Nolous on kaikonnut turistikeitaista. Keskitetty matkailu on kestävämpää kuin omatoimiseikkailu.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Nolous on kaikonnut turistikeitaista. Keskitetty matkailu on kestävämpää kuin omatoimiseikkailu.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2012

Espanja, maxima calidad, minimos precios, lauloi J. Karjalainen aikoinaan suomalaisille tutun etelän maan lämmöstä ja halvoista hinnoista.

Espanja vetää yhä pohjoisen asukkaita rannoilleen. Maa on aurinkolomien selvä ykköskohde. Suomalaiset matkatoimistot myivät sinne toissa vuonna neljännesmiljoona valmismatkaa.

Joskus ammoin piti hieman selitellä, jos lähti rantalomalle johonkin läpeensä koluttuun kohteeseen, joka vilisee punakoita maanmiehiä. Joissakin piireissä Las Palmas merkitsi mauttomuuden huippua. Sinne saattoi mennä vain muka-tosissaan ja vitsaillen.

Nyt kaikki voivat ilmoittaa ilman selittelyä ja epävarmuutta peittelevää ironiaa: "Me mennään Kanariansaarille." Niin sanotulla massaturistilla voi olla myös melko hyvän omatunnon ylellisyys puolellaan.

– Aika laajalti on ymmärretty, että massaturismia halveksivat ja uusia uria aukovat matkailijat ovat kaikkein vaarallisimpia, laukaisee matkailun kulttuurintutkimuksen professori Soile Veijola Lapin yliopiston matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

– Antituristit vetävät perässään muita. Kun muut kuulevat, että jossakin ei ole turisteja, hekin menevät sinne. Taas turismi leviää.

Madventures on badventures

Televisiossa pyörinyt tositv-sarja Madventures edustaa Veijolan mukaan ongelmallista massaturismin vastaisuutta. Tutkija katsoi mielellään ohjelmaa itsekin, mutta pitää joitakin tekijöiden antamia neuvoja huonoina. He esittävät seikkailumatkailijan opaskirjassaan kymmenen käskyä, joista ensimmäinen kehottaa: älä mene sinne, minne muut menevät. Parempi olisi mennä juuri noihin samoihin paikkoihin.

– Kulttuurista, sosiaalista ja ympäristön kestävyyttä ajatellen niin sanottu massaturismi on hyvä asia. Kun matkailu keskittyy, maailman kantokyky ei rasitu kauttaaltaan, Veijola sanoo.

Tuttu kohde sopii lepääjälle

Matkailu ei myöskään ole pelkkää uusiin paikkoihin tutustumista. Jos vuosi toisensa jälkeen lennetään Kanarialle, syy ei ole uutuudenviehätys ja perehtyminen paikalliseen kulttuuriin. Olennaista on viettää lomaa.

– Jos ihmiset ovat väsyneitä ja haluavat elpyä, tarvitaan sopiva yhdistelmä jotakin tuttua ja jotakin vierasta. Tärkeää on päästä vaihtamaan maisemaa, irti koti- ja työasioista ilman, että tarvitsee koko ajan opiskella uutta ympäristöä, Veijola kuvailee.

– Yksilöllisesti räätälöity lomailu on mahdollista myös tavanomaisissa turistikohteissa, muistuttaa matkailua tutkinut historian professori Auvo Kostiainen Turun yliopistosta.

– Jotkin massakohteet ovat pyrkineet eroon maineestaan. Niissä on kehitetty uudenlaisia toimintoja ja tuotu mukaan yksilöllisyyttä. Niissä lomailun ei tarvitse olla perinteistä ryhmämatkailua, jossa koko ajan kuljetaan letkassa ja opastuksessa, Kostiainen sanoo.

Onko pakko lentää kauas?

Vaikka Kanariansaaret, Rhodos ja Mallorca ovat ihan okei, yksi kysymys jää näinä muuttuvan ilmaston aikoina: onko aina otettava lentokone alle ja matkustettava kauas? Vähemmillä hiilipäästöillä selvittäisiin, kun ei kuljettaisi niin pitkien matkojen päähän.

Valo ja lämpö ovat kuitenkin ohittamattomia argumentteja etenkin talvisen matkailun puolesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Timo Partonen kertoi viime marraskuun Tiede-lehdessä, että viikon etelänmatka tutkitusti vaikuttaa kaamosmasentuneisiin parhaimmillaan peräti kolme viikkoa matkan jälkeenkin.

– Matkustamme myös aistiolentoina, Veijola sanoo. – Kukaan ei voi kiistää olemassaolon nautintoa lempeissä ilmanaloissa.

Lähelläkin voi virkistyä

Eettisin matkailija kuitenkin etsisi kaukokohteiden etuja lähempää. Veijola kehottaakin miettimään, miten myös meidän leveysasteillamme voisi helliä ruumista.

– Yksi klassinen keksintö ovat kylpylät, kun vain ekologinen rakentaminen muistetaan. Myös luonto kohentaa oloa, talvellakin. Kyse on oikeasta pukeutumisesta, varusteista ja liikkumisen tavoista, tutkija sanoo.

Lähimatkailijana turisti palaisi juurilleen. Pakettimatkailu sai alkunsa ryhmämatkasta, joka tehtiin Englannissa kesällä 1841, kertoo Auvo Kostiainen länsimaisen matkailun historiateoksessa Matkailijan ihmeellinen maailma. Silloin raittiusmies Thomas Cook vuokrasi junan ja kuljetti Leicesterin raittiusseuran jäsenet naapurikaupunkiin Loughboroughiin ja takaisin. Raittiusturistit maksoivat matkastaan yhden shillingin ja pääsivät käymään 17 kilometrin päässä.

Lähialueturismiakin kestävämpää matkailua on mielikuvitusmatkailu. Etenkin internet on parantanut nojatuolimatkailun mahdollisuuksia, Kostiainen huomauttaa. Virtuaalimatkailija ei saa kotikoneelleen etelän lämpöä, mutta moniin kulttuurikohteisiin hän pääsee sukeltamaan.

Lomasuomalainen suosii 2012:– budjettilomia halpalennoin– lähilomia– uniturismia eli lepolomia– sohvasurffausta eli lomailua pakallisten nurkissa– luontolomia– telttailua– Lappia– Kanariaa

Mieltymykset selvitti matkailun erikoislehti Matkaopas numeroonsa 1/2012.