Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen

Unohtamalla voi elää paremmin nykyhetkessä.

Käsi ylös, kenellä ei ole menneisyydessään tapauksia, jotka mieluiten unohtaisi. Kun muisto putkahtaa mieleen, häpeä tai ahdistus kouraisee ja yritämme pikimmiten työntää mielikuvan pois. Eikö tapausta voisi leikata lopullisesti pois elämäntarinastamme?

Unohduksen toive on muistamista arvostavassa kulttuurissa arveluttava. Muisti on niin ihannoitu ominaisuus, että niitä, jotka haluavat tieten tahtoen välttää joitakin puolia menneisyydestään, pidetään pintaliitäjinä. Kuitenkin aivot tarvitsevat unohdusta.

– Muisti on pakostakin valikoiva. Unohtamista tapahtuu kaiken aikaa, koska muuten aivokapasiteettimme tukkeutuisi, sanoo psykologi ja tutkija Marja Saarenheimo Vanhustyön keskusliitosta.

Saarenheimo on kirjoittanut muistitutkimusta ja kaunokirjallisuuden erittelyä yhdistävän teoksen Muistamisen vimma (2012), jossa hän käsittelee myös unohtamisen merkitystä ihmiselle

”Elämä pyörii päässäni”

Rajaton muisti on riesa. Sen tietää AJ, 48-vuotias yhdysvaltalainen nainen, jonka erityiskykyä Kalifornian yliopiston neurobiologi James McCaugh työtovereineen on testannut. AJ muistaa käytännöllisesti katsoen kaiken elämästään tyttöiästä lähtien. Kun AJ:lle annettiin jokin satunnainen päivämäärä, hän vastasi empimättä, mikä viikonpäivä silloin oli ja mitä hän oli silloin tehnyt. Hän tiesi myös, mikä julkinen tapaus osui millekin päivälle, olipa sitten kyse lentokoneturmasta, presidentinvaaleista, Dallas-sarjan päätösjaksosta tai prinsessa Dianan kuolemasta.

Supermuistista ei ollut juuri apua AJ:lle. ”Koko elämäni pyörii päässäni joka päivä, ja se tekee minut hulluksi!”, hän valitti tutkijoille. Menneisyyden jatkuva läsnäolo esti häntä keskittymästä nykyiseen ja tulevaan. Älykkyystestissä hän pärjäsi keskimääräisesti, mutta hän ei pystynyt normaaliin tapaan sulkemaan häiritseviä ajatuksia pois.

Keskittymiskyky vaatii

Kyky unohtaa on tärkeä osa ihmisen  ajatusten hallintaa eli kognitiivista kontrollia. Estämällä ei-toivottuja muistoja nousemasta mieleen säätelemme mielialaa ja kykyä suoriutua keskittymistä kysyvistä tehtävistä. Tarkkaavuushäiriöisillä ihmisillä onkin tässä tahallisessa unohtamisessa hankaluuksia.

Muistaminen itsessään aiheuttaa unohdusta. Muistitutkijat ovat osoittaneet monin kokein, miten tietyn asian hakeminen mielen tietovarastosta heikentää muiden läheltä liippaavien asioiden mieleen palautusta. Näin tarpeellinen muisto kirkastuu. Töistä lähtiessä löytää parkkipaikalta helpommin autonsa, kun on unohtanut, mihin tuli edellispäivinä pysäköityä.

Torjunta on itsesuojelua

On vielä tähdellisempääkin unohdettavaa kuin eilispäivien pysäköintipaikat. Järkyttäviä tapahtumia, kuten menetyksiä, onnettomuuksia tai väkivaltaa, kohdanneet ihmiset eivät useinkaan halua muistaa kokemaansa.  Silloin heidän mielensä voi turvautua torjuntaan. Vaikka tämä aktiivisen unohduksen muoto voi kuulostaa jonkinlaiselta ongelmalta, se voi olla ihan pätevä ratkaisu hankalaan tilanteeseen.

– Jos on ollut liian traumaattisia tapahtumia, ihminen pyrkii lohkomaan ne itsestään, koska ne olisivat muuten liian rankkoja käsiteltäväksi. Torjunta on suojamekanismi, jolla ihminen säätelee sitä, mitä hän pystyy käsittelemään, Saarenheimo sanoo.

Järkyttävä tapahtuma voi palata mieleen, vaikka ihminen haluaisi päästä siitä eroon. Trauma rikkoo normaalin elämänjärjestyksen niin perusteellisesti, että ihmisen on vaikea sovittaa sitä käsitykseensä maailmasta. Siksi hän palaa haluamattaankin tapahtuneeseen yhä uudestaan. Se vie häneltä kyvyn elää eteenpäin nykyhetkessä.

Nykyään osataan jouduttaa järkytysten unohtumista lääkkeiden tai rentoutushoidon avulla. Ihmiselle voidaan esimerkiksi antaa verenpaineen säätelyyn käytettyä beetasalpaajaa samalla, kun hänen tuskalliset muistonsa herätetään. Seuruaksena on, että muistot alkavat hellittää.

– Aivot oppivat ajattelemaan pelottavaa asiaa uudessa mielentilassa. Asiat eivät sinänsä unohdu, vaan ne unohtuvat tietynlaisina, Saarenheimo selittää.

Korvaa ikävä kivemmalla

Unohdusta soisi myös masentuneille, joiden on erityisen vaikea torjua mielestään ikäviä muistikuvia. Heitä voisi auttaa niiden korvaaminen kivemmilla. Kikka tepsi Miamin yliopiston Jutta Joormanin tekemissä kokeissa: masennuspotilaat onnistuivat häätämään ikäviä muistoja korvaavilla ajatuksilla selvästi paremmin kuin vain yrittämällä unohtaa ne.

Huomion kääntäminen saattaisi tepsiä arjessakin. Kun seuraavan kerran kaverisi muistelee katkerana vanhoja, mitä jos koettaisit siirtää hänen huomionsa mukavampiin asioihin. Ikäviä muistoja ei kannata kunnioittaa liikoja.

– Meillä on piintynyt ajatus, että on jotenkin puhdistavaa muistella menneitä ikäviä tapahtumia ja että ne menettäisivät siten otteensa. Niin ei usein käy, vaan kertaamalla muistot vahvistuvat, Saarenheimo varoittaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2013