Suomalaisten löytöretket osa 5

Sarjamme esittelee tutkimusmatkailijoita, jotka ensimmäisinä suomalaisina retkeilivät maailman eri kolkkia. Israel Reinius purjehti Kantoniin.

Sarja päättyy. Edelliset osat on julkaistu numeroissa 2, 3, 5 ja 7/2003.

TEKSTI:Klaus Karttunen

1700-luvulla Kiinasta liikkui Euroopassa enemmän taruja kuin totuuksia, sillä Aasian suureen keisarikuntaan ei juuri päästetty ulkomaalaisia. Kauppalaivan pohjalaiskadetti piti retkestään tarkkaa päiväkirjaa, josta kotiin palattua syntyi ensimmäinen Suomessa julkaistu Kiinaa käsittelevä opinnäyte.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sarjamme esittelee tutkimusmatkailijoita, jotka ensimmäisinä suomalaisina retkeilivät maailman eri kolkkia. Israel Reinius purjehti Kantoniin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sarja päättyy. Edelliset osat on julkaistu numeroissa 2, 3, 5 ja 7/2003.

TEKSTI:Klaus Karttunen

1700-luvulla Kiinasta liikkui Euroopassa enemmän taruja kuin totuuksia,
sillä Aasian suureen keisarikuntaan ei juuri päästetty ulkomaalaisia.
Kauppalaivan pohjalaiskadetti piti retkestään tarkkaa päiväkirjaa,
josta kotiin palattua syntyi ensimmäinen Suomessa julkaistu Kiinaa käsittelevä opinnäyte.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2003

  Turun akatemiaan. Nuorukaisia kuitenkin kiinnosti enemmän käytännön oppi, ja 1744 he siirtyivät Tukholmaan Kuninkaalliseen kauppakollegioon. Käytyään vielä merikoulun veljekset liittyivät kadetteina Ruotsin Itä-Intian komppanian palvelukseen.

Kauppakomppania piti päämajaansa valtakunnan länsirannikolla Göteborgissa, josta päästiin vaivattomasti merelle myös talvisaikaan. Kaukainen yritys ei juuri vetänyt suomalaisia. Vain ani harvoja maanmiehiämme oli sen palveluksessa, heistäkin useimmat tavallisina merimiehinä.

  Cronprinzen Adolph Friedrich vain lastattaisiin Göteborgissa, ennen kuin se suuntaisi Kiinaan.

Valmistelut veivät joulu- ja tammikuun ja osan helmikuustakin. Torstaina 13. 2. 1746 kaikki oli valmista. Ankkurit nostettiin, ja 151 miestä hyvästeli kotimaan.



Työ ja yö rajoittavat kirjauksia

Reiniusten Kiinan-matka tunnetaan poikkeuksellisen hyvin, koska Israel Reinius piti tarkkaa päiväkirjaa. Osin tarkkuutensa takia päiväkirja on myös varsin pitkäveteistä luettavaa.

Päivä päivältä Reinius huolellisesti kirjaa tiedot säästä ja tuulista, purjeista, havaituista laivoista, linnuista, kaloista ja merikasveista. Vain silloin tällöin päiväkirjaan pääsee lyhyitä kommentteja laivaväen elämästä. Alkumatkasta jopa laivaa seuraava pääskynen saa maininnan, mutta päiväntasaajan ylityksen kunniaksi vietetyistä "hauskoista seremonioista" Reinius ei kerro lähemmin.

Merkintöjen lyhyyteen on syynsä. Päiväkirjan pitoa rajoittivat sekä vapaa-ajan niukkuus että valon puute. Purjelaivoissa alituisesti uhkaavan tulenvaaran vuoksi vain päällystöllä, kahdella kapteenilla ja kuudella perämiehellä, oli lupa määräaikoina pitää lyhtyä hytissään.

Satamissa päiväkirjan kirjoittamiseen oli enemmän tilaisuuksia, ja Reinius laati kuvauksen kaikista pysähdyspaikoista. Ongelmia näyttää kuitenkin olleen. Reinius valittelee, ettei perämiehillä riitä ymmärtämystä alaisensa havaintojen tekoon ja niiden kirjaamiseen, vaikka komppanian johto huomioita kannatti ja toivoi.

Ruokalistalla yhtä ja samaa

Niukkoinakin päiväkirjan merkinnät antavat kuitenkin elävän kuvan siitä, miten ankeaa elämä purjelaivassa saattoi olla.

Erityisesti ruoan kehnous kiinnittää huomiota. Komppanian antamien ohjeiden mukaan laivoilla tarjottiin vuoropäivinä suolalihaa, silavaa ja kapakalaa sekä päivittäin herneitä ja ryynejä. Alkumatkasta oli voita, Espanjassa tehdyn pysähdyksen jälkeen öljyä. Espanjasta Cádizista mukaan otettiin myös elävää ravintoa: 515 kanaa, 20 lammasta, 31 sikaa, 6 hanhea, 54 kalkkunaa ja 50 ankkaa. Luultavasti suurin osa niistä kuitenkin varattiin päällystön pöytään. Tuoretta kalaa, silloin kun sitä merestä saatiin, riitti miehistönkin lautasille. Jouluaatto oli toki poikkeuksellinen päivä. Silloin syötiin riisipuuroa.

Päivittäinen paloviina-annos kuului tietysti asiaan, ja juhlapäivinä juotiin punssia. Päällystön tarpeisiin oli varattu 3 000 pulloa viiniä.

Ahtaus vaivasi, ja kuri oli ankara. Perämiehet käyttäytyivät huonosti alaisiaan kohtaan, ja arestia tai piiskaa annettiin helposti. Väliin miehistö valitti huonoa kohtelua kapteenille, mutta purnaus ei juuri johtanut parannustoimiin.


 





Melkoinen kauppareissu


 


Menomatka 1 v 7 kk 28 pv

Tukholma 14.10. 1745


Reiniuksen veljekset Israel, 18, ja Herman, 20, astuvat Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian laivaan Gronprinzen Adolph Friedrichiin.

Göteborg 13.2. 1746


Laiva on valmis matkaan kohti Kiinaa. Israel Reinius merkitsee päiväkirjaansa: "Klo 9 nostimme ankkurin ja lähdimme Herran nimessä purjehtimaan."

Cádiz 19.3.-2.6.


Superkargöörit myyvät rahtia ja ostavat hopeaa Kiinan-kauppoja varten. Miehistö kunnostaa alusta ja lastaa muonaa. Reinius kiertelee kaupunkia.

Kanariansaaret 7.6.


Reinius pääsee käväisemään maissa ja mittaa saarten sijainnin.

Päiväntasaaja 22.7.


Ylityksen kunniaksi järjestetään "haus-koja seremonioita" ja nautitaan lämmintä punssia.

Hyväntoivonniemi 1.9.


Afrikan eteläkärki ohitetaan pysäh-tymättä.

19.9.


Suotuisat monsuunit ovat tyyntyneet. Kapteenit avaavat kauppakomppanian jatko-ohjeet. Niissä neuvotaan Mauri-tiukseen.

Rodrigues 8.-9.10.


Kova merenkäynti estää maihinnousun, mutta Reinius laatii lyhyen kuvauksen Mauritiuksen naapurista.

Mauritius 11.10. 1746-24.2. 1747


Odotellaan suotuisia tuulia. Kunnos-tetaan alusta ja huvitellaan. Reinius kuljeskelee tekemässä havaintoja ja ihas-tuu ananakseen. Se maistuu paremmalta kuin metsämansikka. Jouluaattona syö-dään riisipuuroa.

Jaava 13.-19.4.


Hollantilaisilta kuullaan uutisia: Tanskan ja Espanjan kuninkaat ovat kuolleet. Tan-kataan tuoretta vettä.

25.5.


Laivalääkäri Pierre de Noel hyppää yli laidan.

Macao 8.6.


Mauritiuksesta kyytiin tulleet katoliset papit lasketaan maihin. Luotsi nousee laivaan ohjatakseen sen läpi hankalan loppureitin.

Määränpäässä 6 kk 24 pv

Kanton 12.6. 1747-5.1.1748


Superkargöörit ostavat posliinia, silkkiä, teetä ja muita idän tavaroita. Miehistöä käy maissa aina kun lupa myönnetään. Reinius tutustuu elämänmenoon sen minkä kielivaikeuksilta ja paikallisten epä-luulolta pystyy. Neljä matruusia kuolee punatautiin. Jouluaattona syödään riisi-puuroa.


 


Paluumatka 8 kk 16 pv


 


Kanton 5.1. 1748


Kaupat on tehty ja laiva on lastattu. Ank-kurit ylös.

Jaava 25.-30.1.


Tankataan vettä ja ruokaa paluumatkaa varten.

Hyväntoivonniemi 15.3.


Tällä kertaa rantaviivaa ei näy.

St. Helena 31.3.


Juomavesi on jo pahoin pilaantunutta, mutta saari ohitetaan pysähtymättä.

Muonaksi pyydetään merikilpikonnia ja kerätään vihannesportulakkaa. Vettä saaresta ei saa.

15.4.


Päiväntasaaja on juuri ylitetty. Pegasuk-sen tähdistössä nähdään komeetta.

3.6.


Vieras alus seuraa. Onneksi se lopulta kääntää kurssinsa.

15.6.


Vastaan tulee brittiläinen Happy Change. Vaihdetaan leipää ja suolalihaa silli-tynnyriin ja muutamiin isoihin kaloihin.

Göteborg 26.6.


Matruusit karkaavat maihin. Herman Reinius ohjaa laivan satamaan.

Tukholma 15.9.


Taival Etelä-Ruotsin läpi on takana. Edessä vielä yksi merimatka.

Vaasan saaristo 18.9.


Laiva haaksirikkoutuu. Saaristolaiset noukkivat Reiniukset turvaan.

Laihia 21.9. 1748


Onnellisesti kotona.


Afrikan jälkeen jäädään jumiin

  kunnosti laivaa ja täytti muonavarastoja, mutta ympäristöäkin sentään nähtiin. Reinius kuvailee satamaa ja kaupunkia; papinpoika luettelee muun muassa kaikki kirkot ja luostarit.

Eteenpäin päästiin kesäkuun alussa. Kanariansaarilla poikettiin lyhyesti, minkä jälkeen seurasi useiden kuukausien mittainen avomeripurjehdus. Syyskuussa sivuutettiin Afrikan eteläkärki.

Sitten matkanteko vaikeutui. Atlantin epäsuotuisissa tuulissa oli hukkaantunut liikaa aikaa, ja Intian valtameren suotuisat monsuunit olivat laantuneet. Oli aika avata sinetöidyt ohjeet, jotka komppania oli antanut ongelmatilanteita varten. Niissä neuvottiin jatkamaan Port Louisiin Mauritiukseen ja odottamaan parempia purjehduskelejä.

Sopivia tuulia odotettiin viisi kuukautta. Jälleen miehistö kunnosti laivaa ja hankki muonatäydennyksiä, mutta mahtui odotusaikaan myös ilonpitoa. Laivan kannella musisoitiin ja tanssittiin, ja huvituksia oli tarjolla myös maissa. Niihin pääsyä kapteeni kuitenkin rajoitti, koska juopottelevat miehet aiheuttivat toistuvasti ongelmia.

Reinius ei käyttänyt aikaansa huvituksiin vaan kuljeskeluun ja katseluun. Hän selostaa saaren pinnanmuotoja, ilmastoa, asutusta, elinkeinoja, uskontoa, eläimiä ja kasveja. Erityisesti Reiniusta ihastuttaa eksoottinen ananas.


 


Lääkäri hyppää yli laidan

Helmikuussa 1747 päästiin vihdoin jatkamaan matkaa Intian valtameren poikki.

Jaava, joka oli Kaukoidän-purjehtijoiden tärkeimpiä pysähdyspaikkoja, saavutettiin vajaan kahden kuukauden päästä. Siellä viivyttiin viikko hankkimassa juomavettä ja ruokaa.

Jaavastakin Reinius on laatinut kuvauksen. Eniten huomiota saavat trooppiset hyötykasvit. Nyt Reinius tekee tuttavuutta mangon kanssa.

Loppumatka Sumatran ja Macaon kautta Kiinaan vaati vielä puolitoista kuukautta. Kun Cronprinzen Adolph Friedrich 12. kesäkuuta lipui Kantonin kaupungin satamaan Wamboaan, Göteborgista lähdöstä oli kulunut vuosi ja neljä kuukautta ja pitkä matka oli vaatinut veronsa. Neljä miestä oli heittänyt henkensä, heidän joukossaan laivalääkäri, joka masennuksissaan hyppäsi yli laidan matkalla Macaoon.

Kantoniin päästään vain luvalla


 


1700-luvun Kiina oli hyvin suljettu maa. Sinne saivat matkustaa vain kauppa- ja merimiehet ja jesuiitat, katoliset hengenmiehet. Ulkomaankauppa oli keskitetty Kantoniin, eikä kauppalaivojen väki Kiinasta muuta nähnytkään, sillä kaupungin ulkopuolelle meno oli kielletty; muualle maahan päästettiin vain jesuiittoja.

  kaupunkiin, liikkumista rajoitettiin. Myös paikallinen väestö suhtautui vieraisiin epäluuloisesti, suorastaan vihamielisesti.

Kaupankäyntikään ei ollut yksinkertaista. Se hoidettiin compradorin eli kiinalaisen kauppaseuran asiamiehen välityksellä. Siihen liittyi myös paljon byrokratiaa, joka vaati aikaa. Reiniuksen matkalla kauppaseurue viipyi Kantonissa peräti puoli vuotta.

Kuukausien oleskelua piristivät vierailut naapurilaivoille. Varsinkin ruotsalaiset ja tanskalaiset tapasivat usein. Kesäkuun lopussa satamassa vietettiin erityisen juhlallista tilaisuutta, kun Kantonin mahtava tullimandariini Hoppo saapui seurueineen ruotsalaisten vieraaksi. Kaikki laivat ampuivat kunnialaukauksia.


 


Tietoa kertyy ihmeen paljon

On oikeastaan yllättävää, että Reinius näissä oloissa pystyi kokoamaan varsin laajan kuvauksen Kiinasta.

Koko päiväkirjasta Kiina lohkaisee noin neljänneksen eli 72 painosivua. Näistä 35 on varsinaista päiväkirjaa, josta löytyvät huolelliset merkinnät säästä, laivatöistä ja satamaan saapuvista aluksista. Loput 36 sivua sisältävät kiinnostavimman osuuden: "Huomautuksia Kiinasta ja Kantonista". Toistamatta muualla jo julkaistuja tietoja Reinius keskittyy tallentamaan omia havaintojaan - juuri niin kuin komppanian kadeteille antamissa ohjeissa edellytettiin.

Reinius selostaa kiinalaisten pukua ja ulkomuotoa sekä ylhäisten naisten alistettua asemaa ja sidottuja jalkoja. Kiinalaisten luonteesta hän on saanut varsin myönteisen kuvan: nämä ovat älykkäitä, kohteliaita ja hillittyjä.

Reinius on tutustunut myös uskontoon. Hän on käynyt buddhalaisessa temppelissä ja ymmärtänyt, että patsaat ja muut kuvat, joita lähetyssaarnaajat myöhemmin väittivät epäjumaliksi, ovat kiinalaisille lähinnä symboleja. Niitä ei palvota niiden itsensä tähden vaan näkymättömän Majesteetin kunniaksi.

Seuraavaksi Reinius käsittelee kiinalaista kalenteria ja ajanlaskua sekä maanviljelyä ja ilmastoa. Sitten hän paneutuu hyötykasveihin ja eläimiin. Hän kertoo saagopalmusta, bambusta ja inkivääristä. Tee, puuvilla ja riisi saavat kukin oman kappaleensa, ja mukaan ovat päässeet myös indigo ja silkkiäispuu toukkineen sekä monet hedelmät ja eräät vihannekset. Eläimistä Reinius nostaa esiin vähän kaikkea: nisäkkäitä, lintuja, kaloja ja hyönteisiä. Valtavat torakat ovat herättäneet hänessä pelkoa.

Melkein puolet muistiinpanoista Reinius omistaa kaupalle ja kauppatavaroille. Hän kertoo tarkasti, miten posliinin, teen ja silkin osto ja lastaus toimitetaan edullisimmin. Hän opastaa tunnistamaan eri teelaadut ja esittelee kiinalaisia mittoja, painoja ja rahoja. Liitteistä löytyy tavaroiden hintoja ja taulukoita, joiden avulla mittoja ja painoja voi muuntaa eurooppalaisiksi.

Melkein yhtä kyytiä kotiin

Kotimatka sujui menomatkaa joutuisammin mutta myös yksitoikkoisemmin, koska maissa käytiin vain kerran.

Purjeet nostettiin Kantonissa 5. tammikuuta, maaliskuun puolivälissä ohitettiin Afrikan eteläkärki - tällä kertaa maata näkemättä - ja huhtikuun alussa oltiin jo eteläisellä Atlantilla Ascensionissa täydentämässä ruokavarastoja.

Isot merikilpikonnat näyttävät 1700-luvulla olleen tavattoman yleisiä, sillä niitä onnistuttiin pyytämään peräti 164. Ascensionista saatiin toistakin tärkeää tuoretta muonaa, vihannesportulakkaa. Sen pinaatin tavoin käytetyt mehevät lehdet torjuivat keripukkia.

Kesäkuun alussa yksitoikkoisen seilaamisen keskeytti tuntematon alus, joka kääntyi seuraamaan ruotsalaisia. Laivalla nostettiin lippu mastoon ja varustauduttiin taisteluun, mutta onneksi vieras muutti kurssiaan.


 




Chinoiserie oli suurta muotia

1700-luvulla jokainen kynnelle kykenevä Euroopan valtio lähetti kauppalaivojaan Kiinaan, sillä ihmiset oli vallannut Kiina-innostus.

Kaikkialla Euroopassa niin ylimystö kuin porvaristo oli ihastunut posliiniin, silkkikankaisiin, tapetteihin, lakkatöihin ja teehen. Kiinalaismuoti, chinoiserie, ulottui myös Suomeen. Meilläkin säätyläiset ja varakkaat porvarit halusivat kattaa pöytään ainakin sinivalkoista komppaniaposliinia. Rikkaim-mat hankkivat oikein vaakunaposliinia, johon kiinalaisessa tehtaassa oli maalattu tilattu kuva-aihe, esimerkiksi sukuvaakuna.

  eli 1700-luvun loppupuolella, kun Britannian Amerikan-siirtokuntien vapaussota synnytti korkeasuhdanteen. Tämän jälkeen toiminta näivettyi vähä vähältä, ja 1813 komppania lakkautettiin.

Kiinalle kelpasi vain hopea

  länsivalloilta maksuksi ainoastaan hopeaa. Ruotsissa jalometallien vienti oli kuitenkin kielletty, sillä maassa noudatettiin edelleen merkantilistisen talous-politiikan periaatteita.

  Reiniusten matkalla kaupungissa vierähti kaksi ja puoli kuukautta.

Kauppamatkaa viivytti myös se, että komppanian alukset olivat hitaita ja kömpelöitä, koska niihin ahdettiin lastia niin paljon kuin suinkin mahtui.

Uusilla laivoilla joutuisammin

Reiniusten matka oli viimeinen, joka tehtiin hitailla ja ahtailla laivoilla ja kehnolla palkalla. Tilanne alkoi parantua pian veljesten matkaanlähdön jälkeen.

Komppanian uudet alukset olivat selvästi isompia, ja miehistölle maksettiin parempaa palkkaa. Hopean vientikielto oli kumottu, eikä laivojen enää tarvinnut poiketa Cádiziin myymään rahtia ja tuhlaamaan aikaa. Ensimmäinen uuden aikakauden alus ehtikin Kantoniin, ennen kuin Cronprinzen Adolph Friedrich lähti kotimatkalle.

Britteinsaaret ohitettiin kesäkuun puolivälissä, ja loppukuusta päästiin perille Göteborgiin. Pitkän purjehduksen kypsyttämä miehistö poistui kapteenin kieltoa uhmaten maihin, ja laivan tuominen satamaan jäi perämiesten ja kadettien huoleksi; Herman Reinius toimi ruorimiehenä.

Veljekset olivat onnellisesti melkein kotona. Seikkailut eivät kuitenkaan päättyneet tähän. Tukholman-Vaasan-laiva haaksirikkoutui Suomen rannikolla, ja veljekset joutuivat pelastautumaan pieneen saareen. Matkaa päästiin jatkamaan, kun avuliaat saaristolaiset noukkivat heidät veneeseensä.

Kotioven Kiinan-kävijät avasivat 21. syyskuuta 1748. Matkaan lähdöstä oli kulunut melkein kolme vuotta.

Huomioista syntyy väitöskirja

Kiinan-matka näyttää onnistuneen hyvin, ainakin taloudellisesti, mutta Reiniuksen veljekset eivät jääneet komppanian palvelukseen. Herman päätyi laivuriksi, laivanvarustajaksi, kauppiaaksi ja raatimieheksi Kokkolaan. Israel noudatti isänsä toivomusta ja palasi Turun akatemiaan jatkaakseen suvun perinteitä pappina.

Hän väitteli maisteriksi jo seuraavana vuonna. Opinnäytteenään hän esitti matkapäiväkirjaansa perustuvan 47-sivuisen väitöskirjan Anmärkningar samlade under en resa till China (’Kiinan matkan aikana koottuja huomioita’).

Luonnonopin professorin C. F. Mennanderin alaisuudessa tarkastettu väitös oli ensimmäinen Suomessa julkaistu Kiinaa käsittelevä opinnäyte. Ennen tätä Kiina oli vain mainittu kaksi kertaa itämaisia kieliä käsittelevissä väitöskirjoissa.

Israel Reinius vihittiin papiksi Tukholmassa 1752. Hän työskenteli isänsä apulaisena Laihialla, kunnes 1769 siirtyi kappalaiseksi sukunsa alkuperäiseen pitäjään Isoonkyröön. Siellä hän myös kuoli 1797.

Klaus Kerttunen on Helsingin yliopiston indologian ja antiikin etnografian dosentti.








Sisältö jatkuu mainoksen alla