Suomalaista sekakoulua kannattaa vaalia. Heikommatkin menestyvät paremmin osaajien seurassa.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Suomalaista sekakoulua kannattaa vaalia. Heikommatkin menestyvät paremmin osaajien seurassa.

On parempi ostaa hyvän alueen huonoin talo kuin huonon alueen hienoin talo. Näin neuvoo lapsiperheitä eräskin yhdysvaltalainen neuvontakirjailija.

Ohje ei ole tuulesta temmattu, sillä hyvä alue heijastuu koulumenestykseen. Kun kulmilla arvostetaan koulutusta, se kannattelee myös niitä, joiden kotitausta ei muutoin edistä koulupyrintöjä.

Alueella asuu tuiki tärkeitä ihmisiä: kavereita. Niin lähimmät kaverit kuin luokkatoverit ylimalkaan vaikuttavat opiskeluhaluihin ja arvosanoihin.

Ystävät yltävät samaan

Uunituore suomalais-ruotsalainen tutkimus todistaa sen, minkä monet ovat huomanneet omasta kokemuksestaan. Nuoruuden ystävykset muistuttavat toisiaan, ja kaveriyhteys ulottuu aikuisuuteen asti. 26-vuotiaana ystävykset ovat usein päätyneet samalle koulutustasolle.

Ei vain parhaat ystävät vaan koko kaveriporukka veistetään samasta puusta.

– Kaverit saavat samanlaisia todistuksia. Nuoret hakevat porukan keskimääristä tasoa eivätkä halua olla liian hyviä tai liian huonoja kavereihin verrattuna, selittää tutkija Noona Kiuru Jyväskylän yliopistosta.

Seura tekee kaltaisekseen, mutta vielä enemmän nuoret vasiten hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Nuoruus on intohimoisen sosiaalista aikaa varsinkin 15. ikävuoden tietämillä, kun vanhempiin otetaan etäisyyttä ja itseä peilataan tovereihin. Siksi kouluakin käydään yhtä jalkaa kavereiden kanssa.

Hitaammille lisävauhtia

Seura alkaa muokata kaltaisekseen jo aikaisemmin. Ohion yliopiston tutkija Laura Justice on työtovereineen saanut selville, että heikkotasoiset esikoululaiset hyötyvät etevämpiensä seurasta. Kun heikot olivat keskenään, heidän kielelliset taitonsa saattoivat hiipua vuoden aikana. Kun he viettivät saman ajan osaavampien joukossa, kielitaju koheni.

Iloinen uutinen tutkimuksessa on, että luokkakavereista oli pelkkää etua. Jo valmiiksi hyvien etenemistä heikkotasoisempi seura ei hidastanut, vaan he kehittyivät edelleen, Kiurun mukaan tämä on tullut selväksi aikaisemmissakin tutkimuksissa: lahjakkailla menee joka tapauksessa hyvin.

– Tietysti jos on paljon ongelmaoppilaita ja koululla pienet resurssit, lahjakkaat voivat ajautua porukkaan, jossa koulumenestystä ei katsota hyvällä. Silloin he voivat menestyä tasoaan huonommin, Kiuru sanoo.

Vanhemmatkin avainpaikalla

Suomen Pisa-menestys on saavutettu kouluilla, joissa on monentasoista hiihtäjää ja heikommatkin pidetään mukana, mutta saavatko lahjakkaat kouluistamme kaiken irti? Tätä aprikoivat vanhemmat, jotka haluavat oppivaiselle lapselleen parhaan mahdollisen kirityksen.

Pääkaupunkiseudun koulujen erilaistumista tutkineen Venla Berneliuksen mukaan Yhdysvalloissa on saatu viitteitä siitä, että etevät jotenkin hyötyisivät parhaista kouluista. Myös Berneliuksen oma näyttö osoittaa, että korkeakoulutettujen lapset pärjäävät hivenen tasoaan huonommin kouluissa, joiden keskimääräiset oppimistulokset ovat heikot.

Notkahduksen syy on tutkijan mukaan kuitenkin pikemmin kotona kuin koulussa. Kyse on enimmäkseen nuorista, joiden koulutetut vanhemmat eivät jostain syystä ole kovin koulutusmotivoituneita.

