Syöpä leviää, kun villiintyneet solut ottavat jalat alleen.





Kaikki ihmisruumiin solut polveutuvat elämänmuodoista, jotka polskivat satoja miljoonia vuosia sitten vapaina jossakin merenlahden lämpimässä pohjukassa tai mutaisessa rutakossa. Päästäkseen liikkeelle ne viuhtoivat vauhtia uintisiimoillaan tai liukuivat veden kalvolla hitaasti eteenpäin.

Kuin muistona tästä ajasta useimmat solutyyppimme ovat säilyttäneet liikkumiskykynsä. Kehossamme on itse asiassa käynnissä jatkuva liikenne, kun solumme kävelevät kohdekudoksiinsa: puolustussolut juoksevat kiinni taudinaiheuttajia, ja sidekudosta muodostavat solut liikennöivät haava- ja vauriopaikoille. Sikiöaikana tuo liikenne lähentelee metropolien mittoja, kun kantasolut liukuvat paikoilleen eri puolille kehoa ja alkavat rakentaa aivoja, sydäntä, maksaa ja elimistön kaikkia muita osia.




Syöpä poikiii etäpesäkkeitä, kun solut "kävelevät" kasvaimesta verisuonistoon. Päästäkseen pintakudok-sesta eli epiteelistä verisuoniin syöpäsolut liuottavat ensin reiän epiteelin tyvikalvon lävitse.

Tyvikalvon alapuolella on kollageenisäikeitä sisältävä "köysirata", jossa solut liukuvat säikeitä pitkin alas.
Kun syöpäsolut kohtaavat verisuonen, ne kasvattavat sen seinän läpi invadopodiksi kutsutun ulokkeen. Joissakin tapauksissa ne värväävät avukseen puolustussoluja, jotka polttavat suoneen reiän. Verenkierron mukana syöpäsolut pääsevät kauas alkuperäisestä kasvaimesta.


Lieron liikkein...

Kävelevät solut jaetaan karkeasti kahteen luokkaan: fibroblastisiin ja ameboideihin. Fibroblastisia soluja ovat esimerkiksi fibroblastit, sidekudosta muodostavat solut, jotka vastaavat haavojen umpeutumisesta. - Ne ovat melko hitaita ja etenevät lieromaisin liikkein, sanoo dosentti Johanna Ivaska, joka tutkii solujen kävelyä Turun yliopiston biotekniikan keskuksessa ja Turun VTT:ssä. Kun fibroblasti kurkottuu eteenpäin, koko solu venyy aivan ohueksi, ja kun se vetää "ruumiinsa" kokoon ja irrottaa häntänsä, se pullistuu taas normaalin muotoiseksi.

Vastaavaa venymistä ja pullistumista tapahtuu myös suuremmassa mitassa. Esimerkiksi alkionkehityksessä solut liikkuvat kohteisiinsa laajoina levyinä. Mikroskoopilla näkee, että tällainen levy käyttäytyy kuin yksi jättimäinen solu: levyn edetessä koko sen etupää venyy.

Fibroblasteilla on integriiniproteiineista koostuvat molekyylijalat. Niistä jopa jää jalanjälki sinne, missä solu on kävellyt, koska integriiniproteiineihin on kytkeytynyt entsyymejä, jotka pilkkovat solujen välistä ainetta. - Mikroskoopilla katsottuina fibroblastit muistuttavat pieniä jäänmurtajia: ne hajottavat tien itselleen ja jättävät jälkeensä vanan, sanoo Ivaska.


...tai ameban elkein

Ameboidit solut ovat fibroblasteja paljon mielikuvituksellisempia. Ne ovat yleensä pyöreitä mutta muuttavat muotoaan kuin ameba ja voivat puristaa itsensä pientenkin aukkojen lävitse. - Rajoittava tekijä on tuman koko, Ivaska kertoo. Jos tuma ei mahdu reiästä, aukko on solulle liian pieni.

Ameboideja soluja ovat muun muassa monet puolustussolut, jotka partioivat kudoksissa etsien bakteereja, viruksia ja muita mikrobeja. Vaikka puolustussoluilla on samanlaiset integriinijalat kuin fibroblasteilla, ne ovat varsin nopeita. - Ne pikemminkin liukuvat ja puikkelehtivat kuin kävelevät, Ivaska kuvailee.


Irtoava syöpäsolu saa jalat alleen

Syöpäsolut ovat monimuotoisia ja voivat liikkua sekä fibroblastisesti että amebamaisesti. Tutkijoilla on jopa viitteitä siitä, että sama syöpäsolu kykenisi joissakin tilanteissa vaihtamaan fibroblastisesta kävelystä amebamaiseen tai päinvastoin. - Syöpäsolut ovat kuitenkin puolustussoluihin verrattuina varsin hitaita, Ivaska sanoo.

Syövän leviämisen keskeisimpiä kysymyksiä on, miksi solut ylipäätään lähtevät kävelemään. Aluksi syöpäkasvaimen kaikki villisti jakautuvat solut pysyvätkin kiinni toisissaan ja muodostavat paikallisen kasvaimen.

- Niitä, kuten myös kaikkia terveitä soluja, sitoo toisiinsa e-kadheriiniksi kutsuttu proteiini, Ivaska selittää. Kun syöpäkasvain suurenee, e-kadheriinin määrä solujen pinnalla alkaa vähentyä. Siksi solujen ote toisistaan heikkenee ja osa niistä irtoaa.

Kun syöpäsolu on irtautunut, se muuttuu liikuntakykyiseksi. Tutkijat ovat kiinnittäneet erityisesti huomiota syöpäsolujen integriinijalkoihin siinä toivossa, että he löytäisivät keinon katkaista nuo jalat ja estää syövän leviämisen.

Integriinejä on kuitenkin yli kaksikymmentä erilaista, ja niillä on monia erilaisia tehtäviä. - Osa niistä estää solua liikkumasta, mutta osa auttaa sitä kävelemään, Ivaska sanoo. Kun syöpäsolu vapautuu, se käynnistää uuden geneettisen ohjelman, jonka seurauksena kävelevien integriinien määrä lisääntyy. Kun solu on saanut riittävän määrän käveleviä integriinijalkoja, se voi lähteä liikkeelle.


Puolustussolut hairahtuvat apureiksi

Suurin osa syövistä on peräisin pinta- eli epiteelikudoksesta: ihon tai limakalvojen pinnasta tai eri elinten ulko- ja sisäpinnoista. Siksi yksittäisillä syöpäsoluilla on pitkä matka verisuonistoon. Sitä ennen niiden on tunkeuduttava läpi epiteelin alla olevasta tiiviistä tyvikalvosta ja sotkuisesta kollageeniviidakosta. Kun reitti on raivattu, syöpäsolut aloittavat marssin kohti lähintä verisuonta. - Patologien ottamissa näytteissä on joskus havaittu, miten syöpäsolut etenevät jonossa kuin junanvaunut, Ivaska kertoo.

Viime vuosina tutkijat ovat saaneet viitteitä siitä, että syöpäsoluille tulee etäpesäkkeiden muodostamisessa yllättävää vetoapua puolustussoluilta - joiden pitäisi suojella meitä syövältä. Tämän havainnon jäljille on päästy muun muas¬sa tutkimalla syöpäsolujen reaktiota EGF-kasvutekijään.

EGF on yksi syöpätutkimuksen kiinnostavimmista molekyyleistä, sillä se piiskaa syöpäsolut kasvuun. Lisäksi se toimii vapaasti liikkuville syöpäsoluille kemiallisena kutsusignaalina, jota kohti ne kulkevat.

Kun tutkijat panivat ohueen neulaan syötiksi EGF:ää ja painoivat sen kasvaimeen, neulaan köpötteli odotetusti syöpäsoluja mutta myös runsaasti puolustussoluja. Tarkemmat tutkimukset osoittivat, että puolustussolut tuottivat EGF:ää. - Ei missään tapauksessa normaali tilanne, sanoo immunologian professori Olli Lassila Turun yliopistosta.

Tämän jälkeen on havaittu, että EGF:ää tuottavat puolustussolut kerääntyvät nimenomaan verisuonten lähelle. Paikalle kokoontuvat syöpäsolut taas tuottavat CSF-1-kasvutekijää, joka houkuttelee paikalle lisää puolustussoluja. Seuraa kiihtyvä kierre, jossa solut kutsuvat toisiaan yhä sankemmin joukoin. Puolustussolut ilmeisesti myös auttavat syöpäsoluja leviämään polttamalla verisuoniin syöpäsolujen mentäviä reikiä. Toistaiseksi ei tiedetä, mikä saa elimistön puolustajat hairahtumaan näin pahasti.


Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5223
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti