Tiede on vauhdittanut suomalaisten keihäänheittäjien suorituksia jo 15 vuotta. Nykyään analysoidaan jokaisen huippuheittäjän tyyli, tekniikka ja välineet. Suurnopeuskamera tutkii vauhdinoton, heittoportti rekisteröi riuhtaisujen lähtökulmat ja -nopeudet ja keihästykki auttaa valitsemaan moitteettomasti lentävät keihäät.


Nykyään analysoidaan jokaisen huippuheittäjän tyyli, tekniikka ja välineet.
Suurnopeuskamera tutkii vauhdinoton, heittoportti rekisteröi riuhtaisujen
lähtökulmat ja -nopeudet ja keihästykki auttaa valitsemaan moitteettomasti
lentävät keihäät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä





työskentelevä Viitasalo.


Siitä alkoi keihäänheiton tutkimuksen kehittäminen.



Jukka Viitasalolle ja hänen tutkijatovereilleen selvisi heti alkuun, että keihäänheiton eri osa-alueita oli tutkittu hyvin vähän. Pelkkä heittoporttikin, jonka avulla voitaisiin mitata keihään lähtökulma ja -nopeus, oli mullistava uusi ajatus.


Alku olikin vaatimaton. Ensimmäinen ongelma oli löytää sellaisia valokennoja, joiden herkkyys riittäisi keihään nopean lähtövaiheen rekisteröimiseen. - Lainasimme kaikki urheiluopistoilta liikenevät valokennot ja Jyväskylässä pajalla viritimme käsityönä niistä kaksi kertaa herkempiä, Viitasalo muistelee.
 
Sekään ei vielä taannut lennon rekisteröitymistä. Niinpä kennot suunnattiin peiliin, joka heijasti valonsäteet takaisin ja näin vahvisti ne. Keihään kärkeen lisättiin lieriö, jotta valokennot pystyivät varmasti nappaamaan liikkeen.
 
Keihäs katkaisi lentäessään valokennoihin tulevat säteet, ja tietokoneohjelma kertoi, mikä kenno oli kyseessä ja missä ajassa keihäs sen ohitti. Kun kennojen korkeus maasta tiedettiin, pystyttiin laskemaan keihään lähtökulma ja -nopeus. Ongelmana oli luonnollisesti se, että lieriöpäistä keihästä saattoi heittää vain sisätiloissa pressuun.
 
Kehittyneemmät keihäsportit toimivat kenttäoloissa ja mahdollistivat tietojen keräämisen niin sanotusta hyökkäyskulmasta. Se on asento, jossa keihäs lentää ensimmäiset metrit. Jos heittoväline lähtee väärässä asennossa, se menettää jo ensimmäisten metrien aikana suuren osan voimastaan. Pelkät lähtövoimat ja -kulmat eivät siis riitä selittämään heiton mittaa.


Näin lähestyttiin heittäjäkohtaisia analyysejä, ja pian heittoporttiin yhdistettiin liikkeiden seuranta. Vauhdinottoradan molemmille sivuille asetettiin kaksi kameraa siten, että ne kuvasivat heittäjää ristiin.
Kertyneestä kuvamateriaalista luotiin tikku-ukkomalli, joka esitti heittäjän liikeradat sekä askeleiden suunnan ja vauhdin.


Nykyään tikku-ukkoja ei enää tarvita, sillä suurnopeuskamerat antavat tarkan pysäytyskuvan suorituksen kaikista vaiheista.





Tutkimustiedon merkitystä urheilumenestykseen on mahdoton osoittaa varmasti. Keihäänheitossa kuitenkin on vahvoja viitteitä siitä, että tutkimusta on pystytty hyödyntämään poikkeuksellisen hyvin:


1985 Liikunnanopiskelija Tapio Korjus kiinnostuu heittoporttitesteistä, joita Jukka Viitasalo on tehnyt lentopalloilijoiden kanssa.


1986 Lehdistölle esitellään ensimmäinen keihäänheittoportti. Samana vuonna sellainen rakennetaan Kuortaneen urheiluopistoon. Porttianalyyseihin yhdistetään liikeanalyysiä.


