Riskit voittavat yhä hyödyt. Hehkutus on ollut ennenaikaista. Kantasoluista ei olekaan kaivatuksi kaikkien tautien parantajaksi. Niissä väijyy syövän vaara.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Kantasoluista rakennetaan sairaan kehon varaosia ja niillä hoidetaan kaikki maailman taudit. Tähän tyyliin kantasoluhoidot esiintyvät lehtien palstoilla. Asiassa ei ole kuin yksi mutta: unohtuu, että kantasoluhoidot ovat yhä kokeellisia ja valtaosa tuloksista on peräisin laboratoriohiirestä. Vain luuytimen kantasolusiirrot ovat vakiinnuttaneet asemansa veri- ja syöpätautien tukihoitoina.

Luuytimen kantasolusiirto korjaa syövän lääkehoidon aiheuttaman luuydinvaurion, joka tekee potilaan herkäksi muun muassa infektioille. Ensimmäiset onnistuneet luuydinsiirrot tehtiin 1960-luvun lopulla, ja nykyään niiden vuosittainen maailmansaldo on 30 000-40 000. Kaikki muut ihmisen kantasoluhoidot ovat tähän asti olleet pienimuotoisia kokeita. Ehkä näin onkin hyvä.

Viimeaikaisten tulosten perusteella hoitoihin saattaa liittyä odottamattoman suuri syöpäriski. Useat tutkijat ovat kehottaneet ottamaan sen vuoksi aikalisän. "Monet meistä ovat sitä mieltä, että seuraavien vuosien aikana olisi järkevintä olla kokeilematta kantasoluhoitoja", totesi Columbian yliopiston Thomas Jessell New York Timesin haastattelussa jo joitakin vuosia sitten.


Erilaistumiskyky epäilyttää

Jarruttelun syynä ei ole ainoastaan mahdollinen syöpäriski. Myös kantasolujen monikykyisyys on joutunut kritiikin kohteeksi.

Kuuluisin esimerkki on Minnesotan yliopiston Catherine Verfaillien tiedelehti Naturessa vuonna 2002 julkaisema artikkeli. Siinä Verfaillie esitti, että luuytimen kantasolut erilaistuvat käytännössä miksi tahansa elimistön soluksi. Muut tutkimusryhmät eivät onnistuneet toistamaan artikkelissa kuvattuja kokeita, ja kaiken lisäksi New Scientist -lehti huomasi, että Verfaillie julkaisi tuloksensa samaan aikaan ja samoin kuvin myös Journal of Experimental Hematology -lehdessä. Kuvateksteissä kuvien kuitenkin kerrottiin esittävän eri asioita.

Kukaan ei voi tätä nykyä varmasti tietää, mitä kokeita Verfaillien ryhmä teki ja miten. Verfaillien tukala asema helpottui kuitenkin hivenen viime vuonna, kun Journal of Clinical Investigation -lehdessä ilmestyi tutkimus, jossa oli osittain onnistuttu toistamaan hänen tuloksensa.

Suuri osa esitetystä kantasolujen erilaistumisesta on kuitenkin selitettävissä solujen yhteensulautumisella. Luuytimen solut eivät siis erilaistuisikaan suuressa määrin maksa-, hermo- ja sydänlihassoluiksi. Sen sijaan ne kykenevät sulautumaan yhteen näiden solujen kanssa. Luuytimen kantasolujen erilaistumiskyky muuksi kuin veren solukoksi jää ainakin osittain arvailujen varaan.


Kantasoluista kasvaimia

Kantasoluhoitojen ja syövän kytköstä kannattaa tarkastella monesta eri näkökulmasta. Muuttuvatko siirretyt tai elimistön omat kantasolut syöpäsoluiksi? Vaikuttavatko kanta- ja syöpäsolut toisiinsa? Onko tähän mennessä tehdyissä ihmiskokeissa nähtävissä merkkejä syöpäriskistä?

Tutkin itse kiveskantasoluja ja osoitin muuntogeenisillä hiirillä, että GDNF-kasvutekijä säätelee kivesten kantasolujen uusiutumista ja erilaistumista. GDNF:ää ylen määrin tuottavassa hiirikannassa siittiöiden muodostuminen loppui, mutta niiden kantasolut lisääntyivät ja muodostivat kookkaita rypäitä siementiehyisiin.

Eräänä päivänä eläintenhoitaja soitti ja kertoi, että hiirille oli ilmestynyt kiveskasvaimia. Kun eläimet lopetettiin, vain yhdellä kymmenestä ei ollut niitä. Kasvaimet muistuttivat yhtä ihmisen kivessyöpää.

Omien kantasolujen lisäämisestä siis seurasi syöpä. Vastaavia tuloksia on julkaistu nyt muualtakin.


Esikasvatus ei pelasta

Ehkä kantasolut kannattaisi erilaistaa halutuksi solukoksi, kuten sydänlihas- ja hermosoluiksi tai haiman soluiksi, jo ennen siirtoa potilaaseen. Estäisikö se syövän synnyn? Valitettavasti tämäkään ei välttämättä auta.

Timothy Wang Columbian yliopistosta on julkaissut Science-lehdessä kokeen, jossa helikobakteeri tartutettiin hiiriin. Niihin ilmaantui pian mahalaukun kasvaimia samaan tapaan kuin ihmisessä helikotartunnan seurauksena.

Wangin nokkela oivallus oli, että ennen bakteerin tartuttamista hiiriin ruiskutettiin kantasoluja, jotka oli tehty fluoresoiviksi eli hohtaviksi siirtämällä niihin meduusan geeni. Yksittäisiä fluoresoivia soluja löytyi muun muassa mahalaukun limakalvosta, jossa ne olivat erilaistuneet mahalaukun pintasoluiksi.

Kuten odotettua, tartunnan jälkeen hiiriin muodostui kasvaimia - ja nimenomaan kasvaimet loistivat fluoresoivina. Ne olivat siis peräisin siirretyistä kantasoluista. Vaikka kantasolut olivat ensin erilaistuneet mahalaukun soluiksi, ne olivat bakteerien ärsyttäessä tavallista herkempiä muuttumaan syöpäsoluiksi.


Viljelmässä mutaatioita

Muissa kokeissa syöpäriski on tullut yllätyksenä. Stem Cells -lehdessä julkaistiin taannoin kansainvälinen tutkimus, jonka alkuperäisenä tavoitteena oli selvittää, mitä luuytimen kantasoluista loppujen lopuksi erilaistuu. Tässäkin tutkimuksessa kantasolut leimattiin tunnistusta varten meduusan fluoresoivalla geenillä. Sen jälkeen ne siirrettiin hiiriin. Muutaman viikon jälkeen hiiret rupesivat voimaan huonosti ja niihin ilmaantui syöpäkasvaimia.

Kasvaimet muistuttivat ihmisen luusyöpää. Ensin tutkijat epäilivät syyksi meduusan geeniä tai syövälle altista hiirikantaa, mutta kasvaimet olivatkin peräisin siirretyistä soluista. Syyksi osoittautui solujen kasvattaminen maljalla ennen siirtoa. Kasvatuksen aikana kantasolujen geeneissä tapahtui mutaatioita, joiden vuoksi ne muuttuivat herkästi syöpäsoluiksi.


Syöpä osaa hyödyntää

Syöpätutkimuksen suurmiehiin kuuluva Robert Weinberg yhdysvaltalaisesta Whitehead-instituutista julkaisi viime vuonna Naturessa artikkelin syövän ja kantasolujen tuhoisasta vuorovaikutuksesta.

Aikaisemmin oli havaittu, että syöpäsolut houkuttelevat kantasoluja ympärilleen. Weinberg osoitti, että niiden kierona tavoitteena on edistää syövän kasvua.

Weinberg siirsi hiiriin rintasyöpäsoluja ja kantasoluja yhdessä ja erikseen. Kun vähän etäpesäkkeitä tekeviä syöpäsoluja siirrettiin kantasolujen kanssa, etäpesäkkeitä muodostui paljon enemmän ja niitä syntyi myös uusiin elimiin. Syöpäsolut osasivat käyttää hyväkseen kantasoluja, ja kantasolut muuttivat syöpäsolut entistä aggressiivisemmiksi.


Luuydinsiirrossakin riski

Entä kokemukset potilaiden kantasoluhoidoista? Palataan ainoaan vakiintuneeseen kantasoluhoitoon.
Luuytimen kantasolusiirtoja on tehty yli 30 vuotta. Seuranta-aikaa ja potilaita on riittävästi. Niiden perusteella luuytimen siirto lisää uuden syövän riskin 2-20-kertaiseksi - sellaisen syövän riskin, jota potilas ei sairastanut saadessaan siirteen.

Tähän asti on uskottu, että syöpähoidot aiheuttavat mutaatioita geeneissä tai että potilaat ovat muutoin tavallista alttiimpia syöville. Nämä selitykset ovat mahdollisia, mutta oikea vastaus saadaan vasta, kun siirteiden jälkeen ilmenneiden syöpien geneettinen rakenne on tutkittu. Se on mahdollista mikrosatelliittimerkkien avulla. Niillä selviää, ovatko syövät peräisin potilaasta itsestään vai häneen siirretystä solukosta. Vielä laajoja tutkimuksia ei ole tehty.

Kaksi vuotta sitten Yasuo Imain ryhmä japanilaisesta Dokkyon yliopistosta kuitenkin osoitti, että leukemian takia luuytimen kantasolusiirteen saaneen potilaan myöhemmin kehittynyt mahasyöpä oli peräisin siirteestä. Kuten Science-lehdessä julkaistuissa hiirikokeissa, myös tässä tapauksessa potilaalla oli helikobakteeritartunta.


Hoitoja kannattaa lykätä

Eläinkokeissa kantasolusiirteen syöpäriski on selvä. Ihmisen kantasoluhoidoissa siitä on viitteitä. Kantasoluhoitojen aloittamista onkin suositeltu lykättäväksi silloin, kun ei hoideta potilaan henkeä välittömästi uhkaavia tauteja.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan lasten ja nuorten syöpäosaston ylilääkäri Ulla Pihkala totesi tutkimusten nostamista epäilyistä napakasti: - Älä höpötä. Ilman näitä hoitoja lapset kuolisivat.

Hän on oikeassa. Moni muu lääkäri saattaa olla väärässä.


Hannu Sariola on Helsingin yliopiston kehitysbiologian professori.



- Kantasolu osaa tuottaa soluja elimistön eri tehtäviin. Erilaistuessaan solut kadottavat kykynsä toimia kantasoluina. Aikuisen elimistössä kantasoluja on vain paikoin ja niukasti. Jos sairaus tuhoaa ne, uusia ei omin avuin synny.

- Kantasoluhoito pyrkii korvaamaan elimistön menetettyjä kantasoluja tai jopa elimiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla