Kännykkäsukupolvi luottaa itseensä; Koululaisille lisää nukkumisaikaa!; Kerran kuussa hehkeänä; Äidin hyvä koulutus ennustaa hyvää lapselle

TEKSTI:Jarno Forssell

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 6/2004


 


Kännykkäsukupolvi luottaa itseensä



Usko omaan etevyyteen tekee parikymppisistä itsevarmoja.

Pitkästä aikaa Suomessa on itsetietoinen sukupolvi. Edellistä polvea yhdistivät vain kokemukset lamasta ja kuulumattomuudesta oikeastaan mihinkään, mutta 2000-luvun nuorilla suomalaisilla on myönteisesti sävyttynyt tunne yhteisestä tietotekniikka- tai kännykkäsukupolvesta.

- Kännykkäsukupolven merkittävä piirre on itsevarmuus. Parikymppiset ovat paljon varmempia kuin nykyiset kolmevitoset. Yksi syy tähän on se, että he kokevat olevansa tiedollisesti vanhempia edellä, kertoo elokuussa julkistetun Nuorisobarometrin toimittaja, tutkija Terhi-Anna Wilska. Vastaava tulos näkyy myös alkukesällä julkistetusta Nuoret ja työ -barometristä, jonka mukaan nuoret uskovat työssä omiin kykyihinsä ja taitoihinsa.

Wilskan mukaan kännykkäsukupolvi ei välttämättä saa aikaan massaliikkeitä esimerkiksi 60-lukulaisten tavoin. Sukupolvea yhdistävät tekijät liittyvät elämäntapaan, eivät poliittiseen muutokseen.

- Se ei ole välttämättä mitään konkreettista tai yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, mutta se on tätä sukupolvea yhdistävää ja positiivista.




Suurimmat riskit nuorten mielestä

1. Huumausaineet


2. Lainojen takaus


3. Osakesijoitus


4. Rahapelit


5. Yrityksen perustaminen


6. Satunnaiset sukupuolisuhteet


7. Kulutusluotot


8. Alkoholi


9. Asuntolainan ottaminen


10. Opintolainan ottaminen


Potentiaalia yrittäjiksi

Tämänvuotisen Nuorisobarometrin keskeinen teema on yrittäjyys, jota on toistettu eri yhteyksissä niin paljon, että se alkaa olla 2000-luvun alun mantra. Näyttää siltä, että se on myös tehonnut: nuorten yrittäjämyönteisyys on selvästi suurempi kuin muun väestön.

- Haastatelluista nuorimmat ovat luottavaisimpia ja pelkäävät vähiten riskejä. Siinä vaiheessa, kun nuoret joutuvat itse vastaamaan toimeentulostaan, varovaisuus lisääntyy, sanoo Turun kauppakorkeakoulun tutkija Jani Erola.

Kovin yrittäjyysinto hiipuu noin 25-vuotiaana ja koulutuksen lisääntyessä. Tässä onkin suomalaisen yhteiskunnan dilemma: samaan aikaan, kun yrittäjiä halutaan lisää, nostetaan myös koulutustasoa, mikä vähentää yrittäjyysintoa. Ratkaisuksi tutkijat tarjoavat laaja-alaisempaa ja monitaitoisempaa koulutusta ja positiivisia esikuvia.

Oli miten oli, Etla Tiedossa työskentelevä tutkija Lotta Väänänen uskoo, että hyvien tietojen ja terveen itsetunnon ansiosta nykynuorilla on aiempia sukupolvia paremmat mahdollisuudet synnyttää innovatiivisia, kasvuhakuisia ja kansainvälisesti suuntautuneita yrityksiä.




Elämässä tärkeintä nuorten mielestä

1. Terveys


2. Rakkaus ja ihmissuhteet


3. Lasten oikeudet


4. Itsekunnioitus


5. Vapaa-aika


6. Puhdas ympäristö


7. Kansallinen turvallisuus


8. Sukupuolten välinen tasa-arvo


9. Työ


10. Tunne, että on saanut jotain merkittävää aikaan


Arvot kovanpehmeitä

Nuorisobarometri antaa monimuotoisen kuvan nuorten arvoista. Toisaalta heillä on hyvin liberalistiset näkemykset työstä - jokainen on oman onnensa seppä. Työ- ja opiskeluelämästä syrjäytyminen johtuu heidän mielestään enimmäkseen omasta laiskuudesta, ei yhteiskunnallisista syistä.

- Nuoret suhtautuvat työhön vakavasti. He eivät halua olla vapaamatkustajia. Tästä kertoo se, että he ovat valmiita mieluummin ottamaan vastaan mitä tahansa työtä kuin jäämään työttömiksi, kertoo Terhi-Anna Wilska.

Kovien asenteiden vastapainoksi nuoret kuitenkin arvostavat elämässään eniten terveyttä, rakkautta ja ihmissuhteita sekä lasten oikeuksia, itsekunnioitusta ja puhdasta ympäristöä. He pitävät perhettä ja ystäväpiiriä keskeisinä samastumisryhminään. Ja jos taloudellisten syiden vuoksi jostakin pitää leikata, terveydenhuolto, vanhusten huolto ja lapsiperheiden tuki pitää ainakin jättää rauhaan.

- Tämän sukupolven mielestä kilpailu ja yhteisvastuu, kannustaminen ja välittäminen, individualismi ja sosiaalinen omatunto voivat elää samassa maailmassa. Näiltä nuorilta voisi kenties oppia jotakin, kun tulevaisuudessa tehdään tärkeitä ratkaisuja, uskoo tutkija Petri Paju.

Lähde: Oman elämänsä yrittäjät? Nuorisobarometri 2004

Koululaisille lisää nukkumisaikaa!

Kiireinen elämä, joka edellyttää pitkiä työpäiviä ja vuorotyötä, on vähentänyt unen arvostusta. Unen merkitystä hyvän elämän osana pitäisikin nostaa kansallisella uniremontilla, vaativat professori Mikko Härmä ja erikoistutkija Mikael Sallinen Työterveyslaitoksesta.

Unen yhteys moniin sairauksiin ja muun muassa lihavuuteen on raportoitu useissa tutkimuksissa. Tuoreen tutkimuksen mukaan alle kuusi tuntia nukkuvilla nuorilla aikuisilla on yli seitsenkertainen lihavuuden riski. Unettomuus ja vähän nukkuminen ennustavat myös muun muassa sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin ja aikuisiän sokeritaudin esiintymistä.

Sitä paitsi tiedetään, että unta tarvitaan tehokkaaseen oppimiseen. Unessa päivällä opitut asiat järjestyvät oivaltamista helpottavaan muotoon ja aivojen neurokemialliset reaktiot vahvistavat muistijälkiä.- Uni tavallaan pelastaa rapistuvia muistijälkiä, kuvailee Mikael Sallinen. Alkuyön syvä uni edistää tietojen oppimista, loppuyön vilkeuni taitojen oppimista.

Mikko Härmän mukaan työssäkäyvät ihmiset menevät nykyisin nukkumaan tuntia myöhemmin kuin oli tapana 20 vuotta sitten. Vanhempien esimerkin myötä myös koululaisten ilta on pidentynyt. Koulu kuitenkin alkaa keskimäärin samaan aikaan kuin ennenkin.

- Mielestäni voisi harkita koulun aloittamista myöhemmin. Yhdysvalloissa sitä on testattu, ja tulokset ovat olleet myönteisiä. Olisi se ainakin kokeilemisen arvoista, Härmä arvelee.

"Mitä pidempi uni, sen tehokkaampaa oppiminen. Tässäkin lienee tosin jokin raja: ei oppiminen sentään yksin nukkumalla parane."

Mikko Härmä ja Mikael Sallinen: Hyvä uni - hyvä työ, 2004

Kerran kuussa hehkeänä

Ensivaikutelma on tärkein, sanotaan. Nyt on löytynyt uusi keino tehdä mahdollisimman hyvä vaikutus vaikkapa työpaikkahaastattelussa tai ensimmäisillä treffeillä. Ikävä kyllä, vain naisille.

Newcastlen yliopiston Craig Roberts on ryhmineen havainnut, että naiset ovat viehättävimmillään kuukautiskiertonsa hedelmällisimmässä vaiheessa. Tutkijat eivät osaa vielä varmasti sanoa, mistä hehkeys syntyy, mutta he arvioivat sen liittyvän ihon kuntoon ja värisävyyn.

Tutkimusryhmä valokuvasi puolensataa 19-33-vuotiasta naista kahteen otteeseen kuukautiskierron eri vaiheissa. Kuvia vertaillut testiryhmä piti useimpia hedelmällisen hetken otoksia viehättävimpinä. Etenkin testiryhmän naisjäsenet olivat herkkiä huomaamaan eron.

Äidin hyvä koulutus ennustaa hyvää lapselle

Yliopistoihin päätyvät useammin maisterien kuin ammattikoululaisten lapset, ja koulutus taas auttaa pärjäämään elämässä. Sehän tiedetään. Nyt on kuitenkin saatu tarkempaa tietoa siitä, mitkä tekijät ennustavat nuorten elämässä pärjäämistä.

Kasvatussosiologi Tuulikki Kärkkäinen tutki väitöskirjassaan kahden espoolaisen koululuokan oppilaat sekä näiden vanhemmat ja opettajat kahdenkymmenen vuoden välein. Hän havaitsi, että parhaiten myöhemmässä elämässä selviytyivät lapset, joiden äidillä oli hyvä koulutus ja joiden suhde erityisesti samaa sukupuolta olevaan vanhempaan oli hyvä. Hyvää tulevaisuutta ennakoivat myös koulussa pärjääminen 14-15-vuotiaana ja vanhempien toiveet koulutustasosta.

- Jatkossa kannattaisi tutkia tarkemmin huonon isä-poikasuhteen vaikutusta siihen, miksi osa miehistä selviytyy elämässä huonosti, Kärkkäinen sanoo.

- Kuitenkin yksikin emotionaalisesti kypsä vanhempi voi kasvattaa tasapainoisen lapsen, sukupuolesta riippumatta.

Palstan kokoaja Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2016 lähes 244 000 ihmistä, koettelivat muuten 750 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta runsaan 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos raporteissaan, joissa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Lämpö alkaa tuntua

Näihin asti tutkijapiireissä on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se alkaa voimistaa myrskyjä vasta pitkällä aikajänteellä.

Nyt hurjimpia myrskyjä on kuitenkin alettu kytkeä ilmaston lämpenemiseen. Esimerkiksi alkusyksystä 2017 Maailman ilmatieteen järjestö WMO arvioi, että lämpeneminen todennäköisesti rankensi elokuussa Houstonin hukuttaneen Harvey-myrskyn sateita.

Jotkut tutkijat ovat puhuneet kytköksistä jo vuosia.

Esimerkiksi Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Tärkein myrskyjä ruokkiva muutosvoima löytyy sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen nähdään vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on mitattu jopa pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 12.9.2018.