävät resurssit.

Esteenä on sään niin sanotusti kaoottinen luonne: pienet erot lähtötilassa voivat johtaa suuriin eroihin lopputuloksessa. Vaikka huominen sää määräytyy varsin tarkasti nykyisen säätilan ja tunnettujen lainalaisuuksien mukaan, parin viikon päästä sää voi olla melkein mitä tahansa, oli nykytila mikä vain.

Meteorologit hallitsevat epävarmuutta parviennusteilla. Kun ensin on tehty varsinainen ennusteajo, muutetaan lähtöanalyysiä hieman ja ajetaan ennuste uudelleen.

Mitä esimerkiksi seuraisi siitä, että lähtötilanteessa jossakin paikassa olisikin hieman viileämpää kuin varsinaisessa ennusteessa on oletettu? Kun ennusteita ajetaan tietokoneella uudelleen, syntyy parvi ennusteita varsinaisen ennusteen ympärille. Jos esimerkiksi kahdeksan parven jäsentä ennustaa sadetta ja 42 poutaa, sanotaan että sateen todennäköisyys on 16 prosenttia.

Mitä pitemmälle ennustus ulottuu, sitä enemmän parvi hajoaa. Lopulta ennuste ei tuo enää mitään lisäarvoa säätilastoihin.


Joillekin riittää tiedonmuru

Ennusteen hyödyllisyys on tietysti jossakin määrin subjektiivinen asia. Jos haluaa nyt päättää, järjestääkö juhannusyönä grillijuhlat Suomessa vai lomaileeko Kreikassa, olisi tarpeen saada luotettava ennuste juhannusaattoillan pilvisyydestä, lämpötilasta ja sademäärästä omalla lomanviettopaikkakunnalla.

Sähkö- ja lämpöyhtiölle taas jo tulevien viikkojen keskilämpötila on hyödyllinen tieto, satoi tai paistoi.
Energiayhtiöiden on näet vastattava lämmityksen kysyntään.

Ilmatieteen laitoksen meteorologin Ilkka Jugan mukaan keskilämpötilaa voidaan ennustaa parhaimmillaan kolmisen viikkoa ja sademäärää pari viikkoa eteenpäin niin, että ennuste antaa jotakin lisäarvoa tilastojen keskiarvoihin.


Joskus korkeapaine jämähtää

Sään ennustettavuus ei kuitenkaan ole mikään ajasta ja paikasta riippumaton vakio. Jotkin alueet ovat ilmastoltaan pahamaineisen yllätyksellisiä ja ääreviä, vaikkapa hirmumyrskyjen vaivaama Floridan etelärannikko. Vakaasta ja pitkälle ennustettavasta ilmastosta Juga antaa esimerkiksi Algerian rannikon.

Suomen syksyt Pohjanmereltä saapuvine sateisine matalapaineineen ovat melko helppoja ennustaa hyvinkin viikon päähän. Sen sijaan lopputalvesta lämpötila voi laskea parikymmentä astetta, jos ilmamassat Siperian suunnasta tulevatkin yllättäen Suomeen. Tulevatko ne vai menevätkö vähän ohi, selviää joskus vain pari päivää etukäteen.

Jotkin sääilmiöt lisäävät ennustettavuutta. Moni muistaa upeita kesiä, jolloin korkeapaine on ikään kuin lukittunut paikoilleen Suomen päälle. Meteorologit kutsuvat sellaista sulkukorkeapaineeksi. Kun se on kerran jämähtänyt jonnekin, esimerkiksi Pohjois-Eurooppaan, sillä on taipumus pysyä suurin piirtein paikallaan pitkiäkin aikoja - kauemminkin kuin sen viitisen päivää, jonka verran meteorologit yleensä suostuvat tiedotusvälineissä helteitä lupailemaan.


Pitkistä jo iloa etelässä

Miten sitten pitäisi suhtautua iltapäivälehtien jo keväällä haastattelemiin "sääguruihin", jotka tekevät jopa kolmen kuukauden ennusteita? Samaa sakkia sammakkoprofessoreiden ja planeettatietäjien kanssa?

- En tuomitsisi ennusteita ihan huuhaaksi, Juga toppuuttelee. Berliiniläisen eläkeläismeteorologin Wolfgang Röderin menetelmät ovat kuitenkin pohjimmiltaan ilmatieteellisiä. Samanlaisia kolmen kuukauden ennusteita tekee esimerkiksi Englannin Readingissä sijaitseva Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF.

Vuodenaikaisennusteet kuvaavat muun muassa lämpötilan tai sademäärän poikkeamaa normaalista. Siitä, millaista lisäarvoa näillä ennusteilla on Suomen leveysasteilla, ei Jugan mukaan vielä ole kunnolla kokemusta, mutta etelässä niiden on havaittu sitä tuottavan. - Ne kuvaavat esimerkiksi El Niñon ja La Niñan melko hyvin, Juga sanoo.


Suomi lomailee turhan aikaisin

Kun pitkän aikavälin ennusteet ovat mitä ovat, kannattaisi ehkä lukea tarkemmin säätilastoja.

Tilastojen valossa tyypillinen suomalainen lomakausi - juhannuksesta neljä-viisi viikkoa eteenpäin - ei nimittäin ole paras, jos haluaa nauttia lämmöstä. Tilastojen mukaan sää on elokuun alkupuolella kesäisempää kuin kesäkuun lopussa.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaiset nykyään ajoittavatkin lomiaan hieman myöhemmäksi kuin ennen.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti