Mielikuvat istuvat sitkeässä mutteivät ole ikuisia. Vanhoja kaatuu, uusia tulee. Kuva: iStock
Mielikuvat istuvat sitkeässä mutteivät ole ikuisia. Vanhoja kaatuu, uusia tulee. Kuva: iStock

Kansalliset luonteenpiirteet ovat kulttuurisia myyttejä, osoittaa tuore tutkimus. On siis aika unohtaa ne. Vai onko sittenkään? Stereotypioita voi kääntää myös voimaksi.

Kymmenen vuotta sitten, kun Suomi oli Euroopan Unionin tuore jäsenmaa, Brysselin keskustan turistikaupoissa myytiin mukeja, joihin maalatut 15 pikku kuvaa kertoivat, millainen täydellisen eurooppalaisen kuuluisi olla. Hän olisi muun muassa huumorintajuinen kuin saksalainen, antelias kuin hollantilainen, kärsivällinen kuin itävaltalainen, joustava kuin ruotsalainen, hienotunteinen kuin tanskalainen, nöyrä kuin espanjalainen ja puhelias kuin suomalainen.

Muki leikitteli kansallisilla stereotypioilla, käänsi ne ylösalaisin niin, että täydellisestä eurooppalaisesta tuli täydellinen painajainen.

Niin osuvilta kuin kansalliset määrittelyt saattaisivat tuntuakin, niissä ei ole mitään perää. Näin ainakin väittää tuore yhdysvaltalaistutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kansat ovat ankaria itseään kohtaan

Kansallisten yleistysten ja kansalaisten todellisen persoonallisuuden vastaavuutta selvitettiin Yhdysvaltalain kansanterveysviraston koordinoimassa tutkimuksessa, johon osallistui noin neljätuhatta ihmistä 49:stä maasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osanottajia pyydettiin arvioimaan sekä itseään että tuntemiaan ihmisiä viidellä persoonallisuuden ulottuvuudella. Sen jälkeen heitä pyydettiin kuvailemaan oman kansallisuutensa ”tyypillinen edustaja”.

Vastaajien arviot omasta ja läheistensä persoonallisuudesta vastasivat hyvin heidän todellisia ominaisuuksiaan. Tyypillisen kansalaisen piirteiden kanssa ne sen sijaan kävivät huonosti yksiin.

– Monet kansallisuudet ovat ankaria itseään kohtaan. Esimerkiksi sveitsiläiset arvioivat, etteivät he ole avoimia uusille kokemuksille. Todellisuudessa he ovat kaikkein avoimimpia uusille ideoille taiteessa ja musiikissa. Tšekit taas uskovat, että tyypillinen tšekki on varsinainen vastarannan kiiski, vaikka todellisuudessa maan kansalaiset ovat keskimääräistä joustavampia ja ajattelevat yleistä hyvää, sanoo tutkimuksen koordinoija Antonio Terracciano Science-lehdessä.

– Kansalliset ja kulttuuriset stereotypiat vaikuttavat paljon siihen, kuinka ihmiset näkevät itsensä ja toisensa. On hyvä ymmärtää, etteivät yleistykset ole luotettavia, korostaa toinen vetäjä Robert Mc-Crae. Hän muistuttaa, että epäedulliset stereotypiat voivat johtaa syrjintään ja jopa vainoon.

Stereotypioista löytyy hyviäkin puolia

– Ei stereotypioita kannata liikaa mustamaalata. Me tarvitsemme yksinkertaistuksia, sanoo Turun yliopistossa tutkijana työskentelevä Olli Löytty. Hän on perehtynyt kansalliseen identiteettiin ja stereotypioihin muun muassa työn alla olevaa kirjallisuustieteen väitöskirjaansa varten.

Suomalaisiin stereotypioihin kuuluvat Löytyn mukaan pelkistyneisyys, hiljaisuus, vaatimattomuus ja tietynlainen yksioikoisuus. Piirteet ovat peräisin 1800-luvun lopusta, jolloin Suomen eliitti rakensi suomalaista kansakuntaa ja määritteli suomalaista kansallisuutta.

– Tämä topeliaaninen käsitys suomalaisista tulee edelleen esiin esimerkiksi silloin, kun meistä puhutaan rehellisinä EU-kansalaisina. Tässä arviossa on kääntynyt voimaksi stereotyyppinen ajatus, jonka mukaan me olemme höynäytettävissä.

Vaikka kansallisilla stereotypioilla ei ole pohjaa kansalaisten persoonallisuuden piirteissä, ne elävät sitkeästi. Terraccianon ja McCraen mukaan tätä selittää muun muassa se, että me valikoimme tietoa ennakkokäsitystemme mukaisesti.

Jos tapaamme äänekkään ja itsevarman amerikkalaisen, pidämme häntä tyypillisenä amerikkalaisena, ja ennakkoluulomme vahvistuu. Jos taas tapaamme vaatimattoman amerikkalaisen, ajattelemme häntä yksilönä, emme kansallisuutensa edustajana.

Olli Löytyn mielestä stereotypiat voivat myös heijastaa kansallisia arvoja, kertoa siitä, mitä ihmiset ovat halunneet ja haluaisivat olla. Näin yleistykset voivat toimia myönteisinäkin persoonallisuuden rakennuspalikoina.

– Eivät minunkaan havaintoni kyllä aina vastaa suomalaisiin liitettyjä kansallisia ominaisuuksia, hän myöntää.

Alamaisuus menossa, hi-tech tulossa

Vaikka stereotypiat pysyvät tiukassa, ikuisia eivät nekään ole. Kulttuurien kehittyessä vanhat yleistykset saattavat korvautua uusilla – eikä niilläkään tarvitse olla suoranaista yhteyttä kansalaisten persoonallisuudenpiirteisiin. Ne voivat olla yhtä lailla toiveajattelua tai politiikan välineitä kuin vanhatkin stereotypiat. 

Olli Löytty puhuu – brittiläiseen kulttuurintutkijaan Raymond Williamsiin viitaten – kolmenlaisista stereotypioista: jäännöksenomaisista, vallitsevista ja orastavista.

Suomalaisuuteen liitettyjä jäännöksenomaisia stereotypioita alkaa olla alamaisuus, vaikka sitä edelleen  käytetään poliittisessa keskustelussa.

– Ominaisuuksiin voidaan viitata, vaikkei niitä enää olisi olemassakaan. Sanommehan me suomalaista miestä sohvaperunaksikin, vaikka todellisuudessa sohvaperunoita on koko ajan vähemmän ja vähemmän, Löytty vertaa.

Omista stereotypioistamme pelkistyneisyys ja luonnonmukaisuus elävät ja voivat hyvin esimerkiksi suomalaisessa designissa. Uutena stereotypiana orastaa vahvasti it-buumista käyttövoimansa saanut hi-tech-osaaminen.

– Se voi olla merkki entistä itsenäisemmästä suomalaisesta, Löytty arvelee.

Samanlaisia kehityskaaria on nähtävissä muissakin kulttuureissa ja niiden stereotypioissa, mutta myönnetään pois: ei Jamie Oliver tee briteistä kulinaristeja eikä Sebastien Loeb ranskalaisista taitureita auton ratissa. Ja mikä varminta, irlantilaisten raitistumisesta ei ole merkkiäkään. Tätä stereotypiaa tilastotkin tukevat.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla