Kun vaimo oli päättäväinen ja mies kunnianhimoinen, ei ihme, että yhteinen taival oli menestyksekäs. Parin tarina alkoi salamarakkaudesta ja kummankin avioerosta. Kaikesta päätellen liitto tyydytti, sillä se kesti 52 vuotta.
Rooma nautti rauhasta ja hyveet olivat arvossaan, vaikkei hallitsijapari itse aivan kaikkiin normeihin yltänytkään.


että yhteinen taival oli menestyksekäs. Parin tarina alkoi
salamarakkaudesta ja kummankin  avioerosta. Kaikesta päätellen
liitto tyydytti, sillä se kesti 52 vuotta.
Rooma nautti rauhasta ja hyveet olivat arvossaan,
vaikkei hallitsijapari itse aivan kaikkiin normeihin yltänytkään.




On kuuma päivä elokuussa 29 ennen ajanlaskun alkua. Tuhannet roomalaiset parveilevat hallintokeskus Forum Romanumin liepeillä. Takana on 15 sekasorron vuotta. Diktaattoriksi nousseen Gaius Julius Caesarin murhanneet tasavaltalaiset piirit ja häntä tukeneet sotajoukot ovat käyneet veristä kamppailua vallasta.

Tänään taisteluiden voittaja Gaius Julius Caesar Octavianus tahtoo osoittaa roomalaisille ennennäkemättömän loistokkaalla kolmipäiväisellä triumfilla, että runneltu valtakunta on astumassa yltäkylläiseen rauhan aikaan.

Siksi kansa hurraa, kun Octavianus ajaa Forumin halki yllään kultatähdin koristeltu kirkkaanpunainen viitta ja päässään laakeriseppele.


Yllättäen vallanperijäksi

Vaaleakiharainen, hentorakenteinen 34-vuotias sotapäällikkö sai syntyessään nimen Gaius Octavius, mutta hänet on tunnettu Octavianuksena siitä saakka, kun hänestä Caesarin viimeisen tahdon mukaisesti tuli tämän adoptiopoika ja pääperillinen.

Antiikin lähteiden mukaan Caesarin testamentti yllätti täysin jopa Octaviuksen. Tuolloin 19-vuotias nuorukainen sai kuulla murhasta ja uudesta asemastaan valmistautuessaan Illyriassa sotaretkelle Parthiaa, Rooman arkkivihollista vastaan. Perheen neuvosta hän purjehti Italiaan vaivihkaa, mukanaan vain lähimmät ystävänsä Marcus Vipsanius Agrippa ja Gaius Clinius Maecenas.

Aluksi Octavius pyrki luomaan suhteita Rooman senaattoreihin diplomaattisin keinoin. Senaattorit eivät ottaneet nuorukaista vakavasti, ja lopulta kesällä 43 Octavius kutsui kokoon kahdeksan legioonaansa ja marssi Roomaan. Siellä hän sai vahvistuksia kaupungissa toimettomina maleksivista sotilaista, ja senaattorit joutuivat alistumaan tulokkaan vaatimuksiin. Adoptio virallistettiin, Octavius vaihtoi nimensä,  ja Caesarin testamentti pantiin muutoinkin toimeen. Kansa riemuitsi, sillä viimeinen tahto sisälsi ruhtinaallisia julkisia lahjoituksia.

Seuraavaksi Octavianus liittoutui Caesarin luottomiehen Marcus Antoniuksen kanssa. Yhdessä miehet laativat proskriptioluettelot eli julistivat hallitsijan murhaan osallistuneet ja heidän läheisensä lainsuojattomiksi, jotka oli tavattaessa oikeus tappaa. Käänne tuli salaliittolaisille niin täytenä yllätyksenä, että moni kohtasi kuolemansa kotiovellaan. Puhdistuksissa murhattiin noin 2 300 ritari- ja senaattorisäädyn jäsentä ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin. Hintelästä nuorukaisesta oli sukeutunut kylmähermoinen vallantavoittelija.


Salamavauhtia avioon

Seuraavana vuonna Antonius ja Octavianus löivät Caesarin vastustajat Filippoin taistelussa, mutta sitten välit kiristyivät ja Octavianus alkoi karkottaa Antoniuksen kannattajia. Heidän joukossaan oli  Tiberius Claudius Nero, hänen vain 16-vuotias vaimonsa Livia Drusilla ja pariskunnan pieni poika Tiberius.

Kolme vuotta myöhemmin nuoresta henkipatosta tuli lähes silmänräpäyksessä Rooman mahtimiehen elämänkumppani.

Livian elämäkerran kirjoittanut antiikin historian professori Anthony Barrett Brittiläisen Kolumbian yliopistosta Kanadasta arvelee, että Livia ja Tiberius Nero olivat uskaltautuneet takaisin Roomaan loppukesällä 39, noin vuosi sen jälkeen kun riitapukarit olivat tehneet sovinnon ja Antonius oli avioitunut Octavianuksen sisaren Octavian kanssa.

Maailmanhistorian muuttaneiden ensi treffien tarkasta ajankohdasta ei ole tietoa. Kenties lempi leimahti riehakkaissa pidoissa, joissa Antonius kertoo kilpakumppaninsa vieneen Tiberiuksen vaimon makuuhuoneeseensa aivan miehen silmien edestä ja rouvan palanneen juhlapöytään korvat punoittaen ja hiukset sekaisina.

Octavianuksen vaimo Scribonia oli epäilemättä monen muun roomalaispoliitikon vaimon tapaan karaistunut sietämään miehensä sivusuhteita, mutta Livia oli kova pala purtavaksi. Rooman keisarien elämäkerroistaan kuulu Suetonius kertoo Scribonian valittaneen, että uudella rakastajattarella oli Octavianukseen "liikaa vaikutusvaltaa".

Scribonia oli oikeassa: hän tuli jätetyksi tammikuussa 38. Octavianuksen ja Livian yllätyshäitä vietettiin ennen kuin kuukausi ehti vaihtua. Vauhtia ei hidastanut edes se, että Scribonia synnytti Octavianukselle tyttären Julian ja Livia Tiberius Nerolle toisen pojan Drusuksen samaisen skandaalinkäryisen tammikuun aikana.


Kunnianhimoa kummallakin

Octavianuksen aiemmat viralliset suhteet, kaksi kihlausta ja yksi avioliitto, oli sanellut valtapolitiikka. Hänen biografiansa kirjoittanut brittiläinen antiikintutkija Pat Southern huomauttaa, että myös Livia oli poliittisesti ihanteellinen kumppani. Hänellä oli maineikkaat sukujuuret, kun taas Octavianusta pidettiin edelleen nousukkaana. Roomalainen historioitsija Tacitus kuitenkin uskoi, että Livia sekoitti Octavianuksen pään kauneudellaan ja aistillisuudellaan.

Antiikin lähteet ja veistokset todistavat Livian olleen tyylikäs nainen, mutta ei ole syytä epäillä, ettei Octavianus ihaillut myös hänen henkisiä ominaisuuksiaan, kuten päättäväisyyttään. Nuoren Livian peräänantamattomuudesta kertoo Anthony Barrettin mukaan paljon jo se, että hän seurasi ensimmäistä aviomiestään vaaralliselle maanpakomatkalle.

Vastaavasti Octavianuksen määrätietoisuus teki varmasti syvän vaikutuksen Liviaan. Pariskunnan kunnianhimoisuutta ja molemminpuolista kunnioitusta kuvastaa hyvin Suetoniuksen maininta, jonka mukaan Octavianus valmistautui valtakunnan asioita koskeviin keskusteluihin vaimonsa kanssa.


Keisariksi varkain

Vuonna 31 Octavianus oli yksin vallan huipulla. Hän oli riitaantunut uudelleen Antoniuksen kanssa ja lopulta kukistanut tämän Aktionin meritaistelussa.

Octavianus käytti tilaisuuden hyväkseen ja hankki lisää vaikutusvaltaa tavalla, joka vetää vertoja Hollywoodin imagonrakennukselle. Hän tiesi, etteivät kansalaiset voisi enää hyväksyä Caesarin kaltaista elinikäistä diktaattoria. Niinpä hänen oli esiinnyttävä tasavallan palauttajana mutta samalla luotava mielikuva korvaamattomuudestaan.

Tammikuussa 27 Octavianus julisti senaatille luopuvansa julkisista tehtävistään ja vetäytyvänsä yksityiselämään. Reaktio oli kauhistunut. Octavianus suostuteltiin useiden provinssien prokonsuliksi, virkaan, johon valitulla oli oikeus nimittää omia suosikkejaan ja uskottujaan paikallishallinnon johtoon. Kolme päivää myöhemmin hänelle myönnettiin uusi arvonimi Augustus, ’kunnianarvoisa’. Rooman keisariaika oli alkanut, mutta luultavasti vain Augustus itse tiedosti sen.


Nöyryydestä tavaramerkki

Kohtelias kieltäytyminen senaatin tarjoamista viroista vakiintui sittemmin Augustuksen tavaramerkiksi. Hänen "vaatimattomuutensa" pääsi oikeuksiinsa muun muassa vuonna 22, kun elintarvikepula uhkasi Rooman kaupunkia.

Augustukselle tarjottiin hätätilassa diktaattorin asemaa, josta hän kieltäytyi - muistaen epäilemättä diktaattoriksi nimetyn adoptioisänsä Caesarin kohtalon. Seuraavaksi ehdotettiin vuoden mittaista konsulin virkaa, minkä Augustus teilasi teatraalisesti rukoilemalla, ettei häntä enää pakotettaisi konsuliksi. Olihan hän vain muutama kuukausi aiemmin luopunut tehtävästä hoidettuaan sitä "jo kohtuuttoman monena vuonna".

Lopulta Augustus suostui ottamaan vastaan perin vaatimattoman cura annonaen tehtävän, muonavarastonhoitajan paikan. Muutamassa päivässä hän palautti Rooman ruokahuollon ennalleen. Toiminta oli niin vauhdikasta, että jotkut epäilivät Augustuksen itsensä viivyttäneen elintarvikkeiden tuontia.


Apua hädänalaisille

Augustus asetti imperiumin vakiinnuttamisessa etusijalle näyttävät rakennusprojektit. Niiden pääarkkitehtina uurasti Augustuksen luottomies Agrippa, joka suunnitteli Roomaan vesi- ja viemäröintijärjestelmän ja johti lukuisien julkisten rakennusten rakentamista ja restaurointia.

Samaan aikaan keisariperheestä luotiin mielikuvaa Rooman hyväntekijänä. Vaikka perhe asui Forum Romanumin laidalla Palatiumilla,  roomalaisten Beverly Hillsissä, koti oli varsin vaatimattoman kokoinen eikä huoneiden koristeluun ollut käytetty marmoria. Suetoniuksen mukaan Augustus nukkuikin samassa pienessä makuuhuoneessa koko hallintokautensa ajan, yli 40 vuotta. Näin hän osoitti konkreettisesti suosivansa kohtuullista periroomalaista elämäntapaa.

Hyveellisyydellään vakuutti myös vaimo Livia, joka otti säännöllisesti vastaan avunanojia.

Hyväntekeväisyydestä pääsivät osallisiksi muun muassa tulipalojen uhrit ja köyhät tyttäret, joilla ei ollut varaa maksaa myötäjäisiään. Myös Augustuksen vastustajilleen osoittama armollisuus on usein jäljitettävissä Liviaan, johon hädänalaiset uskalsivat vedota helpommin kuin keisariin.


