Brittitutkijat kehittävät päihdettä, josta tulee hyvä olo ilman krapulaa ja terveyshaittoja. Hauskan illan jälkeen voi ottaa lasillisen selventäjää ja ajaa kotiin.

Teksti: Marko Hamilo

Brittitutkijat kehittävät päihdettä, josta tulee hyvä olo ilman krapulaa ja terveyshaittoja. Hauskan illan jälkeen voi ottaa lasillisen selventäjää ja ajaa kotiin.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2010Mikä tekijä yhdistää useimpia suomalaisia henkirikoksia ja yli 25:tä prosenttia tieliikennekuolemista? Viiden pisteen vihje: se on merkittävä masennuksen riskitekijä, joka kytkeytyy vuosittain myös 300 itsemurhaan.Kyse on tietysti alkoholista. Edellä mainittujen haittojen lisäksi alkoholitauteihin ja -myrkytyksiin kuolee parituhatta suomalaista joka vuosi. Ja vastahan tässä päästiin alkuun. Humalaisia suomalaisia hukkuu yli sata vuodessa. Tulipaloissa kuumuuteen tai hangessa kylmyyteen kuolee vielä suunnilleen saman verran.Jotain siis ehdottomasti pitää tehdä suomalaisten raitistamiseksi. Mutta mitä?Kieltolakia on jo kokeiltu, huonoin seurauksin. Joka kulttuuri tuntuu tarvitsevan jonkin päihteen, ja jollei sitä saa laillisesti, sitä hankitaan laittomasti.Monen kannabiksenkäyttäjän mielestä marihuana olisi parempi kuin alkoholi. Ruohoon ei jää koukkuun yhtä helposti kuin muihin laittomiin huumeisiin tai viinaan, ja kannabis yleensä ennemmin passivoi kuin saa rähinöimään.Ei marihuanakaan kuitenkaan pitkään käytettynä ole terveydelle täysin haitatonta. Eikä tietyn kulttuurin suosikkipäihdettä sitä paitsi voi noin vain vaihtaa. Liberaalimpi asenne kannabikseen ei välttämättä saisi useimpia luopumaan alkoholista.

Somaa tai synteholiaLontoon Imperial Collegen psykiatrian professori David Nutt etsii kokonaan uusista molekyyleistä terveellistä ja muutenkin yksilön ja yhteiskunnan kannalta haitatonta päihdettä. Ajatus ei ole uusi. Aldous Huxleyn noin viidensadan vuoden päähän sijoittuvassa tieteisromaanissa Uljas uusi maailma (1932) kulutuskeskeiset, nautintohakuiset ihmiset käyttävät somaa, hallusinogeenista päihdettä, jota hallitus suosii pitääkseen alamaiset tyytyväisinä.Televisiosarjassa Star Trek: The Next Generation humanoidit nauttivat ”synteholia” eli synteettistä alkoholia. Se maistuu ja tuoksuu alkoholilta ja antaa hyvänolontunteen, mutta ilman krapulaa tai myrkytyksen vaaraa.Aitoa synteholia kehittävä Nutt on kiistelty hahmo. Hän joutui eroamaan brittihallituksen päihdepoliittisen neuvonantajan paikalta kritisoituaan maan vallitsevaa huumepolitiikkaa. Nuttin mielestä joitakin päihteitä suositaan lainsäädännössä ja joitain taas syrjitään verrattuna tieteelliseen näyttöön eri aineiden riskeistä.Nutt esimerkiksi puolusti kannabiksen luokittelua amfetamiinia turvallisempaan kategoriaan. Nuttin erottanut sisäministeri Alan Johnson moitti erityisesti tämän esittämää vertailua, jonka mukaan ratsastaminen on paljon vaarallisempaa kuin ekstaasin käyttö.

Pameista paremmaksiLainsäätäjä on konservatiivinen: alkoholia on länsimaisissa kulttuureissa juotu tuhansia vuosia, joten sen haitallisuutta siedetään enemmän kuin tulokaspäihteiden. Mutta todennäköisesti myös kuluttajat ovat konservatiivisia. Vaikka keksittäisiin alkoholia yhteiskunnallisesti haitattomampi päihde, kuka haluaa siirtyä siihen? Olemme tottuneet käymään kaljalla työn jälkeen, juomaan viiniä hyvän ruoan kanssa ja juhlistamaan samppanjalla. Kippis!Siksi Nuttin työryhmän etsimä ihanteellinen päihde olisikin väritön, hajuton ja mauton aine, jonka voisi lisätä viiniin, olueen tai väkeviin. Juomasta poistetun alkoholin voisi hyödyntää vaikka auton tankissa.Lupaavimmat ehdokkaat Nuttin ryhmä on löytänyt bentsodiatsepiineista. Muun muassa ahdistuslääkkenä käytetty diatsepaami ei kuitenkaan sovi viihdekäyttöön, vaan tavoitteena on etsiä sitä haitattomampia molekyylejä. Aineeseen ei saisi jäädä koukkuun, yliannostus ei saisi johtaa vaaratilanteisiin, eikä pitkäaikaisestakaan käytöstä saisi olla haittaa esimerkiksi maksalle.

Myös krapula jäisi historiaanBentsojen ahdistusta helpottava vaikutus perustuu alkoholin tavoin välittäjäaine gamma-aminovoihappoon, joten sen hyvää oloa tuottava vaikutus olisi alkoholiin tottuneelle tuttu.Alkoholin ongelmana on, että sen vaikutukset ovat tavattoman laaja-alaisia. Kännistä selviää vain odottamalla, että alkoholi palaa pois elimistöstä.Täsmäpäihtymyksen voisi kumota vastalääkkeellä samaan tapaan kuin nukutusaineiden vaikutus kumotaan heräämössä leikkauksen jälkeen. Riehakkaista vappujuhlista voisi siis ajaa autolla kotiin, kunhan nappaa ensin selviämispillerin. Tai ehkä vastalääke sisällytetään juhla-aterian päättävään calvadokseen.Nutt – jota vastustajat jo kutsuvat nimellä Nutty Professor, hullu professori – on kokeillut bentsoja itseensä. – Minuutissa olin lähes unessa, viisi minuuttia myöhemmin pidin jo luentoa, Nutt kertoi Daily Telegraphissa.

Kuka antaisi luvan?Työryhmän ”synteholi” voisi olla markkinoilla jo parin vuoden päästä, Nutt kertoi Times-lehdelle.Uuden päihteen lisensointi esimerkiksi Britanniassa edellyttäisi kuitenkin kliinisiä kokeita. Ne maksaisivat hyvinkin yli kymmenen miljoonaa euroa.Nutt on aiemmin pohtinut mahdollisuutta, että jokin liberaalin päihdepolitiikan maa, esimerkiksi Espanja, näyttäisi tietä muille.Voi tietysti kysyä, onko sittenkin alkoholin hyvä puoli, että siihen liittyy niin monia haittoja. Jos ”somaa” voisi ottaa terveysvaikutuksia pelkäämättä aina kun harmittaa, miksi suotta välittää velvollisuuksistaan?Nuttin bentsojuomaa vastustaisivat todennäköisesti myös panimot, viinintuottajat ja alkoholiteollisuus.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.