Kastumisen välttämiseksi omppumahaisen kannattaa, hoikan hujopin ei - paitsi jos tuulee.

Kannattaako sateessa juosta vai kävellä, jos haluaa pysyä mahdollisimman kuivana? Yllättävää kyllä tähän ikuisuuskysymykseen ei ole löytynyt yksiselitteistä vastausta.

Asiasta ei tiettävästi ole varsinaisia tutkimuksia, mutta kysymystä on puolileikillisesti selvitetty sekä teoreettisesti laskemalla että kokemusperäisesti testaamalla. Esimerkiksi televisiosta tutut Myytinmurtajat tekivät vertailun jopa kahteen kertaan.

Ensin vanhat herrat Adam ja Jamie kastelivat itsensä juosten ja kävellen ja punnitsivat sitten kastuneet vaatteensa. Tulos: kävellen selviytyy kuivempana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Epäilevän katsojapalautteen takia Myytinmurtajat uusivat testin myöhemmällä tuotantokaudella. Nyt asialla olivat Grant ja Tory. Tällä kertaa juoksijan vaatteista kerättiin neljä grammaa vähemmän vettä kuin kävelijän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Teoriassakin mutkikasta

Monelle asiaa nojatuolissa takkatulen ääressä pohtivalle vastaus tulee selkäytimestä. Totta kai on järkevämpi juosta, koska silloin sateelle altistuu vähemmän aikaa. Sama intuitio saa monen juoksemaan bussipysäkiltä kotiin, jos sataa.

Intuitio on oikeassa kuitenkin vain päälaen ja olkapäiden osalta. Lippalakki ja päällystakin yläosa kastuvat sitä enemmän, mitä pitempään sateessa ollaan. Mutta samalla ne toimivat eräänlaisena sateenvarjona, joka suojaa muita ruumiinosia.

Mitä kovempaa ihminen pinkoo, sitä useampi edessä putoava sadepisara osuu vaatteisiin ennen ehtimistään maahan. Ehkä siis kannattaakin kävellä!

Jos ihmisen etupuoli olisi tasainen, pystysuora pinta, olisi mahdollista laskea kävely- tai juoksunopeus, joka tuottaisi kuivimman lopputuloksen. Mitä vähemmän päähine ja olkapäät kastuvat, sitä enemmän vettyvät takin etuosa ja housut. Mutkikas pähkinä yksinkertaistuisi optimointiongelmaksi.

Pitkällä enemmän pinta-alaa

Ihminen ei kuitenkaan ole sylinterin kaltainen säännöllinen geometrinen kappale, ja on meissä liikkuvia osiakin. Voisi ajatella, että pitkän ihmisen kannattaa kävellä, koska hänellä on nimenomaan juostessa suhteellisesti enemmän sateelle altistuvaa pinta-alaa kuin lyhyemmällä. Sama pätee tietysti tasaisen leveäksi pulskistuneeseen henkilöön. Sen sijaan keskivartaloa mallasjuomilla kehittäneen ehkä kannattaisi juosta. Pää ja olkapäät eivät suojaa kaljamahaa suoraan ylhäältä tulevalta sateelta.

Liikkuvat osat sotkevat optimointia entisestään. Reippaassa juoksussa käsivarret ja reidet altistuvat sateelle enemmän kuin hissun kissun kävellessä.

Kuivumisnopeuskin vaikuttaa

Myös vaatteiden ominaisuuksilla on väliä, tarkemmin sanoen kuivumisnopeudella. Edellä kuvattu teoretisointi lähti siitä, että kohdattujen sadepisaroiden määrä yksin ratkaisee. Juostessa samat pisarat vain kohdataan lyhyemmässä ajassa.Vettä jonkin verran hylkivä kangas kuitenkin haihduttaa kosteutta pinnaltaan tietyllä nopeudella. Esimerkiksi teltta voi pysyä sisältä kuivana tihkusateisen päivän, mutta jos sama vesimäärä tulee yhdessä kaatosateessa, telttakangas vuotaa. Tämä argumentti puoltaisi kävelyä.

Kulje tuulen mukana

Kaikki edellä esitetyt päätelmät perustuivat oletukseen, että sade tulee suoraan ylhäältä. Mutta kukapa nyt sellaisesta leppoisasta kesäsateesta viitsisi edes välittää. Viheliäisimpään suomalaiseen syyssateeseen kuuluu varsinkin rannikolla myös piiskaava tuuli.

Myötätuulessa on helppoa: kannattaa kävellä tai juosta tuulen nopeudella. Näin sade kastelee lähinnä vain päälaen ja olkapäät. Tosin tuulen nopeus voi syyssateilla hyvin ylittää Usain Boltin maailmanennätysvauhdin.Vastatuulessa järkevintä lienee juosta mahdollisimman kovaa – tai ottaa taksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Sisältö jatkuu mainoksen alla