Meemit ovat kuin geenit: ne leviävät monistamalla itseään. Tietoverkkojen aikakaudella kopiointi kiihtyy. Voi käydä niin, etteivät aivoituksemme enää riitä meemeille elatusalustaksi.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

TEKSTI:Matti Kamppinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla


 
Tietoverkkojen aikakaudella kopiointi kiihtyy. Voi käydä niin,
etteivät aivoituksemme enää riitä meemeille elatusalustaksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä

7/2000

Jos meillä olisi tilaisuus katsoa maapalloa ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta, eniten huomiotamme kiinnittäisi itseään säätelevien ja runsastuvien rakenteiden olemassaolo. Kasvit, kädelliset ja nilviäiset monistavat itseään, ja kaiken tämän runsauden lisäksi monistuu moni ihmisen valmistamista tuotteista: laulut, kuvat, ideat, vaatteiden muoti...

Mitä oikein on tapahtunut?

Mullistuksia aikojen alussa

Biologisessa evoluutiossa tapahtui huima loikkaus, kun aitotumalliset eliöt pulpahtivat esiin. Tuman sisältämä informaatio kertoi soluille, millä tavalla pitää kasvaa, kehittyä ja erilaistua, ettei kaikki olisi yhtä ja samaa solumassaa.

Tuman sisältämä informaatio siirtyi myös seuraaville eliöpolville, jotka näin olivat alkuperäisen kantaemon enemmän tai vähemmän uskollisia kopioita. Olemme edelleen joka päivä kiitollisia tälle säätelyjärjestelmälle, joka pyrkii varmistamaan sen, että me ihmiset emme ole pelkkää kättä tai jotain muuta elintä ja että meidän jälkeläisemme muistuttavat meitä ainakin ulkoasultaan.

Aitotumallisten eliöiden ilmaantuminen avasi kokonaan uusia olemassaolon tilaisuuksia, joista yksinkertaisemmat otukset olisivat saattaneet vain uneksia, jos ylipäänsä olisivat osanneet unelmoida. Sammakot, katajat, lepakot ja kurpitsat valtasivat maapallon ja kehittivät mitä mielikuvituksellisimpia keinoja selvitä hengissä ja lisääntyä.

Biologinen elämä on tarua ihmeellisempää. Ajatelkaa vaikka Arizonassa asustavaa sammakkoa, joka hautautuu hiekkaan jököttämään ja odottamaan seuraavaa sadekuuroa. Ei varmaan erityisen hupaa hommaa olla siellä naama kurtussa, mutta minkäs teet.

Vielä sävähdyttävämpi on kotoinen huhtakurjenpolvi, jonka siemenet odottavat metsäpaloa, ennen kuin itävät. Odottavan aika on pitkä. Saattaa kulua vuosikymmeniä, ennen kuin sopivat olot koittavat.

Kielestä uusi monistin

Biologisen evoluution kannalta seuraava mullistus tapahtui silloin, kun kieli kehittyi. Kielen ja siihen liittyvän mielen kehittyminen merkitsi tavatonta loikkaa. Yhtäkkiä maapallolla oli kokonaan uudenlainen itsensä monistajien eli replikaattoreiden laji: meemit.

Meemit eli merkitykset ovat geenien kaltaisia itsensä toistajia, jotka pyrkivät runsastumaan valtaamalla itselleen asuinsijoja esimerkiksi ihmisten aivoissa ja eri medioissa.

Meemien pulpahtaminen esiin vertautuu aitotumallisten eliöiden tuloon. Tässäkin tapauksessa vajaasti organisoitunut massa saa uuden ohjaimen, ohjaustiedoston, joka panee kantajansa tekemään kaikkea kummallista: hyräilemään Siegfriedin miekantaontalaulua, ostamaan merkkivaatteita, uskomaan oluen rauhoittavaan vaikutukseen ja suunnittelemaan elämänsä porvarillistumista.

Puhe välitti merkitykset

Monimutkaiset keskushermostot ja meemit kehittyivät yhdessä, toisiaan vahvistaen. Tämä prosessi vei käsittämättömän kauan.

Ensimmäiset meemit lienevät olleen sellaisia kuin "auts!", "ei tähän suuntaan" ja "nami-nami". On mielenkiintoista, että aina silloin tällöin nämä varhaisimmat meemit tunkevat esiin vielä nykyaikana, kun on toki muitakin meemejä tarjolla. Nami-namin ikiaikainen viehätys ei väljähdy.

Meemit alkoivat elää omaa elämäänsä jo varhaisessa vaiheessa. Kielenkäyttö, todellisuuden kuvailu jaetuilla merkityksillä ja yhdessä tekeminen olivat mahtavia voimia jo ennen ensimmäisiä kirjoitusvälineitä.

Yhdessä ääntely, jossa ihmiset ovat erityisen lahjakkaita, tuottaa jaetun todellisuuden, jolla on oma elämänsä. Perinteet, rituaalit ja ylisummaan käyttäytymiskaavat ovat itsenäisiä meemien tuotoksia, jotka ohjaavat ihmisiä ja saavat heidät tekemään sellaista, mitä eivät ehkä muuten ymmärtäisi tehdä.

Todellakin, jo ennen kirjoitustaitoa meemit monistuivat puhutun perinteen kautta. Ihmiset kertoivat tarinoita toisilleen ja tällä tavalla välittivät kulttuurinsa keskeiset merkitykset. Suullisen tradition aikakaudella meemien ote oli itse asiassa varsin vahva. Puhuttua kertomusta ei voi jättää kesken samalla tavalla kuin kirjoitettua. Lisäksi suullinen traditio liittää saman meemin kantajia tiukemmin toisiinsa. Näin meemi varmistaa, että samoin ajattelevat myös pysyvät yhdessä.

Kirjoitus säilöi tehokkaasti

Suullisella perinteellä oli hyvät puolensa, mutta seuraava varsinainen ilonaihe meemeille oli kirjoitustaidon kehittyminen, koska se varmisti niille periaatteessa ikuisen elämän - johon meemit jo omasta puolestaan olivat valmiita. Merkityksethän ovat immateriaalisia olioita, jotka toteutuvat erilaisissa kantajissa.

  Kirjoitetussa artefaktissa meemi olla möllöttää ja vaanii sopivaa uhria, johon voisi seuraavaksi loikata ja jonka voisi seuraavaksi infektoida.

Etkö usko meemi-infektioon? Tehdäänpä koe: prinsessa Diana. Seuraavaksi kävelet kymmenen askelta ilman, että ajattelet prinsessa Dianaa.

Joka tapauksessa kirjoitustaito mahdollisti sen, että meemejä voitiin säilöä muuallekin kuin ajatuksiin ja puheeseen. Savitaulut, nahka, paperi ja muut meemien elatusalustat tarjosivat oivia lymypaikkoja.

Tietoverkoista lisää vauhtia

Varsinainen eat-all-you-can-juhla alkoi tietoverkkojen aikakaudella. Digitaalinen merkitysten koodaus ja tallennus saivat aikaan sen, että meemeille aukeni uusia valloitettavia alueita ja ikuisen elämän mahdollisuus aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Uusia elatusalustoja on nyt joka paikka väärällään: autot, leivänpaahtimet, käsipuhelimet, varsinaiset tietoverkot. Merkitysten koodaus varmistaa sen, että meemien identiteetti ja elämän jatkuminen ovat entistä varmemmissa käsissä. Meemikokoelmat, kuten polkupyöräkuvastot, uusnatsien huhuilut tai tietosanakirjat, voi rekonstruoida eli herättää henkiin missä tahansa soveliaassa päätteessä, koska tavara on pakattu siten, että se on helppo purkaa.

Tietoverkkojen aikakaudella meemit ovatkin runsastuneet ja liikkuvat vikkelämmin paikasta toiseen kuin aikaisemmin.

Ilmaantuuko uusia isäntiä?

Mitä seuraavaksi? Itseään monistavia rakenteita ei kiinnosta mikään muu kuin replikaatio eli runsastuminen.

Tietoverkoissa muhiva meemikeitos ei ajattele varsinaisesti mitään, eikä varsinkaan ihmisten parasta. Samoin kuin fysikaalinen ja biologinen maailma voivat mennä ihmiselle epäedulliseen ja epäinhimilliseen suuntaan, meemit voivat suunnistaa väkivaltaisesti ja kekseliäästi sinne, missä totuus, kauneus, hyvyys ja muut ihanteemme eivät juhli.

Meemit eivät tietenkään ole itsessään kekseliäitä samalla tavalla kuin ihmiset, vaan niiden evolutiiviset mekanismit vain näyttävät kekseliäiltä. Kyse on samasta ilmiöstä kuin sammakoiden takajaloissa. Ne näyttävät meistä varsin oivilta välineiltä loikkimiseen ja uimiseen, mutta niitä ei ole kukaan suunnitellut.

  aivan varmasti vaihtavat isäntää ja voivat siinä sivussa tuhota ihmiset, ilman tunnontuskia.

Meemien monimutkaistuminen voi saada aikaan sen, että syntyy meemejä, joita me emme ymmärrä. Näin jäämme aivoinemme lullimaan universumin evolutiivisten tikapuiden ala-askelmille, raapimaan itseämme ja ääntelemään yhdessä muiden yksinkertaisten eliöiden kanssa. Mutta onhan sekin tavallaan mukavaa.

Matti Kamppinen on kognitiotieteen filosofian dosentti, Turun yliopiston uskontotieteen lehtori ja Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuudentutkimuskeskuksen tutkimuspäällikkö. Hänen tuorein kirjansa on Ajat muuttuvat (SKS 2000).

  Meemit - kulttuurigeenit ( Art House 2000). Susan Blackmore, Sinäkin olet meemikone, Tiede 2000 4/99, s. 9-12.

Sisältö jatkuu mainoksen alla