Sosiaalinen media pitää monet otteessaan aamusta iltaan. Huono omatunto on oire liikakäytöstä.

Teksti: Jarno Forssell

Sosiaalinen media pitää monet otteessaan aamusta iltaan. Huono omatunto on oire liikakäytöstä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010Kännykän kosketusnäytön Facebook-ikkunassa juoksee reaaliajassa kavereiden statuspäivityksiä. Joku lupaa antaa ilmaiseksi Ikean divaanin, toinen onnittelee ystäväänsä syntymäpäivänä, kolmas toipuu maratonin rasituksista. Ei kuin sormi ruutuun, sovellus auki ja omaa tilaa päivittämään!”Jarno tekee juttua Facebook-addiktiosta :)”Sosiaalisen median käytöstä on tullut parissa vuodessa tapa, jota voi verrata iltayhdeksän uutisten katsomiseen tai aamuisen sanomalehden lukemiseen. Siinä kun muut mediarutiinit ovat kehittyneet vuosien tai vuosikymmenten aikana, facebookit ja twitterit ovat koukuttaneet käyttäjänsä paljon tehokkaammin. – Se johtuu sosiaalisen median nopeudesta ja vuorovaikutteisuudesta. Verkossa ollaan tekemisissä reaaliajassa oikeiden ihmisten kanssa, mikä erottaa sen esimerkiksi televisiosta tai sanomalehdistä. Osa käyttäjistä taas koukuttuu esimerkiksi Facebookin pelillisiin ominaisuuksiin, sanoo nettiriippuvuutta tutkinut ja siitä kirjaa kirjoittava sosiologi ja psykiatrian erikoissairaanhoitaja Mia-Veera Koivisto.– Facebookissa ollaan jatkuvasti viestinnän virrassa ja pysytään ajan tasalla siitä, mitä omassa yhteisössä tapahtuu.

Riippuvuudet käsi kädessäMia-Veera Koivisto teki viime vuonna valmistuneen sosiologian pro gradu -tutkielmansa aineistosta, joka koostui 9 000:n A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-verkkopalvelua käyttäneen henkilön itsearvioinnista. Tutkimusta tukivat 400 henkilön kertomukset nettiriippuvuutensa laadusta.Tutkimus osoitti riippuvuusongelmien kulkevan käsi kädessä. Päihdeongelmaiset olivat kolme kertaa useammin koukussa nettiin kuin muut. Netinkäytön koukuttavat elementit muistuttivat peliriippuvuuden vastaavia.– Peliriippuvuuskaan ei yleensä synny kerran viikossa pelattavassa lotossa, vaan raha-automaattipeleissä, jotka tarjoavat välittömän mielihyvän ja palkinnon. Aivan kuin netin käytössä, Koivisto vertaa.Nettiriippuvuuden tutkimusta jarruttaa se, että sille ei ole yhteisesti sovittuja kriteerejä. Yhdysvalloissa psykologit ovat kuitenkin ehdottaneet Facebook addiction disorder -tautiluokitusta, joka määrittelisi, milloin facebookkaus on sairaalloista.– Karsastan sairaaksi leimaamista, mutta yhteinen kriteeristö olisi hyvä olla, jotta ilmiötä pystyttäisiin tutkimaan ja mittaamaan paremmin. Niin voitaisiin myös kehittää riippuvuuden ennaltaehkäisyä ja hoitoa, Koivisto sanoo.

Yhteydessä myös masennukseenNetissä käytetty aika ei ole välttämättä merkki riippuvuudesta, mutta jos internet on koko ajan päällä, riippuvuus voi syntyä herkemmin. Vaaravyöhykkeessä voivat olla esimerkiksi etätyötä epäsäännöllisinä aikoina tekevät, joilla sosiaalisen median verkosto korvaa työyhteisön.Uhkaavan nettiriippuvuuden oireita voi jokainen tarkkailla itsestään ja läheistensä käyttäytymisestä. On syytä havahtua viimeistään silloin, kun netin käyttö aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja salailua tai läheiset huomauttelevat siitä. – Jos riippuvuus pääsee kehittymään vakavaksi, se vie merkittävästi aikaa muulta elämältä: perheeltä, ystäviltä, opinnoilta ja työltä. Sosiaaliset suhteet sekä opinto- ja työmenestys alkavat kärsiä. Hallitsematon netinkäyttö häiritsee myös uni- ja ruokailurytmiä, mikä vaikuttaa fyysiseen kuntoon ja terveyteen.Mia-Veera Koivisto löysi tutkimuksessaan myös selvän yhteyden nettiriippuvuuden ja masennuksen välillä. Masentuneilla nettiriippuvuus oli seitsemän kertaa yleisempää kuin muilla.– Useimmiten oli ensin diagnosoitu masennus ja sen jälkeen oli syntynyt nettiriippuvuus. Joidenkin netin toimintojen – esimerkiksi sosiaalisen median ryhmien – koettiin ainakin hetkellisesti helpottavan masentunutta oloa.Vaikutus kulki myös toiseen suuntaan. Joillakin nettiriippuvuus oli aiheuttanut niin paljon ongelmia, että se oli johtanut masennukseen.

Netistä paha luopua, mutta rajata voiFacebookiin nalkkiin jäänyt ystävä pohtii sähköisen ”itsemurhan” tekemistä, jotta pääsisi irti riippuvuudestaan. Toinen karsii kavereitaan, jotta seurattavaa olisi vähemmän. Kolmas kertoo käyvänsä palvelussa vain kerran päivässä. Koukusta irti pyristelijöillä on monenlaisia keinoja.– Uskon, että suurin osa ihmisistä, joilla riippuvuus on vasta alkamassa, pystyy sopimaan itsensä kanssa tilanteen korjaamisesta, Mia-Veera Koivisto sanoo. Hän suosittelee esimerkiksi rajoittamaan sosiaalisesta mediasta sähköpostiin tulevaa tietovirtaa ja poistamaan statuspäivitykset puhelimesta.Jos ei muu auta, kannattaa ainakin vähäksi aikaa lopettaa sen palvelun käyttö, johon riippuvuus kohdistuu. Koko netin käytön lopettamista nettiriippuvuuden asiantuntija ei suosittele.– Peliriippuvuudessa voidaan suositella pelaamisesta luopumista. Monen elämässä Internet on kuitenkin niin tärkeä, ettei siitä voi luopua kokonaan ilman, että arki häiriintyy.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Vähennä hengailua sosiaalisessa mediassa jos

– se estää sinua nukkumasta riittävästi– teet sitä yli tunnin päivässä– alat ihastua siinä vanhoihin heiloihin– laiminlyöt työtäsi sen takia– alat kauhistua ajatusta facebookittomasta päivästä.Näin kalifornialainen psykologi Joanna Lipari ja pohjoiscarolinalainen perheterapeutti Paula Pile määrittelivät viime vuonna CNN:n haastattelussa Facebook-addiktion.

Joko rouskut rouskuvat?

Sienten syömisen perinne ei ole pitkä varsinkaan Länsi-Suomessa, eikä edes tutuimmilla ruokasienillä ole vanhoja yhteisiä nimityksiä. Suurin osa on muodostettu oppitekoisesti vasta 1900-luvun kuluessa. Sana sieni kuuluu kyllä vanhaan perintösanastoon, mutta se on kaikesta päättäen tarkoittanut alkuaan kääpää. Länsi-Suomessa halveksiva yleisnimitys sienille on ollut madonlakki.

Täsmällisemmän nimistön vanhimmasta päästä on tatti. Se on ilmestynyt kirjallisuuteen 1700-luvun puolimaissa, aluksi lehmäntatin nimityksenä. Sananmukaisesti tatti on tarkoittanut limaa tai räkää. Nimenantaja on ilmeisesti ajatellut sientä elinkaarensa loppupäässä. Hapero on otettu käyttöön aivan 1900-luvun alussa. Nimi tarkoittaa haurasta ja murenevaa. Haperoiden vanhempi nimitys on pilperoinen, joka perustuu sälettä tai pirstaletta merkitsevään murresanaan pilpa. Rouskutkin murtuvat helposti, joten nimen on arveltu johtuvan suoraan rouskuvan äänen jäljittelystä. Rousku-sana on kuitenkin ollut satoja vuosia käytössä ruston ja erityisesti korvalehden ruston merkityksessä ennen kuin siitä tuli rustomaisten sienten nimitys. Korvan rusto ja sen muoto ovat nimeämisperusteena myös korvasienen tapauksessa.

Jotkut nimet kuvaavat sienen kokonaishahmoa, esimerkiksi haarakas, piispanhiippa ja mustatorvisieni, toiset nostavat esiin tunnusomaisia yksityiskohtia: orakas, samettijalka, seitikki. Myös väri on tavallinen tuntomerkki: kultarousku, viinihapero, voitatti. Tuoksun mukaan ovat saaneet nimensä esimerkiksi jauhosieni, lakritsirousku ja sillihapero. Eräät nimet kertovat tyypillisestä kasvupaikasta: huhtasieni on viihtynyt kaskimailla, kangasrousku kuivilla kankailla. Monet sienet ovat valinneet seuralaisekseen tietyn puunlajin: koivuhapero, kuusenleppärousku, männynpunikkitatti. Joskus nimeämisperuste on käyttötarkoitus: kärpässientä on entisaikaan pilkottu kärpästen myrkkysyötiksi, herkkusieni ja herkkutatti kelpaavat herkkuaterian ainekseksi. Nam! Toivottavasti hellekesä ei kuivattanut sienirihmastoja aivan kuoliaaksi.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5250
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti