Miksi joku vetää puoleensa ensi silmäyksellä, kun toinen ei kolahda tippaakaan? Antropologi Helen Fisher selittää vetovoiman välittäjäaineilla.

 



Teksti:Kirsi Heikkinen



Miksi joku vetää puoleensa ensi silmäyksellä, kun toinen ei kolahda tippaakaan? Antropologi Helen Fisher selittää vetovoiman välittäjäaineilla.


 


 





Jotkut uskovat vakaasti, että vastakohdat täydentävät toisiaan, kun taas toiset tietävät sielujen sympatian sikiävän samankaltaisuudesta.


- Molemmat ovat oikeassa, toteaa tutkimusprofessori Helen Fisher Rutgersin yliopiston antropologian laitoksesta tupaten täydelle salilliselle kuulijoita; ystävänpäiväksi osunut luento on ihmisläheisyydessään tämänvuotisen Yhdysvaltain tiedeviikon vetonauloja.


- Tutkimukseni osoittavat, että tietynlaiset persoonallisuudet viehättyvät kaltaisistaan ja toisenlaiset lumoutuvat täysin erilaisista ihmisistä kuin itse ovat, Fisher selittää.


Keskinäisen vetovoiman taustalla on oikeanlainen biokemia.



Rakkauslaboratorio internetissä


Fisher on tutkinut pariutumista monin menetelmin niin eläimillä kuin ihmisillä (ks. Suudelma: siitä suhde syttyy, siihen se kaatuu, Tiede 6/2008, s. 18-22). Tuoreimmat analyysinsä hän on tehnyt internetissä maailman suurimman nettitreffipalstan match.comin avulla.


Ei mitenkään tyypillinen akateemisen tutkimuksen väline, mutta Fisher itse pitää sivustoa hedelmällisenä rakkauslaboratoriona, joka mahdollistaa poikkeuksellisen laajan otoksen.


- Kyselykaavakkeeni on tähän mennessä täyttänyt yli seitsemän miljoonaa miestä ja naista 39 maassa, Fisher kehaisee.


Vastaajien massasta Fisher on seulonut jo kymmenientuhansien ihmisten mieltymykset - ja väittää nyt tietävänsä, minkälaiset ihmiset syttyvät toisistaan.


- Tuntuu kuin olisin eksynyt luontoäidin keittiöön ja löytänyt hänen rakkausreseptinsä, runoilee Fisher, joka on ehtinyt kääräistä uunituoreista tuloksistaan myös kirjan Why Him? Why Her?.



Jokainen omaa tyyppiään


Fisherin mukaan jokainen meistä ilmentää voimakkaimmin yhtä neljästä laajasta persoonallisuustyypistä, joita kutakin hallitsee erilainen kemiallisten yhdisteiden cocktail.


- Vilkkaasti toimiva dopamiinijärjestelmä tekee ihmisistä luovia ja alituiseen uutta etsiviä seikkailijoita, serotoniini taas muovaa vakaan ja perinteitä kunnioittavan persoonan. Testosteronityyppi on analyyttinen johtaja, ja estrogeeni-oksitosiini-ihminen puolestaan empaattinen idealisti, professori listaa.


- Persoonallisuus on tietysti monimutkainen keitos, mutta kyseisten välittäjäaineiden tiedetään sekä vaikuttavan toisiinsa että kytkeytyvän geeneihin ja temperamenttipiirteisiin. Ne siis solmiutuvat väkevästi siihen, millaisia olemme ja miten käyttäydymme.



Ensi treffit ratkaisevat


Kuka sitten valitsee kenet? Tätä Fisher selvitti ruotimalla, millaisen tyypin 28 000 vastaajaa halusi ensi treffeille. - Vaikka pariutumiseen vaikuttavat monet seikat, kuten arvot, äly, elämänkokemukset ja sosioekonominen tausta, kaikkein olennaisimpia ovat ensi minuutit: ketkä saavat edes mahdollisuuden edetä suhteeseen, Fisher painottaa.


- Analyysi paljasti, että dopamiinityypit hakeutuivat toistensa seuraan, ja samoin tekivät serotoniinit. Sen sijaan testosteroni-ihmiseen vetosi estrogeenihenkilö - ja päinvastoin. Tulokset pätivät, oli kyseessä sitten mies tai nainen.


Fisher luettelee myös aiempia parinvalintatutkimuksia, jotka tukevat hänen tuloksiaan. Delawaren yliopiston emeritusprofessori Marvin Zuckermanin mukaan runsaasti dopamiinia erittävät yksilöt päätyvät useimmiten naimisiin keskenään, ja niin käy myös varovaisille serotoniini-ihmisille. Psykiatri Alan Feingold Yalen yliopistosta on puolestaan havainnut, että hyvin feminiiniset, runsaasti estrogeeniä tuottavat naiset valikoivat supermaskuliinisia testosteroniuroita herkemmin kuin vähemmän estrogeenia erittävät kanssasisarensa.



Parit evolutiivisesti fiksuja


Fisherin mukaan parien valinnoissa on evolutiivista järkeä. - Serotoniinityyppi on lyömätön kumppani dna:n jatkamisen kannalta, koska perheelle omistautuneempaa tuskin löytyy. Myös estrogeeni ja testosteronipari on loistokaksikko huolehtimaan lapsen kasvatuksesta, Fisher sanoo.


Mutta miksi ihmeessä seikkailija lumoutuu toisesta samanlaisesta? Kuka ruokkii lapset, kun sekä äiti että isä innostuvat palavasti aina jostakin uudesta?


Fisher tunnustaa tämän aiheuttaneen hänelle päänvaivaa, kunnes selvisi, että dopamiinityypit eroavat hanakimmin ja että heillä on usein lapsia usean kumppanin kanssa.


 - Geneettisestä biodiversiteetistä on hyötyä, jos jokin katastrofi iskee. Todennäköisyys, että edes joku lapsista selviää hengissä, on suurempi kuin yhdestä ja samasta geeniyhdistelmästä veistetyillä jälkeläisillä, Fisher perustelee.



Kemiaa mitataan parhaillaan


Esitelmän jälkeen käyn kysymässä Fisheriltä, onko persoonallisuustyyppien biokemia pelkkää teoriaa vai onko hän oikeasti mitannut välittäjäaineita?


- Hitsi, unohdin mainita koko asiasta! Olemme paraikaa seulomassa kahdensadan vapaaehtoisen välittäjäainepitoisuuksia ja tutkimassa myös geenitestein, miten ihmisen biokemia todellisuudessa korreloi persoonallisuusprofiilin kanssa.


Jäämme uteliaina odottamaan tuloksia.




Tunnistatko tyyppisi?



Parinvalinnan biokemisti Helen Fisher jakaa meidät neljään perustyyppiin hallitsevan välittäjäaineen perusteella.



Seikkailumielinen dopamiini-norepinefriini


Luonne: impulsiivinen, utelias, luova, optimistinen, energinen, elämyshakuinen


Suosikkisanat: seikkailu, spontaani, energia, uusi, hauska


Esimerkki: Barack Obama, Yhdysvaltain presidentti



Perinnäinen serotoniini


Luonne: tyyni, varovainen, sinnikäs, uskollinen, uskonnollinen, velvollisuudentuntoinen


Suosikkisanat: rehellisyys, huolehtia, moraali, kunnioitus, uskollinen


Esimerkki: Gordon Brown, Britannian pääministeri



Analyyttinen testosteroni


Luonne: suora, päättäväinen, kilpailuhenkinen, kova, looginen


Suosikkisanat: älykäs, väittely, nörtti, kunnianhimo, politiikka


Esimerkki: Hillary Clinton, Yhdysvaltain ulkoministeri



Empaattinen estrogeeni-oksitosiini


Luonne: intuitiivinen, kokonaisuuksia hahmottava, verbaalinen, tunteellinen


Suosikkisanat: intohimo, tosi, sydän, ystävällinen, herkkä


Esimerkki: Bill Clinton, Yhdysvaltain ex-presidentti


Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.