Kohta kasvihuoneessa tarvitaan ihmistä vain istutus- ja pakkaushommiin, jos niihinkään. Kun kaikesta huolehtivat koneet ja ötökät, kasveilla on optimaaliset oltavat vuorokauden jokaisena tuntina.


jos niihinkään. Kun kaikesta huolehtivat koneet ja ötökät, kasveilla on
optimaaliset oltavat vuorokauden jokaisena tuntina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Krysanteemit hehkuvat syysväreissä viljelypöydillä. Vieressä vihertävät joulutähdet, joita kasvatetaan hyvissä ajoin, jo nyt lokakuussa, joulua varten. Saintpauliat lisäävät oman sävynsä kukkaloistoon. 

Aika ajoin robotit siirtelevät viljelypöytiä työasemille. Kasteluasemalla pumput syöttävät vettä ja ravinteita matalaan kastelualtaaseen kukkien imaistavaksi. Harvennusasemalla robotti järjestelee ruukkuja kauemmaksi toisistaan. Kukat saavat taas tilaa kasvaa.

Voimakkaat natriumlamput muuttavat yön päiväksi, kun tarvitaan lisää valoa. Varjostimet  pidentävät yötä silloin, kun luonnonvaloa on liikaa.

Helposti voi kuvitella olevansa avaruusaluksessa, joka tekee matkaa Marsiin. Pitäähän aluksessa kasvihuone olla. Kuka suostuu elämään vuosikausia pelkän tekniikan ympäröimänä.

Bio ja eko jo arkea

Todellisuudessa seisomme tukevasti Varsinais-Suomen kamaralla, Ylitalo Oy:n kasvihuoneessa Oripäässä. Yritys on suurin ruukkukas-vien tuottaja Suomessa. Se toimittaa myyntiin yli kolme miljoonaa kukkaa vuodessa.
Maanpinnalle palauttavat myös ihmiset. Heitä tarvitaan edelleen tarkkailemaan kasveja ja istuttamaan ja pakkaamaan niitä. 

- Teknisesti robotit pystyvät istuttamaan ja pakkaamaan, mutta kun kasvatetaan monia erilaisia kukkia, on järkevämpää tehdä työ käsin, selostaa ihmisen ja koneen työnjakoa Arvo Ylitalo, puutarhayrityksen omistaja ja toimitusjohtaja.

Ihmisten ja koneiden lisäksi kasvihuoneessa paiskii töitä joukko pikku apulaisia. Ansaripetopunkit popsivat ansarijauhiaisia. Kirvavainokaiset tekevät selvää kirvoista. Sukkulamadot suojelevat juuria vahingollisilta toukilta. Jo kolmatta vuotta Ylitalon puutarhassa torjutaan tuholaisia lähes yksinomaan biologisin menetelmin.

Arvo Ylitalo kertoo peittelemättömän ylpeänä, että kasvihuone on muutenkin muuttunut ekologisemmaksi. Lämpö tuotetaan hakkeella. Sähköstä kolmasosa on biosähköä. Jätteitä ei synny, sillä kasteluvesi ravinteineen kierrätetään.

Suljettua tilaa testataan

Toisin kuin avaruuslaivassa, Maan kasvihuoneissa availlaan vielä tuuletusluukkuja lämmön säätämiseksi-. Parempaakaan konstia kesällä tar-peelliseen viilentämiseen ei ole, sillä jäähdytyslaitteet syövät paljon sähköä tai ovat hankalia käyttää.

Suomalaistutkijat vakuuttavat kuitenkin kehittäneensä yksinkertaisen ja energiaa säästeliäästi kuluttavan jäähdytysmenetelmän, joka mahdollistaa täysin suljetut kasvihuoneet. Niitä odotetaan etenkin ruokakasvien viljelyyn.

Kurkuissa ja tomaateissa ei riitä kauneus, tarvitaan myös painoa. Sitä tavoitellaan lisäämällä ilmaan hiilidioksidia. Kun ilma kierrätetään, kaasu ei pääse karkuun vaan pysyy täyttämässä tehtäväänsä, kerryttämässä kiloja.

Suljettua kasvihuonetta testataan Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa Piikkiössä.
Ilma on miellyttävän viileä. Huoneen peräseinässä pyörii imuri, joka vetää ilmaa sisäänsä. Ylhäällä katonrajassa on muovitunneli, jonka kautta ilma palaa takaisin jäähtyneenä ja kuivana. Järjestelmän konehuonetta vieraalle ei näytetä, ja muutenkin kehittäjät vaikenevat jäähdytystekniikan yksityiskohdista.

Kasvatuskokeiden tuloksia on sen sijaan luvassa julkisuuteen jo ensi vuoden alussa kasvihuonekongressissa Espanjassa.

- Kesän kurkkusato oli tässä huoneessa merkittävästi suurempi kuin vertailuosastossa, sanoo professori Risto Tahvonen, joka johtaa MTT:n puutarhatuotannon tutkimusta. - Kun kaikki kasvihuoneessa saadaan pelaamaan yhteen, sato lähentelee teoreettista maksimiaan, Tahvonen jatkaa. Tähän päästään, kun viljelijät voivat valita optimaalisen kasvualustan, lannoituksen, lämpötilan, kosteuden, hiilidioksidipitoisuuden ja valaistuksen.

Takana pitkä tie

Nykyiset kasvihuoneet jatkavat kahden vuosituhannen perinnettä. Tarina kertoo, että jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla roomalaiset kasvattivat "läpinäkyvien kivien" eli kiilleliuskeiden alla kurkkuja keisari Tiberiuksen pöytään.

Merkittävästi kasvihuoneviljely laajeni 1700-luvulla Englannissa ja Ranskassa. Sikäläiset puutarhurit kasvattivat "lasihuoneissa" meloneja, viinirypäleitä, persikoita ja mansikoita.

Viime vuosikymmenien kehityksen - jossa myös suomalaisella tutkimuksella on merkittävä osuus - professori Tahvonen jakaa kolmeen jaksoon.

1970-luvulla saatiin uudet kasvu-alustat, kuten turve ja kivivilla-. 1980-luvulla siirryttiin biologiseen tuholaisten torjuntaan. 1990- ja 2000-luvun taitteessa valoviljelytekniikka- mahdollisti ympärivuotisen viljelyn.

- Seuraava kehitysvaihe on suljettu kasvihuone. Se yleistyy suurviljelyssä viimeistään 2010-luvulla, Tahvonen uskoo.

Pian syttyvät ledivalot

Suljetun kasvihuoneen kehitystyö antaa vauhtia myös muille kasvihuoneen tekniikoille.

- Kuljetusrobotiikka yleistyy etenkin ruukkukasvien tuotannossa, arvioi Kauppapuutarhaliitossa teknisenä neuvojana työskentelevä Jukka Tuominen. - Kolmas kehityssuunta on valaistuksen parantaminen.

Valaistuksessa haetaan uutta tehoa valodiodeista eli ledeistä. Ledit antavat muun muassa mahdollisuuden suunnitella säteilylle haluttu spektri. Näin päästään räätälöimään valo, jossa kasvit yhteyttävät parhaiten.
Tuntuu yhä luontevammalta verrata kasvihuonetekniikkaa avaruustutkimukseen. Yhdysvaltain ava-ruushallinto Nasa on muuten kokeillut pinaatin, retiisin ja salaatin kasvatusta ledivalossa avaruusviljelmiä ajatellen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla