Moni kertoo laihtuneensa nopeasti ja ilman nälkää syömällä voita ja läskiä, toiset pitävät moista vaarallisena. Tiede-lehti selvitti asiantuntijoiden kanssa, onko väitteissä perää.

Teksti: Jukka Ruukki

Moni kertoo laihtuneensa nopeasti ja ilman nälkää syömällä voita ja läskiä, toiset pitävät moista vaarallisena. Tiede-lehti selvitti asiantuntijoiden kanssa, onko väitteissä perää.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2012

+ Eroon huonoista hiilareista

Luopuminen hötöhiilareista, kuten sokerista ja valkoisista viljatuotteista, on pelkästään hyväksi, koska ne ovat ravitsemuksellisesti köyhiä ja turhaa energiaa. Pastaa, riisiä ja perunaa voi myös huoletta vähentää.

+ Tehokkain tapa laihtua

Hiilihydraattien vähentäminen karistaa kiloja tehokkaammin kuin mikään muu ruokavalio. Kolmessa kuukaudessa painosta lähtee keskimäärin 3–5 kiloa. Puolen vuoden jälkeen etumatka hiipuu.

Ongelmat ovat samat kuin kaikissa kuureissa: uusissa mitoissa pysyminen on työläämpää kuin itse laihtuminen.

+ Oikaisee rasva- ja sokeriarvoja

Karpatessa veren haitalliset triglyseridit laskevat ja hyvä hdl-kolesteroli nousee tavallista nopeammin – pääasiassa rivakan painonpudotuksen ansiosta. Maksa sylkee ylenmäärin rasvoja ja tulehdustekijöitä ja puhdistuu jo muutamassa viikossa.

Myös veren sokeritasapaino palautuu, ja kudosten herkkyys insuliinille paranee.

+/– Olo kevenee – tai sitten ei

Osa VHH-ruokavaliota noudattavista raportoi olon keventymisestä ja unen laadun ja keskittymiskyvyn parantumisesta. Kokemus on yksilöllinen eikä välttämättä liity itse ruokavalioon vaan painonpudotukseen.

Yhtä paljon on ihmisiä, jotka kärsivät kuidun puutteen takia kovasta ummetuksesta. Joitakin kiusaa lihasten väsyminen, joka vaikeuttaa työntekoa ja urheiluharrastusta. Karppaajalla on pulaa hiilihydraateista, jotka ovat lihasten pääpolttoaine.

– Karsii turhaan terveellistä

Jos haluaa valita yhden ruoka-aineen, jonka terveyshyödyt ovat merkittävät ja tieteellisesti vankalla pohjalla, ylitse muiden nousee viljakuitu ja erityisesti täysjyvävilja. Se suojaa aikuistyypin diabetekselta ja sydäntaudeilta sekä auttaa hallitsemaan painoa.

Viljaa karttava karppaaja jää paitsi tästä kaikesta.

– Rasvaus pahin riski

VHH-dieetin pitkäaikaisvaikutuksista ei ole vankkaa tutkimusnäyttöä. Kuolemanvaara kuitenkin kasvaa vuosien saatossa selvästi, jos hiilarit korvaa punaisella lihalla ja eläinrasvoilla. Rasvaajan riskeinä ovat sydän- ja verisuonitaudit ja syöpä, erityisesti paksusuolensyöpä. Kasvispainotteisesti täsmäkarppaavan kuolemanriski voi sen sijaan olla alhaisempi kuin keskivertosyöjän.

– Voi sulattaa lihaksia

Laihtuessa häviää veden ja rasvan lisäksi aina hieman lihasmassaa. Karppaajalla riskin pitäisi olla keskimääräistä pienempi, koska proteiinipitoisen ruokavalion aminohapot ovat hyvää rakennusainetta lihaksille.

Tosikarppaajan hiilihydraattiensaanti on kuitenkin niin niukkaa, että elimistö joutuu pilkkomaan aminohapot käyttöenergiaksi, glukoosiksi. Tällöin lihaksetkin voivat olla vaarassa.

– Vaikutukset arvaamattomia

Joillekin ihmisille vähähiilihydraattinen ruokavalio näyttää sopivan hyvin. Heillä veren triglyseridit laskevat ja hyvä kolesteroli kohoaa hieman, vaikka paino ei laskisikaan. Monilla proteiini- ja rasvatankkaus tehoaa toisin päin: sekä paha ldl-kolesteroli että triglyseridit nousevat. Perimä ratkaisee, kumpaan suuntaan vaaka kallistuu.

Jos käy karppaamaan, veren rasva-arvot kannattaa mittauttaa parin kuukauden päästä, etteivät paha kolesteroli ja triglyseridit pääse kohoamaan taivaisiin.

Osa karppaa, osa rasvaa

Vähähiilihydraattisen ruokavalion (VHH) noudattajat voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään:

Tosikarppaajat karsivat hiilihydraattien osuuden alle 20 prosenttiin päivän kokonaisenergiasta.

Täsmäkarppaajat voivat päästä 40 prosenttiin luopumalla lähinnä leivästä, pastasta ja perunasta. Niiden sijasta he nauttivat vähähiilihydraattisia kasviksia, vihanneksia, proteiineja ja rasvaa.

Vertailla voi keskivertosyöjään, joka saa noin 50 prosenttia päivittäisestä energiastaan hiilihydraateista.

Joillekin karppaus tarkoittaa lupaa syödä rajattomasti tyydyttynyttä rasvaa, kuten lihaa ja voita. Rasvaus ei kuulu vähähiilihydraattisten ruokavalioiden alkuperäiseen ideaan. Myös nimi on vaihtunut: entinen alakarppaus (low carbohydrate diet) on nykyisin pelkkä karppaus.

Mikä selittää tehon?

1 Rajoitukset purevat. Ihmisen perusbiologiaan kuuluu, että vatsa vetää enemmän, jos on valinnanvaraa. Koska VHH-dieetti karsii rajusti ruoka-ainevaihtoehtoja, ihminen laihtuu väkisinkin.

2 Proteiini vie nälän. Energiaravintoaineista proteiinit ylläpitävät parhaiten kylläisyyttä. Kun niillä korvataan hiilihydraatit, nälkä yllättää harvemmin ja energiansaanti pienenee.

3 Energiankulutus lisääntyy. Hiilihydraatit ovat elimistölle mieluisin polttoaine. Ne menevät sukkana läpi solumoottoreista, mitokondrioista, jotka tahkoavat energiaa hermostolle, aivoille ja lihaksille. Proteiinien pilkkominen pikaenergiaksi on työläämpää. Voi olla, että ruokailun aiheuttama energiankulutus kasvaa hieman.

4 Vettä poistuu. Laihtumisen alussa katoavat kilot ovat käytännössä vettä, jota on kehon koostumuksesta jopa 60 prosenttia. Elimistö tyhjentyy hiilihydraateista, ja glykogeenivarastojen purkautuessa poistuu niihin sitoutunut vesi. Tosikarppaaja voi viikossa karistaa 400 grammaa glykogeenia ja 1 600 grammaa siihen sitoutunutta vettä.

Asiantuntijat: ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm ja dosentti, lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopistosta. 

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018