Aivojen epäsymmetria näkyy yllättävissä asioissa. Kädet eivät tahdo mennä puuskaan kuin yhdellä tavalla.



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009


Vasenkätiset ovat oikeakätisiä luovempia. Vasenkätiset ovat usein homoja. Vasenkätiset ovat parempia tarkkuutta vaativissa tehtävissä.

Kätisyyteen liittyy paljon uskomuksia. Ne ovat peräisin populaaripsykologiasta, joka muutama vuosikymmen sitten selitti yhden jos toisenkin ominaisuuden sillä, kumpi aivopuolisko kullakin on hallitsevampi.

Reippaat väitteet olivat tietysti liioittelua, jopa harhaa, mutta aivan aivoista irrallinen ilmiökään kätisyys ei ole.


Kaiken takana on puhe

Ihmisen aivojen epäsymmetriaan kiinnitti ensimmäisen kerran huomion ranskalainen lääkäri Pierre Paul Broca 1800-luvun lopulla.Hän hoiti lähes puhekyvytöntä potilasta, jonka ruumiinavauksessa paljastui kupan tuhoama osa vasemmassa aivopuoliskossa. Nykyään tämä puheen tuottamisen kannalta tärkeä kohta tunnetaankin Brocan alueena.

Hieman myöhemmin saksalainen lääkäri Karl Wernicke löysi kielen ymmärtämisen ongelmiin liittyvän alueen Brocan alueen vierestä, siis nimenomaan vasemmasta aivopuoliskosta.

Voi olla, että aivopuoliskojen välinen työnjako syntyi evoluutiossa miljoonia vuosia sitten, kun kädellisten varhaisimmat, eleisiin ja ääntelyyn perustuvat viestintäkeinot kehittyivät. Myöhemmin saattoi olla tehokkaampaa keskittää puheeseen liittyvät alueet lähelle toisiaan samaan aivopuoliskoon. Sama puolisko olisi sitten kehittynyt myös motorisesti hallitsevammaksi.

Kätisyydellä näyttää olevan jonkinlainen yhteys kielen käsittelyyn aivoissa. Melkein kaikilla oikeakätisillä kielialueet sijaitsevat vasemmassa aivopuoliskossa. Vasenkätisistä paljon useammalla - mutta silti vain noin kolmanneksella - kielialueet ovat oikealla.

Evolution and Human Behavior -lehdessä julkaistiin toukokuussa tutkimus, jonka mukaan heidelberginihmisten hampaat viittaavat siihen, että nämä nean¬dertalien esi-isät olivat oikeakätisiä jo puoli miljoonaa vuotta sitten. Hampaisiin jäi kätisyyden mukaisia viistoja jälkiä, kun heidelberginihmiset käyttivät lihaa leikatessaan hampaita "kolmantena kätenä", tutkijat päättelevät.


Geeneillä heikko vaikutus

Kätisyys on vain jossain määrin perinnöllistä. On siis aivan tavallista nähdä identtisiä kaksosia, joista toinen on vasenkätinen ja toinen oikeakätinen.

Ensimmäiset vasenkätisyyteen liittyvät geenit tunnisti Helsingin yliopistossa aiheesta vuonna 2007 väitellyt Juha Laurén. Tietty muoto Laurénin löytämästä LRRTM1-geenistä altistaa vasenkätisyydelle. Laurén havaitsi myös, että LRRTM1-geeni toimii niin hiiren kuin ihmisenkin aivoissa jo sikiökaudella. Tämä geeni saattaa osaltaan ohjata vasemman ja oikean aivopuoliskon kehittymistä erilaisiksi.

Keskosilla esiintyy muita enemmän vasenkätisyyttä. Kätisyyteen vaikuttavat ympäristötekijät ovat siis nekin mahdollisesti ennemmin biologisia kuin oppimiseen liittyviä.


Puolisuutta on kaikessa

Kirjoituskäsi ei ole kovin hyvä aivojen puolisuuden tuntomerkki, koska koko kulttuurimme suosii voimakkaasti oikeakätisyyttä.

Voisi olettaa, että osa niistä ihmisistä, jotka ovat aivojen kielialueen perusteella vasenkätisiä, olisi väkisin opetellut kirjoittamaan ja lusikoimaan oikealla kädellä. Todellisuudessa on juuri päinvastoin. Suurin osa vasenkätisistä on vasenkätisiä vain "ilmiasultaan", eli heillä puhekeskus sijaitsee oikeakätisten tapaan vasemmassa aivopuoliskossa.

Monessa muussakin tarkkuutta vaativassa toiminnassa toinen puoli tuntuu luontevammalta kuin toinen. Useimmat oikeakätiset heittävät palloa oikealla kädellä, vasenkätiset vasemmalla. Heittokäden puolisuus on lähes yhtä pysyvä piirre kuin kirjoituskätisyys. Tämä tuntuu loogiselta.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että kirjoituskäden puoleisella silmällä nähdään usein paremmin kuin toisella silmällä. Sama pätee korvan kykyyn kuulla.

