Riskit voittavat yhä hyödyt. Hehkutus on ollut ennenaikaista. Kantasoluista ei olekaan kaivatuksi kaikkien tautien parantajaksi. Niissä väijyy syövän vaara.





Kantasoluista rakennetaan sairaan kehon varaosia ja niillä hoidetaan kaikki maailman taudit. Tähän tyyliin kantasoluhoidot esiintyvät lehtien palstoilla. Asiassa ei ole kuin yksi mutta: unohtuu, että kantasoluhoidot ovat yhä kokeellisia ja valtaosa tuloksista on peräisin laboratoriohiirestä. Vain luuytimen kantasolusiirrot ovat vakiinnuttaneet asemansa veri- ja syöpätautien tukihoitoina.

Luuytimen kantasolusiirto korjaa syövän lääkehoidon aiheuttaman luuydinvaurion, joka tekee potilaan herkäksi muun muassa infektioille. Ensimmäiset onnistuneet luuydinsiirrot tehtiin 1960-luvun lopulla, ja nykyään niiden vuosittainen maailmansaldo on 30 000-40 000. Kaikki muut ihmisen kantasoluhoidot ovat tähän asti olleet pienimuotoisia kokeita. Ehkä näin onkin hyvä.

Viimeaikaisten tulosten perusteella hoitoihin saattaa liittyä odottamattoman suuri syöpäriski. Useat tutkijat ovat kehottaneet ottamaan sen vuoksi aikalisän. "Monet meistä ovat sitä mieltä, että seuraavien vuosien aikana olisi järkevintä olla kokeilematta kantasoluhoitoja", totesi Columbian yliopiston Thomas Jessell New York Timesin haastattelussa jo joitakin vuosia sitten.


Erilaistumiskyky epäilyttää

Jarruttelun syynä ei ole ainoastaan mahdollinen syöpäriski. Myös kantasolujen monikykyisyys on joutunut kritiikin kohteeksi.

Kuuluisin esimerkki on Minnesotan yliopiston Catherine Verfaillien tiedelehti Naturessa vuonna 2002 julkaisema artikkeli. Siinä Verfaillie esitti, että luuytimen kantasolut erilaistuvat käytännössä miksi tahansa elimistön soluksi. Muut tutkimusryhmät eivät onnistuneet toistamaan artikkelissa kuvattuja kokeita, ja kaiken lisäksi New Scientist -lehti huomasi, että Verfaillie julkaisi tuloksensa samaan aikaan ja samoin kuvin myös Journal of Experimental Hematology -lehdessä. Kuvateksteissä kuvien kuitenkin kerrottiin esittävän eri asioita.

Kukaan ei voi tätä nykyä varmasti tietää, mitä kokeita Verfaillien ryhmä teki ja miten. Verfaillien tukala asema helpottui kuitenkin hivenen viime vuonna, kun Journal of Clinical Investigation -lehdessä ilmestyi tutkimus, jossa oli osittain onnistuttu toistamaan hänen tuloksensa.

Suuri osa esitetystä kantasolujen erilaistumisesta on kuitenkin selitettävissä solujen yhteensulautumisella. Luuytimen solut eivät siis erilaistuisikaan suuressa määrin maksa-, hermo- ja sydänlihassoluiksi. Sen sijaan ne kykenevät sulautumaan yhteen näiden solujen kanssa. Luuytimen kantasolujen erilaistumiskyky muuksi kuin veren solukoksi jää ainakin osittain arvailujen varaan.


Kantasoluista kasvaimia

Kantasoluhoitojen ja syövän kytköstä kannattaa tarkastella monesta eri näkökulmasta. Muuttuvatko siirretyt tai elimistön omat kantasolut syöpäsoluiksi? Vaikuttavatko kanta- ja syöpäsolut toisiinsa? Onko tähän mennessä tehdyissä ihmiskokeissa nähtävissä merkkejä syöpäriskistä?

Tutkin itse kiveskantasoluja ja osoitin muuntogeenisillä hiirillä, että GDNF-kasvutekijä säätelee kivesten kantasolujen uusiutumista ja erilaistumista. GDNF:ää ylen määrin tuottavassa hiirikannassa siittiöiden muodostuminen loppui, mutta niiden kantasolut lisääntyivät ja muodostivat kookkaita rypäitä siementiehyisiin.

Eräänä päivänä eläintenhoitaja soitti ja kertoi, että hiirille oli ilmestynyt kiveskasvaimia. Kun eläimet lopetettiin, vain yhdellä kymmenestä ei ollut niitä. Kasvaimet muistuttivat yhtä ihmisen kivessyöpää.

Omien kantasolujen lisäämisestä siis seurasi syöpä. Vastaavia tuloksia on julkaistu nyt muualtakin.


Esikasvatus ei pelasta

Ehkä kantasolut kannattaisi erilaistaa halutuksi solukoksi, kuten sydänlihas- ja hermosoluiksi tai haiman soluiksi, jo ennen siirtoa potilaaseen. Estäisikö se syövän synnyn? Valitettavasti tämäkään ei välttämättä auta.

Timothy Wang Columbian yliopistosta on julkaissut Science-lehdessä kokeen, jossa helikobakteeri tartutettiin hiiriin. Niihin ilmaantui pian mahalaukun kasvaimia samaan tapaan kuin ihmisessä helikotartunnan seurauksena.

Wangin nokkela oivallus oli, että ennen bakteerin tartuttamista hiiriin ruiskutettiin kantasoluja, jotka oli tehty fluoresoiviksi eli hohtaviksi siirtämällä niihin meduusan geeni. Yksittäisiä fluoresoivia soluja löytyi muun muassa mahalaukun limakalvosta, jossa ne olivat erilaistuneet mahalaukun pintasoluiksi.

Kuten odotettua, tartunnan jälkeen hiiriin muodostui kasvaimia - ja nimenomaan kasvaimet loistivat fluoresoivina. Ne olivat siis peräisin siirretyistä kantasoluista. Vaikka kantasolut olivat ensin erilaistuneet mahalaukun soluiksi, ne olivat bakteerien ärsyttäessä tavallista herkempiä muuttumaan syöpäsoluiksi.


Viljelmässä mutaatioita

Muissa kokeissa syöpäriski on tullut yllätyksenä. Stem Cells -lehdessä julkaistiin taannoin kansainvälinen tutkimus, jonka alkuperäisenä tavoitteena oli selvittää, mitä luuytimen kantasoluista loppujen lopuksi erilaistuu. Tässäkin tutkimuksessa kantasolut leimattiin tunnistusta varten meduusan fluoresoivalla geenillä. Sen jälkeen ne siirrettiin hiiriin. Muutaman viikon jälkeen hiiret rupesivat voimaan huonosti ja niihin ilmaantui syöpäkasvaimia.

Kasvaimet muistuttivat ihmisen luusyöpää. Ensin tutkijat epäilivät syyksi meduusan geeniä tai syövälle altista hiirikantaa, mutta kasvaimet olivatkin peräisin siirretyistä soluista. Syyksi osoittautui solujen kasvattaminen maljalla ennen siirtoa. Kasvatuksen aikana kantasolujen geeneissä tapahtui mutaatioita, joiden vuoksi ne muuttuivat herkästi syöpäsoluiksi.


Syöpä osaa hyödyntää

Syöpätutkimuksen suurmiehiin kuuluva Robert Weinberg yhdysvaltalaisesta Whitehead-instituutista julkaisi viime vuonna Naturessa artikkelin syövän ja kantasolujen tuhoisasta vuorovaikutuksesta.

Aikaisemmin oli havaittu, että syöpäsolut houkuttelevat kantasoluja ympärilleen. Weinberg osoitti, että niiden kierona tavoitteena on edistää syövän kasvua.

Weinberg siirsi hiiriin rintasyöpäsoluja ja kantasoluja yhdessä ja erikseen. Kun vähän etäpesäkkeitä tekeviä syöpäsoluja siirrettiin kantasolujen kanssa, etäpesäkkeitä muodostui paljon enemmän ja niitä syntyi myös uusiin elimiin. Syöpäsolut osasivat käyttää hyväkseen kantasoluja, ja kantasolut muuttivat syöpäsolut entistä aggressiivisemmiksi.


Luuydinsiirrossakin riski

Entä kokemukset potilaiden kantasoluhoidoista? Palataan ainoaan vakiintuneeseen kantasoluhoitoon.
Luuytimen kantasolusiirtoja on tehty yli 30 vuotta. Seuranta-aikaa ja potilaita on riittävästi. Niiden perusteella luuytimen siirto lisää uuden syövän riskin 2-20-kertaiseksi - sellaisen syövän riskin, jota potilas ei sairastanut saadessaan siirteen.

Tähän asti on uskottu, että syöpähoidot aiheuttavat mutaatioita geeneissä tai että potilaat ovat muutoin tavallista alttiimpia syöville. Nämä selitykset ovat mahdollisia, mutta oikea vastaus saadaan vasta, kun siirteiden jälkeen ilmenneiden syöpien geneettinen rakenne on tutkittu. Se on mahdollista mikrosatelliittimerkkien avulla. Niillä selviää, ovatko syövät peräisin potilaasta itsestään vai häneen siirretystä solukosta. Vielä laajoja tutkimuksia ei ole tehty.

Kaksi vuotta sitten Yasuo Imain ryhmä japanilaisesta Dokkyon yliopistosta kuitenkin osoitti, että leukemian takia luuytimen kantasolusiirteen saaneen potilaan myöhemmin kehittynyt mahasyöpä oli peräisin siirteestä. Kuten Science-lehdessä julkaistuissa hiirikokeissa, myös tässä tapauksessa potilaalla oli helikobakteeritartunta.


Hoitoja kannattaa lykätä

Eläinkokeissa kantasolusiirteen syöpäriski on selvä. Ihmisen kantasoluhoidoissa siitä on viitteitä. Kantasoluhoitojen aloittamista onkin suositeltu lykättäväksi silloin, kun ei hoideta potilaan henkeä välittömästi uhkaavia tauteja.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lasten ja nuorten syöpäosaston ylilääkäri Ulla Pihkala totesi tutkimusten nostamista epäilyistä napakasti: - Älä höpötä. Ilman näitä hoitoja lapset kuolisivat.

Hän on oikeassa. Moni muu lääkäri saattaa olla väärässä.


Hannu Sariola on Helsingin yliopiston kehitysbiologian professori.



- Kantasolu osaa tuottaa soluja elimistön eri tehtäviin. Erilaistuessaan solut kadottavat kykynsä toimia kantasoluina. Aikuisen elimistössä kantasoluja on vain paikoin ja niukasti. Jos sairaus tuhoaa ne, uusia ei omin avuin synny.

- Kantasoluhoito pyrkii korvaamaan elimistön menetettyjä kantasoluja tai jopa elimiä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.