Karkkihyllyjen houkutukset juontuvat Tuhannen ja yhden yön valtakunnasta. Siellä 800-luvun arabiapteekkarit keittelivät siirappeja, hyytelöitä, kumimakeisia ja pastilleja. Sitten makeiset löysivät tiensä eurooppalaisten suihin, edistämään terveyttä.

.



Julkaistu Tiede-lehdess- 4/2009


Iilimato ja truutillinen rintasokeria, kiitos", pyytää Tassulaisen Juho tärkeänä. Mauri Kunnaksen kuvakirjassa Juho on tuonut maalaisserkkunsa, Koiramäen Killen ja Elsan, ihmettelemään kaupungin apteekkia. Juotikas on vaarille, jonka hammasta kolottaa. Rintasokerin lapset saavat vaivanpalkakseen.

Rinta- tai oikeammin kandisokeri on Euroopan vanhin makeinen. Sitä on ollut saatavilla lähes yhtä kauan kuin sokeria eli noin 900-luvulta lähtien. Tarkkaan ottaen rintasokerin nimen ansaitsee vain ohrakeitteellä terästetty kandisokeri, sillä rohdon parantavat ominaisuudet on liitetty nimenomaan ohraan, kirjoittaa professori Arno Forsius lääketieteen historian nettisivullaan.

Rintasokerilla lääkittiin lasten yskää. Vaikka ohra sittemmin putosi reseptistä pois, nimi jäi. Rintasokerina myytiin tavallista kandisokeria eli ylikylläisestä sokeriliuoksesta haihduttamalla kiteytettyjä kiderypäleitä. Niitä sai Suomen apteekeista 1960-luvulle asti, ja rintasokeria voi edelleen ostaa Turun apteekkimuseosta.


Koti on Arabiassa

Entisajan apteekista sai siis lääkettä myös makeannälkään. Ja monelle lääkkeelle kävi kuten rintasokerille: niistä tuli pelkkiä makeisia. Itse asiassa suklaata ja toffeeta lukuun ottamatta kaikki nykyiset karkit voi jäljittää apteekkiin, kiteyttää maailman ensimmäiseksi karkkihistorioitsijaksi itseään nimittävä Tim Richardson kirjassaan Sweets - A History of Temptation.

Meille tutut karkit syntyivät 800-luvun arabiapteekkarien laboratorioissa. Sieltä ovat lähtöisin erilaiset imeskeltävät sokerimakeiset, karkkitangot, rakeet, pastillit ja kimmoisat kumikarkit, mutta myös hedelmäsäilykkeet, siirapit ja hyytelöt.

Myös marsipaani, mantelinugaa ja tahmea karamelli ovat kotoisin Tuhannen ja yhden yön valtakunnasta. Karamellia keitettiin haareminaisille, mutta ei naposteltavaksi vaan karvanpoistoon.

Keskiajalla sokeria pidettiin terveysruokana. Sen uskottiin lämmittävän vatsaa ja parantavan ruoansulatusta. Lääkkeissä sen ajateltiin tehostavan varsinaisten lääkeaineiden vaikutusta. Sokeri myös lisäsi rohdosten säilyvyyttä ja peitti karvasta makua kuten aiemmin hunaja. Sokeri oli kuitenkin kätevämpää käytössä; siitä sai esimerkiksi pillerille kuoren ja arabikumia lisäämällä imeskeltävän, kurkkua parantavan mellin.

Sokeri oli niin tavallinen lääkkeiden ainesosa, että kun sokeriruoko 1700-luvulla sai kasvitieteellisen nimensä Saccharum officinarum, lääkekäyttö ilmeni siinäkin. Officina nimittäin tarkoittaa apteekin takahuonetta, jossa apteekkari lääkkeensä valmisti.


Mutta kehto Intiassa

Makeiset eivät kuitenkaan olleet arabien keksintö. Ennen kuin ihmiset oppivat jalostamaan sokeria, he imeskelivät makeaa sokeriruokoa sellaisenaan.

Sokeriruoko on heinäkasvi, jonka todennäköisesti Uudessa-Guineassa asuneet viljelijät jalostivat 8000-4000 eaa. luonnonvaraisesta ruokolajista suosimalla maukkaimpia ja mehukkaimpia yksilöitä. Sieltä ruo’on viljely levisi muualle Kaakkois-Aasiaan, Tyynenmeren saarille, Kiinaan ja Intiaan.

Varhaisimmat sokeria käsittelevät tekstit ovat Intiasta. Se on karkkien kehto, jossa sokeri oli käytössä mahdollisesti jo 500 eaa. Myös sana sokeri on peräisin Intiasta, sanskritin sanasta sarkara, joka alun perin tarkoitti soraa.

Entä maailman ensimmäiset karkit? Ajanlaskua edeltävien vuosisatojen intialaisen kirjallisuuden perusteella ne tehtiin yleensä maidosta ja seesaminsiemenistä.


Islamin kintereillä Eurooppaan

Intiasta sokerin käsittelyn taito levisi Persiaan, josta 600-luvulla islaminuskoa levittäneet arabit omaksuivat makean osaksi ruokakulttuuriaan. Arabi-imperiumista tuli Intian jälkeen seuraava suuri makeisvaltakunta.

Islamin kintereillä sokeriruoko ja persous¬ makealle kiiri Pohjois-Afrikan poikki Espanjaan ja Välimeren saarille. Euroopassa Venetsiasta tuli sokerin portti. Sokeria saapui kaupunkiin niin merkittäviä määriä, että vuonna 966 katsottiin tarpeelliseksi rakentaa sille uusi varasto.

Vuosituhannen vaihduttua Euroopassa alettiin yhä enemmän nauttia Arabian herkkuja.

Yksinkertaista ja kukkauutteilla maustettua kandisokeria seurasivat sokeriin säilötyt kasvikunnan tuotteet: sokeroidut siemenet ja pähkinät, kandeeratut hedelmät, juuret ja kukat, sukaatit eli sokeroidut sitrushedelmän kuoret sekä erilaiset kosteammat hedelmäsäilykkeet. Keskiajalla nämä kaikki olivat apteekkitavaraa yhtä hyvin kuin arabialaisten reseptikirjojen lääkesiirapit, -hyytelöt, -pastillit ja -pillerit.


Kirkkokin hyväksyi karkit

Ylimmät lääketieteelliset tahot ylistivät makeutta. Esimerkiksi Euroopassakin arvostettu persialainen 1000-luvun lääkäri Avicenna (Ibn Sina) totesi: "Mitä makeisiin tulee, mikään ei mielestäni ole pahasta."

Kirkossa epäröitiin jonkin aikaa, mutta 1100-luvulla Tuomas Akvinolainen antoi karkeille siunauksensa. Niitä tuli saada nauttia paastonkin aikana, koska niitä napsittiin ruoansulatusta edistämään.

Ristiretkien jälkeen, erityisesti 1300- ja 1400-luvulla, itämainen eksotiikka oli kovasti muodissa. Makeus valloitti myös keittiöissä. Sokeria ja sokerikuorrutteisia mausteita ja pähkinöitä siroteltiin ruokaan kuin ruokaan samaan tapaan kuin nykyään nonparelleja tai karkkirakeita jälkiruokien päälle.

1300-luvulta alkaen sokeri ja karkit eivät myöskään enää olleet tähtitieteellisissä hinnoissa. Euroopan ylhäisön parissa sokeripäällysteisistä mausterakeista tuli erittäin suosittuja, ja niitä hamstrattiin. Esimerkiksi vuonna 1345 Alankomaiden kreivi Vilhelm IV pakkasi mukaansa 80 kiloa näitä rakeita lähtiessään taisteluun Utrechtin piispaa vastaan.


Aatelisto maistoi matkoilla

Kaiken kansan ulottuville sokeri tuli 1700-luvulla, kun Euroopan siirtomaaherrat laivasivat miljoonittain afrikkalaisorjia Karibian ja Etelä-Amerikan sokeriplantaaseille. Raaka-aine halpeni, mutta makeisten hinta pysyi korkeana, sillä ne valmistettiin käsityönä.

Suomeen sokeria saatiin odottaa vuosisatoja. Kun keskiajalla Manner-Euroopan kruunupäät herkuttelivat sokerilla, Pohjolassa ylhäisökin makeutti ruokansa hunajalla ja kuivatuilla hedelmillä. Toisaalta keskiajan tutkija Hannele Klemettilä uskoo, että aateliset ja muut matkustavaiset jo tunsivat sokerin. He olivat saaneet maistaa sitä Euroopassa ja varmasti tuoneet tuliaisiksikin.

Suurempia määriä sokeria Suomeen saapui vasta 1500-luvulla. Silloin alettiin valmistaa esimerkiksi mantelilla, aniksella, inkiväärillä ja neilikalla maustettuja juhlakonvehteja, joita Turun linnaan tekivät hovin omat konvehtimaakarit, kertoo Nina Lepokorpi Turun maakuntamuseosta.

Tavalliset suomalaiset sen sijaan napostelivat kuivattuja marjoja ja purupihkaa, kunnes sokerin saatavuus 1750-luvulla parani. Turkuun perustettiin silloin Suomen ensimmäinen sokerinpuhdistamo.


Makeisista tuli vierasvara

Turun tehtaassa valmistettiin myös rintasokeria, joka pitkään oli monelle ainoa makeinen. Kodeissa sokeria käytettiin lähinnä kahvin makeuttamiseen, leivontaan ja hillojen valmistukseen.

1800-luvulla hienoimmat makeiset hankittiin Pietarin makeismestareilta. Ensimmäiset omat karkkitehtaamme perustettiin 1890-luvulla, Fazer ja Brunberg etunenässä. Makeiset kuitenkin pysyivät ylellisyystuotteena. Niitä tarjoiltiin vain juhlissa tai pidettiin kotona vierasvarana.

Vuonna 1910 perustettu Hellaksen makeistehdas otti tavoitteekseen tehdä makeisista joka kodin herkkuja. Se onnistui, ja pian tavallistenkin perheiden lapset pääsivät karkin makuun.

Sittemmin sokeri on julistettu pannaan, mutta terveydellä voi edelleen puolustella makeanhimoaan. Tarjolla on terveysvaikutteisia purukumeja, vitaminoituja karkkeja, yskänpastilleja ja hengityksenraikastajia. Tai ehkä kuulut niihin, jotka nauttivat päivittäin murenan tummaa suklaata, lääkkeeksi.


Eeva Mäkelä on filosofian tohtori, geologi ja vapaa toimittaja.


Koivupurkkaa jo kivikaudella


Luulisi, että terveysvaikutteiset purkat ovat nykyajan uutuus. Arkeologit kuitenkin tietävät, että jo kivikaudella hampaita hoidettiin pureksimalla. Siitä kertovat asuinpaikoilta löytyneet purkkamällit, joissa on vielä hampaanjäljet tallella. Kivikauden purkka oli sitkeää koivuntuohitervaa, jolla ilmeisesti oli antiseptinen vaikutus.

Nykyisen purkan juuret ovat Väli-Amerikassa. Siellä mayat jo 100-luvulla mutustivat chicleksi nimeämäänsä kumimaista massaa, jota he saivat sapodillapuun mahlasta.

1860-luvulla newyorkilainen keksijä ja valokuvaaja Thomas Adams yritti kehitellä chiclestä halpaa kuminkorviketta. Yritys ei onnistunut, mutta Adamsilla välähti: hän ryhtyi 1871 myymään maustamatonta chicleä purukumina. Sitten hän maustoi purumassan lakritsilla ja antoi tuotteelle nimeksi Black Jack. Pian purkkareseptiin lisättiin sokeri, ja 1923 kehitettiin pallopurkka.

Suomessa Hellas aloitti purukumin valmistuksen 1930-luvulla. Ensimmäiset purkat olivat nimeltään H-H ja Sitkeitä paloja.
Vuonna 1951 syntyi Jenkki-purkka. se sai nimensä yhdysvaltalaissotilaista, jotka toisen maailmansodan aikana olivat tehneet purkan tunnetuksi Euroopassa. Pian seurasi musta lakritsinmakuinen Neekeri Jenkki -pallopurkka, joka nousi hetkessä Suomen myydyimmäksi purukumiksi.

Vuonna 1975 markkinoille tuli maailman ensimmäinen ksylitolilla eli koivusokerilla makeutettu purukumi, Xylitol Jenkki, joka nykyään on Suomen suosituin purkka. Kun kaikki Jenkki-maut lasketaan yhteen, Jenkki nousee Suomen myydyimmäksi makeismerkiksi.

Karvaasta kaakaosta kehittyi nautinto


Noin 2 500 vuotta sitten mayaylhäisön kupeissa höyrysi juoma, joka oli valmistettu silkasta rahasta - kaakaopavuista. Maksamisen lisäksi pavuilla laskettiin, ja niitä käytettiin lääkkeenä. Myöhemmin asteekitkin mielistyivät kovasti papuihin. Kun he noin tuhat vuotta sitten löivät mayat, he alkoivat kantaa näiltä veroa kaakaopapuina.

Vuonna 1520 espanjalaiset valloittajat tutustuivat kaakaoon. Heistä asteekkien karvas ja vaahtoava juoma oli vastenmielistä, mutta kokeilemalla löytyi mieluinen valmistustapa.

Pitkään kaakao säilyi Espanjan hovin ja papiston salaisuutena - niin visusti, että vielä 1579 englantilaiset merirosvot heittivät kaakaosäkit arvottomina yli laidan. Vasta 1660-luvulla papujen maine kiiri läpi Euroopan. Apteekkarit markkinoivat kaakaota vahvistavana terveysjuomana.

1700-luvulla kaakaoon alkoi olla varaa muillakin kuin hoviväellä, mutta valmistajat pähkäilivät, kuinka siitä saisi poistettua inhan rasvaisuuden. He kehittelivät prässiä, joka erottaisi massasta kaakaovoin. Kunnian keksinnöstä otti hollantilainen Conrad van Houten 1828 kehittelemällään laitteella.

Juomasta tuli entistä miellyttävämpää, mutta nyt kaakaovoillekin piti löytää käyttöä. Bristolilaisessa Fryn perheyrityksessä keksittiin 1847 sekoittaa kaakaomassaan sokeria ja kaakaovoita ja valaa seos levyiksi. Syötävä suklaa oli syntynyt.

Mutta vielä oli parantamisen varaa. Sveitsiläinen Daniel Peter kehitti maitosuklaan ja Rodolphe Lindt conching-menetelmän, päiviä kestävän sekoitusvaiheen, jonka aikana suklaaseen vielä lisätään kaakaovoita. Suklaa alkoi sulaa suussa.

1800-luvulla makeisuutuudet tulivat Suomeen Pietarista, niin myös suklaa. Sieltä Karl Fazerkin hankki ammattitaitonsa ennen kuin perusti 1891 Helsingin Kluuvikadulle konditorian ja ryhtyi valmistamaan suklaata.
Suomalaisten kestosuosikki, makeisten myyntitilastoja johtava Fazerin Sininen syntyi 1922.


Suklaamunan juuret ikivanhassa kevätperinteessä


Muna on ikivanha uuden elämän ja hedelmällisyyden symboli, joka on mukana maailmanluomismyyteissä. Tutuin niistä on varmasti Kalevalassa, jossa maailma syntyy munan muruista, kun veen emonen vavahduttaa polveansa ja sille pesänsä rakentaneen sotkan munat vierähtävät veteen.

Kevääntuloon muna liittyi jo esikristillisellä ajalla. Ihmiset juhlistivat talven taittumista ja maan heräämistä eloon lahjoittamalla toisilleen linnunmunia. Omassa kevään juhlassaan kristityt antoivat munalle uuden merkityksen nimenomaan Kristuksen ylösnousemuksen symbolina.

Linnunmunia seurasivat 1600- ja 1700-luvuilla eri materiaaleista valmistetut munat.

Ensimmäiset suklaiset pää¬siäismunat tulivat myyntiin 1800-luvulla Ranskassa ja Saksassa pian kiinteän suklaan keksimisen jälkeen. Aivan alkuun ne olivat umpisuklaata, mutta kun onttojen valu onnistui, munien sisään kätkettiin pieniä lahjoja kuten ennen koristeellisiin sokerimuniin.

Suomessa Fazer alkoi myydä Mignon-munia 1896.

Nykyisin suositut Ferreron Kinder-munat tulivat Saksassa kauppoihin 1974. Niitä myydään ympäri vuoden, ja Suomen myydyimpien makeistuotteiden listalla ne ovat nousseet kakkoseksi.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti