Vaikka ilmaston lämpeneminen on päivänpolttava kysymys, niin joskus jääkausi tulee. Kuinka se kohtelee jätekapseleita? Mitä sen jälkeen?

Ydinvoima tuo myös ydinjätteet
Tietopaketti kertoo, mitä niille Suomessa tehdään 
Asiantuntijana koosteessa Esko Ruokola, Säteilyturvakeskuksen johtava asiantuntija



Kuinka se kohtelee jätekapseleita? Mitä sen jälkeen?




Oletetaan, että se alkaa vuonna 45000. Ilmasto on toki viilennyt jo vuosituhannet ja routa työntänyt kylmän kouransa yhä syvemmälle kallioon, mutta tuolloin Olkiluodon katteeksi alkaa kertyä jäätä.

Jääpeite paksunee nopeasti, muutamassa sadassa vuodessa sitä on jo läpinäkymätön, yli kilometrin kerros. Vieläkin se kasvaa, kunnes yltää miltei kahteen kilometriin.

Jää painaa Olkiluotoa 25 000 vuotta. Maan sisässä ikirouta ulottuu lähes kahteensataan metriin, ja runsaat parisataa metriä sen alla uinuvat jätekapselit. Täällä olisi vähän lämpimämpää, mutta amerikiumien ja curiumien hohkaa ei kukaan ole aistimassa.

Pohjavedet pysyvät vakaasti paikoillaan.

Sitten jää alkaa huveta, aurinko lämmittää, sulavedet pulppuavat. Tämä vaihe kestää 10 000 vuotta. Sen aikana maakin voi antaa järähtäviä elonmerkkejä, kun jään paine hellittää ja jännitykset laukeavat.

Kun kaikki jää on sulanut, eletään vuotta 80000 - ainoita eläjiä täällä tosin lienevät veden mikrobit. Niillä on tilaa pullistella solujaan ja oikoa siimojaan aina vuoteen 125000, jolloin Olkiluodon kallio taas kohottautuu vedenpinnan ylle.

Sen jälkeen kierros alkaa alusta, pyörähtää leudon ajanjakson jälkeen vähitellen  kohti seuraavaa jääkautta.





Koska se tuhoaa soluja ja vahingoittaa niiden dna:ta.

Suuresta, yli yhden sievertin äkillisestä annoksesta tulee säteilysairaus. Neljää sievertiä (tuhat kertaa suomalaisen vuosiannos) pidetään hengenvaarallisena, mutta hyvä hoito saattaa pelastaa. 8-10 sievertin pika-annos tappaa väistämättä.

Säteilysairaudessa luuydin tuhoutuu eikä enää tuota verisoluja. Samoin tuhoutuu suoliston limakalvo.

Tšernobylin ydinturmassa henkilökunnasta ja palomiehistä toistasataa sairastui säteilystä, ja 28 kuoli parissa kuukaudessa. Sen sijaan laskeumalle altistuneista kukaan ei saanut sairauteen johtavaa annosta. Suomessa kukaan ei ole koskaan saanut sellaista.

Äkillisistä altistuksista koituu myös palovammoja, pahimmillaan kuolioon johtavia. Tällaisen saa, jos tarttuu vahvaan säteilylähteeseen.

Odottavan äidin altistus, esimerkiksi sädehoito, voi vaurioittaa sikiötä.

Pienikin säteilyannos voi aiheuttaa dna:han muutoksia, mutaatioita. Jos niitä kertyy solunjakautumiselle tärkeisiin geeneihin, voi seurata syöpä. Siksi säteilytyöntekijöille on suojarajat ja muiden altistus pyritään minimoimaan.

Muutamia vuosia altistuksen jälkeen saattaa ilmaantua leukemia. Muut syövät puhkeavat jopa vuosikymmenten päästä - jos ovat puhjetakseen.

Säteilyn aiheuttamia syöpiä on vaikea erottaa muista. Kolmannes meistä sairastuu elämänsä aikana joka tapauksessa syöpään, ja viidennes kuolee siiheen. Tšernobylin laskeuman on laskettu aiheuttavan Suomessa noin 500 syöpäkuolemaa 80 vuodessa. Samana aikana syöpään kuolee muista syistä miljoona suomalaista.











Marjut Vähänen






Sulamisvaihe kriittisin

Jos on hyvin epätodennäköistä, että jättijärähdys napsauttaa kapseleita kahtia, niin voi vaurio tulla vaivihkaakin. Hiipivän vihollisen nimi on korroosio. Se on tutkimuspäällikkö Vähäsen ominta aluetta: hän teki ennen Posivaan tuloaan Tampereen teknilliseen yliopistoon fysiikan lisensiaatintyönsä kuparin korroosiosta.

Kupari on erittäin niukasti korrodoituvaa, ja kuparikapselia on suojaamassa bentoniitti, joka imee rutkasti kosteutta lamellimaisen rakenteensa ohuihin väleihin. Voiko puskurin kestokyky ylittyä jääkauden aikana?

- Pahin tilanne olisi, että jääkauden jälkeiset sulavedet pääsisivät tunkeutumaan  syvälle kallioperään, Vähänen kertoo. - Tämä voisi aiheuttaa bentoniitin rapautumista.

Tarkoitus on selvittää tarkemmin pahimpia tapahtumakulkuja: voivatko ryöppyävät sulavedet huuhtoa pois bentoniittia, nostattavatko ne ehkä ylöspäin hyvin syvällä olevia suolaisia pohjavesiä, ja jos, niin miten tämä vaikuttaa jätekapseleiden korroosioon.

Mutta jos kapseli on kallioon pantaessa ehjä, edessämme olevien lauhkeiden vuosituhansien aikana silmä ei huomaisi viisisenttisen kupariseinän syöpymää, sillä sen arvioidaan enimmilläänkin jäävän millimetrin kymmenyksiin. Eikä korroosiosta välttämättä kannata huolestua jääkaudenkaan takia - ellei bentoniitti huuhtoudu tai kulu pois - koska silloin korroosion arvellaan nakertavan kuparia muutamia millejä 100 000 vuodessa.


Kestää jopa miljoona vuotta

Ennen pitkää kapselit luonnollisesti tuhoutuvat. Koska?

"Lukuun ottamatta viallisia kapseleita tai niitä, jotka murtuvat suurissa kallioliikunnoissa, kapseleiden odotetetaan kestävän yli miljoona vuotta", todetaan Posivan raportin tiivistelmäosiossa.

Entä jos kallioon pääsee sekundakapseli? Esimerkiksi sellainen, jossa hitsisaumassa on pieni, päällepäin näkymätön vika. Juuri tällaisesta syöpymisvaurio helpoimmin alkaa.

- Ei saa päästä, tutkimuspäällikkö Vähänen miltei kivahtaa. - Kapseleiden eheyden testauksen on oltava äärimmäisen tarkkaa. Tähän käytetään ainetta rikkomattomia menetelmiä, kuten esimerkiksi ultraääntä.

Silti turvallisuustutkimuksissa on otettava huomioon sekin vaihtoehto, että radioaktiivisia aineita jotenkin pääsisi kulkeutumaan ulos kapselista, ensin bentoniittiin ja sitten pohjaveteen. Kuinka ne kulkeutuvat? Voisivatko ne - ja mitä reittejä - päästä maan pinnalle? Paljonko becqurelejä eri radionuklideista nousisi?

- Kyllä tässä pitää miettiä kaikki pahimmat vaihtoehdot ja arvioida niiden todennäköisyydet ja seuraukset, Vähänen toteaa. Hän myös painottaa, että turvallisuusanalyysissä perusperiaate on yliarvioida epävarmuuksista ja tiedon puutteesta aiheutuvat riskit. Tämä koskee myös radionuklidien kulkeutumista, jota arvioidaan tarkemmin evoluutioraportin 2009 päivittyvässä versiossa.


Kaikkea ei voi ennakoida

Turvallisuusanalyysi on jossittelun laji, jossa mielikuvituksellinen  pessimismi on hyväksi avuksi: kuvittele pahin ja vielä vähän liioittele.

Entä jos tulevaisuuden olkiluotolainen joskus jääkauden mentyä, sanotaan nyt vaikka Aleksis Kiven päivänä eli 10. lokakuuta 152007, päättää porata reiän kallioon? Paikka on niin tavanomainen, että tuskin hän kultaa on kaivamassa. Tekeepä vaan perhekunnalleen porakaivon, tärskäyttää sen 400 metriin ja onnistuu osumaan keskelle kapselia. Tällaisellekin vaihtoehdolle on mahdollista laskea todennäköisyys.

Jossittelua voi jatkaa ja jatkaa - jopa typeryyteen asti. Miltei mikä tahansa voi olla mahdollista, mutta olennaista on kysyä, kuinka todennäköistä se on. Lottovoittajia on meistä harva.

Tulevaisuuden ihmisten toimet - vaikka niitä lähivuosina turvallisuusanalyytikot miten miettivät - jäävät väistämättä sumeiksi. Pystymme hahmottamaan menneisyyttä parhaimmillaan joitakin vuosituhansia, mutta tulevaisuutta on vaikea ennustaa vuosisadaksikaan. Luonnonlait hallitsemme paljon paremmin kuin ihmismielen oikut, halut ja saavutukset.

Mutta jos nyt yritetään ajatella edes lähipolvia - tai edes tuhansien vuosien päähän - niin joka tapauksessa on turvallisempaa, että ydinjätteet ovat kallion uumenissa kuin peltivarastoissa maan pinnalla. Se on myös reilua.


Ydinjätteistä enemmän

Ydinturvallisuus. Toim. Jorma Sandberg. Säteilyturvakeskus 2004. 418 s. Kirja kuuluu STUKin julkaisemaan sarjaan Säteily- ja ydinturvallisuus.

STUKin esitteet:
Ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuus, 2002.
Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetukset, 2000.
Säteilyn terveysvaikutukset, 2005.
Olkiluodon ja Loviisan voimalaitosten jätehuolto. Yhteenveto vuoden 2006 toiminnasta.
Posivan raportti, 2007.


Paljon lisätietoa verkkosivuilla:
http://www.posiva.fi/
http://www.stuk.fi/ 
http://www.skb.se/




 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.