Kastumisen välttämiseksi omppumahaisen kannattaa, hoikan hujopin ei - paitsi jos tuulee.

Kannattaako sateessa juosta vai kävellä, jos haluaa pysyä mahdollisimman kuivana? Yllättävää kyllä tähän ikuisuuskysymykseen ei ole löytynyt yksiselitteistä vastausta.

Asiasta ei tiettävästi ole varsinaisia tutkimuksia, mutta kysymystä on puolileikillisesti selvitetty sekä teoreettisesti laskemalla että kokemusperäisesti testaamalla. Esimerkiksi televisiosta tutut Myytinmurtajat tekivät vertailun jopa kahteen kertaan.

Ensin vanhat herrat Adam ja Jamie kastelivat itsensä juosten ja kävellen ja punnitsivat sitten kastuneet vaatteensa. Tulos: kävellen selviytyy kuivempana.

Epäilevän katsojapalautteen takia Myytinmurtajat uusivat testin myöhemmällä tuotantokaudella. Nyt asialla olivat Grant ja Tory. Tällä kertaa juoksijan vaatteista kerättiin neljä grammaa vähemmän vettä kuin kävelijän.

Teoriassakin mutkikasta

Monelle asiaa nojatuolissa takkatulen ääressä pohtivalle vastaus tulee selkäytimestä. Totta kai on järkevämpi juosta, koska silloin sateelle altistuu vähemmän aikaa. Sama intuitio saa monen juoksemaan bussipysäkiltä kotiin, jos sataa.

Intuitio on oikeassa kuitenkin vain päälaen ja olkapäiden osalta. Lippalakki ja päällystakin yläosa kastuvat sitä enemmän, mitä pitempään sateessa ollaan. Mutta samalla ne toimivat eräänlaisena sateenvarjona, joka suojaa muita ruumiinosia.

Mitä kovempaa ihminen pinkoo, sitä useampi edessä putoava sadepisara osuu vaatteisiin ennen ehtimistään maahan. Ehkä siis kannattaakin kävellä!

Jos ihmisen etupuoli olisi tasainen, pystysuora pinta, olisi mahdollista laskea kävely- tai juoksunopeus, joka tuottaisi kuivimman lopputuloksen. Mitä vähemmän päähine ja olkapäät kastuvat, sitä enemmän vettyvät takin etuosa ja housut. Mutkikas pähkinä yksinkertaistuisi optimointiongelmaksi.

Pitkällä enemmän pinta-alaa

Ihminen ei kuitenkaan ole sylinterin kaltainen säännöllinen geometrinen kappale, ja on meissä liikkuvia osiakin. Voisi ajatella, että pitkän ihmisen kannattaa kävellä, koska hänellä on nimenomaan juostessa suhteellisesti enemmän sateelle altistuvaa pinta-alaa kuin lyhyemmällä. Sama pätee tietysti tasaisen leveäksi pulskistuneeseen henkilöön. Sen sijaan keskivartaloa mallasjuomilla kehittäneen ehkä kannattaisi juosta. Pää ja olkapäät eivät suojaa kaljamahaa suoraan ylhäältä tulevalta sateelta.

Liikkuvat osat sotkevat optimointia entisestään. Reippaassa juoksussa käsivarret ja reidet altistuvat sateelle enemmän kuin hissun kissun kävellessä.

Kuivumisnopeuskin vaikuttaa

Myös vaatteiden ominaisuuksilla on väliä, tarkemmin sanoen kuivumisnopeudella. Edellä kuvattu teoretisointi lähti siitä, että kohdattujen sadepisaroiden määrä yksin ratkaisee. Juostessa samat pisarat vain kohdataan lyhyemmässä ajassa.Vettä jonkin verran hylkivä kangas kuitenkin haihduttaa kosteutta pinnaltaan tietyllä nopeudella. Esimerkiksi teltta voi pysyä sisältä kuivana tihkusateisen päivän, mutta jos sama vesimäärä tulee yhdessä kaatosateessa, telttakangas vuotaa. Tämä argumentti puoltaisi kävelyä.

Kulje tuulen mukana

Kaikki edellä esitetyt päätelmät perustuivat oletukseen, että sade tulee suoraan ylhäältä. Mutta kukapa nyt sellaisesta leppoisasta kesäsateesta viitsisi edes välittää. Viheliäisimpään suomalaiseen syyssateeseen kuuluu varsinkin rannikolla myös piiskaava tuuli.

Myötätuulessa on helppoa: kannattaa kävellä tai juosta tuulen nopeudella. Näin sade kastelee lähinnä vain päälaen ja olkapäät. Tosin tuulen nopeus voi syyssateilla hyvin ylittää Usain Boltin maailmanennätysvauhdin.Vastatuulessa järkevintä lienee juosta mahdollisimman kovaa – tai ottaa taksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.