Kasveja pienestä asti tutkinut Jussi Tammisola vastusti alkuun geenitekniikkaa. Nyt hän pitää perinteistä risteytystä likaisena menetelmänä, joka sekoittaa kasvien hyvät ominaisuudet. Mikä muutti miehen mielen?
 

Teksti: Jarno Forssell

Kasveja pienestä asti tutkinut Jussi Tammisola vastusti alkuun geenitekniikkaa. Nyt hän pitää perinteistä risteytystä likaisena menetelmänä, joka sekoittaa kasvien hyvät ominaisuudet. Mikä muutti miehen mielen?

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2010.Puutarhassa helsinkiläisellä omakotialueel¬la rehottaa villikasveja, joita isäntä on haalinut eri puolilta kuin harvinaisuuksia Nooan arkkiin. Evakot – kuten hämäläisen tietyömaan alta pelastettu niittykukka masmalo – eivät tahdo pärjätä rikkaruohojen kanssa, joten niitä pitää auttaa. Onneksi apu on lähellä: puutarhuri on Jussi Tammisola, Helsingin yliopiston kasvinjalostuksen dosentti.– Yritän saada puutarhan sellaiseen kuntoon, etteivät naapurit täysin hermostu. He eivät osaa oikein arvostaa näitä – paitsi tienvarressa kasvavaa kaunista rohtoraunioyrttiä, Tammisola sanoo ja aloittaa opettavaisen tarinan.Rohtoraunioyrtti on lahja perheystävältä, joka antoi taimen mustajuurena, hyvänä keittokasvina. Sitä markkinoidaan myös rohdosvalmisteena, jonka luvataan päivittäin käytettynä parantavan monia tauteja syövistä sydänsairauksiin ja maksavaurioihin. Kasvin juuret ovatkin makeita, ja eräänä vuonna ne maistuivat myös Tammisolan tontilla majailleille rotille.– Ne olivat keväällä aivan sekaisin ja kuolivat muutaman päivän kuluttua. Kasvin sisältämä alkaloidi oli tuhonnut rottien maksan.Tapaus avasi dosentin silmät: – Hyvänen aika, millaista oppia ihmisille myydään.

Punainen vaate luomuväelleJussi Tammisola on tuttu nimi lehtien yleisönosastoista ja haastatteluista. Hän puolustaa avoimesti kasvien jalostusta geenitekniikalla ja kritisoi paitsi rohdosvalmisteita myös luomuaatetta.– Luomuaate perustuu vähäiseltä osin nykyaikaiseen biotieteeseen, mutta se on lyöty yhteen tieteenvastaisen humpuukin kanssa. Yhdistelmä on kauhea, luonnon ja ihmisen suurimpia uhkia. Jos luonnontiedettä ei kunnioiteta, siitä ei hyödy ihminen eikä luonto.Dosentti on punainen vaate luomuväelle ja muille geenimuuntelun vastustajille, joiden ääni Tammisolan mielestä kuuluu vahvasti mediassa ja päätöksenteossa.– Se, mitä suomalaisessa lehdistössä kerrotaan biologiasta, on liian usein potaskaa. Median kuva on täysin vääristynyt. Meillä on muutama lehti, jotka kertovat, mitä tieteessä oikeasti tehdään.Tammisola sanoo itse aiemmin yrittäneensä toimia tulkkina kansainvälisen biologian ja suomalaisen median välillä. Nyttemmin hänen aikansa riittää vain oman pienen tiedotuslehtisen toimittamiseen ja www.geenit.fi-verkkosivuston ylläpitämiseen. Sivustolle hän kerää tieto- ja linkkivarastoa geeneistä ja kasveista – pienellä suomenkielisellä johdatuksella.– Tietoa olisi hirveän paljon enemmänkin, mutta aika ei riitä, Tammisola huokaa.

