Kasveja pienestä asti tutkinut Jussi Tammisola vastusti alkuun geenitekniikkaa. Nyt hän pitää perinteistä risteytystä likaisena menetelmänä, joka sekoittaa kasvien hyvät ominaisuudet. Mikä muutti miehen mielen?
 

Teksti: Jarno Forssell

Kasveja pienestä asti tutkinut Jussi Tammisola vastusti alkuun geenitekniikkaa. Nyt hän pitää perinteistä risteytystä likaisena menetelmänä, joka sekoittaa kasvien hyvät ominaisuudet. Mikä muutti miehen mielen?

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.Puutarhassa helsinkiläisellä omakotialueel¬la rehottaa villikasveja, joita isäntä on haalinut eri puolilta kuin harvinaisuuksia Nooan arkkiin. Evakot – kuten hämäläisen tietyömaan alta pelastettu niittykukka masmalo – eivät tahdo pärjätä rikkaruohojen kanssa, joten niitä pitää auttaa. Onneksi apu on lähellä: puutarhuri on Jussi Tammisola, Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen dosentti.– Yritän saada puutarhan sellaiseen kuntoon, etteivät naapurit täysin hermostu. He eivät osaa oikein arvostaa näitä – paitsi tienvarressa kasvavaa kaunista rohtoraunioyrttiä, Tammisola sanoo ja aloittaa opettavaisen tarinan.Rohtoraunioyrtti on lahja perheystävältä, joka antoi taimen mustajuurena, hyvänä keittokasvina. Sitä markkinoidaan myös rohdosvalmisteena, jonka luvataan päivittäin käytettynä parantavan monia tauteja syövistä sydänsairauksiin ja maksavaurioihin. Kasvin juuret ovatkin makeita, ja eräänä vuonna ne maistuivat myös Tammisolan tontilla majailleille rotille.– Ne olivat keväällä aivan sekaisin ja kuolivat muutaman päivän kuluttua. Kasvin sisältämä alkaloidi oli tuhonnut rottien maksan.Tapaus avasi dosentin silmät: – Hyvänen aika, millaista oppia ihmisille myydään.

Punainen vaate luomuväelleJussi Tammisola on tuttu nimi lehtien yleisönosastoista ja haastatteluista. Hän puolustaa avoimesti kasvien jalostusta geenitekniikalla ja kritisoi paitsi rohdosvalmisteita myös luomuaatetta.– Luomuaate perustuu vähäiseltä osin nykyaikaiseen biotieteeseen, mutta se on lyöty yhteen tieteenvastaisen humpuukin kanssa. Yhdistelmä on kauhea, luonnon ja ihmisen suurimpia uhkia. Jos luonnontiedettä ei kunnioiteta, siitä ei hyödy ihminen eikä luonto.Dosentti on punainen vaate luomuväelle ja muille geenimuuntelun vastustajille, joiden ääni Tammisolan mielestä kuuluu vahvasti mediassa ja päätöksenteossa.– Se, mitä suomalaisessa lehdistössä kerrotaan biologiasta, on liian usein potaskaa. Median kuva on täysin vääristynyt. Meillä on muutama lehti, jotka kertovat, mitä tieteessä oikeasti tehdään.Tammisola sanoo itse aiemmin yrittäneensä toimia tulkkina kansainvälisen biologian ja suomalaisen median välillä. Nyttemmin hänen aikansa riittää vain oman pienen tiedotuslehtisen toimittamiseen ja www.geenit.fi-verkkosivuston ylläpitämiseen. Sivustolle hän kerää tieto- ja linkkivarastoa geeneistä ja kasveista – pienellä suomenkielisellä johdatuksella.– Tietoa olisi hirveän paljon enemmänkin, mutta aika ei riitä, Tammisola huokaa.

Bongari sai hyvän lähdönJussi Tammisola aloitti biologin uransa jo koulupoikana bongaamalla kasveja ja eläimiä. Jyväskylään asettuneet opettajavanhemmat pakkasivat aina kesäkuun ensimmäisenä päivänä nelilapsinen katraansa moottoriveneeseen ja ajoivat huvilalle Leppävedelle. Lapset viettivät koko kesän takamailla. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, Jussi urheili ja tutki, mitä luonnosta löytyi. Koulukasvio alkoi karttua.– Varsinainen biologian harrastukseni kuitenkin virisi, kun kerran yksi ylempien luokkien oppilas oli jättänyt pulpettiin biologiankirjansa ja pääsin katsomaan, millaisia aiheita parin vuoden kuluttua oli tulossa. Se näytti Gregor Mendelin lakeineen todella kiinnostavalta.Jyväskylän normaalilyseossa luontokerho Silmu keräsi yhteen biologiasta kiinnostuneet oppilaat. Kasviharrastajia oli pieni porukka, ja Jussi pääsi nopeasti eturiviin keräämällä yli 800 putkilokasvilajia kotiseudultaan ja luontokerhon retkiltä, jotka suuntautuivat muun muassa Ahvenanmaalle ja Norjaan.– Lukioiässä keräilyssä alkoi tulla seinä vastaan, joten erikoistuin kasvien sienitauteihin. Bongasin niitä ja lähettelin näytteitä Turun yliopiston kasvimuseoon.Tammisola sanoo bongailun olevan tärkeä tausta biologille. Ilman omaa tuntumaa luontoon ja yksityiskohtaista luonnon seurantaa ei voi oppia ymmärtämään biologian olennaisuuksia.

Laajuus viivytti opintojaTuoreena ylioppilaana Jussi Tammisola haki Turun yliopistoon biologiaa lukemaan. Turkuun työnsi siellä opiskellut biologianopettaja, joka kehui yliopiston hienoja laboratoriotiloja, ja sinne veti kuvitelma, että Turku olisi ”vähän lähempänä suurta maailmaa” kuin Helsinki.Kummassakaan ei oikein ollut perää, mutta varsinainen kulttuurisokki oli se, ettei opiskelu ollutkaan hauskaa bongailua. Tammisola alkoi perehtyä genetiikkaan, kasvitieteeseen, matematiikkaan ja biokemiaan. Luonnontieteiden kandidaatin paperit tulivat nopeasti, mutta ylemmässä tutkinnossa meni seitsemisen vuotta. Moneen suuntaan opintojaan levittäneen biologin opintokirjaan jäi valmistumisen jälkeen vielä suuri määrä kursseja ilman loppumerkintää. Tieto kuunnelluista luennoista jäi kuitenkin päähän.– Kaikki se, mitä osaan, perustuu siihen, että minulla on laaja opiskelutausta. Jos olisin opiskelija nyt, en varmaan koskaan valmistuisi. Nyt pitää opiskella kapeassa putkessa ja päästä nopeasti jaloista pois, eikä mitään tarvitse ymmärtää laajasti, Tammisola harmittelee.

Ei syttynyt stalinismiin1960-luvun lopussa yliopistomaailman yli löi vahva vasemmistoaalto, joka vei myös Tammisolan mukanaan muun muassa Sadankomitealiiton puheenjohtajaksi ja Ydin-lehden päätoimittajaksi.Etenkin helsinkiläisiä ylioppilaita houkutelleeseen taistolaiseen liikkeeseen Tammisola ei kuitenkaan liittynyt. – Minulle tärkeä oli tieto, mitä Josif Stalin oli tehnyt biologialle. Hänen suosikkinsa agrologi Trofim Lysenkon mukaanhan kasvi saatiin muuttumaan toiseksi kovalla kädellä kouluttamalla, ja nämä hankitut ominaisuudet myös siirtyivät jälkeläisille. Aatteeseen ei mahtunut Mendelin ajatus periytymisestä. Koko geeni-käsite oli punainen vaate, koska se rajoitti ihmisen kehittymistä.Tammisola sanoo oppineensa, että silloin, kun on tieteestä kysymys, mikä tahansa aate on pahasta. Jos tieteen tilalle laitetaan poliittinen ideologia tai epämääräinen filosofia, siitä on ikävät seuraukset luonnolle ja ihmiselle. Neuvostoliitossa tieteen mukana romukoppaan menivät maatalous ja lopulta koko talous. Ympäristön jälkiä siivotaan vielä pitkään.

