Suomalaista sekakoulua kannattaa vaalia. Heikommatkin menestyvät paremmin osaajien seurassa.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Suomalaista sekakoulua kannattaa vaalia. Heikommatkin menestyvät paremmin osaajien seurassa.

On parempi ostaa hyvän alueen huonoin talo kuin huonon alueen hienoin talo. Näin neuvoo lapsiperheitä eräskin yhdysvaltalainen neuvontakirjailija.

Ohje ei ole tuulesta temmattu, sillä hyvä alue heijastuu koulumenestykseen. Kun kulmilla arvostetaan koulutusta, se kannattelee myös niitä, joiden kotitausta ei muutoin edistä koulupyrintöjä.

Alueella asuu tuiki tärkeitä ihmisiä: kavereita. Niin lähimmät kaverit kuin luokkatoverit ylimalkaan vaikuttavat opiskeluhaluihin ja arvosanoihin.

Ystävät yltävät samaan

Uunituore suomalais-ruotsalainen tutkimus todistaa sen, minkä monet ovat huomanneet omasta kokemuksestaan. Nuoruuden ystävykset muistuttavat toisiaan, ja kaveriyhteys ulottuu aikuisuuteen asti. 26-vuotiaana ystävykset ovat usein päätyneet samalle koulutustasolle.

Ei vain parhaat ystävät vaan koko kaveriporukka veistetään samasta puusta.

– Kaverit saavat samanlaisia todistuksia. Nuoret hakevat porukan keskimääristä tasoa eivätkä halua olla liian hyviä tai liian huonoja kavereihin verrattuna, selittää tutkija Noona Kiuru Jyväskylän yliopistosta.

Seura tekee kaltaisekseen, mutta vielä enemmän nuoret vasiten hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Nuoruus on intohimoisen sosiaalista aikaa varsinkin 15. ikävuoden tietämillä, kun vanhempiin otetaan etäisyyttä ja itseä peilataan tovereihin. Siksi kouluakin käydään yhtä jalkaa kavereiden kanssa.

Hitaammille lisävauhtia

Seura alkaa muokata kaltaisekseen jo aikaisemmin. Ohion yliopiston tutkija Laura Justice on työtovereineen saanut selville, että heikkotasoiset esikoululaiset hyötyvät etevämpiensä seurasta. Kun heikot olivat keskenään, heidän kielelliset taitonsa saattoivat hiipua vuoden aikana. Kun he viettivät saman ajan osaavampien joukossa, kielitaju koheni.

Iloinen uutinen tutkimuksessa on, että luokkakavereista oli pelkkää etua. Jo valmiiksi hyvien etenemistä heikkotasoisempi seura ei hidastanut, vaan he kehittyivät edelleen, Kiurun mukaan tämä on tullut selväksi aikaisemmissakin tutkimuksissa: lahjakkailla menee joka tapauksessa hyvin.

– Tietysti jos on paljon ongelmaoppilaita ja koululla pienet resurssit, lahjakkaat voivat ajautua porukkaan, jossa koulumenestystä ei katsota hyvällä. Silloin he voivat menestyä tasoaan huonommin, Kiuru sanoo.

Vanhemmatkin avainpaikalla

Suomen Pisa-menestys on saavutettu kouluilla, joissa on monentasoista hiihtäjää ja heikommatkin pidetään mukana, mutta saavatko lahjakkaat kouluistamme kaiken irti? Tätä aprikoivat vanhemmat, jotka haluavat oppivaiselle lapselleen parhaan mahdollisen kirityksen.

Pääkaupunkiseudun koulujen erilaistumista tutkineen Venla Berneliuksen mukaan Yhdysvalloissa on saatu viitteitä siitä, että etevät jotenkin hyötyisivät parhaista kouluista. Myös Berneliuksen oma näyttö osoittaa, että korkeakoulutettujen lapset pärjäävät hivenen tasoaan huonommin kouluissa, joiden keskimääräiset oppimistulokset ovat heikot.

Notkahduksen syy on tutkijan mukaan kuitenkin pikemmin kotona kuin koulussa. Kyse on enimmäkseen nuorista, joiden koulutetut vanhemmat eivät jostain syystä ole kovin koulutusmotivoituneita.

– Vanhempien motivaatio ja kodin oppimisympäristö ovat tärkeimmät asiat lapsen koulumenestyksessä. Ne ovat vielä tärkeämpiä kuin vanhempien koulutustaso, Helsingin yliopistossa työskentelevä Bernelius sanoo.

Eliittikoulu ei aina paras

Vaikka koulutussuuntauneiden perheiden lapset saisivat pikkuisen parempia numeroita paremmissa kouluissa, eliittikoulu ei välttämättä ole paras lahjakkaallekaan lapselle. Berneliuksen mukaan joidenkin hyvien oppilaiden itsetunto vahvistuu enemmän vaihtelevantasoisessa koulussa, jossa he voivat tuntea olevansa erityisen osaavia. Pelkkien hyvien oppilaiden keskellä he eivät pääsisi loistamaan.

Suomen sekakoulua kannattaa yhä vaalia, Bernelius muistuttaa.

– Ruotsin oppimistulokset ovat romahtaneet sen jälkeen, kun kouluvalinta vapautettiin ja koulut alkoivat eriytyä. Siellä on syntynyt kouluja, joista hyvät ovat kaikonneet ja jäljelle jääneiden osaaminen on uhattuna. Siellä kaverivaikutukset alkavat todella tarttua.

Ystävyksille yhteistä

37%

koulumenestyksessä

30 %

koulutusodotuksissa

28 %

koulutustasossa

26 %

älykkyydessä

Lähde: Noona Kiuru et al., Best friends in adolescence show similar educational careers in early adulthood. Journal of Applied Developmental Psychology 2012

Omat sanat palsta

Mikä palaa?

Iltojen pimetessä on mukava sytyttää nuotio tai takkatuli ja katsella liekkien leikkiä. Tuli valaisee ja lämmittää. Tulen lämmössä voi paistaa makkaran, kiehauttaa kahvit ja kuivattaa kastuneet vaatteet. Tuli-sana juontuu kantauralista yli kuuden vuosituhannen takaa, ja yhä vielä se on keskeisin ja yleisluonteisin tulen nimitys suomen kielessä.

Suomen länsimurteissa tulesta käytetään nimitystä valkea. Adjektiivina sama sana tarkoittaa valkoista tai kirkasta. Ilmeisesti siitä on kehittynyt tulen nimitys niissä yhteyksissä, kun on haluttu viitata tulen valaisevaan ominaisuuteen. Erityisesti takkatulen nimitykseksi on lainattu ruotsista praasu.

Ulkona poltettavalle tulelle on ollut eri nimityksiä käyttötarkoituksen mukaan.

Leiritulen perusnimitys on nuotio. Tätä sanaa on arveltu sekä venäläiseksi että germaaniseksi lainaksi, mutta kumpaakaan selitystä ei nykyään pidetä uskottavana, sillä venäjän nódja on ilmeisesti lainaa itämerensuomesta eikä germaaniselta puolelta ole löytynyt äänteellisesti uskottavaa lähtömuotoa. Näin ollen nuotio-sanan alkuperä on toistaiseksi hämärän peitossa.

Sen sijaan toisen tyypillisen leiritulen, rakovalkean, nimitys on läpinäkyvä: siinä tuli eli valkea palaa kahden päällekkäin olevan pölkyn raossa.

Kokko taas tarkoittaa ennen kaikkea juhla- tai merkkitulta. Se on terävää kärkeä merkitsevän kokka-sanan johdos. Kokko rakennetaan tyypillisesti kartion muotoon, jolloin tuli saadaan roihuamaan erityisen komeasti.

Roviosta on puhuttu silloin, kun jotakin on haluttu polttaa poroksi, esimerkiksi palamatta jääneitä kantoja kaskessa tai noituudesta syytettyjä ihmisiä. Rovio on johdos verbistä rovita, joka tarkoittaa kokoamista ja kasaamista.

Tulen sytyttäminen ei ennen tulitikkujen keksimistä ole ollut aivan yksinkertaista. Helpointa oli pitää tulta yllä ja peittää hiillos tuhkalla siksi ajaksi, kun puita ei haluttu tai voitu lisätä. Peittämistä sanottiin mähkimiseksi. Kun peitettyyn hiillokseen eli umpimähkään työnnettiin tikkuja tai muita sytykkeitä, saatiin tuli roihahtamaan uudelleen.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.