Entä Kälviällä?
Jos vain paistaa, aurinkokeräimen vesi kuumenee myös Suomen pakkasissa. Juuri kovimmilla pakkasilla aurinko yleensä paistaakin, koska silloin vallitsee korkeapaine. Maailman tavallisimmalle aurinkotekniikalle on Suomessa paljon potentiaalia.


Jos vain paistaa, aurinkokeräimen vesi kuumenee myös Suomen pakkasissa.
Juuri kovimmilla pakkasilla aurinko yleensä paistaakin, koska silloin vallitsee korkeapaine. Maailman tavallisimmalle aurinkotekniikalle on Suomessa paljon potentiaalia.




Aurinkoenergiasta puhuttaessa elää harha, että kun Suomi kerran on näin kylmä maa, täällä ei ole tarpeeksi auringonpaistetta, sanoo energiatekniikan professori Peter Lund ja laskee sälekaihtimen työhuoneensa ikkunan eteen, koska häikäisevän kirkas talvipäivän aurinko paistaa suoraan haastattelijan silmiin.

Toinen yleinen ajatus on, ettei keskitalven aurinko lämmitä kuin mieltä. Sopivilla teknisillä ratkaisuilla on silti mahdollista siepata siinä piilevä lämpöenergia talteen ja muuttaa se kokonaisten kiinteistöjen lämmönlähteeksi.

- Keskitalvi säilyy meillä aina pimeänä, sille ei voi mitään, Lund sanoo. - Helmikuusta marraskuuhun aurinkokeräimet kuitenkin tuottavat täyttä häkää lämpöä.

Lund ottaa vertailukohdaksi Italian, jossa aurinkokeräimiä käytetään melko paljon käyttöveden lämmittämiseen. - Meillä aurinkoenergiasta olisi enemmän hyötyä: Suomessahan voi olla lämmitystarvetta kesäkuun alkuun asti, ja märkätiloja on usein lämmitettävä kesälläkin.


Teho tuplaantunut

Aurinkokeräinten teho on kymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut. - Kehityksen takana on kaksi uutta innovaatiota: selektiiviset pinnat ja tyhjöputket, Lund kertoo.

Selektiivinen pinta on lasia, joka on toiselta puolen päällystetty ohuilla metallioksidikerroksilla. Toiseen suuntaan lasi päästää kaiken säteilyn läpi, mutta kun säteily heijastuu takaisin, lasi pysäyttää osan pitkäaaltoisimmista eli lämpösäteistä. Kylmänkin talvipäivän auringonpaiste saa selektiivipinnan kuumenemaan lähes 150 asteeseen.

Toinen uutuus, joka nykyään on vakioratkaisu etenkin kiinalaisvalmisteisissa keräimissä, on sijoittaa vesiputket tyhjöputkien sisän. Yleensä osa keräimeen vangitusta energiasta hupenee konvektiovirtauksiin, liikuttamaan vesiputkien välissä olevaa ilmaa, jota tyhjöputkissa siis ei ole.

Samaan aikaan kun teho on tuplaantunut, keräinten hinta on pudonnut puoleen. Tietyn vesimäärän lämmityskulut ovat siis pudonneet neljännekseen.


Etelä-Eurooppa edellä

Aurinkokeräimiä käytetään kautta maailman. Keräinten yhteenlaskettu lämpöteho on kymmeniä tuhansia megawatteja eli muutaman kymmenen ydinvoimalan tehon verran.

Keski- ja Etelä-Eurooppa sekä Kiina ovat aurinkolämmön kuumimpia alueita. Esimerkiksi Saksassa joka kahdeskymmenes pientalo on varustettu aurinkokeräimillä. Espanjassa ja Italian eräissä maakunnissa ne ovat pakollisia kaikissa uusissa rakennuksissa. Kiinassa rakennetaan vuosittain keräimiä yhden isohkon lämpövoimalaitoksen verran; näin korvataan erityisesti kivihiilen polttamista.

- On vain ajan kysymys, milloin aurinkolämpö yleistyy Suomessakin, Lund sanoo. - Nyt se on meillä vielä uutuusarvoista teknologiaa, eivätkä jakeluketjut toimi vielä kovin tehokkaasti, joten se on selvästi kalliimpaa kuin Keski-Euroopassa.


Kiinan keräimet tulevat

Sähkön ja öljyn hinnannousu on viime vuosina selvimmin nostanut aurinkolämmön suosiota. Kysyntä kasvaa nyt pari-kolmekymmentä prosenttia vuodessa, ja alan yrittäjien määrä nousee samaa tahtia.

Tällä haavaa Suomessa on parituhatta pientaloa, joihin on asennettu aurinkokeräimet täydentäväksi lämmitysmuodoksi öljylämmityksen tai maaseudulla toisinaan myös biopolttoainekattilan rinnalle.

Käyttökokemukset osoittavat, että koko vuoden lämmitystarpeesta kolmannes ja lämpimän käyttöveden tarpeesta noin puolet saadaan Suomen oloissa tuotettua aurinkokeräimillä. Sen jälkeen kun laitteiden hankintakustannukset on kuoletettu, lämpö säteilee taivaalta ilmaiseksi.

Hinnat laskevat edelleen, ja pian saatetaan suomalaisissa talopaketeissa nähdä uusi ilmiö: kiinalaiset aurinkokeräimet rynnistävät markkinoille. Jos Kiinassa nyt haluaa asentaa suomalaista pientaloa vastaavaan taloon aurinkokeräimet, ne saa suunnilleen 400 eurolla.


Helena Telkänranta on vapaa tiedetoimittaja ja tietokirjailija. Tämän artikkelin tiedonkeruutyöhön hän on saanut apurahan Suomen tiedetoimittajain liitto ry:ltä.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti