Yleisurheilussa alkaa superkesä. Ensin käydään EM-kisat Helsingissä, sitten olympiakisat Lontoossa. Jos yksikin nippeli varusteissa pettää, mitalista on turha haaveilla. Urheilujärjestöt koettavat minimoida varusteiden vaikutuksen, joten kehittäjille, virittäjille ja huoltajille jää vähän liikkumavaraa. Siitä vähästä otetaan kaikki irti.

Teksti: Kalevi Rantanen

Yleisurheilussa alkaa superkesä. Ensin käydään EM-kisat Helsingissä, sitten olympiakisat Lontoossa. Jos yksikin nippeli varusteissa pettää, mitalista on turha haaveilla. Urheilujärjestöt koettavat minimoida varusteiden vaikutuksen, joten kehittäjille, virittäjille ja huoltajille jää vähän liikkumavaraa. Siitä vähästä otetaan kaikki irti.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Patruunat ennen kaikkea

Ampujilta suomalaiset odottavat Lontoonkin olympialaisissa paljon. Vain he ovat tuoneet mitaleita kaikista 2000-luvun kesäolympialaisista. Osa kunniasta kuuluu harvoin mainituille taustatoimijoille, kuten asesepälle.

Maallikko voi luulla, että tärkein väline on ase, mutta todellisuudessa kriittinen kohta ovat patruunat, etenkin pienoiskivääriammunnassa. Siinä mitaliin tähtää isokyröläinen Marjo Yli-Kiikka.

– Pienoiskiväärillä 50 metrin matkalta ammuttaessa kympin halkaisija on 10,4 millimetriä, kertoo valmentaja ja aseseppä Tapio Säynevirta Ampumaurheiluliitosta. – Jos koepenkistä ammuttaessa kymmenen laukauksen kasa ei anna täyttä sadan pisteen sarjaa, on mahdotonta saada huipputulosta kilpailussa.

Tehtaiden patruunaerien taso vaihtelee hieman. Siksi niitä testataan perusteellisesti.

– Testaan patruunoiden uusien valmistuserien laadun ja yhteensopivuuden urheilijan aseen kanssa ensin Lapualla Arvi Välkkilän testiasemalla ja parhaat erät vielä omassa testipenkissäni, Säynevirta kertoo. – Käytössäni on myös verrokkeina edellisen kauden hyviä patruunoita.

Seuraavaksi urheilija kokeilee parhaita eriä valmennusleirillä. Jos löytyy esimerkiksi kaksi yhtä hyvää, hän vie kisoihin molemmat. Niistä hän valitsee kisapaikalla virallisissa harjoituksissa.

Jos Yli-Kiikka nousee palkintopallille, patruunoista tuskin sanotaan sanaakaan, mutta tiedämme niiden olleet yksi edellytys.

Kelaustuoli kevyeksi

paralympialaisiin Lontooseen lähtee useita suomalaisia vammaisurheilijoita. Koska jo pääsyvaatimuksena on riippuvuus apuvälineistä, laitteet merkitsevät paljon.

Leo-Pekka Tähti kilpailee pyörätuolikelauksessa. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen hankkeessa on kevennetty hänen kelaustuoliaan. – Painoa on runkorakennetta parantamalla saatu alennetuksi noin yhdeksästä noin kahdeksaan kiloon, kertoo biomekaniikan tutkija Tapani Keränen. – Aikaisemmin Tähti on tarvinnut suurten voimiensa takia vahvemman ja painavamman tuolin kuin kilpailijat, mutta nyt hän pääsee kilpailemaan antamatta tasoitusta.

Tutkimusten mukaan kilon pudotus tuo sadan metrin kelauksessa 60-kiloiselle kisaajalle noin 0,13 sekunnin aikavoiton.

Kenkä kepeäksi kantaa

juoksijoilla välineiden ykkönen ovat kengät. Yhdysvaltalainen Nike johtaa kamppailua markkinaosuuksista, mutta saksalaiset Adidas ja Puma tulevat kannoilla.

Maratoonari Leena Puotiniemi juoksee Adidaksen AdiZero-kengillä. – Kilpamaratoonarin kengän tulee olla kevyt mutta samalla jonkin verran tukeva, hän sanoo. – Kenkien pitää myös sopia askellukselle, eli niillä voi jonkin verran korjata askelvirheitä. Lisäksi kengän on hyvä olla hengittävä.

Sadan gramman pudotus kengän painossa tuo maratonilla aikaetua 2–3 minuuttia, laski yhdysvaltalainen biomekaanikko Ed Frederick viime vuosisadalla. Tätä tietoa on vaikea enää hyödyntää, koska kevennettävää on vähän jäljellä. Maratontossun paino vaihtelee 200 gramman molemmin puolin. Nike näyttää panostaneen keveyteen eniten. Yhtiö on esitellyt maratoonareille suunnitellun Nike Flyknit Racerin, joka painaa 160 grammaa.

Muuta etua haetaan parantamalla kengän osien ominaisuuksia. Niinpä Adidaksen AdiZeron erään mallin etuosan tyyny kuulemma palauttaa osan energiasta ja keskiosa sekä kanta pysyvät entistä paremmin kiinni jalassa. Pohjan kärkiosa antaa hyvän otteen tiehen märälläkin kelillä.

Keihäästä vapinat pois

Keihäspiireissä muistellaan yhä melkein kolmenkymmenen vuoden takaista heittoa, jolla silloisen Itä-Saksan Uwe Hohn rikkoi sadan metrin rajan. Suoritus perustui välineen aerodynamiikkaan. Kun ilmavirtauksen synnyttämä noste kohdistuu keihään painopisteen etupuolelle, syntyy vipuvaikutus, joka kääntää kärkeä ylöspäin. Lentomatka pitenee. Kansainvälinen yleisurheiluliitto muutti nopeasti sääntöjä ja määräsi, että nosteen vaikutuspisteen on oltava painopisteen takana.

Heitot lyhenivät, mutta insinöörit ovat löytäneet uusia mahdollisuuksia parantaa keihästä esimerkiksi keskittymällä sen takaosan värinään. Lähtiessään keihäs värähtelee parin sekunnin ajan, mikä syö energiaa ja lyhentää heittoa.

Värinän voi poistaa tekemällä jäykän keihään hiilikuidusta, mutta silloin tulee uusi ongelma. Hyvälläkin heittäjällä heittosuunta joskus poikkeaa hieman keihään akselin suunnasta. Keihään kylki voi silloin osua lähtiessään heittäjään. Jäykkä keihäs voi aiheuttaa rasitusvammoja. Joustava, värähtelevä keihäs antaa anteeksi pieniä epätarkkuuksia.

Miten tehdä keihäs, joka on samaan aikaan jäykkä ja joustava? Käyttämällä yhdistelmämateriaalia. Keihäsvalmistajat, kuten Gill Athletics ja Nemeth Javelins, yhdistävät hiilikuitua ja alumiinia.

Lisäksi myötä- ja vastatuulta varten on omat keihäänsä, ja urheilijoilla on myös omia mieltymyksiään. Siksi kilpailija saattaa vaihdella keihästä saman kilpailun aikana.

Mela millin tarkkuudella

Ratamelonnassa Anne Rikala ja Jenni Mikkonen puolustavat Suomen värejä 500 ja 200 metrin matkoilla. Suomalaisten kanootit on valmistanut portugalilainen Nelo, joka asiantuntijoiden mukaan on yksi alan johtavista yrityksistä.

– Välineissä ei hävitä yhtään, vakuuttaa Risto Lehtinen, joka on aiemmin valmentanut suomalaisia melojia. Nykyään hän huolehtii kalustotarkastuksesta ja teknisestä kehitystyöstä kansainvälisessä kanoottiliitossa.

Eniten on kehitetty meloja. Niitä tutkitaan yhtä perusteellisesti kuin laivan potkureita. Niinpä meloja voi säätää melan pituutta millimetrin tarkkuudella. Loppu riippuu hänen taidoistaan ja hermoistaan. Lehtinen kertoo, että kokematon meloja voi pilata kaiken valitsemalla kilpailussa melapituuden, jolla ei ole harjoitellut.

Tietenkin myös kanootin runkomuoto ja jopa melojan vaatteet voivat hieman vaikuttaa vauhtiin. Poistamalla suojapeite saadaan myös kanootin aukko toimimaan tuulipussina.

– Pelin henkeen kuuluu myös, että osin näennäisillä innovaatioilla yritetään hermostuttaa kilpailijoita, Lehtinen kertoo. Esimerkiksi australialaiset ovat saaneet hyväksynnän kiertyvälle kajakin penkille. Penkillä saattaa olla merkitystä, jos se säästää energiaa esimerkiksi jalkatyöstä.

Välinekilpailua joka lajissa

Pikajuoksijalle turbopuku. Sprintterille Nike on kehittänyt ilmanvastusta minimoivan puvun nimeltä Pro TurboSpeed. Valmistajan mukaan tuulitunnelikokeita on tehty noin tuhat tuntia. Yhtiö lupaa satasella 0,023 sekunnin aikasäästön edelliseen pukumalliin verrattuna.

Uimapuku puristaa oikein. Uinnissa kaadettiin vielä vähän aikaa sitten ennätyksiä polyuretaani- ja neopreenipuvulla. Kansainvälinen uintiliitto päätti lopulta, että laji on mennyt liikaa vaatesuunnittelijoiden kilpailuksi, ja muutti sääntöjä. Puvut on nyt valmistettava läpäisevästä tekstiilimateriaalista. Tekniikkakilpailu kiihtyi taas. Speedo esitteli uuden puvun kauppanimellä Fastskin3 Racing System, Arena nimellä Powerskin Carbon Pro. Molemmat sanovat, että puku istuu ihanteellisesti ja puristaa juuri sopivasti ja juuri oikeista paikoista.

Hiiltä piikkareihin. Nike käyttää Zoom-kengissään jopa viittä hiilikuitukerrosta ja lupaa, että rakenne yhdistää parhaiten tukevuuden ja joustavuuden.

Palloa jälleen parannettu. Lontoon olympialaisten jalkapalloa kutsutaan nimikilpailun tuloksena Albertiksi. Palloa on jälleen parannettu, vakuuttaa valmistaja Adidas. Albert koostuu kolmiomaisista laatoista, jotka on kuumentamalla liitetty toisiinsa. Ulkopinnan alla on kerros, joka vähentää ilmavuotoja ulos ja vesivuotoja sisään. Pallon ominaisuudet saadaan näin pysymään vakaampina ottelun aikana. Aivan oma tarinansa on nappulakenkien kehityskilpailu, jota maailman suosituin urheilulaji ruokkii.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.