Jollei kumpikaan vaihtoehto tunnu ihanteelliselta, viisas punnitsee yhtä kerrallaan ajan kanssa.

Teksti: Tuija Matikka

Jollei kumpikaan vaihtoehto tunnu ihanteelliselta, viisas punnitsee yhtä kerrallaan ajan kanssa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2012

Omoa vai Sertoa? Maitoa vai piimää? Teemme joka päivä satoja helppoja päätöksiä, mutta silloin tällöin syntyy hermoja raastava dilemma: Vaihtaisinko työpaikkaa? Pitäisinkö Heikin vai ottaisinko Kallen? Sijoittaako Alma-tädin perintörahat pörssiin vai asuntoon? Ajatteli kumpaa vaihtoehtoa tahansa, se tuntuu epäilyttävältä tai väärältä.

Lukiota käyvä Milla miettii, kannattaisiko kirjoitusten jälkeen pyrkiä turvalliseen oikeus­tieteelliseen vai seksikkäälle media-alalle. Sitten tulee muuta ajateltavaa, sillä Milla huomaa olevansa seitsemännellä viikolla raskaana. Kuukauden sisällä on tehtävä abortti tai päätettävä lapsen synnyttämisestä.

Sisikuntamme inhoaa dilemmoja. Aivojen toiminnallinen magneettikuvaus on paljastanut, että järkevä aivokuoren otsalohko ja menetyksiltä varjeleva aivosaari ovat tukkanuottasilla mielihyvää kyttäävän accumbens-tumakkeen ja motivaatiota säätelevän pihtipoimun kanssa. Lisäksi aktivoituvat palkkioita ja rangaistuksia punnitseva aivojuovio, luottamusta mittaava häntätumake ja katumusta varova aivokuorukka.

Ei ihme, ettei Milla pääse mielenrauhaan. Aamulla hän on tiukasti abortin kannalla, illalla hän pelkää joutuvansa katumaan ratkaisua lopun elämäänsä.

Mielessä virtaa liuta kysymyksiä, joihin ei voi saada varmaa vastausta. Miten päätös vaikuttaa Millan ja Tonin puoli vuotta kestäneeseen suhteeseen? Miten kummankin opintojen käy? Missä ja kenen kanssa Milla asuisi lapsen kanssa?

Tietoinen mieli on sillä tavoin kapea, että yli kuusi liikkuvaa muuttujaa tekee vaihtoehtojen järkevän punnitsemisen ylivoimaiseksi. Vatvominen ja valvominen vievät lopunkin järjen, ja silloin tulee helposti tehdyksi tyhmä päätös.

Dilemman piinatessa kannattaa olla lempeä itselleen. On vain hyväksyttävä, ettei täydellistä ratkaisua ole ja että pinna on kireällä pitkän aikaa. Kannattaa hakea tukea viisaalta ja ymmärtäväiseltä juttukaverilta.

Pysäytä heiluri vuoropuoliin

Jatkuva vatvominen näännyttää eikä auta etenemään suuntaan tai toiseen. Päätöksen tekeminen rauhoittaa ja auttaa ajattelemaan loogisesti. Niinpä kun mielesi heiluu vaihtoehtojen välillä kuin tuulilasinpyyhin, lukitse heiluri tekemällä raakapäätös kuukaudeksi, viikoksi, päiväksi tai edes tunniksi kerrallaan. Jakso on ajattelun aikalisä.

Milla voi esimerkiksi heittää kruunaa (synnytys) ja klaavaa (abortti). Kolikkoa ei tarvita, jos jompikumpi vaihtoehto on jo valmiiksi enemmän mielessä.

Oletetaan, että Milla on lapsen synnyttämisen kannalla. Siksi hän päättää elää ensimmäisen viikon kruuna-mielellä. Hän uppoutuu sekä järjellä että tunteella siihen, miten elämä jatkuu jopa 10 tai 20 vuotta eteenpäin.

Jos abortti seurauksineen pompsahtaa mieleen kruunaviikolla, Milla kirjaa ajatukset ja tunteet ylös mutta eläytyy aiheeseen täysin vasta klaavaviikolla. Pitkähköt kruuna- ja klaavajaksot auttavat järkiaivoja keräämään faktaa, ja aika auttaa sumeaa logiikkaa käyttäviä tunneaivoja saamaan kiireettömän tuntuman kumpaankin skenaarioon.

Kuuntele muiden kokemuksia

Sitä mukaa kuin Milla käy läpi kruuna- ja klaavaviikkoja, hän kirjaa vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet eli plussat ja miinukset.

Jos ei tiedä, millaisia käytännön vaikutuksia valinnalla on, näkökantoja voi udella kokeneemmilta. Kruunaviikolla Millan on hyvä kuulla tai lukea teininä synnyttäneiden ja klaavaviikolla abortin tehneiden kokemuksia.

Vertaisten kokemuksia kannattaa kuunnella tarkkaan, koska tutkimusten mukaan ihmisellä on taipumus yliarvioida omaa ainutlaatuisuuttaan. Muiden kokemukset voivat siis olla valaisevia, vaikkeivät ne äkkiseltään tuntuisi sopivan omaan tapaukseemme.

Lopullisessa punninnassa on kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka asiantuntija tietää aiheesta yleensä, hän ei voi tietää, mikä ratkaisu sopii omaan arkeemme. Päätös kuuluu sille, joka joutuu elämään sen kanssa.

Lopulta yleensä helpottaa

Jos lopullisen päätöksen tekemiseen on runsaasti aikaa, yhden vaihtoehdon voi lukita vaikkapa kuukaudeksi kerrallaan. Tällöin ei ole tarvetta jauhaa, vaan plussia ja miinuksia voi punnita esimerkiksi kolmesti viikossa vartin ajan, kunnes toinen vaihtoehto selättää toisen.

Vaikka valintaprosessi olisi kestänyt tuskaisen kauan, jälkeenpäin saattaa tuntua, ettei mitään pulmaa koskaan ollutkaan. Tämä johtuu siitä, että päätöksen synnyttyä sisäinen taistelu aivojen alkukantaisissa kerroksissa laantuu. Dilemman haihtumista edistänee sekin, että ihmismieli korostaa tehdyn päätöksen perusteita ja vähättelee sen vasta-argumentteja.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lähteet:

Antonio Damasio, Itse tulee mieleen. Tietoisten aivojen rakentaminen (Terra Cognita 2011)

Sheena Iyengar, Valitsemisen taito (Art House 2011)

Jonah Lehner, The decisive moment. How the brain makes up its mind (Canongate Books 2009)

Read Montague, Miksi valita tämä kirja. Miten teemme päätöksiä (Terra Cognita 2008) 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.