Sosiaalinen media pitää monet otteessaan aamusta iltaan. Huono omatunto on oire liikakäytöstä.

Teksti: Jarno Forssell

Sosiaalinen media pitää monet otteessaan aamusta iltaan. Huono omatunto on oire liikakäytöstä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2010Kännykän kosketusnäytön Facebook-ikkunassa juoksee reaaliajassa kavereiden statuspäivityksiä. Joku lupaa antaa ilmaiseksi Ikean divaanin, toinen onnittelee ystäväänsä syntymäpäivänä, kolmas toipuu maratonin rasituksista. Ei kuin sormi ruutuun, sovellus auki ja omaa tilaa päivittämään!”Jarno tekee juttua Facebook-addiktiosta :)”Sosiaalisen median käytöstä on tullut parissa vuodessa tapa, jota voi verrata iltayhdeksän uutisten katsomiseen tai aamuisen sanomalehden lukemiseen. Siinä kun muut mediarutiinit ovat kehittyneet vuosien tai vuosikymmenten aikana, facebookit ja twitterit ovat koukuttaneet käyttäjänsä paljon tehokkaammin. – Se johtuu sosiaalisen median nopeudesta ja vuorovaikutteisuudesta. Verkossa ollaan tekemisissä reaaliajassa oikeiden ihmisten kanssa, mikä erottaa sen esimerkiksi televisiosta tai sanomalehdistä. Osa käyttäjistä taas koukuttuu esimerkiksi Facebookin pelillisiin ominaisuuksiin, sanoo nettiriippuvuutta tutkinut ja siitä kirjaa kirjoittava sosiologi ja psykiatrian erikoissairaanhoitaja Mia-Veera Koivisto.– Facebookissa ollaan jatkuvasti viestinnän virrassa ja pysytään ajan tasalla siitä, mitä omassa yhteisössä tapahtuu.

Riippuvuudet käsi kädessäMia-Veera Koivisto teki viime vuonna valmistuneen sosiologian pro gradu -tutkielmansa aineistosta, joka koostui 9 000:n A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-verkkopalvelua käyttäneen henkilön itsearvioinnista. Tutkimusta tukivat 400 henkilön kertomukset nettiriippuvuutensa laadusta.Tutkimus osoitti riippuvuusongelmien kulkevan käsi kädessä. Päihdeongelmaiset olivat kolme kertaa useammin koukussa nettiin kuin muut. Netinkäytön koukuttavat elementit muistuttivat peliriippuvuuden vastaavia.– Peliriippuvuuskaan ei yleensä synny kerran viikossa pelattavassa lotossa, vaan raha-automaattipeleissä, jotka tarjoavat välittömän mielihyvän ja palkinnon. Aivan kuin netin käytössä, Koivisto vertaa.Nettiriippuvuuden tutkimusta jarruttaa se, että sille ei ole yhteisesti sovittuja kriteerejä. Yhdysvalloissa psykologit ovat kuitenkin ehdottaneet Facebook addiction disorder -tautiluokitusta, joka määrittelisi, milloin facebookkaus on sairaalloista.– Karsastan sairaaksi leimaamista, mutta yhteinen kriteeristö olisi hyvä olla, jotta ilmiötä pystyttäisiin tutkimaan ja mittaamaan paremmin. Niin voitaisiin myös kehittää riippuvuuden ennaltaehkäisyä ja hoitoa, Koivisto sanoo.

Yhteydessä myös masennukseenNetissä käytetty aika ei ole välttämättä merkki riippuvuudesta, mutta jos internet on koko ajan päällä, riippuvuus voi syntyä herkemmin. Vaaravyöhykkeessä voivat olla esimerkiksi etätyötä epäsäännöllisinä aikoina tekevät, joilla sosiaalisen median verkosto korvaa työyhteisön.Uhkaavan nettiriippuvuuden oireita voi jokainen tarkkailla itsestään ja läheistensä käyttäytymisestä. On syytä havahtua viimeistään silloin, kun netin käyttö aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja salailua tai läheiset huomauttelevat siitä. – Jos riippuvuus pääsee kehittymään vakavaksi, se vie merkittävästi aikaa muulta elämältä: perheeltä, ystäviltä, opinnoilta ja työltä. Sosiaaliset suhteet sekä opinto- ja työmenestys alkavat kärsiä. Hallitsematon netinkäyttö häiritsee myös uni- ja ruokailurytmiä, mikä vaikuttaa fyysiseen kuntoon ja terveyteen.Mia-Veera Koivisto löysi tutkimuksessaan myös selvän yhteyden nettiriippuvuuden ja masennuksen välillä. Masentuneilla nettiriippuvuus oli seitsemän kertaa yleisempää kuin muilla.– Useimmiten oli ensin diagnosoitu masennus ja sen jälkeen oli syntynyt nettiriippuvuus. Joidenkin netin toimintojen – esimerkiksi sosiaalisen median ryhmien – koettiin ainakin hetkellisesti helpottavan masentunutta oloa.Vaikutus kulki myös toiseen suuntaan. Joillakin nettiriippuvuus oli aiheuttanut niin paljon ongelmia, että se oli johtanut masennukseen.

Netistä paha luopua, mutta rajata voiFacebookiin nalkkiin jäänyt ystävä pohtii sähköisen ”itsemurhan” tekemistä, jotta pääsisi irti riippuvuudestaan. Toinen karsii kavereitaan, jotta seurattavaa olisi vähemmän. Kolmas kertoo käyvänsä palvelussa vain kerran päivässä. Koukusta irti pyristelijöillä on monenlaisia keinoja.– Uskon, että suurin osa ihmisistä, joilla riippuvuus on vasta alkamassa, pystyy sopimaan itsensä kanssa tilanteen korjaamisesta, Mia-Veera Koivisto sanoo. Hän suosittelee esimerkiksi rajoittamaan sosiaalisesta mediasta sähköpostiin tulevaa tietovirtaa ja poistamaan statuspäivitykset puhelimesta.Jos ei muu auta, kannattaa ainakin vähäksi aikaa lopettaa sen palvelun käyttö, johon riippuvuus kohdistuu. Koko netin käytön lopettamista nettiriippuvuuden asiantuntija ei suosittele.– Peliriippuvuudessa voidaan suositella pelaamisesta luopumista. Monen elämässä Internet on kuitenkin niin tärkeä, ettei siitä voi luopua kokonaan ilman, että arki häiriintyy.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Vähennä hengailua sosiaalisessa mediassa jos

– se estää sinua nukkumasta riittävästi– teet sitä yli tunnin päivässä– alat ihastua siinä vanhoihin heiloihin– laiminlyöt työtäsi sen takia– alat kauhistua ajatusta facebookittomasta päivästä.Näin kalifornialainen psykologi Joanna Lipari ja pohjoiscarolinalainen perheterapeutti Paula Pile määrittelivät viime vuonna CNN:n haastattelussa Facebook-addiktion.

Joko rouskut rouskuvat?

Sienten syömisen perinne ei ole pitkä varsinkaan Länsi-Suomessa, eikä edes tutuimmilla ruokasienillä ole vanhoja yhteisiä nimityksiä. Suurin osa on muodostettu oppitekoisesti vasta 1900-luvun kuluessa. Sana sieni kuuluu kyllä vanhaan perintösanastoon, mutta se on kaikesta päättäen tarkoittanut alkuaan kääpää. Länsi-Suomessa halveksiva yleisnimitys sienille on ollut madonlakki.

Täsmällisemmän nimistön vanhimmasta päästä on tatti. Se on ilmestynyt kirjallisuuteen 1700-luvun puolimaissa, aluksi lehmäntatin nimityksenä. Sananmukaisesti tatti on tarkoittanut limaa tai räkää. Nimenantaja on ilmeisesti ajatellut sientä elinkaarensa loppupäässä. Hapero on otettu käyttöön aivan 1900-luvun alussa. Nimi tarkoittaa haurasta ja murenevaa. Haperoiden vanhempi nimitys on pilperoinen, joka perustuu sälettä tai pirstaletta merkitsevään murresanaan pilpa. Rouskutkin murtuvat helposti, joten nimen on arveltu johtuvan suoraan rouskuvan äänen jäljittelystä. Rousku-sana on kuitenkin ollut satoja vuosia käytössä ruston ja erityisesti korvalehden ruston merkityksessä ennen kuin siitä tuli rustomaisten sienten nimitys. Korvan rusto ja sen muoto ovat nimeämisperusteena myös korvasienen tapauksessa.

Jotkut nimet kuvaavat sienen kokonaishahmoa, esimerkiksi haarakas, piispanhiippa ja mustatorvisieni, toiset nostavat esiin tunnusomaisia yksityiskohtia: orakas, samettijalka, seitikki. Myös väri on tavallinen tuntomerkki: kultarousku, viinihapero, voitatti. Tuoksun mukaan ovat saaneet nimensä esimerkiksi jauhosieni, lakritsirousku ja sillihapero. Eräät nimet kertovat tyypillisestä kasvupaikasta: huhtasieni on viihtynyt kaskimailla, kangasrousku kuivilla kankailla. Monet sienet ovat valinneet seuralaisekseen tietyn puunlajin: koivuhapero, kuusenleppärousku, männynpunikkitatti. Joskus nimeämisperuste on käyttötarkoitus: kärpässientä on entisaikaan pilkottu kärpästen myrkkysyötiksi, herkkusieni ja herkkutatti kelpaavat herkkuaterian ainekseksi. Nam! Toivottavasti hellekesä ei kuivattanut sienirihmastoja aivan kuoliaaksi.

Kaisa Häkkinen Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.