Kesän ennuste on kuin savolainen: tulkinta ja vastuu jäävät kuulijalle.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013

Kesän ennuste on kuin savolainen: tulkinta ja vastuu jäävät kuulijalle.

Teksti: Jukka Ruukki

Perinteiseen mökkijuhannukseen on aikaa enää puolitoista kuukautta, mutta olennainen tieto puuttuu. Voinko pitää puutarhabileet, vai varaudunko sovinnolla kaatosateeseen ja sisätilajuhlintaan?

Onneksi on pitkän ajan sääennusteita. Soitto Ilmatieteen laitokselle ratkaissee ongelman: onko mittumaariksi luvassa poutaa?

– Kysy sitä mieluummin sammakkomieheltä, kuittaa ylimeteorologi Ari-Juhani Punkka ja palauttaa mieleen säätieteen realiteetit.

Saman päivän ennuste on nykyisin jo niin tarkka, että se muistuttaa sääraporttia: yhdeksän kymmenestä osuu nappiin. Pitkän ajan ennusteet ovat sen sijaan lähempänä valistunutta arvausta. Ne menevätkin usein metsään.

Syy ei ole meteorologin vaan sään. Ilmakehässä ja luonnossa on niin paljon muuttujia ja pieniä yksityiskohtia, etteivät parhaatkaan supertietokoneet ja sääennustusmallit pysty niitä hanskaamaan, jos aikahorisontti ulotetaan riittävän kauas. Vaikka meteorologilla olisi käytössään täydellinen säämalli, lähtötilanteen kuvauksessa esiintyvä pienikin virhe kasvaa ja tuhoaa lopulta ennusteen. Esimerkiksi odottamattoman voimakas ja laaja ukkospilvialue Yhdysvalloissa voi surmata Suomen lähipäivien ennusteen.

Kelpo arvaus viikoksi

– Rajana pidetään vajaata viikkoa, sen jälkeen päiväkohtaisen ennusteen luotettavuus alkaa heiketä, Punkka kertoo. Tämä ei ole vakio vaan vaihtelee säätyypin mukaan. Joskus päästään jopa parin viikon päähän.

Helpointa ennustaminen on helteillä, koska lämpötila on niin sanottu jatkuva suure – koko ajan olemassa. Osuvia ennusteita syntyy aurinkoisella säällä, hidasliikkeisen korkeapaineen vallitessa.

Meteorologille tuottaa tuskaa, kun Suomen tienoille osuu nopeasti liikkuvia matalapaineita, joihin liittyy kuurosateita. Niiden reitit ovat hankala pala ennustemalleille. Lisäksi sade on epäjatkuva suure: sitä joko muodostuu tai ei. Varsinkin kesällä sateet tuppaavat olemaan kuuroittaisia ja satunnaisia.

– Matalapaineissa tarkka ja pitkäaikainen paikallinen ennustaminen käy lähes mahdottomaksi, Punkka sanoo.

Ylimeteorologin mielestä kansalaisten käsitys täsmäsäästä kaipaa ylipäänsä tuuletusta. Koskaan ei voi sanoa täysin varmasti, iskeekö sadekuuro Pyhtään Koukkusaaren Kakonpäähän huomenna kello 12.

 – Jossain paistaa aurinko, ja yhden pilven takia puolen kilometrin päässä sataa kaatamalla, Punkka kuvailee.

Pitkä ennuste kertoo trendin

Ilmakehän kaoottisuudesta huolimatta ennusteet ovat vuosi vuodelta tarkempia ja ulottuvat yhä pidemmälle. Meteorologian vanhan nyrkkisäännön mukaan käyttökelpoiset ennusteet pitenevät vuorokaudella joka kymmenes vuosi. Näin on myös käynyt. Nykyiset kahden vuorokauden lämpötilaennusteet ovat yhtä tarkkoja kuin viiden vuoden takaiset päivän ennusteet. Petraus johtuu ennustemalleja pyörittävien tietokoneiden suuremmasta laskentatehosta ja entistä paremmasta havaintoverkosta säätutkineen ja -satelliitteineen.

