Uusilla valmennusohjelmilla laiskanpulskasta kasvatuskalasta kehkeytyy luonnossa pärjäävä vonkale.



Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009


Meistä yksi tykkää treenata ulkoilmassa, toisen taskussa painaa kuntosalin jäsenkortti ja kolmas täyttelee sudokuja työmatkoillaan. Henkilökohtaisen huippukunnon haussa käytetään yhä yleisemmin valmentajiakin - ja nyt suuntaus on leviämässä myös kalankasvatukseen.

Kalojen kuntokouluun kuuluu lihaskuntoharjoituksia ja älypelejä vaihtelevissa ympäristöissä.

On aikakin. Nykyiset kasvatuskalat eivät nimittäin jaksa uida riittävän pontevasti suoriutuakseen saalistamisesta, petojen välttelemisestä ja vaelluksista, eivätkä taidotkaan tahdo riittää.

Ruuhkaisten pyöröaltaiden hitaissa virtauksissa laiskottelevia sinttejä ruokitaan rasvaisella kuivarehulla. Nämä ylenpalttisesti hoivatut "pohjaperunat" pärjäävät kasvatusaltaan hulluilla päivillä, mutta vapaassa vedessä alkaa luonnonvalinnan armoton karsinta.

Kalankasvatuslaitoksista tulevista istukasyksilöistä arvioidaan luonnossa selviytyvän alle viisi prosenttia. Suomessa tämä merkitsee vuosittain lähes 15 miljoonan euron tappioita.


Kunto ajoitettava oikein

Heikon lihaskunnon mainitseminen tuottaa monelle meistäkin omantunnonpistoksen, ja kuntoilu alkaa taas kiinnostaa. Vinkkejä kaipaava voi etsiä niitä vaikkapa Katja Anttilan väitöskirjasta, josta löytyy optimaalinen treeniohjelma ainakin kasvatuskaloille.

- Kaloja olisi hyvä harjoittaa pikkuhiljaa ennen niiden siirtämistä luontoon, Anttila ohjeistaa. - Jos harjoittelu päättyy, ihmisten tavoin myös kalojen kunto heikkenee huomaamatta takaisin lepotasolle.

Kestävyysharjoittelu muuttaa kalojenkin elimistössä sekä rakennetta että toimintaa. Rakennemuutoksia syntyy vasta vuosien mittaan, mutta säännöllisillä harjoituksilla voi piankin tehostaa solujen aineenvaihduntaa ja lihasten energiantuottokykyä sekä maitohapon sieto- ja poistokykyä.

- Kasvatettujen kalojen lihasten energiantuottokyky on heikompi ja supistumiseen osallistuvien reseptoreiden määrä vähäisempi kuin villien lajitoverien. Lisäksi kasvatuskalojen lihakset sisältävät suuria määriä rasvaa, ja uimisessa syntyvä maitohappo poistuu heikommin kuin villikaloilta, Anttila listaa.


Sprintteriksi vai maratoonariksi?

Samoin kuin osa ihmisistä on luonnostaan sprinttereitä ja osa nauttii vasta maratonin jälkitunteista, myös kalalajit eroavat toisistaan. Esimerkiksi pitkiä matkoja uivaa siikaa tulisi treenata kestävyysurheilijan tavoin ja kovemmalla ohjelmalla kuin lajeja, jotka luonnossa tekevät vain pikapyräyksiä saaliin perään.

Käytännössä kaloja harjoitetaan nopeuttamalla kasvatusaltaisiin tulevan veden juoksua. Luonnossa kalat joutuvat uimaan jopa yli kuusi kertaa kasvatusaltaan perustasoa vikkelämpää virtausta vastaan vain pysyäkseen paikallaan, joten harjoitusvastusta on syytäkin lisätä. Kun nopeus on sopiva, kalojen uintikyky ja lihaksen supistumiskoneiston ominaisuudet kehittyvät maksimaalisesti.


Räätälöitävä lajikohtaisesti

Kalojen treeniohjelman laatiminen on taitolaji siinä missä ihmisurheilijoidenkin. Liian kova ohjelma voi johtaa ylikuntoon ja loppuunpalamiseen, ja toisaalta liian vähäinen harjoittelu ei paranna kalojen peruskuntoa merkittävästi.

Anttila tutkimusryhmineen kokeili erilaisia harjoitusohjelmia lohelle, taimenelle ja siialle. Kävi ilmi, ettei ole olemassa yleispätevää joka lajin ohjelmaa. Sopivuus riippuu kehitettäväksi toivotusta kyvystä ja kalan luontaisesta käyttäytymisestä.

Esimerkiksi lohenpoikasille optimaaliseksi harjoitusvastukseksi osoittautui 1,5 ruumiinmittaa virrannopeutta sekunnissa.


Olojen muuntelu treenaa älliä

Myös fiksu käyttäytyminen on osa selviytymistaistelua. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston Menestyvä istukas -tutkimus on parin viime vuoden ajan perehtynyt luonnossa menestyvien kalojen tapoihin ja samojen taipumusten voimistamiseen istutettavissa yksilöissä.

- Tavallisessa yksinkertaisessa kasvatusaltaassa poikaset eivät harjaannu monimutkaiseen ja nopeasti vaihtelevaan luonnonympäristöön, joten menestymiselle tärkeät ominaisuudet eivät pääse kehittymään, kertoo hankkeen vetäjä erikoistutkija Pekka Hyvärinen.

Kainuun kalantutkimusaseman altaisiin on rakennettu muovinpaloista ja tiilistä rivitaloja ja piilopaikkoja, jotka tarjoavat kaloille mahdollisuuden vaivata älynystyröitään. Lisähaasteeksi veden virtauksen suuntaa, nopeutta ja syvyyttä vaihdellaan ajoittain. Loppusilauksena kalojen ruoka-annokset tarjotaan joka päivä eri paikasta.

Muuttuvien olojen myötä altaan eri osien käyttökelpoisuus esimerkiksi suojautumis- tai syömäpaikkana vaihtelee. Kalat joutuvat siis sopeutumaan aina uuteen kilpailutilanteeseen.


Tehokasta, helppoa ja edullista

Tutkimukset älyä ruokkivista kasvatusmenetelmistä ovat vielä kesken, mutta jo alustavat tulokset lupaavat paljon.
- Virikealtaat vähentävät taimenen herkkyyttä loistaudeille, mikä pienentää kalankasvatuksen aikaista kuolevuutta, tarkentaa Hyvärinen innoissaan.

Terve-eväisempinä samat kalat ovat myös tavanomaisesti kasvatettuja lajitovereitaan nopeampia uimareita ja hyödyntävät tehokkaammin luonnonravintoa eli hyönteisiä ja järvikatkoja.

Uudet menetelmät ovat kaiken lisäksi helppoja ja edullisia toteuttaa tavallisissa viljelyoloissa - valmentajan lajikohtaisten ohjeiden mukaan.


Pauliina Louhi on biologi, joka viimeistelee väitöskirjaa vesiekologian alalta Oulun yliopistossa ja opiskelee myös tiedeviestintää.
Kalojen älystä ja koulutuksesta aiemmin:
Missä särki, siellä järki, Tiede 6/2007, s. 52-56
Sinttikoulussa reputtaneet syödään, Tiede 4/2003, s. 40-41
Tekstit myös nettiarkistossa: tiede.fi/arkisto

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.