Sosiaalinen media pitää monet otteessaan aamusta iltaan. Huono omatunto on oire liikakäytöstä.

Teksti: Jarno Forssell

Sosiaalinen media pitää monet otteessaan aamusta iltaan. Huono omatunto on oire liikakäytöstä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010Kännykän kosketusnäytön Facebook-ikkunassa juoksee reaaliajassa kavereiden statuspäivityksiä. Joku lupaa antaa ilmaiseksi Ikean divaanin, toinen onnittelee ystäväänsä syntymäpäivänä, kolmas toipuu maratonin rasituksista. Ei kuin sormi ruutuun, sovellus auki ja omaa tilaa päivittämään!”Jarno tekee juttua Facebook-addiktiosta :)”Sosiaalisen median käytöstä on tullut parissa vuodessa tapa, jota voi verrata iltayhdeksän uutisten katsomiseen tai aamuisen sanomalehden lukemiseen. Siinä kun muut mediarutiinit ovat kehittyneet vuosien tai vuosikymmenten aikana, facebookit ja twitterit ovat koukuttaneet käyttäjänsä paljon tehokkaammin. – Se johtuu sosiaalisen median nopeudesta ja vuorovaikutteisuudesta. Verkossa ollaan tekemisissä reaaliajassa oikeiden ihmisten kanssa, mikä erottaa sen esimerkiksi televisiosta tai sanomalehdistä. Osa käyttäjistä taas koukuttuu esimerkiksi Facebookin pelillisiin ominaisuuksiin, sanoo nettiriippuvuutta tutkinut ja siitä kirjaa kirjoittava sosiologi ja psykiatrian erikoissairaanhoitaja Mia-Veera Koivisto.– Facebookissa ollaan jatkuvasti viestinnän virrassa ja pysytään ajan tasalla siitä, mitä omassa yhteisössä tapahtuu.

Riippuvuudet käsi kädessäMia-Veera Koivisto teki viime vuonna valmistuneen sosiologian pro gradu -tutkielmansa aineistosta, joka koostui 9 000:n A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-verkkopalvelua käyttäneen henkilön itsearvioinnista. Tutkimusta tukivat 400 henkilön kertomukset nettiriippuvuutensa laadusta.Tutkimus osoitti riippuvuusongelmien kulkevan käsi kädessä. Päihdeongelmaiset olivat kolme kertaa useammin koukussa nettiin kuin muut. Netinkäytön koukuttavat elementit muistuttivat peliriippuvuuden vastaavia.– Peliriippuvuuskaan ei yleensä synny kerran viikossa pelattavassa lotossa, vaan raha-automaattipeleissä, jotka tarjoavat välittömän mielihyvän ja palkinnon. Aivan kuin netin käytössä, Koivisto vertaa.Nettiriippuvuuden tutkimusta jarruttaa se, että sille ei ole yhteisesti sovittuja kriteerejä. Yhdysvalloissa psykologit ovat kuitenkin ehdottaneet Facebook addiction disorder -tautiluokitusta, joka määrittelisi, milloin facebookkaus on sairaalloista.– Karsastan sairaaksi leimaamista, mutta yhteinen kriteeristö olisi hyvä olla, jotta ilmiötä pystyttäisiin tutkimaan ja mittaamaan paremmin. Niin voitaisiin myös kehittää riippuvuuden ennaltaehkäisyä ja hoitoa, Koivisto sanoo.

Yhteydessä myös masennukseenNetissä käytetty aika ei ole välttämättä merkki riippuvuudesta, mutta jos internet on koko ajan päällä, riippuvuus voi syntyä herkemmin. Vaaravyöhykkeessä voivat olla esimerkiksi etätyötä epäsäännöllisinä aikoina tekevät, joilla sosiaalisen median verkosto korvaa työyhteisön.Uhkaavan nettiriippuvuuden oireita voi jokainen tarkkailla itsestään ja läheistensä käyttäytymisestä. On syytä havahtua viimeistään silloin, kun netin käyttö aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja salailua tai läheiset huomauttelevat siitä. – Jos riippuvuus pääsee kehittymään vakavaksi, se vie merkittävästi aikaa muulta elämältä: perheeltä, ystäviltä, opinnoilta ja työltä. Sosiaaliset suhteet sekä opinto- ja työmenestys alkavat kärsiä. Hallitsematon netinkäyttö häiritsee myös uni- ja ruokailurytmiä, mikä vaikuttaa fyysiseen kuntoon ja terveyteen.Mia-Veera Koivisto löysi tutkimuksessaan myös selvän yhteyden nettiriippuvuuden ja masennuksen välillä. Masentuneilla nettiriippuvuus oli seitsemän kertaa yleisempää kuin muilla.– Useimmiten oli ensin diagnosoitu masennus ja sen jälkeen oli syntynyt nettiriippuvuus. Joidenkin netin toimintojen – esimerkiksi sosiaalisen median ryhmien – koettiin ainakin hetkellisesti helpottavan masentunutta oloa.Vaikutus kulki myös toiseen suuntaan. Joillakin nettiriippuvuus oli aiheuttanut niin paljon ongelmia, että se oli johtanut masennukseen.

Netistä paha luopua, mutta rajata voiFacebookiin nalkkiin jäänyt ystävä pohtii sähköisen ”itsemurhan” tekemistä, jotta pääsisi irti riippuvuudestaan. Toinen karsii kavereitaan, jotta seurattavaa olisi vähemmän. Kolmas kertoo käyvänsä palvelussa vain kerran päivässä. Koukusta irti pyristelijöillä on monenlaisia keinoja.– Uskon, että suurin osa ihmisistä, joilla riippuvuus on vasta alkamassa, pystyy sopimaan itsensä kanssa tilanteen korjaamisesta, Mia-Veera Koivisto sanoo. Hän suosittelee esimerkiksi rajoittamaan sosiaalisesta mediasta sähköpostiin tulevaa tietovirtaa ja poistamaan statuspäivitykset puhelimesta.Jos ei muu auta, kannattaa ainakin vähäksi aikaa lopettaa sen palvelun käyttö, johon riippuvuus kohdistuu. Koko netin käytön lopettamista nettiriippuvuuden asiantuntija ei suosittele.– Peliriippuvuudessa voidaan suositella pelaamisesta luopumista. Monen elämässä Internet on kuitenkin niin tärkeä, ettei siitä voi luopua kokonaan ilman, että arki häiriintyy.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Vähennä hengailua sosiaalisessa mediassa jos

– se estää sinua nukkumasta riittävästi– teet sitä yli tunnin päivässä– alat ihastua siinä vanhoihin heiloihin– laiminlyöt työtäsi sen takia– alat kauhistua ajatusta facebookittomasta päivästä.Näin kalifornialainen psykologi Joanna Lipari ja pohjoiscarolinalainen perheterapeutti Paula Pile määrittelivät viime vuonna CNN:n haastattelussa Facebook-addiktion.

Joko rouskut rouskuvat?

Sienten syömisen perinne ei ole pitkä varsinkaan Länsi-Suomessa, eikä edes tutuimmilla ruokasienillä ole vanhoja yhteisiä nimityksiä. Suurin osa on muodostettu oppitekoisesti vasta 1900-luvun kuluessa. Sana sieni kuuluu kyllä vanhaan perintösanastoon, mutta se on kaikesta päättäen tarkoittanut alkuaan kääpää. Länsi-Suomessa halveksiva yleisnimitys sienille on ollut madonlakki.

Täsmällisemmän nimistön vanhimmasta päästä on tatti. Se on ilmestynyt kirjallisuuteen 1700-luvun puolimaissa, aluksi lehmäntatin nimityksenä. Sananmukaisesti tatti on tarkoittanut limaa tai räkää. Nimenantaja on ilmeisesti ajatellut sientä elinkaarensa loppupäässä. Hapero on otettu käyttöön aivan 1900-luvun alussa. Nimi tarkoittaa haurasta ja murenevaa. Haperoiden vanhempi nimitys on pilperoinen, joka perustuu sälettä tai pirstaletta merkitsevään murresanaan pilpa. Rouskutkin murtuvat helposti, joten nimen on arveltu johtuvan suoraan rouskuvan äänen jäljittelystä. Rousku-sana on kuitenkin ollut satoja vuosia käytössä ruston ja erityisesti korvalehden ruston merkityksessä ennen kuin siitä tuli rustomaisten sienten nimitys. Korvan rusto ja sen muoto ovat nimeämisperusteena myös korvasienen tapauksessa.

Jotkut nimet kuvaavat sienen kokonaishahmoa, esimerkiksi haarakas, piispanhiippa ja mustatorvisieni, toiset nostavat esiin tunnusomaisia yksityiskohtia: orakas, samettijalka, seitikki. Myös väri on tavallinen tuntomerkki: kultarousku, viinihapero, voitatti. Tuoksun mukaan ovat saaneet nimensä esimerkiksi jauhosieni, lakritsirousku ja sillihapero. Eräät nimet kertovat tyypillisestä kasvupaikasta: huhtasieni on viihtynyt kaskimailla, kangasrousku kuivilla kankailla. Monet sienet ovat valinneet seuralaisekseen tietyn puunlajin: koivuhapero, kuusenleppärousku, männynpunikkitatti. Joskus nimeämisperuste on käyttötarkoitus: kärpässientä on entisaikaan pilkottu kärpästen myrkkysyötiksi, herkkusieni ja herkkutatti kelpaavat herkkuaterian ainekseksi. Nam! Toivottavasti hellekesä ei kuivattanut sienirihmastoja aivan kuoliaaksi.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.