Tappajainfluenssa voi kehittyä sian elimistössä tai hypätä linnusta ihmiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2004



Influenssavirus tekee ihmiselle tepposet ennemmin tai myöhemmin. - Kyse ei ole siitä, tuleeko pandemia, vaan siitä, milloin se tulee, sanoo laboratorionjohtaja, dosentti Reijo Pyhälä Kansanterveyslaitoksesta. Hän ei lähde veikkaamaan iskun hetkeä, mutta katastrofin ainekset ovat olemassa. Influenssavirukset ovat uskomattoman muuntautumiskykyisiä, ja niiden syntypaikoilla Kaakkois-Aasiassa vallitsee ihanteellinen epähygienia.
 


Ihmisiä infektoi lähinnä kaksi virustyyppiä: A ja B. Suurin uhka ovat A-virukset, koska ne pystyvät haa-limaan eläimiltä vierasta geeniainesta ja yltymään pandemiaksi. B-virusten isännäksi kelpaa vain ihminen, joten tappavaa cocktailia ei pääse muodostumaan.

Influenssavirus iskee ihmiseen murtamalla hänen suojapanssarinsa. Tämän se tekee tarttumalla pin-nassaan sojottavilla ulokkeilla, hemagglutiniinimole-kyyleillä, solujen virusreseptoreihin. Tehtävässä avus-taa toinen pintarakenne, neuraminidaasi.

Elimistö yrittää torjua virusta vasta-aineilla, mutta virus on mestarillisen ovela. Se muuntuu niin, etteivät vasta-aineet tunnista sitä. Jo muutama mutaatio synnyttää pintarakenteissa niin paljon aminohappomuutoksia, että osa väestöstä sairastuu. Osaa ihmisistä suojaavat kuitenkin menneistä taudeista saadut vasta-aineet, eikä epidemia repeä pandemiaksi. Nuoruudessa hankittu vasta-ainesuoja voi säilyä lähes eliniän.

Pandeemisessa viruksessa tapahtuu perinpohjaisempi muutos. Se kehittää täysin uudentyyppisen hemagglutiniinin ja usein myös neuraminidaasin. Aiempi immuunisuoja ei nyt pure, ja massat sairastuvat.

Influenssaviruksista tunnetaan toistasataa muunnosta, joita merkitään pintarakenteen mukaan kirjain- ja nu-meroyhdistelmällä, kuten H1 ja N2. Runsaan sadan viime vuoden aikana pandemioita on aiheuttanut ainakin neljä alatyyppiä (ks. sivu 19).

Uusi geeniaines ärhäköittää

Pandemian vaatiman uuden geeniaineksen parhaita lähteitä ovat villit puolisukeltajasorsat, jotka puljaavat Aasian riisipelloissa ankkojen, sikojen ja muiden kotieläinten kanssa. Villilintujen virukset siirtyvät helposti siipikarjaan. Sen jälkeen tarvitaan sika, jonka virusreseptorit vetävät puoleensa sekä ihmisten että lintujen hemagglutiniinipiikkejä.

Jos sika saa molemmat virusinfektiot samanaikaisesti, voi syntyä uusi geeniyhdistelmä, josta muuntelun kautta pikkuhiljaa kypsyy ihmisvirus. Näin ilmeisesti kehkeytyi vuoden 1968 hongkongilainen.

Sian virkaa voi toimittaa myös Aasiassa ja Euroopassa yleisesti tarhattu viiriäinen. Siinä lisääntyvät vaivatta sekä sorsien että ihmisten virukset.

Loikkaajiakin tunnetaan

Toinen mahdollisuus on, että lintuvirus hyppää suoraan ihmiseen. Tällainen loikkari oli 1997 Hongkongissa pe-lästyttänyt H5N1-virus. Häirikön tie päättyi umpikujaan, koska se ei kyennyt siirtymään ihmisestä toiseen ja koska viranomaiset reagoivat siihen nopeasti.

Reijo Pyhälän mukaan pandemiauhka saataisiin peri-aatteessa pois päiväjärjestyksestä maatalouden ja kaupan rakenteiden muutoksilla.

- Jos Aasiassa luovuttaisiin avotarhauksesta ja siirryttäisiin elävien eläinten torikaupasta kunnon kylmäketjuun, ongelmaa ei käytännössä olisi. Se ei taida onnistua, Pyhälä huokaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla