Vastaiskuun herättiin auttamattoman myöhään. Helsingin villikaniinien hävittäminen on mahdotonta, eikä kannan harventamiseenkaan ole ilmiselviä keinoja.


Teksti: Marko Hamilo



Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2009

Kun tulokaslaji saapuu luontoon, menee usein vuosia, ennen kuin sen kanta kasvaa niin suureksi, että siitä alkaa olla merkittävää haittaa alkuperäislajeille tai ihmisille. Kun vihdoin päätetään ryhtyä vastatoimiin, juuri mitään ei ole enää tehtävissä. Maantieteellisesti rajallisesta, pienestä populaatiosta olisi voinut päästä kokonaan eroon, mutta riesaksi levinnyttä kantaa on mahdollista vain rajoittaa. Juuri näin näyttää käyneen villikanien kanssa Helsingissä.


Kanikonttori tutkii vaihtoehtoja

- Helsingin koko villikanipopulaation sukupuuttoon tappaminen eli eradikaatio ei ole enää mahdollista, toteaa Helsingin kanivirkamieheksi joulukuussa nimitetty rakennusviraston projektisuunnittelija Antti Rautiainen.

Netissä Rautiaisen kanikonttoria on jo pilkattu veronmaksajien rahojen tuhlaukseksi. Tarvitaanko oikein virkamiestä, kun metsästysseurat voisivat hoitaa homman harrastuspohjalta?

Ei Helsinki ole kanivirkamiehelleen virka-asetta ostamassakaan.

- Etsin kanien elinpiirit ja pesäpaikat. Sitten arvioin, sopiiko paikka ylipäätään metsästykseen ja minkälaista metsästystä siellä voisi harjoittaa, Rautiainen selventää.

Jos kohde soveltuu vaikkapa ampuma-asein tapahtuvaan metsästykseen, Rautiainen esittelee sen poliisille, joka päättää, saako ampuma-aseita alueella käyttää.

- Sitten on metsästäjäryhmän valinta ja mahdollinen haastattelu, metsästyslupien vireillepano, paikan esittely metsästäjille, metsästäjien ohjeistaminen ja niin edelleen, Rautiainen luettelee. Vasta kun lupabyrokratia ja muut järjestelyt on hoidettu, alkaa metsästys ampumatorneista ruokintapaikalle.

Helsingissä on tarkoitus kokeilla myös joitakin elävänä pyytäviä loukkumalleja ja pitkiä verkkoja. Myös frettejä eli kesyhillereitä aiotaan päästää kanien perään.


Luonnolliset viholliset eivät riitä

Kaneilla on jopa Helsingissä myös joitakin luonnollisia vihollisia. Cityhuuhkajat ovat yleistyneet samaan aikaan kanien kanssa. Urbaaneja kettuja tavataan Meilahdessa, vain kolmen kilometrin päässä rautatieasemalta, ja tätäkin lähempänä keskustaa, Töölönlahden rannalla, ketun kerrotaan liikkuneen.

- Huuhkajien ja kettujen reviireitä ei kaupunkialueelle niin paljon mahdu, että nämä pedot pelkästään pitäisivät kanikannan kasvun kurissa, kertoo Helsingin yliopiston metsäekologian laitoksen projektitutkija Päivi Leikas.


Taudit vaaraksi muille

Myös kaksi infektiotautia tappaa kaneja. Niitä on käytetty muun muassa Australiassa.

1950-luvulla yritettiin päästä kaneista eroon myksoomaviruksella, jonka jälkitaudit ovat tappavia. Kanta heikkeni, mutta kehittyi sittemmin vastustuskykyiseksi. 1990-luvulta alkaen kantoja on kontrolloitu kalikiviruksella, joka aiheuttaa kaneille verenvuototaudin.

Rautiainen ei innostu taudinaiheuttajista.

- Menetelmä on eettisesti arveluttava, ja tautien mahdollinen leviäminen muihin eläimiin tai ihmisiin saattaisi olla ongelma, hän perustelee.

- Ja yleensä tautiepidemioista, oli niiden alkuperä mikä tahansa, jää jäljelle vastustuskykyinen populaatio.


Ehkäisyvälineistä ei apua

Teoriassa kaneista pääsisi siististi eroon ruokkimalla niitä ehkäisyhormoneilla. Tämäkään idea ei saa kannatusta.

- Australialaiset ovat tehneet joitakin ehkäisykokeita. Jos menetelmä toimisi, se olisi jo laajassa käytössä, Rautiainen arvelee.

- Kemikaalien, esimerkiksi hormonien, levittämien maastoon aiheuttaa yleensä merkittäviä haittoja muulle luonnolle ja eläimille, hän lisää.


Tilauksessa perinteinen lumitalvi

Ilmastonmuutos on kanien puolella. Kaneja on vuosikymmenien mittaan aina silloin tällöin päässyt vapaaksi luontoon, mutta aiemmin eläimet ovat eläneet vain muutaman talven yli.

Rautiaisen mukaan lumen ja pakkasen piti hoitaa myös nykyisen riesan alkupopulaatio, Arabianrantaan 1970-luvulla ilmaantunut kanijoukko.

- Näin ei vain käynytkään.

Jos kaneista todella haluttaisiin päästä kokonaan eroon, ainoa toivo olisikin ehkä kunnon lumi- ja pakkastalvi. Sen verottamaa kantaa voisi sitten heikentää heti keväällä vaikka ampumalla.

Hyvällä onnella henkiin jäisi vain hyvin vähän kaneja. Silloin voisi toivoa sitä, mitä luonnonsuojelussa yleensä pelätään: pienet, siellä täällä sirpaleisilla laikuilla elävät populaatiot eivät olisi kyllin vahvoja selvitäkseen seuraavista talvista.

Luonnonvalinta on tosin jo saattanut vahvistaa villikanien kykyjä. Ehkä ne kestävät pakkasia luontoon vasta karannutta lemmikkiä paremmin.


Harventaminen välttämätöntä

Kun muuta ei ole tehtävissä, Helsinki tyytyy rajoittamaan kanien määrää. Tosin suurempi intressi lisääntymisen hillintään olisi oikeastaan Espoolla ja Vantaalla, joiden portteja pioneerikanit jo kolkuttelevat.

- Helsingin kaupungille syöntituhot ja kaivutoiminta maksavat jo satojatuhansia euroja vuodessa. Jos kanikanta jatkaisi erittäin nopeaa kasvuaan, vahingot lisääntyisivät ja ajan myötä saattaisi aiheutua ongelmia rakennuksien, rataverkoston tai muiden rakenteiden turvallisuudelle, Rautiainen varoittaa.

Maailmalla kanien kaivutoiminta on merkittävä ongelma esimerkiksi laidunalueilla, kun karja katkoo jalkojaan maaperän pettäessä.


Tee itse, mitä voit

Myös kotipuutarhurin on siis paras tunnustaa tosiasiat: kanit ovat tulleet jäädäkseen. Niiden leviäminen yhä uusille alueille pääkaupunkiseudulla on kuitenkin ehkä vielä estettävissä. Helsinkiläisen pihanomistajan kannattaa tehdä se, mitä pystyy: suojata puuvartiset kasvit ja pesäksi kelpaavat rakenteet.



Ohjeita kotipuutarhureille:
Kotipuutarha-lehti, syys-lokakuu 2008.
www.hel.fi > rakennusvirasto > viheralueet > ajankohtaista > villikani
Sivusto löytyy myös hakukoneilla sanoilla rakennusvirasto, villikani.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.