Pomppimalla pääsee kovaa harvinaisen vähällä energialla. Kengurut ovatkin menestyksekäs eläinryhmä, johon kuuluu peräti 73 lajia. Miksi niitä kehittyi vain yhdelle mantereelle? Australian-kirjeenvaihtajamme otti selvää.



Kengurut ovatkin menestyksekäs eläinryhmä, johon kuuluu peräti 73 lajia.
Miksi niitä kehittyi vain yhdelle mantereelle? Australian-kirjeenvaihtajamme otti selvää.




Joka iltapäivä harmaaisokenguru-uros syö vihreällä patiolla Canberran Mount Stromlo -observatorion edessä. Minua korkeampi eläin ottaa lyhyillä etujaloillaan tukea maasta ja siirtyy hitaasti ja äänettömästi ruohotupsulta toiselle.

Uros on kuulemma epätavallisen suuri, vanha yksilö, joka liikkuu heimoveljiensä tapojen vastaisesti aina yksin. Joku tietää, että vahvempi uros on kirjaimellisesti potkaissut sen laumasta.

Todennäköisesti joka ikinen suomalainen tunnistaisi tämän eläimen kenguruksi. Harmaaisokenguru (Macropus giganteus) sattuu olemaan juuri lastenkirjoista ja luontodokumenteista tuttua tyyppiä. Mutta kenguruita on yllättävän monenlaisia, yhteensä 73 lajia: pienimmät ovat puolikiloisia, suurimmat 80-kiloisia.

Osa hyppii aavikolla pitkiä matkoja, osa elelee kivikoilla ja - usko tai älä - jotkin lajit kiipeilevät puissa.

Australialaisesta opossumista kehittyneet kengurut ovatkin aikojen kuluessa sopeutuneet rivakasti erilaisiin oloihin. Tätä nykyä ne muodostavat jo kolmanneksen kaikista Australian mantereen pussillisista. Muualla niitä ei ole. Miksei?


Pussi kiehtoi kuningatarta

Pussieläin tuli eurooppalaisille tutuksi jo 1500-luvulla, kun Vicente Yáñez Pinzón toi Espanjan kuningatar Isabellalle ja kuningas Ferdinandille Uudesta maailmasta eli Amerikasta opossumin jälkeläisineen. Poikanen tosin kuoli jo matkalla, ja emokin oli eloton, kun kuningatar työnsi sormensa sen "toiseen" vatsaan.

Pussi hämmästytti eurooppalaistutkijoita. Puhalsiko emo pikkuriikkisen poikasen sinne sieraimistaan, vai kasvoiko jälkeläinen nännin päästä kuin silmu ikään?

420 vuotta myöhemmin keksittiin, että piskuinen ryömii pussiin itse, vaikka onkin vasta pelkkä sikiö, täysin sokea ja kuuro.

Poikanen onnistuu kuitenkin kiinnittymään emon nänniin, jonka maito eroaa melko lailla muiden nisäkkäiden maidosta. Useimpien pussieläinten maidon koostumus myös muuttuu poikasen kehittyessä.

- Kengurun maidossa on aluksi paljon sokeria ja vähän rasvaa ja proteiineja. Myöhemmin tilanne vaihtuu päinvastaiseksi, kuvailee Sydneyssä sijaitsevan Macquarie-yliopiston biologi Mark Eldridge.

- Useimmat kengurut synnyttävät uuden poikasen, kun entinen vielä imee. Niinpä emo tuottaa kahteen nänniinsä samaan aikaan kahta aivan erilaista maitoa.

Poikanen imee vuoden-puolitoista sen mukaan, mistä lajista on kyse.

Kenguru kuuluu siis pussieläimiin, joiden fossiileja on löytynyt jokaiselta mantereelta. Toistaiseksi vanhin, 120 miljoonan vuoden ikäinen pussieläimen kivettymä on peräisin Kiinasta. Kuitenkin vain Australian alueella, johon lasketaan myös Uusi-Guinea, pussieläimistä kehittyi kenguruita.


Ensimmäiset tavatut kengurut syötiin

Kapteeni Don Diego de Prado y Tovar merkitsi ensimmäinen eurooppalaisen kenguruhavainnon lokikirjaansa vuonna 1606:

"Tapoimme tänään eläimen, joka muistuttaa koiraa. Se on pienempi kuin vinttikoira, ja sen häntä on paljaan suomuinen kuin käärme. - - Söimme eläimen, ja se maistui peuralta." Ruoan tuntomerkit sopivat Thylogale-suvun vallabeihin.

Kapinasta kuuluisaa Batavia-laivaa komentanut Francisco Pelsaert haaksirikkoutui Australian rannikolle vuonna 1625. Hänkin kuvailee eläintä, jolla on hämmästyttävä pussi, lyhyet etujalat ja loikkiva liikkumistapa. Pussissa oli poikanen.

Ja taas tuntemattomasta valmistettiin ruokaa, ja hyvää oli. Tällä kertaa ateria oli todennäköisesti harmaaselkäkengurua (Macropus eugenii).

Vuonna 1826 hollantilaiset tutkijat rantautuivat Uuteen-Guineaan. He ottivat sieltä mukaansa neljä eläintä, jotka olivat tieteelle tuntemattomia. He eivät aikoneet popsia niitä, mutta kun laivalla puhkesi malariaepidemia, eläimet syötettiin sairaille.

Salomon Muller, joka oli yksi harvoista hengissä selvinneistä, kuvaili jänispaistin tapaan valmistettuja liha-aterioita todella herkullisiksi. Nyt tiedämme, että kyse oli puukengurusta. Laji nimettiin gastronomisista syistä Dendrolagus lagosiksi, joka on kreikkaa ja tarkoittaa puujänistä.


Kenguru puussa - naurettava ajatus?

Noin 45 vuotta myöhemmin eurooppalaiset löysivät puukenguruita Australian Queenslandista. Tarkemmin sanoen retkueen alkuasukasopas Jerry näki vallabimaisen eläimen, joka loikki maassa kenguruiden tapaan mutta pakeni häirittäessä ketterästi puuhun.




Kenguruiden ruoansulatus toimii märehtijöiden tavoin, mutta kenguruiden mahan mikrobit eivät tuota metaania. Tässä ne eroavat kotoisista lehmistämme, joista kukin tupruttaa joka päivä keskimäärin 250 litraa tätä kasvihuonekaasua.












Kehittyivät alun perin puueläimistä

- Sekä fossiililöydösten että geneettisen tiedon perusteella näyttää siltä, että kengurut ovat australialaisen opossumin lähisukulaisia. Siksi ne kehittyivät mitä todennäköisimmin puussa elävästä opossumin kaltaisesta nelijalkaisesta, Eldridge kuvailee.




Ammutaan kuin hirviä


Australiassa ei ole ainoatakaan kengurufarmia, vaan kaikki myytävät kengurutuotteet saadaan villieläimistä. Kenguruita harvennetaan, koska ne kilpailevat karjan laidunmaista ja aiheuttavat liikenneonnettomuuksia. Idea on siis sama kuin Suomen vuosittaisissa hirvijahdeissa.

Etenkin suuret kengurut ovat hyötyneet ihmisen raivaamista laidunmaista. Niitä arvioidaan olevan nyt huomattavasti enemmän kuin valkoisen miehen rantautuessa Australiaan yli 200 vuotta sitten, ja ne lisääntyvät nopeasti.
Kenguruiden vuosittainen korjuu - kuten Australian hallitus ampumista nimittää - on maailman suurin villieläinten lahtaus. 90 prosenttia saaliista on suuria harmaaisokenguruita (Macropus giganteus), ruskoisokenguruita (M. fuliginosus), jättikenguruita (M. rufus) ja isokenguruita (M. robustus).

Superherkullisia puukenguruita ei Australiassa metsästetä lainkaan.
Jahtia säännöstellään tarkasti. Kukin osavaltio esittää lentokonelaskentoihin perustuvat arviot eri lajien yksilömäärästä, ja liittovaltio määrittelee tappokiintiön, jolla kantoja pienennetään 10-20 prosenttia. Tämä tarkoittaa käytännössä neljästä seitsemään miljoonaa yksilöä. Lahdista huolehtivat täysipäiväiset kenguruntappajat ja erityisluvan saaneet metsästäjät.

Myös viljelijä tai karjankasvattaja voi anoa kaatolupaa, jos katsoo kenguruiden haittaavan elinkeinoaan. Tällöin ruhot on kuitenkin jätettävä luontoon. Kaupassa oleva kengurun liha ja nahka ovat siis peräisin vuosittaisesta kengurujahdista.
Suurin osa lihasta menee vientiin.

Eurooppaan sitä tuotiin ensimmäisen kerran jo 1959. Vielä kymmenisen vuotta sitten australialaiset itse vierastivat vaakunaeläimensä syöntiä, mutta nyt osa paikallisistakin arvostaa sen riistanmakua.
Ihmisen lisäksi kenguruita syövät suuret pytonkäärmeet, dingot ja kotkat. Myös valkoisten ihmisten tuomat koirat, kissat ja ketut vainoavat kenguruita.











Kalliokiipeilijöistä taas oksille

Noin kahdeksan miljoonaa vuotta sitten osa vallabeista alkoi käyttää hyväkseen sademetsien alta paljastuneita kivikkoja. Eläimet etsivät kallioiden välistä suojaa, ruokaa ja kosteutta.

Mark Eldridge kertoo, että kalliovallabit ovat kooltaan pienehköjä: 1-12 kilon painoisia. Niiden kehon takaosa on roteva, ja niiden jalat ovat lyhyemmät kuin muiden kenguruiden.

Kalliovallabit ovat ketteriä ja liikkuvat salakavalassa kivikossa arvokkaan luontevasti. Niiden liereä häntä on joustavampi kuin muiden kenguruiden. Sen avulla ne saattavat muuttaa hypyn suuntaa jopa ilmassa.

- Kalliovallabien jalkapohjat ovat joustavan huokoiset ja nystermäiset, Eldridge kuvailee. - Ne pitävät hyvin epätasaisella ja rosoisella pinnalla.

Katson keltakalliovallabin (Petrogale xanthopus) kuvaa. - Se on kirkkaan keltaoransseine raajoineen yksi silmiinpistävimmistä lajeista, Eldridge huomauttaa. Kuvassa sen korvatkin näyttävät keltaisilta. Suurisilmäistä eläintä on ilo ihailla.

Näistä kivillä kiipeilijöistä kehittyivät puukengurut, jotka ottivat Australian mantereen ekosysteemissä apinoiden paikan. Dna-tutkimusten mukaan ne erosivat Thylogale-suvun vallabeista ja kalliovallabeista noin 7,5 miljoonaa vuotta sitten.


Ponnahtelijasta loikkijaksi

Vallabien lisäksi mantereella oli tuolloin myskikenguruita. Nämä puolikiloiset, rottakenguruihin kuuluvat eläimet poikkeavat muista kenguruista. Myskikengurut saavat kerralla koko joukon poikasia yhden sijasta, eivätkä ne hypi.

Pienistä myskikenguruista kuitenkin kehittyivät ruohoarojen loikkijat - ne oikeat kengurut.

- Todennäköisesti tavallinen laukka kehittyi nelijalkaisten ponnahtavaksi käynniksi, josta puolestaan muotoutui kahdella jalalla hyppiminen, Eldridge pohtii.

- Jotain tämän suuntaista voi nähdä vertaamalla nykyään eläviä rottakenguruita keskenään. Myskikenguru ei hypi vaan ponnahtelee. Potorous-suvun rottakengurutkin ponnahtelevat enimmäkseen, mutta vaaran uhatessa ne hyppivät tiehensä. Bettongia-suvun rottakengurut puolestaan pelkästään hyppivät.


Avomaalla lujaa ja taloudellisesti

Mutta miksi hyppiä, kun kävelemälläkin pääsee? Aukealla aavikolla elävän eläimen on etsittävä ruokansa laajalta alueelta ja päästävä vikkelästi pakoon avomaan juoksevia petoja. Lisäksi kuivalla elävän on säästettävä energiaa aina kun mahdollista, ja kahdella jalalla hyppimällä liikkuu yllättävän lujaa ja taloudellisesti.

Kengurun jalat toimivat kuin jouset. Loikkien tehokkuus perustuu osaltaan siihen, että jousena toimii akillesjänne, joka yhdistää kantapään pohkeeseen. Jänne kuluttaa näet vähemmän energiaa kuin lihas.

Toiseksi suuret takajalat saavat eläimen sisäelimet toimimaan mäntänä. Joka kerta, kun jalat irtautuvat maasta, sisäelimet siirtyvät ylös ja pallea puristaa keuhkoista ilmaa. Kun kenguru laskeutuu, pallea siirtyy alas ja syntynyt imu vetää ilmaa keuhkoihin. Näin kuluu vähemmän energiaa ja happea kuin laukassa. Itse asiassa kenguru kuluttaa energiaa tiettyyn rajaan asti sitä vähemmän, mitä lujempaa se loikkii!

Pussissa oleva poikanen ei pahasti hidasta emon menoa, mutta joskus emo saattaa uhrata jälkeläisensä päästäkseen pakoon.

Vahingossa poikanen ei kuitenkaan putoa kyydistä, sillä pussin suuta reunustavat tahdonalaiset lihakset, joilla emo voi halutessaan sulkea pussin. Samoilla lihaksilla emo estää imemisen lopettaneelta poikaselta pääsyn pussiin.


Mikseivät lehmätkin pompi?

Hyppiminen kuulostaa kaikin puolin oivalta liikkumistavalta. Mikseivät muut suuret nisäkkäät sitten hypi? Eikö olisi ilo seurata pellolla pomppivaa karjaa!

- Hyppiminen kehittyi evoluutiossa useita kertoja eri paikoissa. Erityisesti monet aavikkorotat hyppivät. Mutta on totta, että suuret nisäkkäät eivät hypi. Luultavasti syy on siinä, että hyppiminen rasittaa kovasti niveliä ja takajalkojen luita ja rasitus kasvaa koon mukana, sanoo Mark Eldridge.

- Siksi hyppijöiden luut ovat lujempia ja vähemmän joustavia kuin neljällä jalalla käyskentelevien. Koska pussieläimet synnyttävät hyvin pieniä poikasia, niiden lantion on varaa olla jäykkä ja luja, toisin kuin sellaisten nisäkkäiden, jotka synnyttävät suuria jälkeläisiä.




Karkulaisina Euroopassa


Eläintarhoista ja yksityisistä kokoelmista enimmäkseen 1930- ja 1940-luvuilla karanneet kengurut ovat muodostaneet pieniä yhdyskuntia Havaijiin, Englantiin ja Saksaan. Kenguruita on istutettu myös Uuteen-Seelantiin.



Jopa raskaus tauolle kuivassa

Kengurut ovat sopeutuneet Australian mantereen kuiviin oloihin täydellisesti. Hyppiminen on selvä osoitus tästä. Mutta myös niiden vesitalous on ekonomista.

Kengurut tarvitsevat saman määrän vettä kuin kamelit eli noin neljänneksen siitä mitä nautakarja ja lampaat. Kengurun ei tarvitse juoda, vaan se saa veden syömästään kasvillisuudesta, eikä kahdenkymmenen prosentin ruumiinpainon menetys kuivina jaksoina vielä vahingoita sitä.

Kaiken kukkuraksi kengurut voivat jopa pysäyttää raskauden kuivuuden takia. Hedelmöitynyt munasolu jakautuu ensin normaalisti, mutta kun se on noin sadan solun kokoinen, se saattaa jäädä odottamaan.

Kehon seis-nappula kytkeytyy, jos emolla on jo toinen pieni poikanen pussissa, mutta se kytkeytyy myös, jos kuivuus ja sen mukana ruokapula uhkaa. Kun olot paranevat, munasolu jatkaa kehitystään.


Australian kuivuus etuna kantamuodoille

Nykykengurut ovat sopeutuneet mitä erilaisimpiin oloihin ja menestyneet erinomaisesti kotimaissaan eli Australiassa ja osassa Uutta-Guineaa. Kenguruita edeltäneet pussieläimet olivat kuitenkin alun alkaen kosmopoliitteja.

- Pussieläimet ilmeisesti kehittyivät pohjoisella pallonpuoliskolla. Ne päätyivät Australiaan Etelä-Amerikan ja Etelämantereen kautta, kun kaikki kolme mannerta olivat vielä yhdessä. Uusi-Guinea syntyi myöhemmin, kun Australian manner liikkui pohjoiseen ja törmäsi Aasiaan. Sinne pussieläimet näyttävät siirtyneen siis Australiasta, Eldridge aloittaa.

Nyt pussieläimiä on vain Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Guineassa. Australian mantereen pussieläimistä kehittyi nopeasti kokonainen liuta eri lajeja. Miksei muualla?

- Perinteinen näkökanta on se, että pussieläimet säilyivät Australiassa hengissä vain siksi, että muut nisäkkäät tulivat sinne kilpasille vasta hiljattain, jatkaa Eldridge, joka on erikoistunut kenguruiden genetiikkaan.

Hän ei itse ole perinteisellä kannalla.

- Vaihtoehtoinen tulkinta, jota fossiililöydöt tukevat, on se, että Australiassa oli muita eläimiä pussieläinten levittäytyessä tänne Etelä-Amerikasta mutta pussieläimet sopeutuivat kuivuvalle mantereelle niitä paremmin. Muut eläimet siis kuolivat sukupuuttoon. Asia on kuitenkin hyvin monimutkainen.

Australia oli siis sattumalta oikea paikka kenguruiden kantamuodoille, ja eristyneisyys piti huolen siitä, ettei sinne enää myöhemmin päässyt muualla pussieläimet voittaneita eläimiä. Niinpä sinne kehittyi kymmenen miljoonaa vuotta sitten oikeiden kenguruiden näköisiä loikkijoita.


Kenguruiden viehätys säilyy

Suurta uroskengurua ei enää näy Mount Stromlo -observatorion edessä, mutta sen lajitoverit jähmettyvät tuijottamaan meitä, kun kävelemme observatorion pysäköintialueelle. Pussista kurkistava pää yrittää yltää ruohoon, mutta emo ei kumarru vielä.

- Totta kai kenguruihin tottuu, mutta niiden näkeminen tuntuu silti yhä jännittävältä, pohtii Mark Eldridge. - Ne ovat ainutlaatuisina eläimiä, outoja ja lumoavia.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Vuoden 2006 hän asui Australiassa.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018