Mehiläisen verkkosilmät 
kannattaa ottaa matka-
pahoinvointilääkkeen kera. Kuvat: Dassault Systèmes
Mehiläisen verkkosilmät kannattaa ottaa matka- pahoinvointilääkkeen kera. Kuvat: Dassault Systèmes
Kissalla on laajempi näkökenttä kuin ihmisellä.
Kissalla on laajempi näkökenttä kuin ihmisellä.
Rottana olet hukassa.
Rottana olet hukassa.
Haukansilmin kaupunki vaikuttaa tutulta.
Haukansilmin kaupunki vaikuttaa tutulta.

Maisema saa uutta ulottuvuutta, kun vaihtaa näkymiä muiden luontokappaleiden kanssa.

Mehiläisen verkkosilmät kannattaa ottaa matkapahoinvointilääkkeen kera. Isopikselinen näkökuva vääntyilee psykedeelisesti, kun koetat orientoitua maisemassa, joka vaikuttaa vedenalaiselta. Vain lähikuva on miellyttävän terävä, ja siksi tunget keskustelukumppanisi iholle. Maiseman sinisessä on luultavasti enemmän sävyjä kuin ihmisen näköjärjestelmä näkee. Ihmissilmä tulkitsee sävyt sinisen, vihreän ja punaisen osuuksina, mehiläissilmä satsaa spektrin sinisen pään erotteluun ultravioletti- , sini- ja vihreäherkillä reseptoreillaan.

Kissalla on laajempi näkökenttä kuin ihmisellä. Siksi olet kolauttaa otsasi viereiseen katuvalopylvääseen, joka näyttää hämäävän kaukaiselta. Kaupungissa huiman kirkkaita päiviä rytmittää yötön yö, mutta siellä vallitsee jatkuva vihreä sumu. Kissan silmät kun ovat hyvin valoherkät mutta melko likinäköiset ja värinäöltään ihmissilmiä yksipuolisemmat. Sumumaisemasi ei kuitenkaan ole seesteisen pysähtynyt, vaan kissan näköjärjestelmä häiritsee sinua huomaamalla pikkuruisenkin liikkeen.

Rottana olet hukassa. Olet äärimmäisen likinäköinen etkä juuri havaitse värejä yöeläimen niukoilla väriherkillä aistinsoluilla. Niistä osa aistii ultraviolettia. Viihdyt kosketustuntumassa ja alat ymmärtää, miksi rotta kulkee viiksikarvat pörröllään. Outouden tuntua lisää se, etteivät ihmisaivot ole tottuneet rottamaiseen katselutapaan: rotansilmäsi kääntyilevät vastakkaisiin suuntiin niin, että toinen silmä tarkkailee aina yläpuolista maisemaa. Rotalle tämä lienee järkevää petolintujen ja muiden ylhäältä tulevien uhkien takia.

Haukansilmin kaupunki vaikuttaa tutulta. Paitsi että kuva on kiikarimaisen terävä ja ihmisnäköä laajakulmaisempi. Kaverisi valittavat, että katselet sivuun etkä heihin, sillä linnun terävin näköalue löytyy hieman syrjäsilmin. Tarkkaan ottaen terävä alue on kyllä keskellä silmää, mutta linnun silmät osoittavat sivuviistoon eivätkä juuri käänny kuopissaan. Siksi joudut lukiessa pyörittämään päätäsi kuin olisit jatkuvasti tekstin kanssa eri mieltä.

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Lähteet: The Journal of Experimental Biology, Nature, Irish Veterinary Journal, Vision Research, New Scientist, Psychology Today, Monash University.

Lehden kuvat ovat nettisivustolta All Eyes on Paris, jonka 3D-selailuohjelmalla pääsee kulkemaan virtuaalisessa Pariisin katu­näkymässä eri eläinten tapaan. Sivuston laativat Futur en Seine -festivaalia varten 3D-mallintamiseen keskittynyt ohjelmisto­yritys Dassault Systèmes ja mediayritys Current eläinlääketieteilijöiden opastuksella. http://alleyesonparis.com

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2013

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018