Bongari sai hyvän lähdönJussi Tammisola aloitti biologin uransa jo koulupoikana bongaamalla kasveja ja eläimiä. Jyväskylään asettuneet opettajavanhemmat pakkasivat aina kesäkuun ensimmäisenä päivänä nelilapsinen katraansa moottoriveneeseen ja ajoivat huvilalle Leppävedelle. Lapset viettivät koko kesän takamailla. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, Jussi urheili ja tutki, mitä luonnosta löytyi. Koulukasvio alkoi karttua.– Varsinainen biologian harrastukseni kuitenkin virisi, kun kerran yksi ylempien luokkien oppilas oli jättänyt pulpettiin biologiankirjansa ja pääsin katsomaan, millaisia aiheita parin vuoden kuluttua oli tulossa. Se näytti Gregor Mendelin lakeineen todella kiinnostavalta.Jyväskylän normaalilyseossa luontokerho Silmu keräsi yhteen biologiasta kiinnostuneet oppilaat. Kasviharrastajia oli pieni porukka, ja Jussi pääsi nopeasti eturiviin keräämällä yli 800 putkilokasvilajia kotiseudultaan ja luontokerhon retkiltä, jotka suuntautuivat muun muassa Ahvenanmaalle ja Norjaan.– Lukioiässä keräilyssä alkoi tulla seinä vastaan, joten erikoistuin kasvien sienitauteihin. Bongasin niitä ja lähettelin näytteitä Turun yliopiston kasvimuseoon.Tammisola sanoo bongailun olevan tärkeä tausta biologille. Ilman omaa tuntumaa luontoon ja yksityiskohtaista luonnon seurantaa ei voi oppia ymmärtämään biologian olennaisuuksia.

Laajuus viivytti opintojaTuoreena ylioppilaana Jussi Tammisola haki Turun yliopistoon biologiaa lukemaan. Turkuun työnsi siellä opiskellut biologianopettaja, joka kehui yliopiston hienoja laboratoriotiloja, ja sinne veti kuvitelma, että Turku olisi ”vähän lähempänä suurta maailmaa” kuin Helsinki.Kummassakaan ei oikein ollut perää, mutta varsinainen kulttuurisokki oli se, ettei opiskelu ollutkaan hauskaa bongailua. Tammisola alkoi perehtyä genetiikkaan, kasvitieteeseen, matematiikkaan ja biokemiaan. Luonnontieteiden kandidaatin paperit tulivat nopeasti, mutta ylemmässä tutkinnossa meni seitsemisen vuotta. Moneen suuntaan opintojaan levittäneen biologin opintokirjaan jäi valmistumisen jälkeen vielä suuri määrä kursseja ilman loppumerkintää. Tieto kuunnelluista luennoista jäi kuitenkin päähän.– Kaikki se, mitä osaan, perustuu siihen, että minulla on laaja opiskelutausta. Jos olisin opiskelija nyt, en varmaan koskaan valmistuisi. Nyt pitää opiskella kapeassa putkessa ja päästä nopeasti jaloista pois, eikä mitään tarvitse ymmärtää laajasti, Tammisola harmittelee.

Ei syttynyt stalinismiin1960-luvun lopussa yliopistomaailman yli löi vahva vasemmistoaalto, joka vei myös Tammisolan mukanaan muun muassa Sadankomitealiiton puheenjohtajaksi ja Ydin-lehden päätoimittajaksi.Etenkin helsinkiläisiä ylioppilaita houkutelleeseen taistolaiseen liikkeeseen Tammisola ei kuitenkaan liittynyt. – Minulle tärkeä oli tieto, mitä Josif Stalin oli tehnyt biologialle. Hänen suosikkinsa agrologi Trofim Lysenkon mukaanhan kasvi saatiin muuttumaan toiseksi kovalla kädellä kouluttamalla, ja nämä hankitut ominaisuudet myös siirtyivät jälkeläisille. Aatteeseen ei mahtunut Mendelin ajatus periytymisestä. Koko geeni-käsite oli punainen vaate, koska se rajoitti ihmisen kehittymistä.Tammisola sanoo oppineensa, että silloin, kun on tieteestä kysymys, mikä tahansa aate on pahasta. Jos tieteen tilalle laitetaan poliittinen ideologia tai epämääräinen filosofia, siitä on ikävät seuraukset luonnolle ja ihmiselle. Neuvostoliitossa tieteen mukana romukoppaan menivät maatalous ja lopulta koko talous. Ympäristön jälkiä siivotaan vielä pitkään.