Löysi kasvien elämäntehtävänValmistumisensa jälkeen Tammisola veti Turussa kasvigenetiikan työkursseja ja teki Unescon rahoittamassa ohjelmassa ekologisia malleja Lapin kasveista. Kun Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitokseen haettiin assistenttia 1971, hän päätti vaihtaa yliopistoa, sillä vaimokin oli löytänyt työpaikan pääkaupungista.– Kasvinjalostus oli minulle aivan uusi alue. Huomasin, että opinnoistani huolimatta en tiennyt siitä mitään.Ajatus, että kasvit ovat ruokaa, oli vieras teoreettiselle kasvitutkijalle, joka vielä puolusti luonnonmukaisuutta. Vei useita vuosia, ennen kuin Tammisolalle alkoi selvitä ravinnontuotanto kasvien kannalta.– Kasvit ovat myrkyllisiä – ja ovat sellaisia tahallaan. Ne torjuvat ulkopuolisia niin kauan kuin se on taloudellista. Eivät ne tarjoudu ihmisen ruoaksi vapaaehtoisesti, vaan me olemme vallanneet ruokamme kasvikunnasta. Tammisola pyörittää päätään geenitekniikan vastustajien ideologialle, jonka mukaan luonto haluaa ruokkia ihmiskuntaa ja saimme lajikkeet ”valmiina”.– Se on täysin poskellaan! Esimerkiksi perunan mukulan tarkoituksena on turvata iduille ravinteet, ei tarjoutua ihmisen ruoaksi. Peruna on myrkyllinen kasvi, jonka viljelylajista on jalostuksella saatu suurin piirtein turvallinen.

Väitös näytti sekamelskanUransa aikana Jussi Tammisola on perehtynyt sekä perinteiseen kasvinjalostukseen että geenitekniikan mahdollisuuksiin. Väitöskirjansa hän teki mesimarjan ekologisesta genetiikasta, ja sen sivupolkuna hän yritti jalostaa mesimarjasta viljeltävää lajiketta sen amerikkalaisen lähilajin avustuksella.– Hyötykasveihin haetaan geneettistä vaihtelua risteyttämällä niitä villilajien kanssa. Niistä voi kuitenkin siirtyä tuhansia geenejä, jotka on suurella työllä poistettu vuosisatojen kuluessa. Sitten jalostaja yrittää siivota sekamelskaa, jotta jäljelle jäisi vain hyviä ominaisuuksia.Risteyttäminen on myös erittäin työläs ja aikaa vievä jalostuskeino. Esimerkiksi Tammisolan väitösmarjat olisivat perinnäisellä tavalla vaatineet 30 000 risteytystä, ja työ olisi vienyt kymmenen vuotta. Hänen kehittämänsä tekoälysovelluksen avulla risteytyksiä vaadittiin lopulta ”vain” 3 000.Väiteltyään Tammisola meni tutkijaksi VTT:n biotekniikan laboratorioon. Hän halusi tutustua kunnolla biotekniikkaan ja sai tehtäväkseen kehittää menetelmiä alalle ja arvioida riskejä, joita muuntogeenisiin kasveihin mahdollisesti liittyy.Askel oli reipas tutkijalle, joka oli Suomen ensimmäisiä geenitekniikan vastustajia. Tammisola epäili tekniikan turvallisusutta ja uskoi, että kallista tekniikkaa voisivat käyttää vain suuryritykset. Tutustuttuaan geenimuunteluun tarkemmin hän joutui korjaamaan käsityksiään.– Muuntelun kustannukset alkoivat laskea, ja minulle kirkastui, että menetelmää voi käyttää julkisen puolen kasvinjalostuksessa ja köyhien pienviljelijöiden hyväksi, Tammisola muistaa. Nykyisen huipputarkan geenitekniikan päivinä Tammisola ei näe syytä tuhlata aikaa ja rahaa ”likaiseen jalostukseen”, joksi hän perinteistä tapaa kutsuu. Hyvää lajiketta ei hänen mielestään saisi pilata risteyttämällä, vaan haluttu parannus pitäisi tuottaa puhtaasti siirtämällä geenejä. Tämä koskee erityisesti kasvullisesti lisättäviä kasveja, kuten perunaa, marjoja ja hedelmäpuita.– Biotieteet ovat edistyneet viiden viime vuoden aikana niin huimasti, että vain vastuuton henkilö jalostaisi kasveja vanhalla arpapelillä, jos saisi valita. Ikävä kyllä Euroopan unionissa lainsäädäntö estää ottamasta käyttöön parhaita mahdollisuuksia.

Maailma menee edelläMuualla maailmassa on kuitenkin käynnissä yksityisten säätiöiden projekteja, joilla pyritään kehittämään kehitysmaiden kasveista parempaa ihmisravintoa. Kultainen riisi, joka hoitaa A-vitamiinin puutteen, saattaa olla käytössä jo ensi vuonna. Kehitteillä on myös puuvilla, jonka siemenet olisivat syötäviä. Se voisi taata proteiinin saannin puolelle miljardille ihmiselle.Tammisola antaa kolmannen esimerkin kassavasta, joka kasvaa ympäri tropiikkia hyvin vaatimattomissakin oloissa. Nyt sen ongelmana on muun muassa myrkyllisyys: viljelylajike voi tuottaa tappavaa syaanivetyä, jota ei mausta erota.– Ainoa tapa välttää myrkky varmasti on käsitellä juurakoita viiden päivän ajan. Lisäksi lyhyt säilyvyys estää niiden käyttöä myyntiartikkelina. Geenitekniikalla jalostettu myrkytön kassava voisi ratkaista ongelmat, ja kasvissa olisi myös vitamiineja, proteiineja ja mineraaleja.Kehityksellä on kuitenkin jarruttajansa, eikä Jussi Tammisola arastele kertoa, keitä he ovat. – Olen toistakymmentä vuotta tarkkaillut keskustelua ja huomannut, että vastustuksen takana on lähinnä kaksi new age -ryhmää: Yhdysvalloissa joogalentäjät ja Euroopassa antroposofit, joilla on vahva edustus esimerkiksi Bioturvayhdistyksessä, GMO-vapaa Suomi -liikkeessä ja Vihreässä liitossa.

Ministeriö aika lailla pihallaHaastattelua on tehty jo pari tuntia, mutta Jussi Tammisola alkaa vasta päästä vauhtiin. Miehellä riittää pitkään tarinaa jo puolesta kysymyksestä, ja vastauksia tulee sähköpostilla vielä peräänkin. Kun järjestykseen on pistetty jo luomu, perinnäinen jalostus ja geenitekniikka vastustajineen, kysytään vielä kommenttia suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon.Työuransa viimeiset 13 vuotta Tammisola toimi maa- ja metsätalousministeriön erikoistutkijana, ja sinä aikana hän näki viisi maatalousministeriä – ”pari hyvää ja loput surkeita”. Tutuksi tuli myös se, miten lait valmistellaan ja maatalouselinkeinoa ohjataan.– Tätä en ole uskaltanut yliopistolla kertoa, sillä kollegat stressaantuisivat liikaa. Tieteen kunnioitus on ministeriössä mitätöntä, eikä siellä ymmärretä tieteen merkitystä. Talossa oli töissä noin 500 ihmistä, joista ehkä kymmenellä oli tohtorin koulutus. Se on hävyttömän vähän.– Joukossa on tietysti niitä, jotka haluaisivat tehdä ylpeästi työtä maatalouden puolesta, mutta he ovat aina vähemmistönä.Dosentin jeremiadi on tältä erää lopussa, ja Tammisola palaa villikasviensa pariin. Edessä on ensimmäinen kesä eläkeläisenä – ja töitä aivan mahdottomasti.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jussi TammisolaIkä: 66Arvo: kasvinjalostuksen dosentti, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, filosofian lisensiaattiYliopisto: Helsingin yliopistoLaitos: Maataloustieteiden laitosHarrastukset:  kakuro-peli, klassinen ja uusi musiikki, valokuvaus, vesijumppa, villikasvipuutarha, tiede ja kasvigenetiikan sivusto: www.geenit.fi

Etappeja1944 syntyy Lappeenrannassa.1950 muuttaa perheensä kanssa Jyväskylään.1955 aloittaa kasvien bongauksen.1962 kieltäytyy aseista ekologisin perustein.1964 aloittaa biologian opinnot Turun yliopistossa.1970 valmistuu filosofian kandidaatiksi, toimii Ydin-lehden päätoimittajana ja Sadankomitealiiton puheenjohtajana.1971 aloittaa Helsingin yliopistossa kasvinjalostuksen assistenttina.1974 työskentelee vanhempana atk-suunnittelijana Tilastokeskuksessa.1989 väittelee tohtoriksi ja aloittaa tutkijana VTT:ssä.1997 siirtyy erikoistutkijaksi maa- ja metsätalousministeriöön, nimitetään kasvinjalostuksen dosentiksi ja valitaan jäseneksi Geenitekniikan lautakuntaan.2009 jää eläkkeelle, mutta jatkaa opetusta dosenttina.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.