Aivojen epäsymmetria näkyy yllättävissä asioissa. Kädet eivät tahdo mennä puuskaan kuin yhdellä tavalla.



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009


Vasenkätiset ovat oikeakätisiä luovempia. Vasenkätiset ovat usein homoja. Vasenkätiset ovat parempia tarkkuutta vaativissa tehtävissä.

Kätisyyteen liittyy paljon uskomuksia. Ne ovat peräisin populaaripsykologiasta, joka muutama vuosikymmen sitten selitti yhden jos toisenkin ominaisuuden sillä, kumpi aivopuolisko kullakin on hallitsevampi.

Reippaat väitteet olivat tietysti liioittelua, jopa harhaa, mutta aivan aivoista irrallinen ilmiökään kätisyys ei ole.


Kaiken takana on puhe

Ihmisen aivojen epäsymmetriaan kiinnitti ensimmäisen kerran huomion ranskalainen lääkäri Pierre Paul Broca 1800-luvun lopulla.Hän hoiti lähes puhekyvytöntä potilasta, jonka ruumiinavauksessa paljastui kupan tuhoama osa vasemmassa aivopuoliskossa. Nykyään tämä puheen tuottamisen kannalta tärkeä kohta tunnetaankin Brocan alueena.

Hieman myöhemmin saksalainen lääkäri Karl Wernicke löysi kielen ymmärtämisen ongelmiin liittyvän alueen Brocan alueen vierestä, siis nimenomaan vasemmasta aivopuoliskosta.

Voi olla, että aivopuoliskojen välinen työnjako syntyi evoluutiossa miljoonia vuosia sitten, kun kädellisten varhaisimmat, eleisiin ja ääntelyyn perustuvat viestintäkeinot kehittyivät. Myöhemmin saattoi olla tehokkaampaa keskittää puheeseen liittyvät alueet lähelle toisiaan samaan aivopuoliskoon. Sama puolisko olisi sitten kehittynyt myös motorisesti hallitsevammaksi.

Kätisyydellä näyttää olevan jonkinlainen yhteys kielen käsittelyyn aivoissa. Melkein kaikilla oikeakätisillä kielialueet sijaitsevat vasemmassa aivopuoliskossa. Vasenkätisistä paljon useammalla - mutta silti vain noin kolmanneksella - kielialueet ovat oikealla.

Evolution and Human Behavior -lehdessä julkaistiin toukokuussa tutkimus, jonka mukaan heidelberginihmisten hampaat viittaavat siihen, että nämä nean¬dertalien esi-isät olivat oikeakätisiä jo puoli miljoonaa vuotta sitten. Hampaisiin jäi kätisyyden mukaisia viistoja jälkiä, kun heidelberginihmiset käyttivät lihaa leikatessaan hampaita "kolmantena kätenä", tutkijat päättelevät.


Geeneillä heikko vaikutus

Kätisyys on vain jossain määrin perinnöllistä. On siis aivan tavallista nähdä identtisiä kaksosia, joista toinen on vasenkätinen ja toinen oikeakätinen.

Ensimmäiset vasenkätisyyteen liittyvät geenit tunnisti Helsingin yliopistossa aiheesta vuonna 2007 väitellyt Juha Laurén. Tietty muoto Laurénin löytämästä LRRTM1-geenistä altistaa vasenkätisyydelle. Laurén havaitsi myös, että LRRTM1-geeni toimii niin hiiren kuin ihmisenkin aivoissa jo sikiökaudella. Tämä geeni saattaa osaltaan ohjata vasemman ja oikean aivopuoliskon kehittymistä erilaisiksi.

Keskosilla esiintyy muita enemmän vasenkätisyyttä. Kätisyyteen vaikuttavat ympäristötekijät ovat siis nekin mahdollisesti ennemmin biologisia kuin oppimiseen liittyviä.


Puolisuutta on kaikessa

Kirjoituskäsi ei ole kovin hyvä aivojen puolisuuden tuntomerkki, koska koko kulttuurimme suosii voimakkaasti oikeakätisyyttä.

Voisi olettaa, että osa niistä ihmisistä, jotka ovat aivojen kielialueen perusteella vasenkätisiä, olisi väkisin opetellut kirjoittamaan ja lusikoimaan oikealla kädellä. Todellisuudessa on juuri päinvastoin. Suurin osa vasenkätisistä on vasenkätisiä vain "ilmiasultaan", eli heillä puhekeskus sijaitsee oikeakätisten tapaan vasemmassa aivopuoliskossa.

Monessa muussakin tarkkuutta vaativassa toiminnassa toinen puoli tuntuu luontevammalta kuin toinen. Useimmat oikeakätiset heittävät palloa oikealla kädellä, vasenkätiset vasemmalla. Heittokäden puolisuus on lähes yhtä pysyvä piirre kuin kirjoituskätisyys. Tämä tuntuu loogiselta.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että kirjoituskäden puoleisella silmällä nähdään usein paremmin kuin toisella silmällä. Sama pätee korvan kykyyn kuulla.

Joskus kulttuurikaan ei painosta jäseniään samanlaisuuteen. Esimerkiksi jääkiekkojoukkueessa on hyvä olla sekä "leftin" että "rightin" pelaajia tasapuolisesti. Kätisyydet saattavat tasoittua jo juniorivalmennuksessa, oli ihmisen neurologinen taipumus pitää mailaa kumpi hyvänsä.


Kummin puolin puuskaan?

Jännittävimpiä kätisyyteen liittyviä ilmiöitä ovat kuitenkin ne, joihin on vaikea uskoa kulttuurin vaikuttavan millään tavalla. Tuskinpa kenellekään on opetettu, kumpi jalka housunlahkeeseen pitää panna ensin tai kumman peukalon pitää olla päällimmäisenä, kun sormet panee ristiin. 

Pertti ja Sami Mustajoki julkaisivat 2000-luvun alkupuolella Duodecim-lehdessä pienoistutkimuksen, jossa 60 suomalaiselta kyseltiin lomakkeella erilaisia puolisuuksia. Kuten arvata saattaa, pallon heitto korreloi voimakkaasti kätisyyden kanssa, housuihin ensimmäiseksi pantava jalka ei.

Yllättävimmät tulokset Mustajokien kysely tuotti käsien ristiin panemisesta.

Vasen ja oikea peukalo tulivat päällimmäiseksi suunnilleen yhtä usein, eli taipumus ei korreloinut vasen- ja oikeakätisyyden kanssa millään tavalla. Kuitenkin sama peukalo oli aina päällimmäisenä, eli piirre oli hyvin pysyvä. Yhtä suuri puolen pysyvyys esiintyi vain kirjoittamisessa, syömisessä ja pallon heitossa. Melko suuri pysyvyys liittyi myös käsien panemiseen puuskaan.

On erikoista, että piirre on näin pysyvä ilman että se liittyy kätisyytenä ilmenevään aivojen puolisuuteen.

Ilmiö on kuitenkin helppo vahvistaa. Tiede-lehden toimituksessa käsien ristiminen ja paneminen puuskaan jakautuivat melko tasaisesti, mutta meille kaikille oli yllätys, kuinka vieraalta ja epäluontevalta tuntui ristiä kätensä niin, että "väärä" peukalo tuli päällimmäiseksi. Kädet eivät myöskään tuntuneet pysyvän puuskassa kuin yhdellä tavalla.

Tiede-lehden nettilukijat vahvistavat käsityksen. Nettigallupissamme lähes tuhannen vastaajan joukossa oli alle kolme prosenttia henkilöitä, joilla vasen ja oikea peukalo vaihtelevat paikkaa käsiä ristiessä. Vasen peukalo oli hieman oikeaa useammin päällimmäinen.


Puolisuuden jakaumat on poimittu pienoistutkimuksesta, jonka Pertti ja Sami Mustajoki julkaisivat 2002 Duodecim-lehdessä: 118 (23), s. 2367-2371.
www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93287.pdf


KUVAT

Kummin päin on luontevampi? 48 % meistä ristii oikean käsivarren päälle, 52 % vasemman
- muttei ihan aina. 15 % saattaa tehdä puuskan toisinkin päin, sillä puolen pysyvyys on 85 %.


45 % ristii oikean peukalon päällimmäiseksi,
55 % vasemman. Pysyvyys 98 %.


85 % kirjoittaa oikealla kädellä,
15 % vasemmalla. Pysyvyys 100 %.


97 % potkaisee palloa oikealla jalalla,
3 % vasemmalla. Pysyvyys 65 %.


47 % tarttuu mailaan oikea käsi alinna,
53 % pitää alinna vasenta. Pysyvyys 80 %.


87 % lusikoi oikealla kädellä,
13 % vasemmalla. Pysyvyys 98 %.


88 % heittää palloa oikealla kädellä,
12 % vasemmalla. Pysyvyys 97 %.


44 % tarttuu kirvesvarteen oikea käsi ylempänä,
56 % pitää ylinnä vasenta. Pysyvyys 67 %.


64 % heilauttaa repun ensin oikealle olalle,
36 % vasemmalle. Pysyvyys 59 %.


72 % näkee paremmin oikealla silmällä,
28 % vasemmalla. Pysyvyys 92 %.


Testaa silmäisyys näin. Ota kynä, katsele ovenpieltä ja ojenna kynäkäsi niin, että kynä osuu ovenpielen päälle. Sulje silmät vuoron perään. Se silmä, joka näkee kynän ovenpielen kohdalla, on parempi.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012