Verbien ykkösellä voi ylpeillä ja oleskella, unohtaa ja komentaa, jopa kuolla.

Suomen kielen sanoista yleisin on konjunktio ja, mutta taipuvista sanoista ehdoton ykkönen on ikivanha verbi olla, kun lasketaan yhteen sen kaikki taivutusmuodot. Yleisyys kertoo siitä, että verbillä on poikkeuksellisen monia käyttötapoja. Sitä tarvitaan esimerkiksi muiden verbien liittomuodoissa (on tehnyt, oli mennyt) ja omistusrakenteissa (minulla on kirja).

Olla-verbillä voi ilmaista muutakin kuin pelkkää olemista. Persoonamuotojen lisäksi siitä käytetään infinitiivejä ja partisiippeja. Kun joku on ollakseen, tarkoitetaan, että hän ylpeilee. Kun joku on olevinaan, hän teeskentelee. Kun jonkun on oltava paikalla, hänen täytyy olla, muuten tulee tukalat oltavat. Kun jotakin ei ole olemassa, se on pelkkää mielikuvitusta. Kun jotakuta ei enää ole, hän on kuollut. Kun jokin saa olla, se halutaan jättää silleen.

Olla-verbin avulla voidaan myönnytellä, sadatella ja ihmetellä: Olkoon, hyi olkoon, kuinka ollakaan! Sitä voi käyttää kohteliaissa fraaseissa: Saako olla kuppi kahvia? Sillä voi komentaa: Ole siinä! Kun jotakin halutaan unohtaa, sen voi todeta olevan ollutta ja mennyttä. Kun toista vaivaa jokin, voi kysyä: Mikä sinun on? Levoton ihminen ei saa olluksi. Kun asiat selviävät, hänen on hyvä ollakseen.

Olla-verbistä on muodostettu satamäärin johdoksia ja yhdyssanoja. Yksinkertaisimmasta päästä ovat olemus, olento, olio ja olo. Tavallisia verbijohdoksia ovat esimerkiksi oleilla, oleskella ja olettaa, adjektiiveja oleellinen, olennainen ja olematon ja adverbeja ollenkaan ja olletikin.

Johdosten ja yhdyssanojen merkitys voi olla osiensa summa, mutta usein sanat saavat lisämerkityksiä, jotka täytyy vain tietää tai arvata. Oleskeleminen voi tarkoittaa jatkuvaa tai tilapäistä olemista tai asumista, elämistä, ajan viettämistä tai viipymistä. Sana itsessään ei kerro mitään oleskelun tarkoituksesta. Yleensä siitä ei koidu ongelmaa, kun puhutaan esimerkiksi oleskelupaikasta tai oleskelunurkkauksesta, mutta kun presidentti puhuu oleskeluyhteiskunnasta, asiasta voi kiistellä loputtomiin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2013