Löysi kasvien elämäntehtävänValmistumisensa jälkeen Tammisola veti Turussa kasvigenetiikan työkursseja ja teki Unescon rahoittamassa ohjelmassa ekologisia malleja Lapin kasveista. Kun Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitokseen haettiin assistenttia 1971, hän päätti vaihtaa yliopistoa, sillä vaimokin oli löytänyt työpaikan pääkaupungista.– Kasvinjalostus oli minulle aivan uusi alue. Huomasin, että opinnoistani huolimatta en tiennyt siitä mitään.Ajatus, että kasvit ovat ruokaa, oli vieras teoreettiselle kasvitutkijalle, joka vielä puolusti luonnonmukaisuutta. Vei useita vuosia, ennen kuin Tammisolalle alkoi selvitä ravinnontuotanto kasvien kannalta.– Kasvit ovat myrkyllisiä – ja ovat sellaisia tahallaan. Ne torjuvat ulkopuolisia niin kauan kuin se on taloudellista. Eivät ne tarjoudu ihmisen ruoaksi vapaaehtoisesti, vaan me olemme vallanneet ruokamme kasvikunnasta. Tammisola pyörittää päätään geenitekniikan vastustajien ideologialle, jonka mukaan luonto haluaa ruokkia ihmiskuntaa ja saimme lajikkeet ”valmiina”.– Se on täysin poskellaan! Esimerkiksi perunan mukulan tarkoituksena on turvata iduille ravinteet, ei tarjoutua ihmisen ruoaksi. Peruna on myrkyllinen kasvi, jonka viljelylajista on jalostuksella saatu suurin piirtein turvallinen.

Väitös näytti sekamelskanUransa aikana Jussi Tammisola on perehtynyt sekä perinteiseen kasvinjalostukseen että geenitekniikan mahdollisuuksiin. Väitöskirjansa hän teki mesimarjan ekologisesta genetiikasta, ja sen sivupolkuna hän yritti jalostaa mesimarjasta viljeltävää lajiketta sen amerikkalaisen lähilajin avustuksella.– Hyötykasveihin haetaan geneettistä vaihtelua risteyttämällä niitä villilajien kanssa. Niistä voi kuitenkin siirtyä tuhansia geenejä, jotka on suurella työllä poistettu vuosisatojen kuluessa. Sitten jalostaja yrittää siivota sekamelskaa, jotta jäljelle jäisi vain hyviä ominaisuuksia.Risteyttäminen on myös erittäin työläs ja aikaa vievä jalostuskeino. Esimerkiksi Tammisolan väitösmarjat olisivat perinnäisellä tavalla vaatineet 30 000 risteytystä, ja työ olisi vienyt kymmenen vuotta. Hänen kehittämänsä tekoälysovelluksen avulla risteytyksiä vaadittiin lopulta ”vain” 3 000.Väiteltyään Tammisola meni tutkijaksi VTT:n biotekniikan laboratorioon. Hän halusi tutustua kunnolla biotekniikkaan ja sai tehtäväkseen kehittää menetelmiä alalle ja arvioida riskejä, joita muuntogeenisiin kasveihin mahdollisesti liittyy.Askel oli reipas tutkijalle, joka oli Suomen ensimmäisiä geenitekniikan vastustajia. Tammisola epäili tekniikan turvallisusutta ja uskoi, että kallista tekniikkaa voisivat käyttää vain suuryritykset. Tutustuttuaan geenimuunteluun tarkemmin hän joutui korjaamaan käsityksiään.– Muuntelun kustannukset alkoivat laskea, ja minulle kirkastui, että menetelmää voi käyttää julkisen puolen kasvinjalostuksessa ja köyhien pienviljelijöiden hyväksi, Tammisola muistaa. Nykyisen huipputarkan geenitekniikan päivinä Tammisola ei näe syytä tuhlata aikaa ja rahaa ”likaiseen jalostukseen”, joksi hän perinteistä tapaa kutsuu. Hyvää lajiketta ei hänen mielestään saisi pilata risteyttämällä, vaan haluttu parannus pitäisi tuottaa puhtaasti siirtämällä geenejä. Tämä koskee erityisesti kasvullisesti lisättäviä kasveja, kuten perunaa, marjoja ja hedelmäpuita.– Biotieteet ovat edistyneet viiden viime vuoden aikana niin huimasti, että vain vastuuton henkilö jalostaisi kasveja vanhalla arpapelillä, jos saisi valita. Ikävä kyllä Euroopan unionissa lainsäädäntö estää ottamasta käyttöön parhaita mahdollisuuksia.

Maailma menee edelläMuualla maailmassa on kuitenkin käynnissä yksityisten säätiöiden projekteja, joilla pyritään kehittämään kehitysmaiden kasveista parempaa ihmisravintoa. Kultainen riisi, joka hoitaa A-vitamiinin puutteen, saattaa olla käytössä jo ensi vuonna. Kehitteillä on myös puuvilla, jonka siemenet olisivat syötäviä. Se voisi taata proteiinin saannin puolelle miljardille ihmiselle.Tammisola antaa kolmannen esimerkin kassavasta, joka kasvaa ympäri tropiikkia hyvin vaatimattomissakin oloissa. Nyt sen ongelmana on muun muassa myrkyllisyys: viljelylajike voi tuottaa tappavaa syaanivetyä, jota ei mausta erota.– Ainoa tapa välttää myrkky varmasti on käsitellä juurakoita viiden päivän ajan. Lisäksi lyhyt säilyvyys estää niiden käyttöä myyntiartikkelina. Geenitekniikalla jalostettu myrkytön kassava voisi ratkaista ongelmat, ja kasvissa olisi myös vitamiineja, proteiineja ja mineraaleja.Kehityksellä on kuitenkin jarruttajansa, eikä Jussi Tammisola arastele kertoa, keitä he ovat. – Olen toistakymmentä vuotta tarkkaillut keskustelua ja huomannut, että vastustuksen takana on lähinnä kaksi new age -ryhmää: Yhdysvalloissa joogalentäjät ja Euroopassa antroposofit, joilla on vahva edustus esimerkiksi Bioturvayhdistyksessä, GMO-vapaa Suomi -liikkeessä ja Vihreässä liitossa.

Ministeriö aika lailla pihallaHaastattelua on tehty jo pari tuntia, mutta Jussi Tammisola alkaa vasta päästä vauhtiin. Miehellä riittää pitkään tarinaa jo puolesta kysymyksestä, ja vastauksia tulee sähköpostilla vielä peräänkin. Kun järjestykseen on pistetty jo luomu, perinnäinen jalostus ja geenitekniikka vastustajineen, kysytään vielä kommenttia suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon.Työuransa viimeiset 13 vuotta Tammisola toimi maa- ja metsätalousministeriön erikoistutkijana, ja sinä aikana hän näki viisi maatalousministeriä – ”pari hyvää ja loput surkeita”. Tutuksi tuli myös se, miten lait valmistellaan ja maatalouselinkeinoa ohjataan.– Tätä en ole uskaltanut yliopistolla kertoa, sillä kollegat stressaantuisivat liikaa. Tieteen kunnioitus on ministeriössä mitätöntä, eikä siellä ymmärretä tieteen merkitystä. Talossa oli töissä noin 500 ihmistä, joista ehkä kymmenellä oli tohtorin koulutus. Se on hävyttömän vähän.– Joukossa on tietysti niitä, jotka haluaisivat tehdä ylpeästi työtä maatalouden puolesta, mutta he ovat aina vähemmistönä.Dosentin jeremiadi on tältä erää lopussa, ja Tammisola palaa villikasviensa pariin. Edessä on ensimmäinen kesä eläkeläisenä – ja töitä aivan mahdottomasti.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jussi TammisolaIkä: 66Arvo: kasvinjalostuksen dosentti, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, filosofian lisensiaattiYliopisto: Helsingin yliopistoLaitos: Maataloustieteiden laitosHarrastukset:  kakuro-peli, klassinen ja uusi musiikki, valokuvaus, vesijumppa, villikasvipuutarha, tiede ja kasvigenetiikan sivusto: www.geenit.fi

Etappeja1944 syntyy Lappeenrannassa.1950 muuttaa perheensä kanssa Jyväskylään.1955 aloittaa kasvien bongauksen.1962 kieltäytyy aseista ekologisin perustein.1964 aloittaa biologian opinnot Turun yliopistossa.1970 valmistuu filosofian kandidaatiksi, toimii Ydin-lehden päätoimittajana ja Sadankomitealiiton puheenjohtajana.1971 aloittaa Helsingin yliopistossa kasvinjalostuksen assistenttina.1974 työskentelee vanhempana atk-suunnittelijana Tilastokeskuksessa.1989 väittelee tohtoriksi ja aloittaa tutkijana VTT:ssä.1997 siirtyy erikoistutkijaksi maa- ja metsätalousministeriöön, nimitetään kasvinjalostuksen dosentiksi ja valitaan jäseneksi Geenitekniikan lautakuntaan.2009 jää eläkkeelle, mutta jatkaa opetusta dosenttina.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti