Ihailemme yksilöllisyyttä, mutta lähes kaikki meistä solahtavat massaan. Aivot näet pitävät sooloilua virheenä



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009

Kerrankin fiksu poliitikko, hyriset kuunneltuasi Y:tä television paneelikeskustelussa. Seuraavana päivänä työkaverisi kuitenkin haukkuvat hänet totaaliseksi typerykseksi. Ilmoitatko olevasi eri mieltä vai hymisteletkö myötäilevästi ja mietit, ettei se Y oikeastaan niin teräviä puhunutkaan?

Jos tunnustat lukeutuvasi jälkimmäiseen joukkoon, et ole yksin.

- Ihmisillä on voimakas taipumus mukauttaa omia mielipiteitään enemmistön näkemyksiin, sanoo Rotterdamin Erasmus-yliopistossa neuromarkkinoinnin väitöskirjaa työstävä diplomi-insinööri Kaisa Hytönen.

Vaikka ihastelemme individualismia, sisällämme asuu pieni laumasielu, joka tahtoo toimia niin kuin muutkin.

- Aivot pitävät linjasta poikkeamista virheenä ja yrittävät korjata tilannetta valtavirran suuntaan, Hytönen tietää tuoreiden tutkimustulostensa perusteella.


Tuskin kukaan immuuni

Laumakäyttäytymistämme on tutkittu 1950-luvulta, jolloin yhdysvaltalainen psykologian professori Solomon Asch osoitti kokeellisesti, että sosiaalinen paine voi saada ihmisen epäilemään omia silmiään. Moni Aschin koehenkilöistä esimerkiksi uskoi, että kaksi ilmiselvästi erimittaista tikkua olivat yhtä pitkiä, mikäli kaikki muut näin väittivät.

Ilmiön neurobiologiasta päästiin kuitenkin vihille vasta äskettäin. Tämä onnistui, kun Hytönen ja hänen kollegansa Nijmegenin yliopiston Donders-instituutista tutkivat mielipiteiden muutosta toiminnallisen magneettikuvauksen avulla.

Koetilanteessa vapaaehtoiset naiset arvioivat valokuvista yli 200 ihmisen viehättävyyttä samalla kun heidän aivotoimintaansa rekisteröitiin. Aina kun katsoja ilmoitti oman arvosanansa, näyttöön pongahti luku, jonka kerrottiin olevan keskimääräinen eurooppalainen mielipide kyseisistä kasvoista.

Kun naamasarja oli rankattu, tutkittavia pyydettiin tekemään testi uudestaan. Tällä kertaa kauneusarviot lähestyivät aiemmin kerrottuja keskiarvoja. - Mielipiteen muutosten suuruus vaihteli yksilöittäin, mutta kukaan ei ollut täysin immuuni muiden mielipiteelle, Hytönen sanoo.


Tutuilla vahvin vaikutus

Ristiriita oman ja muiden mielipiteiden välillä näkyi aivoissa. Magneettikuvaus paljasti, että virheitä rekisteröivä pihtipoimun alue vilkastui ja palkitsemisjärjestelmän avainalue accumbens-tumake hiljentyi.

 - Tämä negatiivinen palaute aiheuttaa aivoissa oppimisreaktion: ei ole oikein olla liian erilainen, Hytönen selittää.

Tulokset osoittivat myös, että ihminen myötäilee muita sitä herkemmin, mitä voimakkaampi tämä sosiaalisesta mokasta viestivä hupsista-reaktio aivoissa on.

- Toisin sanoen virheviestin vahvuus ennustaa, pitääkö ihminen oman päänsä vai ei.

Myös ryhmän koostumus vaikuttaa mielipiteiden muuntumiseen. Tuttujen ihmisten näkemykset omaksutaan helpommin kuin tuntemattomien.


Sooloilijat jäivät yksin

Kenttätutkimuksissa on havaittu, että valtavirta vaikuttaa paitsi ajatuksiin myös käyttäytymiseen.

Sosiaalipsykologi Noah Goldstein Chicagon yliopistosta on esimerkiksi huomannut, että hotellien pyykkimäärä vähenee, mikäli kylpyhuoneeseen laitetaan lappu, jonka mukaan "75 prosenttia tämän huoneen vieraista säästää ympäristöä käyttämällä samaa pyyhettä vierailunsa ajan". Pelkkä vetoomus ympäristön puolesta on selvästi tehottomampi.

- Toiset ihmiset vaikuttavat ratkaisevasti valintoihimme, Hytönen kiteyttää.

Evolutiivisesti tämä onkin loogista: ryhmän jäsenellä on muinoin ollut suurempi todennäköisyys selvitä hengissä kuin yksittäisellä sooloilijalla.


Normi kutsuu tiedostamatta

Sama mekanismi toimii meissä edelleen. Lauman kutsu voi selittää esimerkiksi sen, miksi jotkut seuraavat kummallisiakin muotioikkuja tai sitoutuvat ääriuskonnollisiin tai -poliittisiin ryhmiin.

Hytösen mukaan aivot monitoroivat vallitsevia sosiaalisia normeja ja sopeuttavat meitä niihin automaattisesti, prosessia sen kummemmin tiedostamatta.

- Edes tarpeeton rahanmenetys ei näytä olevan riittävän voimakas yllyke estämään ryhmän vetoa, Hytönen toteaa.

Tähän kiinnitti huomiota psykologian professori Wesley Schultz tehdessään kaksivuotista energiankäyttötutkimusta Kalifornian osavaltionyliopiston San Marcosin kampuksen ympäristössä. Kun kaupungin koteihin jaettiin tietolehtinen asuinalueiden energiankulutuksesta, yli keskiarvon energiaa tuhlanneet tinkivät kulutuksestaan. Tutkimukseen asti keskivertoa vähemmällä pärjänneet taas höllensivät linjaansa ja lisäsivät energiankäyttöään, vaikka se kasvatti sähkölaskua.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden
vakituinen avustaja.

Ruotsissa työntekijät avaavat jo oven kädessä olevalla sirulla.

Tukholmassa sijaitseva teknologia-alan yritysten toimisto Epicenter alkoi kaksi vuotta sitten asentaa työntekijöidensä käsiin siruja. Niillä työntekijät voivat esimerkiksi avata työpaikalla ovia, kirjautua tietokoneille tai maksaa lounaan, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Istute toimii kuin mikä tahansa siru uimahallien rannekkeissa tai työpaikkojen kulkuluvissa. Sitä ei vain tarvitse muistaa pitää mukana.

Tänä kesänä Yhdysvalloissa seurattiin esimerkkiä. Wisconsinilainen yritys asennutti sirun kymmenille työntekijöilleen.

Terveydenhoidossa erilaisia implantteja on käytetty jo pitkään. Uutta ruotsalais- ja amerikkalaisyrityksessä on käyttää istutteita muuhun kuin terveystarkoituksiin.

Kysely

Ottaisitko tunnistesirun ihosi alle?

Kun kelloa ei ollut, auringon asema kertoi, milloin syödään

Ilmansuunnilla on ollut suuri merkitys entisajan ihmisten elämässä. Niiden mukaan on valittu asuinpaikat ja katsottu kulkureitit. Kun ei vielä tunnettu karttoja eikä kompasseja, määriteltiin suunnat taivaankappaleiden ja muiden luonnonilmiöiden mukaan.

Öisen tähtitaivaan kiintopiste oli Pohjantähti eli Pohjannaula. Se näytti olevan tukevasti kiinni taivaan pohjassa. Taivas kuviteltiin kupumaiseksi kanneksi, joka pyöri hitaasti Pohjantähden ympäri. Tähden suunta oli pohjoinen tai länsimurteissa pohjainen. Pohja on ikivanha indoeurooppalainen laina. Se on alkuaan tarkoittanut peräosaa tai takaosaa.

Auringolla on ollut tärkeä rooli ilmansuuntia nimettäessä.

Itä kuuluu yhteen itää-verbin kanssa ja viittaa suuntaan, josta aurinko nousee eli ikään kuin itää aamulla.

Koillisen kantasana koi on perintösana, joka tarkoittaa sarastusta.

Länsi on ilmeisesti alavaa maata merkitsevän murteellisen lansi-sanan muunnelma, joka ilmansuunnan nimenä viittaa matalalle painuneeseen aurinkoon.

Luode-sanan alkuperä on epäselvä, mutta se voi olla ikivanhan heittämistä merkitsevän luoda-verbin johdos ja tarkoittaa suuntaa, jonne aurinko lopulta katoaa.

Louna tai lounas on alkuaan merkinnyt päivää ja päivänvaloa ja sitten myös ateriaa, joka on nautittu puolipäivän maissa. Kun ei ollut kelloja, piti eri tahoille hajaantuneen työväen katsoa auringosta, milloin oli yhteisen aterian aika. Tärkeä suunta sai nimekseen lounas tai lounainen.

Etelä on vanhaan perintösanastoon kuuluvan esi-sanan johdos ja tarkoittaa sananmukaisesti edessä olevaa paikkaa. Asumusten oviaukot avattiin mielellään lämpimimpään ilmansuuntaan, jossa aurinko oli korkeimmillaan. Etelä oli siis suunta, joka oli pirtistä ulos astuttaessa oven edessä.

Kaakko on siinä mielessä poikkeus, ettei se liity taivaankappaleisiin vaan vesilintujen ikiaikaisiin muuttoreitteihin. Se oli upeasti kailottavien kaakkolintujen eli kuikkien ja kaakkurien tulosuunta keväällä.

Nykyään ilmansuuntien ja niiden nimien järjestelmä näyttää selvältä, mutta se ei ole syntynyt itsestään. Murteissa nimityksiä on paljon enemmän, ja samojenkin nimitysten merkitykset vaihtelevat.

Tähän moninaisuuteen kyllästyi Elias Lönnrot, joka kehitti suomea sivistyskieleksi 1800-luvulla. Hän valikoi sopivat termit ja esitteli ne Mehiläinen-lehdessään. Niitä me käytämme edelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2017