Nolous on kaikonnut turistikeitaista. Keskitetty matkailu on kestävämpää kuin omatoimiseikkailu.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Nolous on kaikonnut turistikeitaista. Keskitetty matkailu on kestävämpää kuin omatoimiseikkailu.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Espanja, maxima calidad, minimos precios, lauloi J. Karjalainen aikoinaan suomalaisille tutun etelän maan lämmöstä ja halvoista hinnoista.

Espanja vetää yhä pohjoisen asukkaita rannoilleen. Maa on aurinkolomien selvä ykköskohde. Suomalaiset matkatoimistot myivät sinne toissa vuonna neljännesmiljoona valmismatkaa.

Joskus ammoin piti hieman selitellä, jos lähti rantalomalle johonkin läpeensä koluttuun kohteeseen, joka vilisee punakoita maanmiehiä. Joissakin piireissä Las Palmas merkitsi mauttomuuden huippua. Sinne saattoi mennä vain muka-tosissaan ja vitsaillen.

Nyt kaikki voivat ilmoittaa ilman selittelyä ja epävarmuutta peittelevää ironiaa: "Me mennään Kanariansaarille." Niin sanotulla massaturistilla voi olla myös melko hyvän omatunnon ylellisyys puolellaan.

– Aika laajalti on ymmärretty, että massaturismia halveksivat ja uusia uria aukovat matkailijat ovat kaikkein vaarallisimpia, laukaisee matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola Lapin yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

– Antituristit vetävät perässään muita. Kun muut kuulevat, että jossakin ei ole turisteja, hekin menevät sinne. Taas turismi leviää.

Madventures on badventures

Televisiossa pyörinyt tositv-sarja Madventures edustaa Veijolan mukaan ongelmallista massaturismin vastaisuutta. Tutkija katsoi mielellään ohjelmaa itsekin, mutta pitää joitakin tekijöiden antamia neuvoja huonoina. He esittävät seikkailumatkailijan opaskirjassaan kymmenen käskyä, joista ensimmäinen kehottaa: älä mene sinne, minne muut menevät. Parempi olisi mennä juuri noihin samoihin paikkoihin.

– Kulttuurista, sosiaalista ja ympäristön kestävyyttä ajatellen niin sanottu massaturismi on hyvä asia. Kun matkailu keskittyy, maailman kantokyky ei rasitu kauttaaltaan, Veijola sanoo.

Tuttu kohde sopii lepääjälle

Matkailu ei myöskään ole pelkkää uusiin paikkoihin tutustumista. Jos vuosi toisensa jälkeen lennetään Kanarialle, syy ei ole uutuudenviehätys ja perehtyminen paikalliseen kulttuuriin. Olennaista on viettää lomaa.

– Jos ihmiset ovat väsyneitä ja haluavat elpyä, tarvitaan sopiva yhdistelmä jotakin tuttua ja jotakin vierasta. Tärkeää on päästä vaihtamaan maisemaa, irti koti- ja työasioista ilman, että tarvitsee koko ajan opiskella uutta ympäristöä, Veijola kuvailee.

– Yksilöllisesti räätälöity lomailu on mahdollista myös tavanomaisissa turistikohteissa, muistuttaa matkailua tutkinut historian professori Auvo Kostiainen Turun yliopistosta.

– Jotkin massakohteet ovat pyrkineet eroon maineestaan. Niissä on kehitetty uudenlaisia toimintoja ja tuotu mukaan yksilöllisyyttä. Niissä lomailun ei tarvitse olla perinteistä ryhmämatkailua, jossa koko ajan kuljetaan letkassa ja opastuksessa, Kostiainen sanoo.

Onko pakko lentää kauas?

Vaikka Kanariansaaret, Rhodos ja Mallorca ovat ihan okei, yksi kysymys jää näinä muuttuvan ilmaston aikoina: onko aina otettava lentokone alle ja matkustettava kauas? Vähemmillä hiilipäästöillä selvittäisiin, kun ei kuljettaisi niin pitkien matkojen päähän.

Valo ja lämpö ovat kuitenkin ohittamattomia argumentteja etenkin talvisen matkailun puolesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Timo Partonen kertoi viime marraskuun Tiede-lehdessä, että viikon etelänmatka tutkitusti vaikuttaa kaamosmasentuneisiin parhaimmillaan peräti kolme viikkoa matkan jälkeenkin.

– Matkustamme myös aistiolentoina, Veijola sanoo. – Kukaan ei voi kiistää olemassaolon nautintoa lempeissä ilmanaloissa.

Lähelläkin voi virkistyä

Eettisin matkailija kuitenkin etsisi kaukokohteiden etuja lähempää. Veijola kehottaakin miettimään, miten myös meidän leveysasteillamme voisi helliä ruumista.

– Yksi klassinen keksintö ovat kylpylät, kun vain ekologinen rakentaminen muistetaan. Myös luonto kohentaa oloa, talvellakin. Kyse on oikeasta pukeutumisesta, varusteista ja liikkumisen tavoista, tutkija sanoo.

Lähimatkailijana turisti palaisi juurilleen. Pakettimatkailu sai alkunsa ryhmämatkasta, joka tehtiin Englannissa kesällä 1841, kertoo Auvo Kostiainen länsimaisen matkailun historiateoksessa Matkailijan ihmeellinen maailma. Silloin raittiusmies Thomas Cook vuokrasi junan ja kuljetti Leicesterin raittiusseuran jäsenet naapurikaupunkiin Loughboroughiin ja takaisin. Raittiusturistit maksoivat matkastaan yhden shillingin ja pääsivät käymään 17 kilometrin päässä.

Lähialueturismiakin kestävämpää matkailua on mielikuvitusmatkailu. Etenkin internet on parantanut nojatuolimatkailun mahdollisuuksia, Kostiainen huomauttaa. Virtuaalimatkailija ei saa kotikoneelleen etelän lämpöä, mutta moniin kulttuurikohteisiin hän pääsee sukeltamaan.

Lomasuomalainen suosii 2012:– budjettilomia halpalennoin– lähilomia– uniturismia eli lepolomia– sohvasurffausta eli lomailua pakallisten nurkissa– luontolomia– telttailua– Lappia– Kanariaa

Mieltymykset selvitti matkailun erikoislehti Matkaopas numeroonsa 1/2012.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.