Moraalisäännöt uusiksi

Augustuksen halu palauttaa vanhat roomalaiset hyveet kunniaan oli ilmeisen aito, sillä hän puuttui lainsäädännöllä jopa roomalaisten moraaliin. Vuonna 18 hän hyväksytti avioliittolait, joissa muun muassa julistettiin naimisiinmeno ja jälkikasvun hankkiminen jokaisen kansalaisen velvollisuudeksi ja kiellettiin vaimojen aviorikokset.

Paradoksaalisesti Augustuksen oma perhe ei täyttänyt lain vaatimuksia, sillä hän ja Livia eivät saaneet jälkikasvua. Livialle Augustus kuitenkin myönsi erivapauden rasitteista, joita hän oli määrännyt vähemmän kuin kolme lasta synnyttäneille, mutta Augustuksen ainokaista Juliaa ja Livian poikaa Tiberiusta uusi moraalipolitiikka koetteli.

Ensiksi Augustus naittoi Julian sisarensa Octavian pojalle Marcellukselle, joka oli vain 17-vuotias. Kun Marcellus kuoli kahden vuoden kuluttua, isä naittoi tyttärensä ystävälleen Agrippalle. Vaikka Agrippa oli Juliaa yli 20 vuotta vanhempi, heidän liittonsa oli ilmeisen hyvä, sillä he saivat viisi lasta.





Hyveellisen parin paheet


Keisari Augustus lienee pitänyt ruokottomista jutuista. Hänen tiedetään eräissä juomingeissa kertoneen tarinan jumalten irstailuista. Häneltä on myös säilynyt rivoja pilkkarunoja, joita hän kirjoitti kilpailijansa Marcus Antoniuksen kunnianhimoisesta vaimosta Fulviasta. Roomalainen elämäkertakirjailija Suetonius juoruilee keisarilla olleen myös satunnaisia seksikumppaneita, joita hänen ystävänsä etsivät hänelle kuin orjia orjamarkkinoilta.

Keisarinna Livia sortui siveettömyyksiin vain Augustukseen tutustuessaan, ja ainoastaan kerran hänen tiedetään hauskuttaneen itseään ylhäisten naisten mieluisalla pitohuvilla, alastoman pikkupojan seuralla. Livian lempiharrastus oli luonnonlääkintä. Tämä on inspiroinut kuvitelmia juonittelevasta myrkynkeittäjästä, mutta todisteita ei ole.




Takaiskuja perä perää

Ajanlaskun alun lähestyessä Augustusta kohtasi henkilökohtaisten takaiskujen sarja. Lyhyen ajan sisällä menehtyivät rakas sisar Octavia, Livian suosittu kuopus Drusus ja läheinen neuvonantaja ja ystävä Maecenas.

Augustus panosti nyt tyttärenpoikiinsa Gaiukseen ja Luciukseen, joista hän kaavaili vallanperijöitään. Hän opasti veljeksiä antaumuksella, antoi heille etuoikeuksia ja ikuisti heidät moniin monumentteihin.

Myös sotapäällikkönä kunnostautunut poikapuoli Tiberius sai paljon huomiota, ja Augustus teki poliittisia laskelmia hänenkin varaansa. Syrjäänvetäytyvä, jopa synkkämielisyyteen taipuvainen Tiberius vierasti suunnitelmia ja osoitti kapinamielensä odottamattomalla tavalla. Hän vaati lupaa jättäytyä politiikasta ja vetäytyi Rodokseen.

Pat Southern arvelee, että Tiberiuksen käytös sai Augustuksen täysin pois tolaltaan, mutta luultavasti vielä enemmän järkyttyi Livia. Hän ei kuitenkaan hylännyt poikaansa vaan suostutteli Augustuksen ottamaan hänet takaisin hallintoonsa. Tiberius palasi Roomaan pian ajanlaskun alun jälkeen, ja muutamia vuosia myöhemmin Augustus adoptoi hänet ja teki hänestä näin seuraajaehdokkaansa - pakon edessä: rakkaat tyttärenpojat Lucius ja Gaius olivat kuolleet.

Augustus adoptoi myös Agrippa Postumuksen, Julian ja Agrippan nuorimman pojan, joka niin ikään nousi mahdolliseksi vallanperijäksi. Juuri Augustus aloitti Rooman keisareiden tavan adoptoida mieleisensä seuraaja, jos omasta perheesä ei löytynyt sopivaa ehdokasta.





Ei keisari vaan imperaattori


Kun Octavianus nousi Rooman johtoon, hän esiintyi tasavallan palauttajana ja ensimmäisenä vertaistensa joukossa, primus inter pares. Kun hän kuoli, hän oli käytännössä yksinvaltias, minkä vuoksi häntä pidetään Rooman ensimmäisenä keisarina. Keisariksi häntä ei kuitenkaan kutsuttu. Sen sijaan hän oli princeps senatus, senaatin johtomies, Augustus, kunnianarvoisa, ja imperator, korkeimman hallinnollisen ja sotilaallisen vallan haltija.

Myöhemmätkin Rooman valtiaat olivat imperaattoreita, vaikka me puhumme heistä keisareina. Caesaria käytti arvonaan vain kaksi Juliusten-Claudiusten patriisisuvusta noussutta päämiestä, vuosina 41-68 hallinneet Claudius ja Nero, jotka tekivät yhdestä sukunsa lisä- ja kutsumanimestä arvonimen. Suomen sana keisari juontuu tästä samasta nimestä ja sen kuuluisimmasta kantajasta Caius Julius Caesarista.

Vaikka suuri sotapäällikkö Caesar oli murhattu monarkismiepäilyjen takia, keisariaikaan siirtyminen sujui lopulta suuremmitta ongelmitta. Roomalaiset olivat lopen uupuneita repiviin sisällissotiin, eivätkä vahvat johtajat olleet heille outo ilmestys. Kriisioloissa voittoisia sotapäälliköitä oli useaan otteeseen nostettu yksinvaltiaiksi antamalla heille diktaattorin, käskijän, valtuudet.




Testamentissa jymy-yllätys

Tacitus loi Livialle maineen häikäilemättömänä juonittelijana, joka murhautti haastajat poikansa tieltä. Anthony Barrett kuitenkin toteaa, ettei todisteita Livian osallisuudesta Augustuksen sukulaisten kuolemiin ole löytynyt. Useimpiin niistä on olemassa luontevampi selitys. Marcellus kuoli mitä ilmeisimmin Roomassa riehuneeseen ruttoon, Gaius ja Lucius taas menehtyivät ulkopoliittisilla matkoillaan.

Äidin ja pojan välit eivät olleet läheskään ongelmattomat. Selvimmin tämä ilmeni Augustuksen kuoltua vuonna 14.

Adoptioisän testamentista paljastui Tiberiukselle jymy-yllätys: Augustus määräsi Livian toiseksi pääperillisekseen ja adoptoi hänet sukuunsa, virallisesti tyttärekseen. Lisäksi Livia sai arvonimen Augusta samalla kun Tiberiuksesta tuli Augustus. Antiikin lähteet eivät selvennä, miten tämä ennenkuulumaton menettely muutti Livian laillista asemaa, mutta on mahdollista, että hänestä tuli virallisesti Tiberiuksen hallitsijakumppani.

Jännitteistä huolimatta äidin ja pojan välit pysyivät pitkään läheisinä. Luultavasti he yhteistuumin jopa murhauttivat Agrippa Postumuksen.

On kuitenkin vaikea välttyä ajatukselta, että Livia oli Rooman keisariajan alun vankkumaton tukipylväs, johon nojasivat yhtä lailla puoliso kuin poika. Vasta valtakunnan ensimmäisen naisen kuolema vuonna 29 nosti esiin Tiberiuksen luonteen julmat piirteet. Moni keisarisuvun jäsen ja Tiberiuksen poliittinen haastaja sai surmansa epäselvissä oloissa. Lähes 60 vuotta kestänyt Pax Romana oli päättynyt.



Päivi Parhi-Riikola on historiaan erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.