1987 Seppo Räty voittaa keihään maailmanmestaruuden.


1988 Tapio Korjus voittaa olympiakultaa Soulissa. Seppo Räty saa pronssimitalin.


1990 Päivi Alafrantti voittaa keihään Euroopan mestaruuden.


1991 Kimmo Kinnunen voittaa keihään maailmanmestaruuden, Seppo Räty on kilpailun kolmas.


1991 Kihu aloittaa toimintansa vuoden alussa. Keihäsprojekti etenee toisen sukupolven keihäsportin ja liikeanalyysin tehostetuin menetelmin.


1992 Seppo Räty voittaa olympiahopeaa.


1994 Seppo Räty saa hopeamitalin Euroopan mestaruuskilpailuissa.


1995 Kihu saa käyttöönsä keihästykin, ja heittäjien vauhdinottoa aletaan analysoida tutkamittauksin. 


1996 Heli Rantanen voittaa olympiakultaa ja Seppo Räty olympiapronssia.


1998 Mikaela Ingberg saa EM-kisoissa pronssimitalin.


1999 Aki Parviainen voittaa keihään maailmanmestaruuden.


2000 Sydney?


 
Videotaltiointien tuloksena syntyneistä liikeanalyyseistä on ollut iso apu urheilijoille. Jokainen kotimainen huippuheittäjä on käynyt testeissä.


Analyyseillä ei pyritä muuttamaan heittäjien luontaista tyyliä, vaan niiden avulla etsitään virheitä. Silmää tarkempina analyysit myös auttavat seuraamaan virheiden korjaantumista.


1990-luvun puolivälissä liikeanalyyseissä päästiin jälleen yksi askel eteenpäin, kun Kihu sai Saksasta käyttöönsä tutkan, joka mittasi heittäjien lähestymisnopeudet tarkasti.


- Jokaisella on oma tyylinsä. Seppo Räty tuli heittoon huomattavan hitaasti, mutta toisaalta keihäs oli Sepolle kevyt. Joku muu tulee kovalla vauhdilla ja räjähtävällä vedolla. Kaikkien tekniikkaa on kuitenkin
varmasti mahdollista parantaa, Jukka Viitasalo pohtii.


Yhtä hyväkätisistä urheilijoista se, joka pystyy siirtämään enemmän omaa liike-energiaansa heittoon, on vahvempi. Toisaalta mitä suuremmalla nopeudella heittovaiheeseen tullaan, sitä herkemmin heiton tekniikka saattaa rikkoutua



Heittoportin ja liikeanalyysin ansiosta opittiin mittamaan heittäjien vauhdinottoa ja heittoa sekä keihään lentorataa. Yksi tärkeä elementti kuitenkin puuttui.


Keihään ominaisuuksia ei vielä tutkittu. Tähän syntyi idea matkalla, jonka Viitasalo, Kuortaneen valmennuskeskuksen johtajaksi siirtynyt Korjus ja takavuosien mestariheittäjä Jorma Kinnunen tekivät 1995 Uumajaan Nordikin keihästehtaalle.


Siellä miehet törmäsivät tykkimäiseen laitteeseen, joka lennätti keihäitä paineilmalla. Se testasi keihäiden lento-ominaisuuksia, mutta mittausarvot jäivät arvailun varaan, sillä ne olivat liikesalaisuuksia.
- Onko tuo nyt niin vaikea rakentaa, Kinnunen tuli tokaiseeksi paluumatkalla. Jukka Viitasalo otti tehtäväkseen selvittää asian. Puolustusvoimien Oriveden varikolta löytyi vuonna 1930 tehty ilmatorjuntatykki, ja se luovutettiin ilomielin tutkimuskäyttöön. Kihun pajalla siitä rakennettiin kaksiputkinen keihästykki, jonka toiseen putkeen mahtui miesten, toiseen naisten keihäs.


Viikkojen virittelyn jälkeen laitetta testattiin Jyväskylän Laajavuoren hiihtokeskuksen alarinteessä. Korjausten jälkeen lentorataa löytyi - liikaakin. Kahden kolmasosan paineella tykki sinkosi miesten keihään näkymättömiin kallioiden yli.


- Kenttämestari huitoi rinteessä ja huusi kuin hinaaja, että rallipolulla voi olla ihmisiä, älkää hyvät miehet ampuko enää, Viitasalo muistelee.


Heittoväline löytyi rallipolun takaa, ja lennolle kertyi mittaa 330 metriä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla