Kuluttaminen olisi nyt kansalaisteko, mutta taantumapuheet pitävät kukkarot kiinni.





Epätieteellinen kysely tuttavapiirissä osoitti, että ilmassa on nuukailua. Joku odottaa auton vaihdossa parempia kelejä, toinen lensi kaukomaiden sijasta Teneriffalle. Nyt uppoaa hyvin edullisempikin punaviini - ja muutama päätti jopa pitää huikattoman helmikuun!

Kun Tilastokeskus vuodenvaihteessa kysyi kuluttajien luottamusta talouteen, viisari oli 6,5 miinuksella. Se näkyy kulutuksessa.

Akatemiatutkija Mika Pantzar Helsingin kauppakorkeakoulusta hakee vertailukohtaa 1990-luvun alun lamasta, jonka kuluttajat itse asiassa ennakoivat ennen talousviisaita.

- Syksyllä 1989 kukaan Suomessa ei puhunut lamasta mitään, mutta kuluttajat alkoivat muuttaa käyttäytymistään. Kestokulutushyödykkeiden, kuten autojen ja kotitalouskoneiden, kauppa hiipui.

Käsi sydämelle: kuinka monen perheessä nytkään suunnitellaan asunnon tai auton vaihtoa? Tai edes taulutelevision päivittämistä paria tuumaa isompaan?


Uskon puute jarruttaa

Tilastokeskuksen erikoistutkijan Kirsti Ahlqvistin mukaan kulutuksen suuret linjat noudattelevat yleensä ihmisten käytettävissä olevia tuloja: käyrät seurailevat uskollisesti toisiaan. Muutostilanteissa ne voivat kuitenkin erkaantua, ja esimerkiksi viime laman aikana kulutus väheni enemmän kuin käytettävissä olevat tulot.

- Sellaisetkin ihmiset, joiden ei olisi tarvinnut säästää, leikkasivat kulutustaan, Ahlqvist sanoo.

Vaikka oma työpaikka olisi toistaiseksi turvattu ja lompakossa rahaa, taantumapuheet ja uskon puute tulevaisuuteen vähentävät hankintoja. Kauppatilastot kertovat, että kulutus hidastui jo viime vuoden lopussa, ennen kuin pahimmat uutiset joukkoirtisanomisista ja tehtaiden sulkemisista alkoivat levitä.

- Kyseessä on overshooting-ilmiö eli ylireagointi, selittää Mika Pantzar. - Kun lama on kaikkien huulilla, kuluttajistakin osa tekee äkkijarrutuksen. Myöhemmin todennäköisesti palataan takaisin jollekin aiemmalle tasolle.

Tutkijan mukaan kuluttajat eivät ole tässä suhteessa yhtään sen tyhmempiä tai fiksumpia kuin muutkaan talouden toimijat - yrityspäättäjät tai valtiovarainministeriön virkamiehet. Kaikki yrittävät ennakoida ja varmistella omaa tulevaisuuttaan.


Neljä tapaa tinkiä

- Ensimmäinen ja helpoin strategia on lykätä hankintoja, Mika Pantzar tietää. Ajamme autolla yhtä paljon kuin ennenkin, mutta koko ajan vanhemmalla autolla. Sama pätee muihin tuotteisiin, ja vanhan korjaaminenkin alkaa tuntua hyvältä ajatukselta.

Seuraavaksi vaihdamme halvempaan: naudanfileen jauhelihaan ja loman Roomassa viikonloppuun Tallinnassa. Kohta kansoitamme kirpputorit ja soitamme halpahallien ovipumppua.

Kolmas tapa tinkiä on ostaa entistä vähemmän. Kirsti Ahlqvistin mukaan viime lama iski melko tasaisesti kaikkiin tuoteryhmiin, mutta kestokulutustavaroiden ohella vapaa-ajanhyödykkeiden kysyntä kärsi eniten. Se tiesi huonoa esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alalle sekä harrastekaupalle.

Neljäs ja äärimmäisin tinkimisen muoto on saneeraus, downsizing, eli koko elämäntapaa reivataan vähemmän kuluttavaksi ja edullisemmaksi. Muutamme ahtaampaan asuntoon tai lähemmäs työpaikkaa, ettemme tarvitsisi autoa.

Mika Pantzarin mukaan tällaisia merkkejä ei Suomessa nyt ole näkyvissä, mutta Tilastokeskuksen Ahlqvist muistuttaa, että 1990-luvun lama lisäsi vuokralla asumista tässä perinteisessä  omistusasujien maassa.


Nyt kuuluisi kuluttaa

Jokin on kuitenkin muuttunut 20 vuodessa: yhteiskunnallinen ilmapiiri. Kirsti Ahlqvistin mukaan 1990-luvun alussa ihmisiä syyllistettiin kuluttamisesta, nyt kuluttamista pidetään kansalaiskunnon osoituksena. Mika Pantzar on samaa mieltä.

Kuluttajien tulevaisuudenuskoa vahvistamaan perustetun markkinointikampanjan internet-sivustolla tarjotaan keinoja, joilla taistella lamaa vastaan:

1. Osta kuin ennenkin.

2. Älä vaihda halvempaan.

3. Suosi kotimaisia palveluita ja tuotteita.

4. Älä anna yleisen kauhistelun pelotella.

5. Jos se on vallassasi, älä jaa potkuja.

6. Muista, että on niitä lamoja ollut ennenkin.

www.alaruokilamaa.fi

Kun kehotukset kääntää toisinpäin, tietää miten me kuluttajat oikeasti toimimme.

- Ei lama 1990-luvullakaan ollut kaikille katastrofi. Jos he olisivat kuluttaneet normaalisti, se olisi voinut auttaa monia pienyrityksiä.

Miten kulutustutkija itse on nyt osallistunut laman nujertamiseen?

- Olen lisännyt jonkin verran kotimaisten palvelujen käyttöä: käynyt teatterissa, golf-valmennuksessa ja Pilates-kurssilla. Jostakin näkökulmasta ne ovat rahan tuhlausta, mutta pitäähän talouden pyöriä!


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


 


Onko nimellä merkitystä?


Nimistöntutkimuksessa on oltu monta mieltä siitä, onko erisnimillä merkityssisältöä vai onko niiden ainoa tehtävä viitata tiettyyn henkilöön, paikkaan tai muuhun yksilöityyn kohteeseen, joka syystä tai toisesta on katsottu nimeämisen arvoiseksi.

Esimerkiksi monet kaupunkien nimet ovat yleisnimiä, joilla on selvä ominaismerkitys: kotka, lahti, varkaus. Toiset nimet taas ovat sisällöltään aivan hämäriä, vaikka äänneasu näyttääkin suomen kielen mukaiselta: Ikaalinen, Imatra, Kuopio.


Myös yleisniminä käytettyjen erisnimien merkitys haalistuu. Kukapa tulee ajatelleeksi, että Kurikka tarkoittaa sananmukaisesti puunuijaa ja Jyväskylä alueellisen kokonaisuuden muodostavaa maaseutuasutusta, jossa on paljon jyviä.

Vaikka nimen voisi ymmärtää sananmukaisesti, ei ole itsestään selvää, miten se liittyy puheena olevaan paikkakuntaan. Voimme vain arvailla, miksi Rusko on Rusko ja Haukivuori Haukivuori.


Suuri osa paikannimistä on ikivanhoja. Vaikka niille alkuaan olisi ollut järkevä selitys, se on ajan mittaan voinut unohtua.

Paikan kuvailu ei ole ainoa mahdollinen nimeämisperuste, ja selvittelyn tueksi tarvitaan asiakirjoja etenkin silloin, kun paikkoja on nimetty muinaisten asukkaiden mukaan. Esimerkiksi Lemin takana piilee Klemi eli Klemetti, ja Lusi on muunnelma nimestä Ambrosius.


Kysymys nimen merkityksestä on saanut uuden ulottuvuuden, kun tuoreiden kuntaliitosten yhteydessä on valittu nimiä uusille kaupungeille.

Useissa valinnoissa näkyy alueen keskuskunta päässeen voitolle. Esimerkiksi Kouvola ja Salo jatkavat kaupunkeina Suomen kartalla, joskin entistään huomattavasti laajempina.

Maan lounaiskolkassa keskustelu jatkuu. Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon ja Paraisten liitoksesta ei syntynyt Merikruunua eikä Nauvostoliittoa, eikä Länsi-Turunmaan lopullinen voittokaan ole vielä kirkossa kuulutettu, sillä asiasta on tekeillä kansanäänestys. Rinnakkaistapausten perusteella voittajaksi kannattaa veikata Paraista. Saapa nähdä, miten kunnan käy!


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.