Joskus kulttuurikaan ei painosta jäseniään samanlaisuuteen. Esimerkiksi jääkiekkojoukkueessa on hyvä olla sekä "leftin" että "rightin" pelaajia tasapuolisesti. Kätisyydet saattavat tasoittua jo juniorivalmennuksessa, oli ihmisen neurologinen taipumus pitää mailaa kumpi hyvänsä.


Kummin puolin puuskaan?

Jännittävimpiä kätisyyteen liittyviä ilmiöitä ovat kuitenkin ne, joihin on vaikea uskoa kulttuurin vaikuttavan millään tavalla. Tuskinpa kenellekään on opetettu, kumpi jalka housunlahkeeseen pitää panna ensin tai kumman peukalon pitää olla päällimmäisenä, kun sormet panee ristiin. 

Pertti ja Sami Mustajoki julkaisivat 2000-luvun alkupuolella Duodecim-lehdessä pienoistutkimuksen, jossa 60 suomalaiselta kyseltiin lomakkeella erilaisia puolisuuksia. Kuten arvata saattaa, pallon heitto korreloi voimakkaasti kätisyyden kanssa, housuihin ensimmäiseksi pantava jalka ei.

Yllättävimmät tulokset Mustajokien kysely tuotti käsien ristiin panemisesta.

Vasen ja oikea peukalo tulivat päällimmäiseksi suunnilleen yhtä usein, eli taipumus ei korreloinut vasen- ja oikeakätisyyden kanssa millään tavalla. Kuitenkin sama peukalo oli aina päällimmäisenä, eli piirre oli hyvin pysyvä. Yhtä suuri puolen pysyvyys esiintyi vain kirjoittamisessa, syömisessä ja pallon heitossa. Melko suuri pysyvyys liittyi myös käsien panemiseen puuskaan.

On erikoista, että piirre on näin pysyvä ilman että se liittyy kätisyytenä ilmenevään aivojen puolisuuteen.

Ilmiö on kuitenkin helppo vahvistaa. Tiede-lehden toimituksessa käsien ristiminen ja paneminen puuskaan jakautuivat melko tasaisesti, mutta meille kaikille oli yllätys, kuinka vieraalta ja epäluontevalta tuntui ristiä kätensä niin, että "väärä" peukalo tuli päällimmäiseksi. Kädet eivät myöskään tuntuneet pysyvän puuskassa kuin yhdellä tavalla.

Tiede-lehden nettilukijat vahvistavat käsityksen. Nettigallupissamme lähes tuhannen vastaajan joukossa oli alle kolme prosenttia henkilöitä, joilla vasen ja oikea peukalo vaihtelevat paikkaa käsiä ristiessä. Vasen peukalo oli hieman oikeaa useammin päällimmäinen.


Puolisuuden jakaumat on poimittu pienoistutkimuksesta, jonka Pertti ja Sami Mustajoki julkaisivat 2002 Duodecim-lehdessä: 118 (23), s. 2367-2371.
www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo93287.pdf


KUVAT

Kummin päin on luontevampi? 48 % meistä ristii oikean käsivarren päälle, 52 % vasemman
- muttei ihan aina. 15 % saattaa tehdä puuskan toisinkin päin, sillä puolen pysyvyys on 85 %.


45 % ristii oikean peukalon päällimmäiseksi,
55 % vasemman. Pysyvyys 98 %.


85 % kirjoittaa oikealla kädellä,
15 % vasemmalla. Pysyvyys 100 %.


97 % potkaisee palloa oikealla jalalla,
3 % vasemmalla. Pysyvyys 65 %.


47 % tarttuu mailaan oikea käsi alinna,
53 % pitää alinna vasenta. Pysyvyys 80 %.


87 % lusikoi oikealla kädellä,
13 % vasemmalla. Pysyvyys 98 %.


88 % heittää palloa oikealla kädellä,
12 % vasemmalla. Pysyvyys 97 %.


44 % tarttuu kirvesvarteen oikea käsi ylempänä,
56 % pitää ylinnä vasenta. Pysyvyys 67 %.


64 % heilauttaa repun ensin oikealle olalle,
36 % vasemmalle. Pysyvyys 59 %.


72 % näkee paremmin oikealla silmällä,
28 % vasemmalla. Pysyvyys 92 %.


Testaa silmäisyys näin. Ota kynä, katsele ovenpieltä ja ojenna kynäkäsi niin, että kynä osuu ovenpielen päälle. Sulje silmät vuoron perään. Se silmä, joka näkee kynän ovenpielen kohdalla, on parempi.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti