Persikkainen hipiä syntyy ohuimmista ihokarvoista.

Faktan paikka -sarja

Teksti: Jukka Ruukki

Persikkainen hipiä syntyy ohuimmista ihokarvoista.

9 viikon iässä sikiö saa ensimmäiset haivenet ylähuuleen, otsaan, poskiin, kulmiin ja silmiin. Neljännellä kuukaudella ihoon ilmaantuu lanugokarvojen peite. Se häviää hiuksia ja kulmakarvoja lukuun ottamatta viimeistään muutama viikko syntymästä.

100 karvatuppea neliösentillä on tyypillinen aikuisen karvoitus. Otsassa, poskissa ja leuassa niitä voi olla kymmenkertaisesti. Kunnon ihokarvat alkavat kasvaa vasta murrosiässä. Ensin ilmestyvät häpy- ja kainalokarvat, vasta sitten muut.

2 millimetrin pituiset velluskarvat ovat karvoista ohuimpia. Niistä iho saa persikkaisen ulkonäkönsä. Velluksia kasvaa kaikkialla paitsi huulissa, korvien taustoissa, kämmenissä, jalkapohjissa ja sukuelimissä.

2–5 kuukautta kestävän elinkiertonsa aikana karva kasvaa, surkastuu ja lepää. Uusi korvaa irronneen välittömästi. Rintakarvat kasvavat yhtä nopeasti kuin hiukset, reisikarvat puolta hitaammin.

50 mikrometriä on tyypillinen ihokarvan läpimitta – sama kuin hiuksen. Satiainen ei saa oikein kummastakaan otetta ja siksi mellastaa siellä, missä karvat ovat 2–3 kertaa paksuimpia: häpyalueella, silmäkulmissa ja kainaloissa.

28-vuotiaana ihmisen karvoitus on komeimmillaan – kuten koko muukin kroppa.

60 vuoden iässä karvat ovat jo selvästi harventuneet. Esimerkiksi kainalokarvoja ei tarvitse enää ajella. Kaikki karvat eivät kuitenkaan ymmärrä karista. Rinta- ja häpykarvat kasvavat jopa voimakkaammin ja pidemmiksi kuin ennen.

1,5 miljoonaa vuotta sitten ihminen oli kauttaaltaan karvainen, mutta sitten lajimme kadotti peitteensä. Yksi selitys on seksi. Ihminen on voimakkaan seksuaalinen laji, ja tämä on suosinut karvattomia naisia, joiden ihon alta pullistuvat esiin rasvakudokset. Samasta syystä on vähentynyt miesten karvaisuus.

9 kymmenestä naisesta poistaa nykyisin säärikarvansa – mikä ei edellisen perusteella suuremmin ihmetytä.

Jukka Ruukki haikailee menneiden karvojen perään.