Itämeren etelärannalla Königsbergissä elämä muuttui tyystin kuusi vuosikymmentä sitten puna-armeijan saapuessa. Nyt kaupunki kuoriutuu sosialisminharmaasta ilmeestään, ja tulevaisuuden varalle suunnitellaan suuria. On ajan kysymys, milloin Kaliningrad ottaa vanhan nimensä, joka kantaa muistoa Preussin pitkästä ja värikkäästä historiasta.


kuusi vuosikymmentä sitten puna-armeijan saapuessa. Nyt kaupunki
kuoriutuu sosialisminharmaasta ilmeestään, ja tulevaisuuden varalle
suunnitellaan suuria. On ajan kysymys, milloin Kaliningrad ottaa vanhan
nimensä, joka kantaa muistoa Preussin pitkästä ja värikkäästä historiasta.




Saksalainen Ines Reuter valitsee postikortteja, jotka lähettäisi kotiin Kölniin. Painotuoreet mustavalkoiset valokuvakortit ovat lähes kaikki, mitä on jäljellä entisestä kotikaupungista. Ei satumaista linnaa, ei Keisari Vilhelmin aukiota, oopperataloa, tuttuja bulevardeja ja mukulakivikatuja, kotitalosta puhumattakaan. Paikallaan ovat sentään pörssitalo ja tuomiokirkko. Ja eläintarha, jossa norsu anelee kärsällään makupaloja. Voisiko se olla sama eläin, jolle hän lapsena heitteli pähkinöitä? Olisiko se voinut selvitä sotavuosien melskeistä?

Rautatieaseman kello käy Moskovan ajassa. Kellotaulun yläpuolella komeilee värikäs neuvostovaakuna: sirppi, vasara ja muhkeat lyhteet. Saksalaisryhmälle tulee kiire, sillä juna maaseudulle lähtee 20 minuutin kuluttua. Venäläinen opas haravoi ryhmää kokoon. Mihail Kalininin patsas tarkkailee saksalaisten liikkeitä jyhkeältä graniittijalustaltaan.


Muistoissa kuin Viipuri meillä

Saksalaisturisteja vetää Kaliningradiin sama nostalgia kuin suomalaisia menetettyyn Karjalaan. Viipurissa ja Sortavalassa on jäljellä paljon historiaa, mutta täällä tutun talon ja pihapiirin voi löytää vain maaseudulta. Kaliningradin kortteleissa vallan ovat ottaneet synkät betonirakennukset.

Kaliningrad on kuitenkin kuoriutumassa neuvostoajasta. V. I. Lenin on saanut väistyä Vuoden 1945 voiton aukiolta. Sen ympärille nousee toimistotaloja ja monumentaalinen ortodoksikirkko, jonka rakentamisen käynnisti presidentti Boris Jeltsin. Kultaisista sipuleista keskimmäinen yltää 71 metriin.

Uudet tuulet puhaltavat, mutta strategisesti Kaliningrad on Moskovalle yhtä tärkeä kuin on aina ollut. Siellä sijaitsevat Baltijskin sotilastukikohta ja ympäri vuoden jäätön syvänmeren satama, ja sinne on vedetty maakaasuputki Siperiasta. Oikeastaan Kaliningrad on nykyään jopa tärkeämpi kuin ennen. Euroopan unionin laajennuttua kaupungin ympärille sen poliittinen painoarvo on kasvanut.


Ensin saapuivat ristiritarit

Veikselinlahteen työntyvä Neringan niemimaa on aina ollut haluttu alue. Sitä ovat tavoitelleet omakseen niin idän kuin lännen hallitsijat.

Ensimmäisinä niemimaan valloittivat teutonien germaanikansan ristiritarit 1200-luvun alussa. He käännyttivät kristinuskoon ja osittain myös karkottivat aluetta asuneet preussit, liettua¬laisten ja lättiläisten sukulaiskansan. Alistettujen nimi jäi elämään, kun uudet hallitsijat alkoivat kutsua valloitustaan Preussiksi.

Vuonna 1255 Saksalainen ritarikunta perusti Pregeljoen alajuoksulle linnoituksen ja sen turviin kaupungin. Se nimettiin Königsbergiksi, kuninkaalliseksi vuoreksi, Böömin kuninkaan Ottokarin kunniaksi. Vuonna 1340 Königsbergistä tuli hansakaupunki ja kauppiaiden kohtauspaikka läntisen Euroopan ja Venäjän välille. Tärkein kauppatavara oli meripihka, josta hiottiin koruja ja viinilaseja, jopa hallitsijoiden muotokuvia.

Ritarit lähtivät yhä kauemmaksi käännyttämään pakanoita kristinuskoon. Puolalaiset taistelivat väkevästi vastaan, ja Toruńin rauhassa vuonna 1466 naapurit anastivat Preussin länsiosan. Itäpuolen ritarit saivat pitää, joskin Puolan vasalleina.

Vuonna 1522 suurmestari Albrekt kääntyi katolisesta protestantiksi, ja kolme vuotta myöhemmin hän muodosti ritarikunnan omistuksista Itä-Preussin herttuakunnan. Königsbergistä tuli luonnostaan sen pääkaupunki ja kulttuurikeskus, jonne vuonna 1544 perustettiin myös yliopisto.


Naimakaupasta alkaa nousu

Vuonna 1618 syntyi Brandenburg-Preussi, kun Brandenburgin vaaliruhtinas Sigismund sai naimakaupalla perimysoikeuden herttuakunnan valtaistuimeen. Kaksoisvaltion kolmas ruhtinas Fredrik Vilhelm vapautti preussilaiset alueet Puolan herruudesta vuonna 1660. Hänen poikansa Fredrik uudisti valtiomuotoa ja nousi kuninkaaksi.

Yksi syy siirtyä ruhtinasvallasta kuningasvaltaan oli erikoinen etikettiongelma. Euroopan hallitsijoiden tapaamisissa brandenburgilaiset ruhtinaat joutuivat tyytymään kolmijalkaiseen jakkaraan, kun kuninkaat istuivat pehmustetuissa tuoleissa. Pulmasta päästiin, kun Fredrik vuonna 1701 kruunattiin Fredrik I:ksi Königsbergin katedraalissa.

Uusi kuningaskunta lyhensi nimensä Preussiksi ja keskitti hallintonsa Brandenburgin vanhaan pääkaupunkiin Berliiniin. Königsbergissä elämä soljui kuin ennenkin. Opiskelijat kansoittivat oluttupia, meripihkaliikkeiden ovet kävivät, ja satamassa jatkui ainainen hyörinä.




Logiikan ja metafysiikan professori Immanuel Kant kävelee pitkin Keisarinkatua. Hän on matkalla työpaikalleen Königsbergin yliopistoon. Kuninkaanlinnan kiviseinää verhoaa villiviini. Kerrostalojen julkisivut ovat koristeellisia, torneja, erkkereitä ja takorautaisia yksityiskohtia riittää. Seinissä on kauppojen ja ravintoloiden nimikylttejä.
Pregeljoen rannalla ruotsalaisesta rahtilaivasta Reginasta puretaan halkokuormaa. Viereisestä aluksesta merimiehet kantavat selkä vääränä kahvisäkkejä ja viinirypälekoreja. Kalamarketilla käy kuhina, kun tuoretta kalaa ostetaan kauppatoreille ja ravintoloihin.
Historian vaikutusvaltaisimpiin kuuluva ajattelija, moraalifilosofi Immanuel Kant on varmasti tunnetuimpia königsbergiläisiä. Kotikaupungissaan suosittu opettaja ja seuramies oli kuulu myös säntillisistä tavoistaan. Königsbergiläiset tarkistivat kellonsa Kantin jokapäiväisestä kävelyreitistä.



Muita tunnettuja kaupunkilaisia
- Christian Goldbach (1690-1764), matemaatikko. Tunnetaan nimeään kantavasta hypoteesista, jonka mukaan jokainen parillinen luku on esitettävissä kahden alkuluvun summana.
- Fanny Lewald (1811-1889), feministi ja kirjailija. Ajoi muun muassa naisten oikeutta koulutukseen, työhön ja avioeroon.
- Robert Kirchhoff (1824-1887), fyysikko. Esitti spektroskopian perusperiaatteet työtoverinsa Robert Bunsenin kanssa vuonna 1859.
- Otto Wallach (1847-1931), kemisti. Sai vuonna 1910 Nobelin kemianpalkinnon niin sanottujen alisyklisten yhdisteiden tutkimuksista.
- Erich von Drygalski (1865-1949), tutkimusmatkailija. Johti Saksan Etelämantereen-retkikuntaa vuosina 1901-1903.
- Aleksei Leonov, kosmonautti. Teki avaruuslentojen historian ensimmäisen avaruuskävelyn 18. maaliskuuta 1965.
- Ludmila Putina, Venäjän presidentin Vladimir Putinin puoliso. Haaveili opiskeluvuosinaan näyttelijän urasta, mutta vuonna 1983 solmittu avioliitto muutti suunnitelmat.


Fredrik Vilhelm I Fredrik II Suuri

Vallan huipulta osavaltioksi

Vuonna 1806 keisari Napoleonin sotilaat marssivat Berliiniin, ja Königsberg nousi uudelleen Preussin pääkaupungiksi. Wienin rauhankongressissa vuosina 1814-1815 Preussi sai menettämiään alueita takaisin, mutta Itävalta ilmaantui kilpailemaan saksalaisen maailman hegemoniasta.

Viisi vuosikymmentä myöhemmin Preussin määrätietoinen pääministeri Otto von Bismarck otti tavoitteekseen kaikkien saksalaisalueiden yhdistämisen yhdeksi valtioksi. Kun Saksan keisarikunta vuonna 1871 syntyi, Preussin kuninkaasta tuli sen keisari ja pääministeristä valtakunnankansleri. Pääkaupunki palasi Berliiniin.

Ensimmäisen maailmansodan jälkinäytöksessä, vuoden 1919 Versailles’n sopimuksessa, Saksan keisarikunta tuomittiin syypääksi sotaan ja siltä riistettiin alueita Tanskalle, Ranskalle, Liettualle ja Puolalle. Monarkian raunioille perustettiin uusi Saksa, Weimarin tasavalta.

Weimarissa osavaltioiden, varsinkin Preussin, asema oli vahva, mutta Puolalle menetetty alue jätti Itä-Preussin ikävästi eristyksiin muusta maasta. Königsberg oli juna- tai laivamatkan takana, kunnes kaupunkiin vuonna 1922 avattiin lentokenttä.

Vuonna 1933 valtaan nousseen Adolf Hitlerin mieltä itäisen Preussin tilanne vaivasi. Asia korjautui, kun Hitler vuonna 1939 valtasi Puolan ja rakennutti moottoritien Berliinistä Königsbergiin.


Maailmansota jyrää historian

Vanha mies yrittää korottaa ääntään yli Leninskij Prospektin mylvinnän. Videokamera on suunnattu kohti saarta, jossa seisoo goottilainen katedraali. Lehmukset havisevat. Kellotaulu välkähtää kultaisena laskevan auringon säteissä. Nauhalle tallentuu kuvaa ja kommentteja lapsuuden miljööstä, Königsbergin vanhasta kaupungista.

Britit pommittivat Königbergiä neljä päivää elokuun lopussa 1944. Tammikuussa 1945 kenraalieversti Tšernjahovin johtamat neuvostojoukot pääsivät Königsbergin porteille, vain 20 kilometrin päähän kaupungista.

Suurpako alkoi. Helmikuun puoliväliin mennessä yli puolet asukkaista oli jättänyt kotinsa. Ankara talvi hidasti puna-armeijan tuloa, mutta pommikoneet pääsivät kaupungin ylle. Tuhansia ihmisiä kuoli. Huhtikuussa 1945 kaupunki vallattiin muutamassa päivässä.

Königsberg oli tuhottu lähes täysin. Kuninkaanlinna ja yliopisto olivat raunioina, samoin monet kirkot, teatteri ja satama. Vanhasta kaupungista ei ollut jäljellä juuri muuta kuin katedraali, pörssitalo ja maailmankuulun filosofin Immanuel Kantin hautamuistomerkki.


Neuvostokaupunki sulkeutuu

Generalissimus Josef Stalin halusi ja sai konkreettisen voitonsymbolinsa, palan Saksaa. Kesällä 1945 Potsdamin konferenssissa kolmannes itäisestä Preussista, pääkaupunki Königsberg mukaan lukien, siirtyi Neuvostoliitolle. Eteläiset osat annettiin Puolalle.

Huhtikuussa 1946 Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi asetuksen, jolla uudesta omistuksesta tehtiin oma alueensa Sosialististen neuvostotasavaltojen yhteyteen. Niin alue kuin sen alueellinen keskus nimettiin uudelleen Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajan Mihail Kalininin mukaan.

Muutenkin fasismin muistot kitkettiin kartalta. Kaliningradin Hitlerin aukio muutettiin Vuoden 1945 voiton aukioksi, ja vartijaksi pystytettiin Lenin. Kirkot muuttuivat varastoiksi ja teattereiksi. Hautausmaasta tuli kulttuuripuisto. Linnoituksen säilyneestä osasta tehtiin meripihkamuseo.

Kaupungissa vielä oleskelleet 25 000 saksalaista karkotettiin vuosina 1947-1948. Pieni joukko kuitenkin jäi ja hankki Venäjän kansalaisuuden. Neuvostokansalaisia muutti Siperiasta, Kaukasiasta ja Karjalasta. Parissa vuodessa lähes 60 000 ihmistä saapui kaupunkiin.

Kaliningrad sulkeutui saarekkeeksi, jonne ulkomaalaisilla ei ollut mitään asiaa. Siitä tuli Neuvostoliiton militarisoiduimpia alueita. Baltijskista, entisestä Pillausta, kehittyi 1950-luvulla Itämeren-laivaston tärkein tukikohta, jonka esikunnan alaisuuteen sijoitettiin myös suuri määrä maajoukkoja.


Pikku-Venäjä aikoo suuria

Kaliningradin eläintarhan tummanvihreät portit ovat auki. Puistomaisessa zoossa on käyty katsomassa Afrikan eläimiä jo vuodesta 1896. Toisessa maailmansodassa se jäi keskelle verisiä taisteluja. Sodasta selvisi hengissä neljä eläintä: kuusipeura, aasi, virtahepo ja mäyrä. Emme siis saa norsun muistista tukea historian palapeliin.

Kun Neuvostoliitto vuonna 1991 hajosi, Kaliningradin alue jäi eroon äiti-Venäjästä. Vuonna 1996 siitä tuli Venäjän federaation erityisalue, Kaliningradin enklaavi. Toukokuusta 2004 Euroopan unioni on motittanut enklaavia, jossa asuu lähes miljoona ihmistä.

Viime vuonna Kaliningradissa vietettiin neuvostomiehityksen 60-vuotisjuhlaa - eurooppalaistuvissa puitteissa. Bisnescity on rakenteilla, ja erityislait tarjoavat ulkomaisille sijoittajille verohelpotuksia ja tullivapauksia. Jos yritys investoi kaupunkiin viisi miljoonaa euroa, se vapautetaan tulo- ja omaisuusverosta kuudeksi vuodeksi.

Kaliningradia visioidaan Itämeren Hongkongiksi. Siitä voi kehittyä myös Monacon tyyppinen veroparatiisi. Kimi Räikkönen, Heikki Kovalainen ja muut urheilusankarimme voisivat muuttaa lähemmäs synnyinmaata. Kaliningradin upeat hiekkarannat vetävät vertoja Monte Carlon rannoille, ja kasinoissa syntyy joka päivä ruplamiljonäärejä.

Kaliningradin nuoret kokevat jo olevansa enemmän eurooppalaisia kuin venäläisiä. Uusi sukupolvi näkee erilaisen kaupungin kuin kaksi edellistä. Todennäköisesti myös erinimisen. Königsbergin palauttamisesta on keskusteltu jo jonkin aikaa.


Kerttuli Korhonen on valtiotieteiden maisteri ja toimittaja, joka työskentelee Finohtassa, Stakesin Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikössä, Impakti-lehden toimitussihteerinä.



 

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012