Emme siedä sukupuoleen tai ihonväriin perustuvaa syrjintää. Onko ulkonäkösyrjintä yhtään hyväksyttävämpää?

Teksti: Mikko Puttonen

Emme siedä sukupuoleen tai ihonväriin perustuvaa syrjintää. Onko ulkonäkösyrjintä yhtään hyväksyttävämpää?

Millainen ihminen pärjää parhaiten visailuohjelmassa? Tietenkin sellainen, joka osaa vastata oikein kysymyksiin. Aina se ei riitä. Hollannin televisiossa esitettiin visailuohjelmaa, jonka nimi suomeksi voisi kuulua vaikkapa ”Pudota ja puhalla”. Pelissä viisi tavista kilvoitteli voittosummasta, joka kasvoi visan edetessä. Pelaajat vastailivat kysymyksiin, ja oikeat vastaukset kerryttivät itse kunkin pottia. Kierroksen eniten tienannut sai lopuksi pudottaa yhden pois jatkosta. Seuraavalla kierroksella kaikki aloittivat summasta, jonka edellisen kierroksen voittaja oli kerännyt. Jälleen menestyksekkäin pudotti yhden kanssapelaajan.Lopulta jäljellä oli kaksi kilpailijaa. He ratkaisivat voittosumman jaon pelillä, jossa he saivat valita, jakavatko summan keskenään vai omivatko – ”puhaltavatko” – sen itselleen. Jos molemmat rohmusivat, kumpikaan ei saanut mitään; jos molemmat jakoivat, summa pantiin puoliksi; jos vain toinen rohmusi, hän vei kaiken.Tv-visassa ei ollut mitään ihmeellistä. Ihmetellä sen sijaan voi sitä, että jokaisella kierroksella jatkoon selvisivät vetävimmän näköiset kilpailijat. Kierrosvoittajat pudottivat kilpailijakaartin vähiten viehättävän lenkin, eivät heikointa.He suosivat ulkonäköä, vaikka se ei mitenkään edistänyt vastauksissa onnistumista ja rahan kertymistä. Pikemmin päinvastoin. Tv-visailuihin perehtynyt belgialainen taloustutkija Michèle Belot laski, että pelkästään viimeisellä kierroksella kauneuden suosinta pienensi loppusummaa 440 euroa.Eniten kärsivät kuitenkin kisailijat, joille oli suotu vähiten viehätysvoimaa. Heidän mahdollisuutensa päästä finaaliin tavoittelemaan voittopottia olivat kaukana hyvännäköisten mahdollisuuksista.

Tappiota tulee neljännesmiljoona

Televisio on maailma mahdutettuna laatikkoon. Kauniit eivät voita vain visailuohjelmassa. Taloustieteilijä, Texasin yliopiston professori Daniel Hamermeshin tutkimukset kertovat, että kauneus lyö leiville ja rumuudesta sakotetaan myös tosielämässä. Niin miehissä kuin naisissa ulkonäöltään alin ryhmä tienaa vähemmän kuin keskiryhmä ja keskiryhmä vähemmän kuin kaunein ryhmä. – Kaunis saa noin 14–15 prosenttia enemmän palkkaa kuin ruma. Kun amerikkalainen ansaitsee elinaikanaan keskimäärin 1,7 miljoonaa dollaria, kyse on 250 000 dollarista. Se on melkoinen summa, Hamermesh totesi esitelmöidessään toukokuussa Helsingissä. Hamermesh teki tutkimuksensa Yhdysvalloissa, mutta vastaavia tuloksia on saatu myös muista maista.

Komea korjaa asiakkaat  

Ulkonäön vaikutus ei rajoitu palkkapussiin. Se selvisi, kun Hamermesh työtovereineen käänsi huomionsa ylipistosta valmistuneisiin juristeihin. Heistä teetettiin ulkonäköpisteytys opiskelijamatrikkelin valokuvien perusteella, sitten katsottiin uraa ja palkkakehitystä valmistumisen jälkeen. Hurmaavien lakimiesten ja -naisten tulot kasvoivat vauhdikkaimmin. Lisäksi hyvännäköiset päätyivät tavanomaista useammin töihin yksityiselle puolelle, kun ulkonäköreittauksen jumbot ajautuivat todennäköisemmin hallintoon.– Asianajajien täytyy houkutella asiakkaita, ja kaunis ulkomuoto auttaa siinä, selittää Hamermesh, jolta piakkoin ilmestyy kirja Beauty pays.Työntekijöiden kauneus voi joillakin aloilla lisätä yritysten menestystä. Hollantilaistutkimuksessa erityisen edustava toimitusjohtaja hankki mainostoimistolle seitsemän prosenttia enemmän tuloja kuin keskiverto. – Hyvännäköiset työntekijät tuottavat paljon enemmän kuin vievät palkkamenoina, Hamermesh toteaa. Tilanne voi professorin mielestä jatkua niin kauan kuin ihmiset huomaavat kauneuden merkityksen. Sitten hyvännäköiset voivat alkaa vaatia kauniin työntekijän lisää.

Koulutuskin palvoo kauneutta

Ikään kuin paremmat tulot ja ura eivät riittäisi: hyvännäköiset nappaavat itselleen korkeasti koulutetut puolisotkin. Niin näyttää käyvän ainakin Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Ulkonäköasteikon alimman portaan naisten puolisoilla on keskimäärin vuosi vähemmän koulutusta kuin keskivertojen ja kauniiden puolisoilla. Vähemmän koulutettu mies tuo myös vähemmän rahaa pesään. Jos kerran vetävä ulkonäkö lyö leiville, kannattaako kaunistautumiseen panostaa? Ei ainakaan rahan takia. Shanghaissa tehty tutkimus osoitti, että kosmetiikkaan, vaatteisiin ja hiustenhoitoon uponneet rahat eivät tule takaisin. Sadan euron sijoitus ulkonäköön nosti tuloja vaivaiset neljä euroa.Synnynnäinen ulkonäkömme on kohtalo, jolle emme voi mitään. Hamermesh kysyykin, pitäisikö rumia tukea laeilla esimerkiksi asunnonsaannissa ja työelämässä.– Aina kun esitän tätä, asialle nauretaan. Entä jos puhuisin toisesta ryhmästä, jonka on vaikea muuttaa ulkonäköään: naisista? Naisille ja vähemmistöille meillä on yhdenvertaisuutta edistäviä säännöksiä. Miksei rumille?

Jatsia ja pitsaa Suomen suvessaTeksti: Kaisa Häkkinen

Uudet sanat tulevat yleensä uusien asioiden mukana, ja nimitys lainataan tavallisesti siitä kielestä, jolla kyseinen asia on tullut tunnetuksi. Lainaamisvaiheessa vierasta sanaa voidaan ensin siteerata sellaisenaan, mutta jos sana ja asia kotiutuvat kansan pariin, myös nimitys sopeutetaan vähitellen oman kielen järjestelmään.

Sekä jazz että pizza ovat 1900-luvun lainoja. Jazz on mainittu tanssina ja siihen liittyvänä musiikkina vuonna 1919 ilmestyneessä Ollin pakinassa. Ollin kuvaus on niin rasistinen, että sitä rohkenee referoida vain valistuneelle lukijakunnalle: ”Jazz on muuan raakalaisimpia, järjettömimpiä ja tietysti rumimpia hyppelyitä, mitä tylsät neekeriaivot ovat keksineet.”Pizzat ovat valloittaneet Suomen vasta sotien jälkeen. Ensimmäiset ravintolapizzat on tiettävästi tarjoiltu Haminassa vuonna 1961, mutta valtakunnalliseen kuuluisuuteen pizzat nousivat vasta kun Adriano Vinciguerra avasi aidon pizze­rian Lappeenrantaan vuonna 1964.

Sekä jazz että pizza ovat etymologin kannalta hankalia sanoja, sillä niiden perimmäistä syntytapaa ja -aikaa ei tiedetä. Se on selvää, että jazz tulee amerikanenglannista ja pizza italiasta, mutta alkuperäkielissään ne ovat juuriltaan hämäriä. Jazz-sanaa on alkuaan arveltu eroottissävyiseksi kiertoilmaukseksi, jota on hyödynnetty sanallisessa markkinoinnissa New Orleansin punaisten lyhtyjen alueella. Yhden selityksen mukaan se perustuu paikallisen ranskan kielen sanaan chasse, joka merkitsee muun muassa metsästystä, saalista tai takaa-ajoa. Pizzasta annetut selitykset ovat kesympiä. Joka tapauk­sessa sana on vanhempi kuin nykyinen, 1700-luvun Napolissa muotonsa saanut pizza, ja se on alkuaan viitannut leipäpohjaisiin köyhän kansan ruokiin. Sen on arveltu juontuvan saksan suupalaa merkitsevästä sanasta bizzo tai pizzo, mutta yhtä hyvin se saattaa kuulua yhteen kreikan leipää merkitsevän pitta-sanan kanssa. Sanan alkuperän selvittäminen jää usein arvelun asteelle, jos sen elämä alkaa pelkästään suullisessa kielenkäytössä.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.