– Vanhempien motivaatio ja kodin oppimisympäristö ovat tärkeimmät asiat lapsen koulumenestyksessä. Ne ovat vielä tärkeämpiä kuin vanhempien koulutustaso, Helsingin yliopistossa työskentelevä Bernelius sanoo.

Eliittikoulu ei aina paras

Vaikka koulutussuuntauneiden perheiden lapset saisivat pikkuisen parempia numeroita paremmissa kouluissa, eliittikoulu ei välttämättä ole paras lahjakkaallekaan lapselle. Berneliuksen mukaan joidenkin hyvien oppilaiden itsetunto vahvistuu enemmän vaihtelevantasoisessa koulussa, jossa he voivat tuntea olevansa erityisen osaavia. Pelkkien hyvien oppilaiden keskellä he eivät pääsisi loistamaan.

Suomen sekakoulua kannattaa yhä vaalia, Bernelius muistuttaa.

– Ruotsin oppimistulokset ovat romahtaneet sen jälkeen, kun kouluvalinta vapautettiin ja koulut alkoivat eriytyä. Siellä on syntynyt kouluja, joista hyvät ovat kaikonneet ja jäljelle jääneiden osaaminen on uhattuna. Siellä kaverivaikutukset alkavat todella tarttua.

Ystävyksille yhteistä

37%

koulumenestyksessä

30 %

koulutusodotuksissa

28 %

koulutustasossa

26 %

älykkyydessä

Lähde: Noona Kiuru et al., Best friends in adolescence show similar educational careers in early adulthood. Journal of Applied Developmental Psychology 2012

Omat sanat palsta

Mikä palaa?

Iltojen pimetessä on mukava sytyttää nuotio tai takkatuli ja katsella liekkien leikkiä. Tuli valaisee ja lämmittää. Tulen lämmössä voi paistaa makkaran, kiehauttaa kahvit ja kuivattaa kastuneet vaatteet. Tuli-sana juontuu kantauralista yli kuuden vuosituhannen takaa, ja yhä vielä se on keskeisin ja yleisluonteisin tulen nimitys suomen kielessä.

Suomen länsimurteissa tulesta käytetään nimitystä valkea. Adjektiivina sama sana tarkoittaa valkoista tai kirkasta. Ilmeisesti siitä on kehittynyt tulen nimitys niissä yhteyksissä, kun on haluttu viitata tulen valaisevaan ominaisuuteen. Erityisesti takkatulen nimitykseksi on lainattu ruotsista praasu.

Ulkona poltettavalle tulelle on ollut eri nimityksiä käyttötarkoituksen mukaan.

Leiritulen perusnimitys on nuotio. Tätä sanaa on arveltu sekä venäläiseksi että germaaniseksi lainaksi, mutta kumpaakaan selitystä ei nykyään pidetä uskottavana, sillä venäjän nódja on ilmeisesti lainaa itämerensuomesta eikä germaaniselta puolelta ole löytynyt äänteellisesti uskottavaa lähtömuotoa. Näin ollen nuotio-sanan alkuperä on toistaiseksi hämärän peitossa.

Sen sijaan toisen tyypillisen leiritulen, rakovalkean, nimitys on läpinäkyvä: siinä tuli eli valkea palaa kahden päällekkäin olevan pölkyn raossa.

Kokko taas tarkoittaa ennen kaikkea juhla- tai merkkitulta. Se on terävää kärkeä merkitsevän kokka-sanan johdos. Kokko rakennetaan tyypillisesti kartion muotoon, jolloin tuli saadaan roihuamaan erityisen komeasti.

Roviosta on puhuttu silloin, kun jotakin on haluttu polttaa poroksi, esimerkiksi palamatta jääneitä kantoja kaskessa tai noituudesta syytettyjä ihmisiä. Rovio on johdos verbistä rovita, joka tarkoittaa kokoamista ja kasaamista.

Tulen sytyttäminen ei ennen tulitikkujen keksimistä ole ollut aivan yksinkertaista. Helpointa oli pitää tulta yllä ja peittää hiillos tuhkalla siksi ajaksi, kun puita ei haluttu tai voitu lisätä. Peittämistä sanottiin mähkimiseksi. Kun peitettyyn hiillokseen eli umpimähkään työnnettiin tikkuja tai muita sytykkeitä, saatiin tuli roihahtamaan uudelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.