Teoreettiset laskelmat kuitenkin kertovat, että muutamaa viikkoa pidemmät päiväkohtaiset sääennusteet on syytä unohtaa. Ne eivät tule ehkä koskaan onnistumaan.

Miksi pitkiä, jopa kuukausien päähän ulottuvia ennusteita sitten tehdään?

Niillä etsitään tulevan kauden trendiä: mihin sää on menossa. Onko luvassa tavallista kylmempää tai lämpimämpää? Suosiiko säätyyppi epävakaista vai poutaa? – Ne eivät sisällä päiväkohtaista säätietoa eivätkä millään yllä normiennusteiden luotettavuuteen, Ari-Juhani Punkka korostaa.

Suomen säässä omat oikut

Poikkeuksiakin on. Joskus pitkät ennusteet osuvat aivan nappiin – etenkin tropiikissa. Lämpimän ilmaston alueilla säävaihtelut ovat hitaita, ja siksi kausiennusteet toimivat siellä paremmin. Sadekausina sataa, ja kuivina kausina on kuivaa. Selvää ja yksinkertaista.

Suomessa ja muualla korkeilla leveys­asteilla tilannetta keikuttavat Atlantilta länsituulten mukana liikkuvat matalapaineet, jotka tekevät jopa säätyypistä vaikeasti arvattavan.

Myös idän suunta aiheuttaa meteorologin työhön ylimääräisen vaikeuskertoimen. Talvisin itäisen mantereen päälle voi jämähtää korkeapaineen selänne, jonka ohi matalapaineet risteilevät. Sama manner saattaa kesäisin muodostaa lämmönlähteen, joka syytää tänne helteitä ja ukkosia. Taitava on se, joka osuu ennusteissaan oikeaan.

Tulkintaa tarvitaan

Teollisuus elää pitkäaikaisennusteista. Kaukolämmön tuottajan tarvitsee tietää, onko talvesta tulossa poikkeuksellisen kylmä. Panimo osaa varautua paremmin oluen menekkiin, mikäli se saa etukäteen vihiä hellejaksosta.

Uusin pitkäaikaisennusteiden himokuluttuja on media. Se on viime vuosina innostunut erityisesti Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen ECMWF:n kausiennusteista, jotka nousevat säännöllisesti lööppeihin ja uutisotsikoihin. Tahti kiihtyy kesän ja lomien lähestyessä.

– Ongelma on, että kausiennusteet sotketaan tavallisiin sääkarttoihin, Ari-Juhani Punkka sanoo. Ne rinnastetaan uutisissa ja lööpeissä luotettavuudeltaan muutaman päivän ennusteisiin, vaikka kyse on vain sään suuntaviivoista.

Punkka neuvoo suhtautumaan pitkän ajan ennusteisiin ja yleensäkin säähän löysin rantein. Varmaa säätietoa ei ole. On vain suurempia ja pienempiä todennäköisyyksiä. Eikä pessimisti pety. Edes kesäsäähän.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Milloin lomalle?Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen ECMWF:n tuore kesän yli ulottuva ennuste veikkaa Skandinavian ja Suomen alueelle tavanomaisia tai hieman keskimääräistä alempia lämpötiloja. Lisäksi sadetta voi kertyä tavallista enemmän.

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologin Ari-Juhani Punkan mukaan keskiarvoennuste ei ole käyttökelpoinen kesäloman suunnittelussa. Perusolemukseltaan sateisen harmaaseen ja viileään kesään voi mahtua parikin viikkoa heleää hellettä, ja nämä viikot voivat osua onnekkaasti juuri oman loman kohdalle. Sitä paitsi kilpaileva NCEP-keskuksen ennuste ei ole ihan yhtä viileällä ja sateisella kannalla.

Yhtä hyvin voi turvautua säätilastoihin. Jos inhoaa sadetta, kannattaa lomailla alkukesästä, jolloin on yleensä kuivempaa. Loppukesä sopii paremmin lämmöstä nauttiville. Molempien yhdistelmää on vaikea saada.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.