Kokoelman osana arkinen esine kasvaa itseään suuremmaksi.

Ihminen-palsta

Teksti: Mikko Puttonen

Kokoelman osana arkinen esine kasvaa itseään suuremmaksi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012

Lapsi treenaa ajattelua

Keräilijä ei ole mikään poikkeusihminen. Erään arvion mukaan länsimaissa joka kolmas tai neljäs aikuinen keräilee jotakin. Vielä useampi on ollut keräilijä – lapsena. Ennen lapset keräsivät marmorikuulia tai postimerkkejä, nyt jalkapallokortteja, tarroja ja mitä lie vaihtuvia pikkuhahmoja.

Meitä kaikkia yhdistävä halu keräillä on evolutiivinen jäänne, arvelee integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.

– Tavaran keräily tuottaa jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, joka aikoinaan on liittynyt todelliseen tarpeeseen: ravinnon tai jonkin muun kerääminen toi turvaa pahan päivän varalle.

Lasten keräilyharrastusta pidetään usein myös opettavaisena, eikä syyttä.

– Kun kerää jotakin kokoelmaa, oppii ymmärtämään kokonaisuuksia ja sitä, mikä on kunkin palasen asema ja merkitys kokonaisuudessa. Se on ajattelukyvyn kehittämistä, Karlsson selittää.

Etsijä kasvaa ekspertiksi

Keräilyä määrittää etenkin yksi piirre: keräilyn kohteena olevat tavalliset esineet eivät enää toimita alkuperäistä virkaansa. Oluttölkkien keräilijä ei kaada niiden sisältöä kurkusta alas, eikä huomattavan kuulakärkikynäkokoelman omistaja käytä kyniään kirjoitteluun. Käyttöarvon on syrjäyttänyt esineiden merkitys ja tunnearvo.

Keräilijän tavarannälkä eroaa myös perusshoppailijan mieliteoista, arvioi yhdysvaltalainen kulutus- ja keräilytutkija Russell W. Belk. Keräilijä voi pitää osteluaan ikään kuin vakavampana kuin tavanomaista tavaran perässä juoksemista.

Keräilijässä on hieman taiteilijaa tai tutkijaa. Usein harrastukseen yhdistyy halu ottaa selvää keräyskohteesta, jolloin keräilijästä kehkeytyy tuntija, connoisseur. Vaikka asiantuntemus rajoittuu melko kapeaan lohkoon, vaikkapa käkikelloihin tai Walt Disney -esineistöön, se on asiantuntemusta yhtä kaikki.

Monet sanovatkin, että keräilyssä heitä kannustaa eniten siitä saatava hallinnan ja pätevyyden tunne.

Vaalija kartuttaa kokoelmaa

Taiteen keräilijällä on enemmän rahaa harrastukseensa kuin pullonkorkkien keräilijällä. Silti toiminnassa on yhteinen ydin, esittävät sosiaalipsykologit William McIntosh ja Brandon Schmeichel. Keräilemällä kumpikin vahvistaa myönteisesti itseään.

Tavaroiden etsintä, hankinta ja vaalinta tarjoavat helpossa paketissa mielekästä toimintaa. Kokoelman kartuttaminen on selkeä ja saavutettavissa oleva tavoite. Lisäksi keräilijä saa oitis palautetta edistymisestään, toisin kuin tapahtuu monilla muilla elämänalueilla.

Keräilijälle avautuvat myös ovet uuteen toveriyhteisöön. Keräilijäkollegat tosin muodostavat myös uhkan omanarvontunnolle. Jos kaverin kokoelma on kovin vaikuttava, oman arvo haalistuu.

Tukaluudesta selviää erikoistumalla: jos toinen on parempi nuottivihkojen keräilijä, voi itse erikoistua nuottivihkoihin, joissa on auton kuva kannessa.

Lukutoukka häilyy rajamailla

Onko se keräilijä, jonka kirjahyllyt pullistelevat lukemista? Kuuluisa tapaus on Jörn Donner, joka on usein kuvattu lattiasta kattoon ulottuvien kirjahyllyjensä ympäröimänä.

Ensimmäinen vastaus on ei. Lukija ei osta kirjoja niiden itsensä vuoksi vaan lukeakseen niitä. Käyttötarkoitus ohittaa keräilyarvon. Lukutoukka on eri asia kuin bibliofiili eli kirjojen keräilijä, joka panee lukijaa enemmän painoa teoksille esineinä. Lukija haluaa Komisario Palmun erehdyksen kätevänä pokkarina, keräilijä kellastuneena ensipainoksena.

Toinen vastaus kysymykseen on valikoiva kyllä. Monien keräilijöiden tiedetään haluavan kokoelmallaan näyttää, millainen ihminen hän on. Kokoelma edustaa häntä. Myös kirjatoukan hyllyt saattavat sanoa: katsokaa, täyttäjämme arvostaa lukemista.

Tätä itseilmaisun välinettä uhkaa tulevaisuudessa sähköinen kirja. Niitähän menee hyllymetreittäin yhteen vaatimattomaan lukulaitteeseen.

Hamsteri varastoi kaiken

Keräilijät usein kuvaavat harrastustaan addiktioksi, hulluudeksi tai pakkomielteeksi – joskus vain puoliksi leikillään. Kuitenkin keräily on muuta kuin pakko-oireisesta häiriöstä tuttu rojun kasaaminen. Pakko-oireinen haalii usein niin monenlaista tavaraa, että ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, mitä järkeä kaiken keräämisessä on.

– Hamstraajien kotona on yleensä kamala sekasotku. Kaikki paikat ovat täynnä tavaraa, kuten sanomalehtiä, ruokaa tai lumppuja, professori Hasse Karlsson kuvaa.

Haalijalla voi todellisuudentaju pelata muuten normaalisti, mutta tässä kohdin hän käy ylikierroksilla. Touhulle on tarjottu kahta selitystä.

– Arvellaan, että tavara tuo hamstraajille turvallisuuden tunnetta. Tai sitten he liittävät roinaan paljon isompia merkityksiä kuin sillä on. Tavaroista tulee melkein henkilökohtaisia ystäviä, Karlsson luonnehtii.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.