Ihmiset elävät kaikkialla samojen luonnonlakien alaisina ja havaitsevat painovoiman vaikutukset samalla tapaa: esineet putoavat ylhäältä alas ja vapaa veden pinta asettuu vaakatasoon. Ihmisen silmät ovat suuntautuneet hänen luonnolliseen kulkusuuntaansa, siis eteenpäin. Tämä yleinen koordinaatisto näkyy myös kielissä. Kaikissa kulttuureissa ja kielissä on tarpeen ilmaista vastakohtia ’ylä–ala’ ja ’etu–taka’, koska nämä ulottuvuudet ovat ihmiskunnalle elintärkeitä.

Perussuuntia ilmaisevista aineksista on muodostettu suuri määrä muitakin sanoja. Monet ovat itsenäistyneet siinä määrin, ettei niiden alkuperää enää spontaanisti huomaa. Eteinen on asunnon edessä oleva tila. Etelä on se ilmansuunta, johon asumusten ovi entisaikana tyypillisesti aukeni. Etevä on ihminen, joka on vertauskuvallisesti muiden edellä.

Luonnollisen suuntajärjestelmän avulla ilmaistaan myös abstrakteja aikasuhteita. Ihmisen tajunnassa aika kulkee samaan suuntaan kuin hän itsekin. Aika etenee, ja mennyt aika jää taakse. Takautuminen ja taannehtiminen ovat vaikuttamista ajassa taaksepäin.

Perustapauksessa asioita tarkastellaan puhehetken näkökulmasta, esimerkiksi Kello on tunnin edellä, mutta aikajanalle voi asettaa muitakin kiintopisteitä, joihin tapahtumien kulkua suhteutetaan: joulun edellä, vuosien taakse.

Luonnollinen suuntajärjestelmä tarjoaa perustan myös erilaisille arvojärjestelmille. Hyviä suuntia ovat ylös ja eteenpäin, sen sijaan meno alas tai taaksepäin koetaan usein kielteisenä. Edistys, edullisuus ja etevyys ovat tavoiteltavia asioita, taantuminen, takaisku ja takapajuisuus edustavat huonoa vaihtoehtoa. Ylemmyydentunne, ylenkatse ja ylimielisyys sisältävät ajatuksen sekä ihmisen omasta ylivoimaisuudesta että alentuvasta suhtautumisesta muihin.

Monet ala-vartalosta muodostetut sanat viestittävät vähäpätöisyyttä tai halveksuntaa: alhainen, alistua, alennustila. Itseään ei kuitenkaan sovi korottaa, se kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2011