Niin kauan kuin lintuvirus kiertää, voi syntyä ihmisestä ihmiseen tarttuva supervirus. Kauhuskenaariossa lintuvirus kohtaa sikaviruksen.

Viime vuonna Maailman terveysjärjestön tilastoon kirjattiin noin 50 lintuinfluenssatapausta, hieman enemmän kuin 2008. Valtaosa tartunnoista, 38, sattui Egyptissä. Kuolleisuus siellä on kuitenkin ollut poikkeuksellisen pieni. Se näyttää asettuvan kymmenen prosentin vaiheille, kun se muissa esiintymissä on ollut 60 prosentin seutuvilla.

Kun Egyptin sairaalalaitos ei liene parempi kuin vaikkapa Thaimaan, mieleen tulee, mahtaako Egyptissä liikkuva virusmuoto olla tavallista lievempi. Asiasta ei ole tutkimusnäyttöä, mutta se sopisi odotuksiin, sillä yleensä tartuntataudit ajan mittaan lievenevät.

Se on tautien normaalia evoluutiota. Jos tauti on liian ankara, se hävittää itsensä samalla kun tappaa uhrinsa. Siksi taudit tapaavat geneettisesti ajautua kohti tasapainoa, joka takaa elämän jatkumisen.

Myös isäntien vastustuskyky vahvistuu. Osa voi sairastaa lievän tartunnan ja saada samalla suojan vaikeaa versiota vastaan.

Pidemmällä aikavälillä nyös isäntäpopulaatiossa tapahtuu geneettistä ajautumista. Kun aina muutamat yksilöt ovat vastustuskykyisempiä kuin toiset, he säilyvät paremmin hengissä, ja vähitellen populaation perimä muuttuu tautia kestävämpään suuntaan.

Esimerkiksi musta surma jätti Euroopassa jälkeensä kyliä ja kolkkia, joiden asukkailla on vastustuskykyä keuhkoruttoa vastaan. Lintuinfluenssan tapauksessa tästä ei tietenkään vielä ole kyse, mutta jos tauti äityy pandemiaksi asti, sekin taas nähdään.

Tarttumiskyky onneksi heikko

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lintuinfluenssa ei tartu linnusta ihmiseen kovin hyvin. Näin on muun muassa siksi, että linnun nokka on paljon lämpimämpi kuin ihmisen ja tämä virus pitää lämmöstä. Tästä voisi ehkä kuvitella, että influenssa tai jopa tavallinen lentsu lisäisi tartuntariskiä, sillä kuumeisella ihmisellä nokkalämpö lähestyy lintumaisia lukuja.

Tärkein syy taudin huonoon siirtymiseen on kuitenkin H5N1-virus itse. Se on pintarakenteeltaan sellainen, ettei pääse helposti kiinni ihmisen limakalvojen soluihin. Jotta tarrautuminen onnistuisi hyvin, eräiden viruksen pintaproteiinien pitäisi sopia tiettyihin ihmissolujen proteiineihin kuin avain lukkoon.

Virukset tietysti muuntelevat koko ajan, ja avain voi löytyä. Toisaalta äskettäin julkaistu brittiläis-amerikkalainen tutkimus kertoo, että H5N1-virus tarvitsisi kaksi aivan erityistä mutaatiota ja niiden pitäisi vielä tapahtua samassa virusyksilössä. Sellaisen tuplamutaa¬tion todennäköisyys ei ole kovin suuri.

Vähittäinen muutos - ensin tapahtuisi toinen mutaatio ja sitten muuntuneen viruksen jälkeläisissä toinen - ei taas näytä riittävän iskukyvyn kohentumiseen. Lontoon Imperial Collegen professori Wendy Barclay sanoo, etteivät välimuotoiset virukset pysty tartuttamaan ihmissoluja. Niinpä muuntunut virus todennäköisesti katoaa ennen kuin kerkeää saada toisen mutaationsa.

Tämä antaa meille lisäaikaa etsiä rokotteita. Toisaalta tutkimus selvitti asiaa vain ihmisessä. Se ei kerro, voisiko välimuotoinen virus elää jossain eläinlajissa.

Vaarana sian ja linnun liitto

Yksi riskiskenaario liittyy siihen, että virukset voivat vaihtaa perintötekijöitä keskenään. Jos H5N1 antaisi ominaisuuksiaan vaikkapa sikainfluenssavirukselle, siitä voisi syntyä  sikainfluenssaa paljon vaarallisempi tauti. WHO:n pääjohtaja Margaret Chan varoitti jo vuosi sitten tästä mahdollisuudesta. Mitä useammin sikainfluenssa ja lintuinfluenssa sattuvat samaan aikaan samaan ihmiseen, lintuun tai vaikka sikaan, sitä suurempi tällaisen vaihtokaupan riski on.

Kun tarkastellaan lintujen H5N1-tilannetta, selviää, miksi pandemian vaara ei ole poistumassa tai edes vähentynyt. Tautia tavataan jo kaikilla mantereilla. Villejä lintuja on kuollut kymmeniä miljoonia, ja satoja miljoonia tarhalintuja on teurastettu viruksen pysäyttämiseksi. Esiintymiä on sellaisillakin alueilla, joilla Suomessa pesivät linnut talvehtivat tai vierailevat.

Ihmistartunnan saa tavallisesti farmari, joka käsittelee sairaita kanoja tai ankkoja. Ne ovat saaneet viruksen villeiltä linnuilta, jotka ovat pysähtyneet niiden kotilammikossa tai ulostaneet niiden tarhaan sen yli lentäessään. Virus säilyy vedessä tarttumiskykyisenä kuukausia.

Riskiä ei tiedä kukaan

Edes se, että ihmistartunnat ovat vähentyneet kahden viime vuoden aikana, ei  kertone taudin talttumisesta vaan pikemmin siitä, miten hyvää työtä terveysviranomaiset ovat tehneet. Heidän viestinsä on mennyt perille, ja lintutarhaajat osaavat nyt olla varovaisia.

Niin kauan kuin tautia esiintyy linnuissa, ihmisestä toiseen hyvin tarttuvan muodon riski on olemassa. Miten iso se on, kukaan ei tiedä, mutta kyllä se on huomattava. Toistaiseksi tartuntoja ihmisestä toiseen on ollut vähän ja yleensä vain saman perheen jäsenten kesken.

Näköpiirissä ei ole mitään, mikä pyyhkisi lintuinfluenssat pois maailmasta, mutta toivotaan, että tehokas rokote löytyy ennen kuin H5N1 tai jokin muu influenssavirus on todella kimpussamme. Toisaalta muitakin uusia taudinaiheuttajia syntyy lakkaamatta, joten tätä taistelua emme ehkä lopullisesti voita koskaan.

Erkki Kauhanen on valtiotieteen tohtori ja tiedetoimittaja.

Vähentynyt muttei poistunut

Lintuinfluenssaa on toistaiseksi esiintynyt 15 maassa. Eniten sairastuneita, 141, on ollut  Indonesiassa. Vietnamista tiedetään 111 tapausta ja Kiinasta 38. Jälkimmäistä lukua ei kyllä usko kukaan, sillä Kiina on ennenkin salaillut tietoja, joiden viranomaiset katsovat loukkaavan maan kunniaa.

 

 

Tapauksia 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 yhteensä
sairaita 4 46 98 115 88 44 49* 444
kuolleita 4 32 43 79 59 33 12 262

 

 Lähde WHO                                         *marraskuun 27.päivän tieto

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5249
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti